Mitä pitäisi tehdä kun roikun ystävissäni aina kiinni. Jokaisella on oma elämä eikä me nähdä melkein ikinä muutakuin mesessä ja silloinkin he joko eivät aina ole siellä tai saattavat lähteä juuri kun saavun meseen. Jutellessa he saattavat yhtäkkiä sanoa menevänsä jonkun sukulaisen luo, tekemään ruokaa tai muuta ja sehän on ihan normaalia että on oma elämä, mutta joka kerta kun ystäväni lähtevät mesestä ja jättävät minut yksin muutun heti todella surulliseksi. Ja jopa vihaiseksi! Joskus jopa masennun kun he lähtevät... minä haluaisin puhua heille.
Minä kaipaan niitä aikoja kun olimme aina yhdessä ja pidimme hauskaa. Mutta nykyisin emme näe melkein koskaan. Viime kesänä yritin jättää ystäväni koska ajattelin että pian emme ainakaan näe enää koskaan, kun jokainen muuttaa ympäri Suomea asumaan ja oma tulevaisuus on niin epävarma vielä... mutta se yksinäisyys oli vain tuskallista ja päätin että olen kavereideni kanssa kunnes oikeasti jokainen lähtee pois (ystäväni tosin uskovat että me vielä näkisimme, mitä pidän melko epätodennäköisenä ainakin omalta osaltani.) Kuitenkin minä olen yhä yksinäinen.
Ja koska olen vielä erilainen kavereistani niin heillä on vaikeuksia ymmärtää minua ja se saattaa olla yksi lisäsyy yksinäisyyteeni. Sen lisäksi ne ystävät mitä minulla on on ainoat ystäväni. Kaikki muut jotka sain ns. uudet ystävät jäivät aina taakse kun olin huono pitämään välejä yllä sellaisiin ihmisiin joiden kanssa minulla ei ainakaan ole mitään yhteistä (eipä taida olla niiden nykyistenkään kanssa mitään yhteistä)
Kuinka pääsen eroon tästä tunteesta? Kaipaan heitä, mutta työnnän heidät pois, olen mustasukkainen heistä enkä näe heitä koskaan. Mesessäkin juttelu saattaa käydä seinälle puhumiseksi kun he tekevät jotain muuta samaan aikaan. Minulla on vaikeat ajat menossa ja kaipaan tukea muttei ole ketään keneltä sitä pyytäisi.
Pitäisikö lähteä heidän luotaan? Kertoa tunteistani heille? vai mennä hoitoon jonnekin?
Kiitos etukäteen...
ystävissä kiinni riippumista?
6
710
Vastaukset
- itsellesi oma
elämä.Se on tuskallisen totta että meidän on pärjättävä omillamme täällä maailmassa.Olisi mielenkiintoista tietää ikäsi.Täytä vapaa-aikasi ohjelmalla.Tee jotain mistä nautit,hanki harrastus vai mistä kiikastaa,oletko masentunut?
ulkoile,lue,kokkaa jos vain kiinnostaa.Et voi vaatia että ystäväsi sua mesessä jatkuvasti viihdyttäisivät.Täytä elämäsi tyhjiö jollain muulla kuin elämällä ystäviesi kautta niin et ole riippa.Ystäviä tarvitaan mutta heitä ei tarvitse ahdistella.:)- Riippuja
Oon kyllä melko nuori... Mulla on kyllä harrastuksia kuten kirjojen lukeminen ja piirtäminen mitkä vie kyllä aikaa. Sekä koska mulla on ollu vaikeeta aina välillä (elämäntilanne on hieman hankala) niin masennun aina välillä melko pahastikin. Voisiko se johtua masennuksesta että takerrun kavereihini kiinni? Pitäisikö minun olla poissa mesestä jonkin aikaa ja tehdä jotain muuta?
