Jos olisit

voisihan niitä uusia polkuja tutkiskella turvallisesti yhdessä oman rakkaan tutun turvallisen kumppanin kanssa vaikka elämän loppuun saakka. ;))

...aina perinteinen vastaus??
Yleismies sanoi;""Olen tosiaan tullut siihen tulokseen, että lähes kaikissa uusioperheissä vaikeudet ovat moninverroin suuremmat kuin siinä alkuperäisessä parisuhteessa oli ollut. Yhden katkeran kaverini mukaan uuden kumppanin lapsien kanssa eläminen on ainakin kymmenen kertaa vaikeampaa kuin omien lapsien kanssa touhuaminen, koska käskyvaltasuhteet ovat täysin sekaisin. Tätä ei siinä tienristeyksessä oteta aina huomioon, vaan rynnätään innoissaan sille uudelle polulle ihan juoksujalkaa.""
.......
No moneenkos uusioperheeseen "yleismiehen" tuntemus ja (empiirinen?) tutkimus ulottuu?? Meinaan kun kirjoitat niinkuin olisit tietoinen useammastakin ("..lähes kaikissa...") kuin yhdestä uusioperheestä ja suurena totuutena sen julistat? Oletko jotenkin kokeillut itse vai yhteen huhuunko perustuu tietosi??
Itse voin kokemuksesta kertoa Sinulle suuren salaisuuden; Se on pelkkää täyttä elämää! Ja omasta suhtautumisesta ja otteesta tuohon elämään paljolti kiinni se miten pärjäät. Ja todella täyttä elämää kaikkine vivahteineen. Jos haluaa nauttia elämästä ja sen monimuotoisuudesta ja tunnelmista joita ei muuten saakaan tiivistelmänä kuin "uusioissa" niin siitä vaan. Se vaatii kyllä enemmän rohkeutta ja uteliaisuutta elämää ja elämistä kohtaan kuin Esson baarissa esiintyy siksi, että se on todellista ja tapahtuu siellä missä sitä elämää eletään. Tosi teeveenä :-). Päivääkään en vaihtaisi pois..olen senverran paljon saanut siitä itselleni...ja toivottavasti antanut myös muille.

MaxBlast kirjoitti:

...aina perinteinen vastaus??
Yleismies sanoi;""Olen tosiaan tullut siihen tulokseen, että lähes kaikissa uusioperheissä vaikeudet ovat moninverroin suuremmat kuin siinä alkuperäisessä parisuhteessa oli ollut. Yhden katkeran kaverini mukaan uuden kumppanin lapsien kanssa eläminen on ainakin kymmenen kertaa vaikeampaa kuin omien lapsien kanssa touhuaminen, koska käskyvaltasuhteet ovat täysin sekaisin. Tätä ei siinä tienristeyksessä oteta aina huomioon, vaan rynnätään innoissaan sille uudelle polulle ihan juoksujalkaa.""
.......
No moneenkos uusioperheeseen "yleismiehen" tuntemus ja (empiirinen?) tutkimus ulottuu?? Meinaan kun kirjoitat niinkuin olisit tietoinen useammastakin ("..lähes kaikissa...") kuin yhdestä uusioperheestä ja suurena totuutena sen julistat? Oletko jotenkin kokeillut itse vai yhteen huhuunko perustuu tietosi??
Itse voin kokemuksesta kertoa Sinulle suuren salaisuuden; Se on pelkkää täyttä elämää! Ja omasta suhtautumisesta ja otteesta tuohon elämään paljolti kiinni se miten pärjäät. Ja todella täyttä elämää kaikkine vivahteineen. Jos haluaa nauttia elämästä ja sen monimuotoisuudesta ja tunnelmista joita ei muuten saakaan tiivistelmänä kuin "uusioissa" niin siitä vaan. Se vaatii kyllä enemmän rohkeutta ja uteliaisuutta elämää ja elämistä kohtaan kuin Esson baarissa esiintyy siksi, että se on todellista ja tapahtuu siellä missä sitä elämää eletään. Tosi teeveenä :-). Päivääkään en vaihtaisi pois..olen senverran paljon saanut siitä itselleni...ja toivottavasti antanut myös muille.

