Meillä välimatkaa "vain 180 km" ja tämän matkan päässä olemme asuneet toisistamme opiskelujen vuoksi hieman vajaa kaksi vuotta.
Ensimmäinen vuosi meni hyvin mutta toisen kanssa alkaa näköjään tulla ongelmia.
Riitoja tulee milloin mistäkin ja niitä sitten pitää yrittää selvitellä puhelimessa. Emme pysty vkonloppu töiden vuoksi näkemään kuin ehkä kerran tai pari kuukaudessa. Ärsyttävintä tässä on se, että poikaystäväni vain ei vastaa puhelimeen kun haluaisin selvittää jotakin riitaa. Näin kävi tänäänkin. Laitoin viestin ja kerroin, että minulla on paha mieli, soita takaisin kun voit. Odottelin soittoa sellaiset 5 tuntia ja sitten kun hän soittaa kysyy mitä asiaa sulla oli. Sanoin haluavani jutella rauhassa ja kysyin, että oliskos hänellä aikaa ni ei kuulemma oo ku on just lähdössä ulos, kaveri odottaa.
Mä en tiedä kuinka kauan jaksan. On tosi paha olla jos ei saa riitoja selvitetyksi. Poikaystäväni on yleensä suostuvainen keskustelemaan asioista ja kuuntelemaan mun mielipiteitä mutta nyt jotenkin tuntuu siltä, että hän soittelee tasan tarkaan just silloin kun sattuu huvittamaan.
Kenties oudointa tässä on se, että kuitenkin aina soittaessaan lähettelee suukkoja ja kyselee koska voidaan nähdä...
...olenko vaan skitso...voiko ikävä aiheuttaa tällasta, että riitoja syntyy ihan tyhmistä asioista...olen kertonut poikaystävälleni miten hänen käytöksensä ja nämä riidat kuluttavat minua.
Muilla samanlaisia kokemuksia?
Ensimmäinen vuosi meni hyvin mutta toisen kanssa alkaa näköjään tulla ongelmia.
Riitoja tulee milloin mistäkin ja niitä sitten pitää yrittää selvitellä puhelimessa. Emme pysty vkonloppu töiden vuoksi näkemään kuin ehkä kerran tai pari kuukaudessa. Ärsyttävintä tässä on se, että poikaystäväni vain ei vastaa puhelimeen kun haluaisin selvittää jotakin riitaa. Näin kävi tänäänkin. Laitoin viestin ja kerroin, että minulla on paha mieli, soita takaisin kun voit. Odottelin soittoa sellaiset 5 tuntia ja sitten kun hän soittaa kysyy mitä asiaa sulla oli. Sanoin haluavani jutella rauhassa ja kysyin, että oliskos hänellä aikaa ni ei kuulemma oo ku on just lähdössä ulos, kaveri odottaa.
Mä en tiedä kuinka kauan jaksan. On tosi paha olla jos ei saa riitoja selvitetyksi. Poikaystäväni on yleensä suostuvainen keskustelemaan asioista ja kuuntelemaan mun mielipiteitä mutta nyt jotenkin tuntuu siltä, että hän soittelee tasan tarkaan just silloin kun sattuu huvittamaan.
Kenties oudointa tässä on se, että kuitenkin aina soittaessaan lähettelee suukkoja ja kyselee koska voidaan nähdä...
...olenko vaan skitso...voiko ikävä aiheuttaa tällasta, että riitoja syntyy ihan tyhmistä asioista...olen kertonut poikaystävälleni miten hänen käytöksensä ja nämä riidat kuluttavat minua.
Muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
joskus tuo riitojen selvittely vaan pitkittää riitaa. Anna asioiden olla ja jatkakaa eteenpäin. En tiedä mistä riitelette, mutta saattaa hyvinkin olla, että riita on vain sinun mielessäsi, ja poikaystäväsi on asian jo unohtanut, ja häntä tympii että haluat aina vaan selvittää sitä. Minusta sopu on tärkeämpää kuin periaatteellinen asioiden selvittäminen. Varsinkin jos olette harvoin yhdessä, käyttäkää ne hetket muuhun kuin riitelyyn.