- olla
Riippuja kirjoitti:
Oon kyllä melko nuori... Mulla on kyllä harrastuksia kuten kirjojen lukeminen ja piirtäminen mitkä vie kyllä aikaa. Sekä koska mulla on ollu vaikeeta aina välillä (elämäntilanne on hieman hankala) niin masennun aina välillä melko pahastikin. Voisiko se johtua masennuksesta että takerrun kavereihini kiinni? Pitäisikö minun olla poissa mesestä jonkin aikaa ja tehdä jotain muuta?
näin tai sitten voit miettiä onko ne oikeasti sun ystäviäsi,jos tunnet usein jääväsi paitsioon.Mieti miltä oikeasti tuntuu kun olet ystäväsi seurassa.Jääkö sinulle hyvä olo,vai tuntuuko että jää hampaankoloon? laske ystävyyssuhteittesi plussat ja miinukset ja unohda ne joiden seura saa usein tuntemaan itsesi jotenkin huonoksi.Ei elämää kannata tuhlata sellaisiin suhteisiin jotka useimmiten saavat olon huonoksi.
Kirjoita tunteesi paperille,mene juttelemaan masennuksestasi ja elämäntilanteestasi mielenterveystoimistoon psykologille.Heillä on vaitiolovelvollisuus ja jos olet alaikäinen on nuorisollekin oma yksikkö.Jos olet herkkä luonteeltasi joka on hieno ominaisuus saat aina pettyä useimpiin ystäviisi ja välillä oikeutetustikin.Elämä potkii välillä päähän ja kaipaisi tukea,sitä ei aina saa ystäviltä ja joskus on hyvä puhua jollekin muulle,esim.vanhemmalle tai ammattiauttajalle.Älä riipu kenessäkään,koska vahingoitat eniten itseäsi.Rakkauskin tekee osaltaan riippuvaiseksi ja rakkaudessakin on osattava olla oma erillinen itsensä elämättä toisen kautta.Arvosta itseäsi,mieti tulevaisuuttasi ja tee töitä sen eteen.Onnen avaimet on vain sun käsissäsi. - jemina
Riippuja kirjoitti:
Oon kyllä melko nuori... Mulla on kyllä harrastuksia kuten kirjojen lukeminen ja piirtäminen mitkä vie kyllä aikaa. Sekä koska mulla on ollu vaikeeta aina välillä (elämäntilanne on hieman hankala) niin masennun aina välillä melko pahastikin. Voisiko se johtua masennuksesta että takerrun kavereihini kiinni? Pitäisikö minun olla poissa mesestä jonkin aikaa ja tehdä jotain muuta?
Hyvä idea on juuri olla pois mesestä. Jos sinulla on heikko hetki ja tarvitset ystävän apua, ja nämä ystävät ovat vähän sellaisia taas että "jaa, meen nyt syömään", niin kannattaa keksiä jotain muuta, sillä he luultavasti vain masentavat sinua lisää jos ovat välinpitämättömiä. Nämä ystäväsi ovat luultavasti irl, mutta uusia ystäviä löydät myös netistä ja se on helpompaa löytää sieltä samankaltaisia kuin sinä olet.
Näen sinussa minut muutama vuosi sitten. Tilanne helpottui, kun yksi ihminen tuli elämääni antamaan valoa. Ehkä sinäkin löydät sellaisen, vaikka siihen voi mennä aikaa.
Raivonpurkaukset mustasukkaisuudesta tai toisen välinpitämättömyydestä ovat tuttuja. Toinen saattaa tietysti ihmetellä mitä hän nyt muka teki ja suuttuu itsekin, eikä sellainen ole yhtään hauskaa. Toisaalta jos ei ole nähnyt aikoihin, niin on toki ymmärrettävää että kaipaa ystäväänsä. He ovat tainneet mennä eteenpäin elämässä.
Kun muutimme, ystäväni jäivät ja yritimme pitää yhteyttä. Kaksi kaveriani kieroilivat selkäni takana, ja välimme menivät poikki lopullisesti. Loput eivät jaksaneet enää pitää yhteyttä. Yksi jäi, mutta ystävyytemme pysyi kasassa, koska minä aina soitin hänelle säännöllisesti. Tätä jatkui muutama vuosi, kunnes kyllästyin siihen ettei hän voinut soittaa minulle koskaan. Siispä päätin, että mikäli hän meinaa olla ystäväni, odotan kunnes hän soittaa. Kyllähän siihen meni 3 kuukautta, mutta hän soitti. Ja siitä lähtien hän on ollut ainut joka on soittanut, sillä hänellä on paljon kirittävää.