Lue lisää

Lähipiirissäni on useampiakin esimerkkejä näistä uusperheistä, joissa miehen elämä on, ainakin sivusta katsottuna, paljon huonommin kuin vahassa parisuhteessa. Kaikkien talous on mennyt aivan kuralle, ja siinä uudessa kumppanissakin on tullut esiin vielä vahvempana ne ne samat luonteenpiirteen tai tuhoisat käyttäytymismallit, jotka johtivat ensimmäisen suhteenkin tuhoon. Miehen mieltymykset ovat siis olleet samoja sekä vanhaa että uutta kumppania katsellessa, joten lopputuloskaan ei ole yllätys.

Uudet epäonnistumiset johtuvat siitä, että nämä miestuttavani eivät ole riittävän tarkoin analysoineet omia asennevirheitään, vaan ryntäsivät vanhojen ja väärien asenteidensa kanssa liian nopeasti uuteen ihanaan suhteeseen. Uutta polkua alettiin taivaltaa vanhoilla opeilla, ja tietysti se taaskin pieleen meni. Uusia houkuttelevia polkuja heillä on tietysti vielä tarjolla riittävästi, mutta kannattaako niitä enää lähteä kulkemaan?

Yleismies kirjoitti:

Lähipiirissäni on useampiakin esimerkkejä näistä uusperheistä, joissa miehen elämä on, ainakin sivusta katsottuna, paljon huonommin kuin vahassa parisuhteessa. Kaikkien talous on mennyt aivan kuralle, ja siinä uudessa kumppanissakin on tullut esiin vielä vahvempana ne ne samat luonteenpiirteen tai tuhoisat käyttäytymismallit, jotka johtivat ensimmäisen suhteenkin tuhoon. Miehen mieltymykset ovat siis olleet samoja sekä vanhaa että uutta kumppania katsellessa, joten lopputuloskaan ei ole yllätys.

Uudet epäonnistumiset johtuvat siitä, että nämä miestuttavani eivät ole riittävän tarkoin analysoineet omia asennevirheitään, vaan ryntäsivät vanhojen ja väärien asenteidensa kanssa liian nopeasti uuteen ihanaan suhteeseen. Uutta polkua alettiin taivaltaa vanhoilla opeilla, ja tietysti se taaskin pieleen meni. Uusia houkuttelevia polkuja heillä on tietysti vielä tarjolla riittävästi, mutta kannattaako niitä enää lähteä kulkemaan?

Lue lisää

tulla opastamaan noita sun ystäviäsi kaidalle tielle ja uusien kumppaneitten valinnassa, jos ei
omin avuin älyä lähteä "tallomaan omia polkujaan"
lainatakseni "camel boots" miestä.

Yleismies kirjoitti:

Lähipiirissäni on useampiakin esimerkkejä näistä uusperheistä, joissa miehen elämä on, ainakin sivusta katsottuna, paljon huonommin kuin vahassa parisuhteessa. Kaikkien talous on mennyt aivan kuralle, ja siinä uudessa kumppanissakin on tullut esiin vielä vahvempana ne ne samat luonteenpiirteen tai tuhoisat käyttäytymismallit, jotka johtivat ensimmäisen suhteenkin tuhoon. Miehen mieltymykset ovat siis olleet samoja sekä vanhaa että uutta kumppania katsellessa, joten lopputuloskaan ei ole yllätys.

Uudet epäonnistumiset johtuvat siitä, että nämä miestuttavani eivät ole riittävän tarkoin analysoineet omia asennevirheitään, vaan ryntäsivät vanhojen ja väärien asenteidensa kanssa liian nopeasti uuteen ihanaan suhteeseen. Uutta polkua alettiin taivaltaa vanhoilla opeilla, ja tietysti se taaskin pieleen meni. Uusia houkuttelevia polkuja heillä on tietysti vielä tarjolla riittävästi, mutta kannattaako niitä enää lähteä kulkemaan?

Lue lisää

:-) lähipiirissäsikö ei sitten muita esimerkkejä ole? Sivusta asiat ei ehkä näytä samalta kuin sieltä sisältä katsottuna. Tuossa ollaan hiukan samalla linjalla, että jos hakukriteerit kumppanin suhteen ei muutu niin kai siinä samaa saa kuin ennenkin. Ja usein samasta paikasta haettuna vielä. Sen sijaan et ehkä voi sanoa ihan jyrkästi mistä mahtanee johtua uusi epäonnistuminen. Minun tuttavapiirissäni taasen on hyviä esimerkkejä enemmän kuin huonoja näistä uusioperheistä, joilla kaikki toimii kivasti ja eletään täyttä elämää. Johtuneeko yleisestä asenteesta elämään vai asuinympäristöstä vai kaikkien yhteisestä vaikutuksesta. Tai sitten minä itse näen maailman parempana kuin se joittenkin mielestä on.

