Kukaan koskaan kävellyt lähellä sataman reunaa, ja hetken pelännyt, että hyppäisi alas mereen ja kauhistellut miten kamalaa olisi hukkua korkealta pudoten? En ole yhtään kiinnostunut tämän tekemisestä mutta joskus ihmettelen miksi päässä liikkuu tällanen.Ja rullaportaissa tavarataloissa saatan katsella alas pohjakerrokseen, miettien, et olispa aika helppoa kurottautua kaiteen yli ja tippua piiitkäään alas. Kamala! Ja silti en halua tietenkään tehdä sitä.
Onko muillakin näitä? Kerran yhdessä kirjassa minä-kertoja kuvaili samoja viboja, ja myös hän oudoksui niiden ristiriitaa oikeiden toiveiden kanssa (ei itsareiden harkinta, puhumattakaan toteutuksesta!).
Joskus pelottaa kuinkakohan moni ihminen on päässään kuvitellut läimäyttävänsä riitelijää.Varmasti 2/3, jos hirtehisiä ollaan.Kyse on vain rajasta todellisuuden käsittämisen ja alitajunnan välillä - siis sitä ajatusta ei tuoda pintaan eikä mielletä hyväksyttäväksi teon tasolla.
Jos tulet hyökätyksi yöllä, on pakko puolustautua.Mutta mitä jos joku saa silloin voimakkaan raivarin, ja muuttuu pahemmaksi tekijäksi oltuaan alunperin uhri? Apua, mua pelottaa kun en ymmärrä ihmispsyyken mustaa puolta, itse provosoin usein tahtomattani ja aavistamatta aika pahojakin vihanpuuskia esim. naisissa.Nainen itsekin, mutta tiedän siis ns. mustasukkaisuusahdingot.Ja myös sen, että moni projisoi omia synkkyyksiään ja olet sitten yllättäen kadehtijasi "kadehtija". Hupaisaa kun se on joku mitäänsanomaton riivinrauta ja itse olet vähän pehmeämpi ja pidetympi.
Onko muillakin näitä? Kerran yhdessä kirjassa minä-kertoja kuvaili samoja viboja, ja myös hän oudoksui niiden ristiriitaa oikeiden toiveiden kanssa (ei itsareiden harkinta, puhumattakaan toteutuksesta!).
Joskus pelottaa kuinkakohan moni ihminen on päässään kuvitellut läimäyttävänsä riitelijää.Varmasti 2/3, jos hirtehisiä ollaan.Kyse on vain rajasta todellisuuden käsittämisen ja alitajunnan välillä - siis sitä ajatusta ei tuoda pintaan eikä mielletä hyväksyttäväksi teon tasolla.
Jos tulet hyökätyksi yöllä, on pakko puolustautua.Mutta mitä jos joku saa silloin voimakkaan raivarin, ja muuttuu pahemmaksi tekijäksi oltuaan alunperin uhri? Apua, mua pelottaa kun en ymmärrä ihmispsyyken mustaa puolta, itse provosoin usein tahtomattani ja aavistamatta aika pahojakin vihanpuuskia esim. naisissa.Nainen itsekin, mutta tiedän siis ns. mustasukkaisuusahdingot.Ja myös sen, että moni projisoi omia synkkyyksiään ja olet sitten yllättäen kadehtijasi "kadehtija". Hupaisaa kun se on joku mitäänsanomaton riivinrauta ja itse olet vähän pehmeämpi ja pidetympi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä meillä kaikilla on mielikuvitus. Mitä parempi, sitä ihmeellisempiä juttuja pyörii päässä. Jotkut ovat mielestään käyneet jopa ufoaluksissa, toiset tietävät maailmanlopun tulevan ensi perjantaina.
Oleellista on se, mihin tota kykyä käyttää. Käy lenkillä ja hymyile jänikselle.
"Jos tulet hyökätyksi yöllä, on pakko puolustautua. Mutta mitä jos joku saa silloin voimakkaan raivarin, ja muuttuu pahemmaksi tekijäksi oltuaan alunperin uhri? "
Kai on parempi olla tekijä kuin uhri? Ainakin oma logiikka ja itsesuojeluvaisto sanoo näin.