Näitä irl kavereitani näen nykyään juuri mesessä lähinnä, koska he ovat muuttaneet niin kauas ja kiire on aina molemminpuolin. Yksi uusi ystävä löytyy, joka on työkaverini. Hän on aika hassu, aivan erilainen ihminen, jonkalaista en ole koskaan tavannut. Hän osaa aina yllättää - kuten hän on sanonut minusta. Olen osaksi ujo, mutta en pelkää tutustua ihmisiin, koska saattaisin ohittaa jonkun tosi mukavan! ;) - mutta..
jemina kirjoitti:
Hyvä idea on juuri olla pois mesestä. Jos sinulla on heikko hetki ja tarvitset ystävän apua, ja nämä ystävät ovat vähän sellaisia taas että "jaa, meen nyt syömään", niin kannattaa keksiä jotain muuta, sillä he luultavasti vain masentavat sinua lisää jos ovat välinpitämättömiä. Nämä ystäväsi ovat luultavasti irl, mutta uusia ystäviä löydät myös netistä ja se on helpompaa löytää sieltä samankaltaisia kuin sinä olet.
Näen sinussa minut muutama vuosi sitten. Tilanne helpottui, kun yksi ihminen tuli elämääni antamaan valoa. Ehkä sinäkin löydät sellaisen, vaikka siihen voi mennä aikaa.
Raivonpurkaukset mustasukkaisuudesta tai toisen välinpitämättömyydestä ovat tuttuja. Toinen saattaa tietysti ihmetellä mitä hän nyt muka teki ja suuttuu itsekin, eikä sellainen ole yhtään hauskaa. Toisaalta jos ei ole nähnyt aikoihin, niin on toki ymmärrettävää että kaipaa ystäväänsä. He ovat tainneet mennä eteenpäin elämässä.
Kun muutimme, ystäväni jäivät ja yritimme pitää yhteyttä. Kaksi kaveriani kieroilivat selkäni takana, ja välimme menivät poikki lopullisesti. Loput eivät jaksaneet enää pitää yhteyttä. Yksi jäi, mutta ystävyytemme pysyi kasassa, koska minä aina soitin hänelle säännöllisesti. Tätä jatkui muutama vuosi, kunnes kyllästyin siihen ettei hän voinut soittaa minulle koskaan. Siispä päätin, että mikäli hän meinaa olla ystäväni, odotan kunnes hän soittaa. Kyllähän siihen meni 3 kuukautta, mutta hän soitti. Ja siitä lähtien hän on ollut ainut joka on soittanut, sillä hänellä on paljon kirittävää.
Näitä irl kavereitani näen nykyään juuri mesessä lähinnä, koska he ovat muuttaneet niin kauas ja kiire on aina molemminpuolin. Yksi uusi ystävä löytyy, joka on työkaverini. Hän on aika hassu, aivan erilainen ihminen, jonkalaista en ole koskaan tavannut. Hän osaa aina yllättää - kuten hän on sanonut minusta. Olen osaksi ujo, mutta en pelkää tutustua ihmisiin, koska saattaisin ohittaa jonkun tosi mukavan! ;)en pystynyt siihen kovinkaan pitkään. Piti selittää miksi halusin tauon, ja sitten kavereille tuli mies-asioita joista täytyi saada puhuttua sekä pikkujouluja piti suunnitella...
Mutta ainakin sain joka kerta hillittyä itseni kun he lähtivät mesestä ja jättivät minut yksin. Hymyilin vaan ja toivotin pitämään hauskaa meni kuka minnekin. Itseasiassa kaikki sujui melko hyvin. Sen lisäksi että hillitsin itseni niin tunsin jopa että ei tässä mitään. Minä meen vaikka tekemään jotain muuta kun muilla ei ole aikaa jutella.