Yleistäminen on vaarallinen tauti :-)...yritän ainakin pyristellä sitä vastaan.

Kannattaako? Kysyt.

Jos aina ajatellaan, että kannattaako niin mitään ei tapahdu missään. Jos ei uskalla mitään niin ei mitään myöskään saa. Pitäisi kuitenkin uskaltaa elää. Ja mielummin täysillä silloin kun eletään. Ja se satuttaa joskus kovastikin. Sitä enemmän mitä enemmän itse annat koska et enää suojaudu ja vetäydy kilpeesi. Mutta saatu sijoitus tuottaa myös itsellesi enemmän silloin kun uskallat antaa itsestäsi.

MaxBlast kirjoitti:

:-) lähipiirissäsikö ei sitten muita esimerkkejä ole? Sivusta asiat ei ehkä näytä samalta kuin sieltä sisältä katsottuna. Tuossa ollaan hiukan samalla linjalla, että jos hakukriteerit kumppanin suhteen ei muutu niin kai siinä samaa saa kuin ennenkin. Ja usein samasta paikasta haettuna vielä. Sen sijaan et ehkä voi sanoa ihan jyrkästi mistä mahtanee johtua uusi epäonnistuminen. Minun tuttavapiirissäni taasen on hyviä esimerkkejä enemmän kuin huonoja näistä uusioperheistä, joilla kaikki toimii kivasti ja eletään täyttä elämää. Johtuneeko yleisestä asenteesta elämään vai asuinympäristöstä vai kaikkien yhteisestä vaikutuksesta. Tai sitten minä itse näen maailman parempana kuin se joittenkin mielestä on.

Yleistäminen on vaarallinen tauti :-)...yritän ainakin pyristellä sitä vastaan.

Kannattaako? Kysyt.

Jos aina ajatellaan, että kannattaako niin mitään ei tapahdu missään. Jos ei uskalla mitään niin ei mitään myöskään saa. Pitäisi kuitenkin uskaltaa elää. Ja mielummin täysillä silloin kun eletään. Ja se satuttaa joskus kovastikin. Sitä enemmän mitä enemmän itse annat koska et enää suojaudu ja vetäydy kilpeesi. Mutta saatu sijoitus tuottaa myös itsellesi enemmän silloin kun uskallat antaa itsestäsi.

Lue lisää

Olen monesti kuullut näiden uusioperheissä elävien ihmisten sanovan uuden parisuhteensa alkuvaiheessa, että nyt he elävät todella täyttä elämää, ja nyt elämä todella tuntuu joltakin, mutta muutaman vuoden päästä ääni on muuttunut normaaliksi. Silloin uskalletaan jo tunnustaa, että uuden kumppanin lasten kanssa on paljon enemmän vaikeuksia kuin omien lasten kanssa, koska kumppanin lapsia ei voi vapaasti opastaa ja komentaa. Tästä syystä se täysi elämä onkin muuttunut normaaliksi elämäksi.

Ihan mielenkiinnon vuoksi olisi erittäin mukavaa, jos selittäisit minulle sen, mitä tarkoittaa sanonta "elää täyttä elämää". Olen usein ihmisiltä tätä asiaa kysellyt, mutta kukaan ei ole koskaan pystynyt siihen järjellisesti vastaamaan. Jotenkin vaan ylimalkaisesti sanotaan, että elämässä pitää tuntua joltakin, mutta tarkempaa selvitystä en ole koskaan saanut. Mitä se täysi elämä Sinun mielestäsi oikein on?

Minä en tiedä, olenko koskaan elänyt täyttä elämää, vaan olen aina tehnyt pelkästään sellaisia ratkaisuja, jotka ovat olleet minulle taloudellisesti mahdollisia ilman ylisuuria ponnisteluja ja jotka olen pystynyt tiedoillani ja taidoillani hyvin hallitsemaan. Tällä asenteella ei tietenkään voi koskaan tavoitella kaikkein parasta, mutta koko ajan elämäni on ollut nousujohteista. Taloudellinen tilanteeni on aina kohentunut, koska en ole sortunut tekemään niin päättömiä ratkaisuja, jotka olisivat palauttaneet minut takaisin lähtöviivalle.

