aivoitusten aika jälleen

niin......

Taas jälleen kohta yksi vuosi elämästä takana päin

Pääni pyörii oikeastaan seuraavanlaisessa ajatuskierteessä, olen yksin, mutta en halua olla yksin, mutta en koe pystyväni tekemään asialle mitään. Minun pitäisi siis hyväksyä yksinäisyys, mutta en pysty siihen, olen aivan liian hellyydenkipeä ihminen. Olen siis tilanteessa jossa en saa rauhaa.

Pidin taas jonkunaikaa ilmoitustani näkyvillä s24:n treffipalvelussa, flirttejäni hyväksyttiin mutta loppupelissä, enhän minä keksinyt mitään sanottavaa. Ja koko homman idea on keksiä jotain äärimmäisen nerokasta sanottavaa, jolla erottuu valtavasta massasta. En keksinyt, olin jo liian heikossa kunnossa taikasanojen loihdintaan. Otin profiilin jälleen pois.

Pelkään, että olen henkisesti niin loppu, oltuani koko ikäni(nyt 24) ilman naisseuraa, etten kykenisi mihinkään suurempaan seurantekojutusteluun edes oikeassa elämässä. Taino ehkä tämä liittyy vuodenaikaan, nyt olisi hyvin vaikeaa virkistyä aivoituksiltaan, johonkin vaativaan seuralliseen juttuun.
Tosin tätähän kaikki varhaisteinit aina kyselevät, mistä puhua.
Minäkin olen varhaisteini tavallaan, sellainen joka on liian vanha 16vuotiaalle ja aivan liian elämänkokematon 20 vuotiaalle. Ja varsinkin elämänkokemattomuus kärjistyy koko ajan, enhän minä sitä voi piilotella, sen huomaa jo käyttäytymisessä naisen lähellä tai siitä, ettei puhelimeni koskaan soi, kun ei ole mitään sosiaalista toimintaa, koskaan ollutkaan.

Pelkään myös minkälainen ihminen olisin parisuhteessa, mitä nainen hyötyisi minusta, mitä hän saisi minulta mitä hän ei saisi muilta.

Pelkään myös sitäkin miten persoonani muuttuu tässä vuosia ja vuosia kestävässä loputtomassa masennuksessa. En ole todellakaan se ihminen, mikä minusta olisi pitänyt tulla jos kaikki olisi lähtenyt rullaamaan normaalisti murrosiän alussa.

Tai se ainakin lähti jotenkuten normaalisti, eräs koulun "halutuimmista" tytöistä halusi, että tulen bileisiin(joita järjestettiin siihen aikaan nuorille kunnan rahoilla kait) mutta en uskaltanut mennä, enkä nuorena typeränä nulikkana ymmärtänyt tilanteen tärkeyttä ja se homma jäi siihen. Enkä ole tähän päivään mennessä koskaan ollut missään bileissä, en edes baarissa.

Tänään nähtyäni taas aivan valtavan kivan oloisia henkilöitä eri gallerioissa, olen hiukan ahdistunut ja masentunut mistä kaikesta jään paitsi. Tietenkään kaikkea ei voi saada eikä vaatia elämässä, sehän on täysin selvää.

Mutta kun minä en istu missään pakolaisteltassa tai autiosaarella riisiä syöden, olen helsingissä, melko keskustassa. Tälläisessä länsimaisessa maassa, joitakin asioita pidetään melko itsestäänselvyyksinä. Itsestäänselvyyksiä kuten ihmissuhde, sosiaalinen elämä tai seksi. Itsestäänselvyyksiä siis normaaleille ihmisille, niille keskiverroilla, taviksille.
Enkä ole pyörätuolissa, tai kuuro.
No en ole kyllä komeakaan, mutta harva mies on sitä tuolla maailmalla.

Pahoittelen epäselvää tekstiä, olen todella todella väsynyt, taidan mennä nukkumaan.

5

421

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Frederico

      Tee itsestä vaikka swot analyysi... Eli lajittel itsesi neljään eri lohkoon.

      S for Strengh
      W for Weakness
      O for Opportunities
      T for Threats

      Sit mieti kuinka voit kääntää heikkoudet vahvuuksiksi ja uhat mahdollisuuksiksi. Ajattele läpi itses, historias, harrastukses, nykytilanne, mielenkiinnon kohteet jne. Jokainen on jossain asiassa hyvä. Oli se sitten matelmatiikka tai ruoanlaitto. Sit pitää ajatella läpi se missä sinä olet heikoilla jäillä. Toisilla se on suun avaaminen, toiset taas ei osaa olla hiljaa. Oletko huono kuuntelija vai mikä mättää? Etkö osaa puhua kieliä vai tuottaako ruoanlaitto vaikeuksia. Sit yritä etsiä ne missä sinulla on potentiaalia ja ne asiat mitkä tuottavat ongelmia. Katsele niitä ja mieti kuinka voit muuttaa niitä heikkouksia esim jos tiedät olevasi nopea omaksumaan asioita niin eikun opiskelemaan niitä mitä tunnistat heikkouksiksi.

      Sulla on sellainen ongelma että:
      Sinä nimittäin kärsit uskalluksen puutteesta. Asiat ei ole kohdillaan ja huomaat sen itsekin, mutta et vaan tiedä mitä tehdä muuttaaksesi sen, tai jos tiedät niin, et sitten uskalla ottaa niitä ensimmäisia askelia.

