Minulle tämänhetkinen elämä on kuin painajaisuni, jonka toivon joskus loppuvan. En ikipäivänä nuorempana osannut kuvitella olevani joskus tässä tilanteessa. Minut on kasvatettu maalla kodissa, jossa jo lapsena joutui osallistumaan kodin töihin. Vanhempani opettivat työn arvon ja uskon siihen, että tekevälle aina löytyy työtä. Kuvittelin omalla ahkeruudellani ja työnteolla hankkivani itselleni ja perheelleni kodin ja muutenkin tavallisen ja normaalin elämän. Nyt minulla ei kuitenkaan ole mitään, ei työtä, ei perhettä, vaikka olen keski-ikäinen. Painajaisunta tämän täytyy olla, ei minun elämän pitänyt näin mennä. Kaikki mistä joskus haaveilin, jää tässä elämässä toteutumatta. Miksi siis enää yrittäisin? Nyt on jo myöhäistä. Elämä on ohi.
Painajaisuni?
Työtön, olematon
6783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on sama tilanne siinä mielessä, että työmoraali ja halu tehdä työtä olisivat erittäin korkealla, mutta työtä ei ole. Minulla on onneksi perhe, muttei työtä eikä rahaa. Työttömyys tuntuu pilaavan kaikki nekin asiat jotka muuten olisivat hyvin! Ihan kuin työnteko olisi minulta jotenkin kielletty ja ihmisarvo samalla viety.
- että ihmisarvo riippuu ainoastaan työelämän statuksesta.
- ettei painajaisunestakin voisi herätä.
Vaikka on vaikeata, yritetään jaksaa uskoa elämään ja omiin mahdollisuuksiin. Ihmiset elävät jo Suomessakin 100-vuotiaiksi ja ylikin. Elämää pitäisi siis olla vielä paljon jäljellä. Kehitellään uusia unelmia ja uskotaan, että kaikki muuttuu vielä edes vähän paremmaksi. Viisaat väittävät ja tilastonikkareita on oikeastaan helppo uskoa, kun he väittävät, että pätkätyöt ja pätkäelämä jäävät historiaan samalla kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle.
Yritetään pitää huolta itsestämme ja vähän "naapureistakin".
No..Samaa ajattelee varmaan moni muukin, mutta onhan työttömyys tietenkin kova isku ja varsinkin, jos on kasvanut siihen, että työllänsä tulee elämään.Ei tuo epävarmuus nuoremmillekaan ole mieleen ainaisen työpaikan säilymisen tai saamisen pelon takia.
Jää elämä rakentamatta ja ainoat joita syytän ovat tämän valtion päättäjät.Asioita, jotka olisivat olennaisia..ei käsitellä=työttömyys, vaan puututaan jonninjoutavaan paskaan, kuten kaljan myymiseen johonkin tiettyyn kellonaikaan, tupakoimiseen..kaikkeen, joka on oman valinnan alla mitä tekee.Mahtavat todella vihata omaa kansaa...
Olen ollut 30 vuotta samassa p-duunissa, josta kotiin lähtiessä on aivokuollut olo. En iloitse työstäni enkä työpaikastani. Olen 56 vuotias nainen. Miten pääsen eroon tuosta työstä, kun sieltä ei ketään irtisanota. Eläkeikä tulee vasta 65 vuotiaana täyteen. Antaisin mielelläni työni jollekin työttömälle, jolta ilman työtä jää perhe perustamatta tai asunto hankkimatta.
Itselläni on perhe täysi-ikäinen ja asuntokin on. Tarvitsisin kipeästi lepoa koko elämän kestäneen tauottoman puurtamisen jälkeen.
Elä elämääsi omalla tavallasi.
vaikka työttömiä yritetään painostaa ja heitä moititaan ja ei arvosteta, niin ei se mitään.
Elä omaa elämääsi. Ole tyytyväinen ja onnellinen.
Työtönkin on ihminen ja häntä pitää kohdella tasa-arvoisesti. Olen pitkäaikaistyötön ja olen saanut jos jonkinlaista kohtelua osakseni. Arvostan itse itseäni, vaikka työtä minulla ei ole. Olen kasvattanut lapset isoiksi ja hoitanut kodin siinä ohella ja nyt en enää kelpaa työmarkkinoille.
Olen käynyt kursseja omatoimisesti sekä työkkärin toimesta ja koulutusta on, mutta minulla on riippana pitkä rupeama kotona lasten kanssa. Tähän syyhyn on vedottu ja vedotaan edelleen.Tätä työtä kotona ei arvosteta tippaakaan enää nykyään.
Toivottavasti ensi vuosi tuo mukanaan jotain työtä vielä tällekkin muijalle, joka on VAAN hoitanut lapsensa ja kotinsa ja pudonnut kelkasta tai mistä lie...