Tuntemukseni mukaan elän nyt monessa suhteessa paljon leppoisampaa ja turvallisempaa elämää kuin nämä täyttä elämää elävät uusioperhesotkuissa ja taloudellisissa vaikeuksissa kiemurtelevat ystäväni. Miten minun elämäni paranisi, jos vielä eläke-iässä alkaisin elää tätä nykyaikaista täyttä elämää? Ei minulla ainakaan ystävieni tapaiseen "täyteen elämään" enää raha riittäisi.

Yleismies kirjoitti:

Olen monesti kuullut näiden uusioperheissä elävien ihmisten sanovan uuden parisuhteensa alkuvaiheessa, että nyt he elävät todella täyttä elämää, ja nyt elämä todella tuntuu joltakin, mutta muutaman vuoden päästä ääni on muuttunut normaaliksi. Silloin uskalletaan jo tunnustaa, että uuden kumppanin lasten kanssa on paljon enemmän vaikeuksia kuin omien lasten kanssa, koska kumppanin lapsia ei voi vapaasti opastaa ja komentaa. Tästä syystä se täysi elämä onkin muuttunut normaaliksi elämäksi.

Ihan mielenkiinnon vuoksi olisi erittäin mukavaa, jos selittäisit minulle sen, mitä tarkoittaa sanonta "elää täyttä elämää". Olen usein ihmisiltä tätä asiaa kysellyt, mutta kukaan ei ole koskaan pystynyt siihen järjellisesti vastaamaan. Jotenkin vaan ylimalkaisesti sanotaan, että elämässä pitää tuntua joltakin, mutta tarkempaa selvitystä en ole koskaan saanut. Mitä se täysi elämä Sinun mielestäsi oikein on?

Minä en tiedä, olenko koskaan elänyt täyttä elämää, vaan olen aina tehnyt pelkästään sellaisia ratkaisuja, jotka ovat olleet minulle taloudellisesti mahdollisia ilman ylisuuria ponnisteluja ja jotka olen pystynyt tiedoillani ja taidoillani hyvin hallitsemaan. Tällä asenteella ei tietenkään voi koskaan tavoitella kaikkein parasta, mutta koko ajan elämäni on ollut nousujohteista. Taloudellinen tilanteeni on aina kohentunut, koska en ole sortunut tekemään niin päättömiä ratkaisuja, jotka olisivat palauttaneet minut takaisin lähtöviivalle.

Tuntemukseni mukaan elän nyt monessa suhteessa paljon leppoisampaa ja turvallisempaa elämää kuin nämä täyttä elämää elävät uusioperhesotkuissa ja taloudellisissa vaikeuksissa kiemurtelevat ystäväni. Miten minun elämäni paranisi, jos vielä eläke-iässä alkaisin elää tätä nykyaikaista täyttä elämää? Ei minulla ainakaan ystävieni tapaiseen "täyteen elämään" enää raha riittäisi.

Lue lisää

Jokaisella on oma määritelmänsä sanalle "täyttä elämää". Jopa Sinullakin tuntuu olevan sellainen. Jokaisella se on omansa ja erilaisensa ihan niinkuin elämä ei kenellekään ole samanlainen kuin toiselle.

Miten niin uuden kumppanin lapsia ei voi opastaa ja komentaa?? Minä en näe tuossa mitään ongelmaa. Ja edelleen paras opetustapa kelle hyvänsä on oma esimerkki. Lasten kasvatus onkin suurelta osin esimerkin antamista.

Ihan mielenkiinnon vuoksi en ala julkisesti Sinulle selittämään oman elämäni realiteetteja. Kun ne eivät kuitenkaan ole Sinun tajuttavissasi :-). Jos haet järjellistä (omasta mielestäsi) vastausta niin saat varata toden näköisesti isot eväät loppuelämäsi retkelle totuuden hakuun.

Leppoisa ja turvallinenko eivät kuulu uusioperheen elämään? Mitä luulet lasteni (kaikkien-myös toisen osapuolen lapset ovat minun yhteisessä yrityksessämme ) ajattelevan turvallisuudesta?

Ovatko lapset yleensä jotenkin turvattomampia jos heillä on kaksi aikuista entisten yksinhuoltajien sijaan? Tai onko joku muu järjestely tae turvattomuudesta? Kun ollaan erottu ja ollaan yksinhuoltajia tai mitä vaan.