Mutta sitten tuli puhe kavereista. Siitä miten joitakin kavereita on niin hankala pitää lähellään johtuen luultavasti siitä miten erilaisia ihmisiä jotkut on (itseasiassa minä ja kaverini ollaan ehkä melko erilaisia). Sanoin kaverilleni että minulle heidän pitäminen lähelläni on todella helppoa, mutten tiedä heidän tunteistaan. Kaverini toivotteli vain hyvät yöt ja lähdin. Ei minkäänlaista kommenttia tuohon. Kai yksi asia mikä turhauttaa minua heidän kanssaan ollessani kun he eivät välttämättä avaudu minulle. Tai sitten he jättävät huomioimatta joitain asioita joita heille sanon. Puhuin heille siitä miten en halunnut heidän vain hiljenevän minulle ja pyysin heitä kommentoimaan jotenkin asioihin joista puhuin heille. He eivät mitään luvanneet mutta tunsin ainakin oloni paremmaksi, kun sanoin tuon heille.
Ei kukaan meistä ole paha ihminen. Ei kukaan tahallaan jätä toista huomioimatta. Mutta ehkä minulla on liian koiramainen säälittävä luonne ja jos en saa huomiota ja rakkautta osakseni, niin tulen surulliseksi ja jopa masennun. Kaverini sanoivat etteivät he huomanneet minun roikkuneen heissä kiinni, joten kai olen jossainmäärin pystynyt olemaan erossa heistä. Mutta silti minä haluan että he puhuisivat minulle. Vastakaikua omille tunteilleni. Itse olen yrittänyt parhaani mukaan huomioida heitä ja heidän sanojaan. Ehkä jopa niin paljon että eräs ystävistäni ihmetteli miksi olin niin kiinnostunut hänen asioistaan :/ Eikö se ole vain luonnollista että kun on onnellinen löytäessään itselleen ihanan miehen niin muut kaverit iloitsevat toisen puolesta? Pitäisikö minun vain antaa hänen puhua miehestään ja olla huomioimatta hänen sanojaan? Jos tekisin niin niin eiköhän alkaisi ystävyys viiletä nopeasti. Enkä kuitenkaan kysele hänen yksityisasioistaan vaan annan hänen puhua ja rohkaisenkin puhumaan minulle.
Netistä löysin mahdollisia ystäviä, ja olin erään henkilön kanssa peräti 3 vuotta yhteydessä netin välityksellä mutta en pystynyt pitämään yhtäkään heistä. Tuntui etten pystynyt puhumaan kaikesta heille ja lopulta lähdin. Kenties minun pitäisi yrittää uudestaan ja tällä kertaa etsiä ihmisiä jotka ymmärtäisivät minua paremmin? - Jemina
mutta.. kirjoitti:
en pystynyt siihen kovinkaan pitkään. Piti selittää miksi halusin tauon, ja sitten kavereille tuli mies-asioita joista täytyi saada puhuttua sekä pikkujouluja piti suunnitella...
Mutta ainakin sain joka kerta hillittyä itseni kun he lähtivät mesestä ja jättivät minut yksin. Hymyilin vaan ja toivotin pitämään hauskaa meni kuka minnekin. Itseasiassa kaikki sujui melko hyvin. Sen lisäksi että hillitsin itseni niin tunsin jopa että ei tässä mitään. Minä meen vaikka tekemään jotain muuta kun muilla ei ole aikaa jutella.
Mutta sitten tuli puhe kavereista. Siitä miten joitakin kavereita on niin hankala pitää lähellään johtuen luultavasti siitä miten erilaisia ihmisiä jotkut on (itseasiassa minä ja kaverini ollaan ehkä melko erilaisia). Sanoin kaverilleni että minulle heidän pitäminen lähelläni on todella helppoa, mutten tiedä heidän tunteistaan. Kaverini toivotteli vain hyvät yöt ja lähdin. Ei minkäänlaista kommenttia tuohon. Kai yksi asia mikä turhauttaa minua heidän kanssaan ollessani kun he eivät välttämättä avaudu minulle. Tai sitten he jättävät huomioimatta joitain asioita joita heille sanon. Puhuin heille siitä miten en halunnut heidän vain hiljenevän minulle ja pyysin heitä kommentoimaan jotenkin asioihin joista puhuin heille. He eivät mitään luvanneet mutta tunsin ainakin oloni paremmaksi, kun sanoin tuon heille.