      Uskallatko laittaa itses likoon siks että asiat muuttuis? Ongelmanratkaisun vaikein vaihe on nimittäin sen ongelman löytäminen...

    • hone-y

      on mennyttä, tulevaisuus on vielä edessä. Liikaa ei kannata keskittyä siihen mitä elämässä on tapahtunut. Sille ei voi enää mitään. Se mikä on tapahtunut, on tapahtunut eikä sitä saa pois. Tulevaisuudelle sen sijaan on paljonkin tehtävissä. En usko siihen, että ihminen olisi jotenkin sidottu menneisyyteensä vaan uskon, että ihminen voi muuttaa suuntaansa missä vaiheessa tahansa.

      Edellä jo ehdotettiinkin omien vahvuuksien ja heikkouksienkin löytämistä. Se on hyvä idea, joka lisää itseluottamusta. Minusta tuntuu, että nimenomaan itseluottamuksen puute pitää sinua tässä epätyydyttävässä tilanteessa. Jokaisella on paljon annettavaa kanssaihmisille eikä siitä kannata murehtia. Sinun täytyy vain löytää itsestäsi ne hyvät puolet. Ne on siellä odottamassa sitä, että tiedostat ne.

      Toisaalta asia on niinkin, ettei sairastuneena voi "kyetä" normaaliin elämään. Eli jos olet oikeasti masentunut, niin sinun täytyy siitä selvitä ensimmäiseksi. Itsesyyttely ei auta asiaa. Lopeta itseruoskinta ja lempeä itsellesi. Anna asioille aikaa. Jokaisella on oma polkunsa kuljettavana, joten älä liikaa vertaile itseäsi muihin. Kuten jo sanottu, menneisyydelle ei enää voi mitään, joten sen vatvominenkin on turhaa.

      Yksinäisenä tulee sellainen olo, että muut ihmiset (ja erityisesti se vastakkainen sukupuoli) ovat jotenkin yli-ihmisiä, joille ei itse kelpaa. Ei se ole niin. Kaikilla on erilaisia vaikeuksia ja suurin osa meistä suhtautuu ymmärtäväisesti toisen vaikeuksiin. Lisäksi kaikki haluavat yhtälailla hyviä ihmissuhteita, joten et suinkaan ole tarpeesi kanssa yksin. Yksikseen ollessa tulee demonisoiduksi suunnilleen kaiken. Ei kaikki naisetkaan mitään kaiken kokeneita täydellisyyksiä ole.

      Olen kyllä sitä mieltä, että pistä se deitti-ilmoitus takaisin näkyviin. Muutenkin voit hakeutua ihmisten pariin, että saat mahdollisuuksia tutustua ihmisiin. Ja jutella voi mistä vain, tutustuminen ei ole mitään monimutkaista aivokirurgiaa, jonka vain harvat ja valitut osaavat. Ei kannata kasata liikaa paineita. Täytyy olla vain kiinnostunut toisesta ja positiivinen -ei vaikeaa :)

      Tsemppiä sinulle!

      • ................

        entäs, jos minut onkin tarkoitettu yksin?


      • niin..
        ................ kirjoitti:

        entäs, jos minut onkin tarkoitettu yksin?

        Kyllä sinut on varmaan tarkoitettu yksin olemaan rangaistukseksi toisena henkilönä esiintymisestä.


    • kamisama

      Luulen että tiedän tarkalleen mistä puhut. Jos persoonallisuudet minun ja uuden ihmisen välillä eivät ole hyvin samanlaiset jutustelu on todella tönkköä kun kumpikaan ei keksi mitään sanottavaa. Sama tilanne syntyy jos toinen ei uskalla/halua puhua itsestään ollenkaan, joten puhetta ei paljon irtoa.

      Olen elämässäni ainakin näennäisesti erittäin hyvissä asemissa, koulutus loppusuoralla, työpaikkoja oikein valita asti, paljon harrastuksia, kavereitakin löytyy, ja monet naiset näyttävät hymyilevän kun tulevat vastaan. MUTTA. Sisälläni velloo edelleen se sama epävarmuus mikä päähäni iskostettiin ala- ja yläasteaikoina, eli osapuilleen "sinä et ole mitään".

      Niinpä siis analysoin kaikkea minulle sanottua piilomerkitysten varalta, katson peilistä olenko hassun näköinen jos joku minulle hymyilee, ja jos naamassani ei näy esim. ruokaa, on vika varmaan pärstässä itsessään. Sosiaalisen älykkyyden puutteen takia en tajua epäsuoria vihjauksia ja puolet puheen painotuksista ovat minulle täyttä hepreaa, joten ihmiselle joka ei minua tunne vastaukseni saattavat vaikuttaa tylyiltä ja epäkohteliailta. En jaksa smalltalkkia ja joutavan jutustelu tuntemattomien kanssa tuntuu lähinnä typerältä.

      Joten: elän jatkuvassa epävarmuuden tilassa, en usko tarjoavani mitään parisuhdemarkkinoilla joten en viitsi vaivautua enkä luota kehenkään, kuten voisin kuvitella että sinäkin teet.

      Miten korjata tilanne? Siihen en osaa vastata. Henkilökohtaisesti olen aloittanut pyrkimään jonkinlaiseen kanssakäymiseen netissä, etenkin sellaisten ihmisten kanssa joiden kiinostuksen kohteet ovat samankaltaisia. Toivottavasti opin siitä jotain.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30637
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4096
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2697
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      1865
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      589
      1643
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1579
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1555
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1477
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1228
    Aihe