Sinun elämäsi ei tarvitse toden näköisesti parantuakaan mitenkään. Senkun elää köllöttelet eteenpäin ihan juuri noin tyytyväisenä kuin olet :-) ei siinäkään ole mitään pahaa ja väärää. Jos tunnet niin niin hyvä Sinulle! Enkä yleistä herra Yleismiehen valitsemaa elämää mitenkään. Vaikka olenkin ollut huomaavinani pienoista katkeruutta silloin tällöin yksinelävien.......:-)...no olkoon.



Jos et tiedä eläneesi et ole elänyt.

MaxBlast kirjoitti:

Jokaisella on oma määritelmänsä sanalle "täyttä elämää". Jopa Sinullakin tuntuu olevan sellainen. Jokaisella se on omansa ja erilaisensa ihan niinkuin elämä ei kenellekään ole samanlainen kuin toiselle.

Miten niin uuden kumppanin lapsia ei voi opastaa ja komentaa?? Minä en näe tuossa mitään ongelmaa. Ja edelleen paras opetustapa kelle hyvänsä on oma esimerkki. Lasten kasvatus onkin suurelta osin esimerkin antamista.

Ihan mielenkiinnon vuoksi en ala julkisesti Sinulle selittämään oman elämäni realiteetteja. Kun ne eivät kuitenkaan ole Sinun tajuttavissasi :-). Jos haet järjellistä (omasta mielestäsi) vastausta niin saat varata toden näköisesti isot eväät loppuelämäsi retkelle totuuden hakuun.

Leppoisa ja turvallinenko eivät kuulu uusioperheen elämään? Mitä luulet lasteni (kaikkien-myös toisen osapuolen lapset ovat minun yhteisessä yrityksessämme ) ajattelevan turvallisuudesta?

Ovatko lapset yleensä jotenkin turvattomampia jos heillä on kaksi aikuista entisten yksinhuoltajien sijaan? Tai onko joku muu järjestely tae turvattomuudesta? Kun ollaan erottu ja ollaan yksinhuoltajia tai mitä vaan.

Sinun elämäsi ei tarvitse toden näköisesti parantuakaan mitenkään. Senkun elää köllöttelet eteenpäin ihan juuri noin tyytyväisenä kuin olet :-) ei siinäkään ole mitään pahaa ja väärää. Jos tunnet niin niin hyvä Sinulle! Enkä yleistä herra Yleismiehen valitsemaa elämää mitenkään. Vaikka olenkin ollut huomaavinani pienoista katkeruutta silloin tällöin yksinelävien.......:-)...no olkoon.



Jos et tiedä eläneesi et ole elänyt.

Lue lisää

Tämä aihehan näyttää olevan kovin kiinnostava. Vastasit melkoisen pitkästi, mutta en minä taaskaan lopullista selvyyttä kysymykseeni saanut, Tyydyit ainoastaan sanomaan, että minun evääni eivät koko loppuelämäni aikana riitä totuuden ymmärtämiseen.

Aika vahvan arvion Sinä teit käsityskyvystäni näin lyhyen tuttavuuden perusteella. Olen sentään elänyt yli 60-vuotta, ja työreissuillani on tullut niin paljon juteltua erilaisten naisten kanssa, että lähes kaikkia elämään liittyviä ongelmia on tullut useinkin käsiteltyä. Juuri näissä keskusteluissa on tullutkin puhe tästä täysillä elämisestä, ja olen minä kaltaisiltasi täyttä elämää eläviltä ihmisiltä ( naisilta) saanut aiemminkin tukkapöllyä maanläheisen ja käytännöllisen asennoitumiseni vuoksi. En ole kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi muuttaa ajatustapaani, sillä minulla ei ole ollut siihen varaa, koska olen ansainnut omaisuteni pelkällä palkkatyöllä.

Olen samaa mieltä siitä, että tietysti uusioperheissäkin lapset haluavat turvallista ja leppoisaa elämää, mutta se on joskus hankala järjestää. Kun perheessä on lapsia, joilla on erilaiset taustat ja eri vanhemmat, niin yhteisen sävelen löytäminen on erittäin vaikeaa. Lapset osaavat loistavasti käyttää hyväkseen uusiovanhempien eripuraisuutta, jolloin perhesovun ylläpitämiseksi täytyy joskus tehdä erittäin kalliita myönnytyksiä lapsille. Nämä myönnytykset juuri johtavatkin usein taloudellisiin vaikeuksiin.