Ei kukaan meistä ole paha ihminen. Ei kukaan tahallaan jätä toista huomioimatta. Mutta ehkä minulla on liian koiramainen säälittävä luonne ja jos en saa huomiota ja rakkautta osakseni, niin tulen surulliseksi ja jopa masennun. Kaverini sanoivat etteivät he huomanneet minun roikkuneen heissä kiinni, joten kai olen jossainmäärin pystynyt olemaan erossa heistä. Mutta silti minä haluan että he puhuisivat minulle. Vastakaikua omille tunteilleni. Itse olen yrittänyt parhaani mukaan huomioida heitä ja heidän sanojaan. Ehkä jopa niin paljon että eräs ystävistäni ihmetteli miksi olin niin kiinnostunut hänen asioistaan :/ Eikö se ole vain luonnollista että kun on onnellinen löytäessään itselleen ihanan miehen niin muut kaverit iloitsevat toisen puolesta? Pitäisikö minun vain antaa hänen puhua miehestään ja olla huomioimatta hänen sanojaan? Jos tekisin niin niin eiköhän alkaisi ystävyys viiletä nopeasti. Enkä kuitenkaan kysele hänen yksityisasioistaan vaan annan hänen puhua ja rohkaisenkin puhumaan minulle.
Netistä löysin mahdollisia ystäviä, ja olin erään henkilön kanssa peräti 3 vuotta yhteydessä netin välityksellä mutta en pystynyt pitämään yhtäkään heistä. Tuntui etten pystynyt puhumaan kaikesta heille ja lopulta lähdin. Kenties minun pitäisi yrittää uudestaan ja tällä kertaa etsiä ihmisiä jotka ymmärtäisivät minua paremmin?Ihmetyttää kyllä tuo kommentoimatta jättäminen, hehän ovat sentään ystäviäsi.. vai ovatko? Minulla oli kyllä yksi ystävä, ja me vain ajauduimme kauas toisistamme, vaikka kuinka yritin pitää kiinni, hänestä vain tuli välinpitämätön, pinnallinen.. Joskus kun näin hänet mesessä, hän ei usein vastannut, ei edes kun tuli takaisin koneelle, minusta olisi ollut kivaa edes ilmoittaa jotain eikä vain mennä offlineen. Ja joskus taas hän vain kerskaili mitä kaikkea "hienoa" oli saanut aikaiseksi elämässään, ja minun saavutuksiini joko ei kommentoinut tai sitten vain "jaaha".
Minäkin muuten sanoin tälle kerran mesellä, että minulla on ollut häntä ikävä ja että olisi kivaa nähdä useammin, hän ei vastannut mitään...
Tyyppi ei edes tajua miten kohtelee minua, itse en ainakaan pidä häntä enää ystävänäni, enkä ota häneen enää yhteyttä. Nykyään hän soittaa vain jos haluaa jotenkin hyötyä minusta :/
Nämä irl-kaverit joita minulla on mesessä, juttelen kyllä joskus syvällisiä heidän kanssaan, muttei kukaan meistä enää juttele itsestään niin syvällisesti.
Itse tunsin netistä erään pojan 4 vuotta, kunnes tapasimme ja nyt ollaan kihloissa ja asuttu yhdessä 2 vuotta :) Edelleen löytyy ja tulee uusia ystäviä netistä, kenties tehdään miitti pienessä porukassa. Tietysti pientä varovaisuutta suosittelen netissä, mutta jotkut ovat oikeastikin mukavia.
Mutta jos käyt koulussa/töissä tai jossakin vakio paikassa, niin tarkkaile ketkä olisivat tutustumisen arvoisia, juttelemalla tietysti selviää paljon. Silti ei tarvitse viettää vapaa-aikaa yhdessä, jos se ihminen ei tunnukaan kaverilta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti40330637Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi
Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J4764096Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?972697Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1321865Teille, Venäjällä pelottelijat
Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?5891643- 861579
Kakista se ulos nainen vihdoin viimein
Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.751555Ujostuttaa eräs aikuinen mies...
Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit591477Jos me käytäs nainen
Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?721228