Avioiduimme mieheni kanssa vähän yli kaksi kuukautta sitten. Joka alueella meillä meni loistavasti, kunnes lapsuudestani asti kerääntynyt stressi alkoi purkautua, välillä aika raivokkaastikin. Pääsin sairaalahoitoon, jossa minua hoidettiin lähinnä masentuneena (muuta ongelmaa mielenterveydessäni ei todettu missään vaiheessa olevan). Mies oli tukena hoitojakson ajan ja kävi säännöllisesti katsomassa minua. Kotiuduin kuitenkin liian aikaisin, eivätkä asiat menneetkään hyvin. Palasin uudestaan sairaalaan viikon ajaksi.
Kun sitten hoito päättyi, mieheni kylmästi ilmoitti hakevansa avioeroa. Ei ilmoittanut mitään syytä.
En jaksa ymmärtää, miksi hän teki näin juuri nyt kun olen toipumassa ja asiat voisivat vähitellen olla kunnossa stressin ja masennuksen helpotettua.
Kyllähän sitä moni on selvinnyt ties kuinka vaikeasta erosta ja jatkanut jonkin ajan kuluttua elämäänsä ehkä onnellisempana kuin koskaan, mutta tällä hetkellä tuntuu ettei tästä tilanteesta voi ikinä selvitä mihinkään suuntaan, että kaikki epäonnistuu jatkossa eikä kehenkään voi luottaa.
Jos jollakin on samantapaisia tai vaikka vähän erilaisempiakin kokemuksia, ne ovat erittäin tervetulleita...
Kun sitten hoito päättyi, mieheni kylmästi ilmoitti hakevansa avioeroa. Ei ilmoittanut mitään syytä.
En jaksa ymmärtää, miksi hän teki näin juuri nyt kun olen toipumassa ja asiat voisivat vähitellen olla kunnossa stressin ja masennuksen helpotettua.
Kyllähän sitä moni on selvinnyt ties kuinka vaikeasta erosta ja jatkanut jonkin ajan kuluttua elämäänsä ehkä onnellisempana kuin koskaan, mutta tällä hetkellä tuntuu ettei tästä tilanteesta voi ikinä selvitä mihinkään suuntaan, että kaikki epäonnistuu jatkossa eikä kehenkään voi luottaa.
Jos jollakin on samantapaisia tai vaikka vähän erilaisempiakin kokemuksia, ne ovat erittäin tervetulleita...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehkä miehelläsi ei vaan ollut keinoja ja voimia
käsittää tilannetta ja ajatteli, että pakenemalla
ongelma ratkeaa.
avioituneet liian aikaisin, siis ette ole tosiinne tutustuneet tarpeeksi.. vain muutaman vuoden? Avioliittoon ei pitäisi kiirehtiä ihan liian pian, koska ei tunne vielä toista tarpeeksi hyvin. Kuulostaisi hiukan siltä, ettette ole kovin kauaa olleet yhdessä. Ainakin olisi vaikea uskoa, että esim. 10 vuoden jälkeen kumppani jättäisi tosta vain, jos toiselle tulee ongelmia.
Ehkä miehesi todellakin ajatteli, että sama rumba jatkuu hamaan tulevaisuuteen ja pelästyy. Eihän me kukaan voida tulevaa suunnitella eikä terveydestä koskaan tiedä...miehesi ehkä on sairautesi myötä koskettanut omia demonejaan ja pelästyy itse sairastuvansa siinä sivussa. On todella raskasta yrittää "vetää perässä" ihmistä, jonka elämäntilanne ei ole tasapainoinen. Olen itse seurannut vierestä paria, jossa toinen oli masentunut - se on hyvin raskasta aikaa kun odottaa toisen tervehtyvän ja kuitenkin tuntuu, että niitä aallonpohjia aina vain riittää. Se on hyvin raskasta.
Voimia joka tapauksessa!
joka kolmas omaisista sairastuu itsekin...ehkä miehesi pelkää juuri sairastumista myös itse. Usein puoliso ajattelee, että hänen on itsensä elettävä mahdollisimman tervettä elämää ja oltava esimerkkinä terveestä elämästä. Voiko miehesi näyttää huonoja päiviään ja olla alakuloinen myös itse? Todennäköisesti hän pelkää, että olemalla "oma aito itsensä", sinä et kestä hänen "huonoja päiviään", vaan sairastut lisää.
Miehesi ei voi parantaa sairauttasi vaan lievittää oireitasi. Miehesi tarvitsee yhtä paljon apua kuin sinä, kuka häntä auttaa?
En halua todellakaan syyllistää, mutta ehkä ymmärrät, että miehesi taustalla on pelko omasta sairastumisesta ja voimien loppumisesta. Syyllisyys jota hän ei halua itselleen. Miehesi voi olla tukenasi, mutta todennäköisesti suhteestanne ei ehkä voi tulla rakkaussuhde, jos hän tuntee sääliä sinua kohtaan.
Voimia tuleville vuosillesi ja kyllä se aurinkokin sieltä vielä paistaa!!
Että voimille ottaa kun "odottaa" että toinen paranee, ja tämän tyyppinen proplematiikka han näkyy pitkässä juoksussa onko tasapainoa ja pettymystä kyennyt käsittelemään että ne olisi jääneet taakse ja uudistuminen olisi tapahtunut että voi katsoa ja puhua etennpäin.
SE myös että on säälistä suhteessa niin on tosiaan voimia vievää ja oma elämä ei rakennu juuri.
Eli minusta tässäkin tulee mieleen että kuinka pian voit osoittaa luotaamuksen että olet ilman rasitteita menneisyydestä jotka jäävät taakse ja puhdistunut itsetunto on käytettävissä ja voi puhtaalta pöydltä lähteä ja vastuuta on jäsentää ja erottaa asiat toisistaan aivan itsensä ja toisenkin puolesta. Suhde vain on vastuullinen olotila niin turvaa antava kun se onkin.
Kovin moni nykyisin eroaa jopa kummeniä vuosia kestäneistä suhteista:miksikö =Ehkä se on ajan trendi en osaa sanoa tarkempaa syytä,pettymyksiä
,Valheita ym.PUOLISOA EI HUOMIOIDA ENÄÄ KUULU NS.KALUSTOON.kAKSI KUUKAUTTA ON LYHYT AIKA. KÄRSIKÄÄ TOISIANNE ENSIN KYMMENEN VUOTTA SEN JÄLKEEN VOI SANOA TUNTEVANSA TOISEN,KAKS KUUKAUTTA ON LYHYT AIKA.eI SUN KANNATA TAKERTUA ENTISEEN SUHTEESEEN, SULLA ON ELÄMÄ VASTA EDESSÄ PIDÄSILMÄT AUKI LÖYDÄT SEN OIKEAN.EN SINUNA TARRAUTUIS ENÄÄ ENTISEEN