Ei minun elämäni enää tarvitse parantua. Lapseni ovat jo aikuisia ja heillä on hyvä elämä, joten minä joudan jo rapistumaankin, sillä tässä iässähän suunta on pelkästään alaspäin. Kun tämän tosiseikan reilusti tunnustaa eikä lähde turhaan hötkyilemään "täyden elämän" perään, niin melkoiset mukavasti nämä päivät kuluvat. Rahaakin voin käyttää elämiseeni ihan hohtuullisesti, ja pieniä huvituksiakin voin itselleni suoda.

Suuremmat huvitukset eli villit vieraat naiset kyllä saattaisivat hetkellisesti tarjota vähän ylimääräistä lisäpotkua elämään, mutta se harrastus käy köyhälle eläke-ukolle vähän liian kalliiksi. Jos käry käy, niin menee siinä talot ja tavarat sekä turvallinen elämä, ja silloin ollaan takaisin lähtöruudussa. Tämä "täysillä eläminen" on siten pelkästään vauraamman kansanosan eläkeharrastus.

Yleismies kirjoitti:

Tämä aihehan näyttää olevan kovin kiinnostava. Vastasit melkoisen pitkästi, mutta en minä taaskaan lopullista selvyyttä kysymykseeni saanut, Tyydyit ainoastaan sanomaan, että minun evääni eivät koko loppuelämäni aikana riitä totuuden ymmärtämiseen.

Aika vahvan arvion Sinä teit käsityskyvystäni näin lyhyen tuttavuuden perusteella. Olen sentään elänyt yli 60-vuotta, ja työreissuillani on tullut niin paljon juteltua erilaisten naisten kanssa, että lähes kaikkia elämään liittyviä ongelmia on tullut useinkin käsiteltyä. Juuri näissä keskusteluissa on tullutkin puhe tästä täysillä elämisestä, ja olen minä kaltaisiltasi täyttä elämää eläviltä ihmisiltä ( naisilta) saanut aiemminkin tukkapöllyä maanläheisen ja käytännöllisen asennoitumiseni vuoksi. En ole kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi muuttaa ajatustapaani, sillä minulla ei ole ollut siihen varaa, koska olen ansainnut omaisuteni pelkällä palkkatyöllä.

Olen samaa mieltä siitä, että tietysti uusioperheissäkin lapset haluavat turvallista ja leppoisaa elämää, mutta se on joskus hankala järjestää. Kun perheessä on lapsia, joilla on erilaiset taustat ja eri vanhemmat, niin yhteisen sävelen löytäminen on erittäin vaikeaa. Lapset osaavat loistavasti käyttää hyväkseen uusiovanhempien eripuraisuutta, jolloin perhesovun ylläpitämiseksi täytyy joskus tehdä erittäin kalliita myönnytyksiä lapsille. Nämä myönnytykset juuri johtavatkin usein taloudellisiin vaikeuksiin.

Ei minun elämäni enää tarvitse parantua. Lapseni ovat jo aikuisia ja heillä on hyvä elämä, joten minä joudan jo rapistumaankin, sillä tässä iässähän suunta on pelkästään alaspäin. Kun tämän tosiseikan reilusti tunnustaa eikä lähde turhaan hötkyilemään "täyden elämän" perään, niin melkoiset mukavasti nämä päivät kuluvat. Rahaakin voin käyttää elämiseeni ihan hohtuullisesti, ja pieniä huvituksiakin voin itselleni suoda.

Suuremmat huvitukset eli villit vieraat naiset kyllä saattaisivat hetkellisesti tarjota vähän ylimääräistä lisäpotkua elämään, mutta se harrastus käy köyhälle eläke-ukolle vähän liian kalliiksi. Jos käry käy, niin menee siinä talot ja tavarat sekä turvallinen elämä, ja silloin ollaan takaisin lähtöruudussa. Tämä "täysillä eläminen" on siten pelkästään vauraamman kansanosan eläkeharrastus.

Lue lisää

:-) ehkä oli liian tiukka arvio käsityskyvystäsi. Vaikuttaa vaan täältä katsoen aikamoiselta suppilolta tuo näköaukkosi....maanläheinen on ehkä tosiaan hyvä sana tuohon paikkaan. Aiheen kiinnostavuus olisi ihan eriluokkaa tuolla perhepalstoilla. Täällähän sen kimpussa ollaan möyritty kaksistaan....joopa joo....välillä täytyy mennä duuniin ihan oikeaan maailmaan, että olisi Esson(kin) autoilla tankattavia ja kirkuvilla lapsilaumoilla syötävää :-).