Asunnon jaosta, ym. eroon liittyvästä

mate11

Ero näyttää olevan tulossa. Mitä kautta yleensä etenee asunnon jako?
Nykyisestä asunnosta minä omistan tietyn osan, joka on osakekirjassakin mainittu.

Kuvittelen, että jos homma voidaan sopuisasti hoitaa, niin pyydämme esim. asunnonvälittäjän arvioimaan nykyisen asuntomme arvon. Sen jälkeen vaimoni lunastaa osuuteni summalla asunnon itselleen. Noinko?

Mutta, entä, jos vaimoni muuttuu hankalaksi, niin mitä kautta minä sitten lähden liikkeelle saadakseni osuuteni rahana itselleni?

Meillä on kaksi lasta: 16 ja 13 v. Kun lapset jäävät vaimon luo, eivätkä ole ollenkaan mun luona, niin mitä suuruusluokaa tulee näistä 2 lapsesta elatusmaksuni olemaan? Hänelle tulee myös lapsilisät.

8

5655

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Arnoldo

      Me arvioitutimme asuntomme kahdella eri kiinteistönvälittäjällä. Arvostimme kiinteän omaisuuden yhdessä ja minä maksoin exän pihalle. Totta kai sulle puolet kuuluu ellei toisin ole kirjallisesti sovittu. Pidä puoles ja jokaisessa kunnassa/kaupungissa on taho, joka jeesaa jos exä alkaa niuhomaan.

      Kysymys, miksi et vaadi lapsia olemaan myös sinun luonasi - olethan sentään lastesi isä! Älä alistu vaikka olisitikin se joka on päättänyt lähteä! Tätä tulet katumaan jos näin sen annat mennä.

      Elatusmaksuista kannattaa (ikävä kyllä) kysyä sossusta!

    • muuttohanhi

      Ensinkin kannattaa sopia kumpi jää asuntoon. Sitten asunto kannattaa arvioittaa kahdella puolueettomalla asiantuntijalla elikkäs kiinteistönvälittäjällä. Jos arviot poikkeavat, sopikaa niiden keskiarvo. Sopikaa jo ennen kuin kukaan tulee arvioimaan. Jos vaimosi jää asuntoon (näin ymmärsin?) hän lunastaa sinun osuutesi sen arvosta. Teette kirjallisesti sopimuksen vastaisen avioeron varalle, jolloin verottaja ei puutu asuntokauppaanne, koska se on avioerossa ositettu. Oliko asuntonne ostettu ennen avioliittoa ja oliko teillä avioehtosopimus? Jos ostettu avioliiton aikana eikä ole avioehtosopparia niin puolet asunnosta on sinun vaikka kirjoissa muuta lukisi. Sen lisäksi teillä saattaa olla muutakin omaisuutta, joten kaikki lasketaan yhteen ja jaetaan vasta sitten.

      Lapsista sinun ei tarvitse luopua. Kerrot vaimollesi haluatko heidät kenties kokonaan vai sopiiko sinulle yhteishuoltajuus. Mieti asiaa realistisesti, onko sinulla mahdollisuus antaa aikaa lapsille, vai viekö esim. työ ja harrastukset kaiken vapaa-aikasi. Jos vie, voisitko niistä joustaa. Samoin kannattaa miettiä onko vaimollasi aikaa ja mahdollisuuksia. Jos vaimo alkaa haluta lapsia kokonaan, riitauta asia. Onhan toki lapsellista että asiat ratkotaan käräjillä, mutta tänä päivänä moni aikuinen on tosiaan niin lapsellinen ettei ajattele lapsia vaan ainoastaan sitä että saa jollain kostettua puolisolleen. Sinulla on kuitenkin oikeus yhteishuoltoon. Lapset ovat sen ikäisiä (yli 12) että myös heidän mielipiteensä kannattaa ottaa huomioon. Heidän toiveenssa ei kuitenkaan tarvitse olla laki.

      Koska jokainen ero on omanlaisensa niin suosittelen että käännyt paikkakuntasi sosiaalipalvelujen puoleen, tai jos varaa on niin asianajajalle. Oikeusaputoimisto on myös hyvä paikka. Ei kuitenkaan lastenvalvojalle, sillä se on varmin keino menettää lapset kokonaan. Muista että tärkeintä kuitenkin on että lapset tietävät sinun rakastavan heitä, olevan heidän apuna ja tukena aina ja vaikka heidät määrättäisi äidille niin he voivat aina tulla luoksesi. Maltti on parempi valtti kuin vaatiminen.

      • M36

        ... mutta varmuuden vuoksi tarkennan tämän:

        "Jos ostettu avioliiton aikana eikä ole avioehtosopparia niin puolet asunnosta on sinun vaikka kirjoissa muuta lukisi."

        Sillä ei ole merkitystä onko asunto osetettu ennen avioliittoa (esim. miehellä ollut maksettu talo, johon uusi aviovaimo muuttaa avioehdotta) vai sen aikana ... käytännössä puoliksi menee molemmissa tapauksissa.


    • M36

      Oletan ettei teillä ole avioehtoa.

      Omaisuuden osalta ensin tehdään ositus, missä lasketaan molempien nettovarallisuus ja määritetään tasinko. Tasinko on summa mitä varakkaampi maksaa toiselle niin paljon että "puntit on tasan".

      Yleisesti ihmiset puhuvat "kaikki menee tasan", no EI oikeastaan ... jos sinulla on kaksi autoa nimissäsi, niin sinun ne on ja pysyy jos niin tahdot, mutta niiden ARVO on mukana osituksessa (ja tasingon kautta exä saa niistä puolet arvostaan, vaikka rahana).

      Sitten aletaan erottelemaan, eli miten tasinko kuitataan, ja mitä toinen lunastaa exältään. Sitten laaditaan osittelu- ja erottelusopimus, joka kannattaa edes luetuttaa lakimiehellä jottei tule turhaan veroseuraamuksia (lähinnä varainsiirtoveroa asunnosta).

      Asunnon arvo kannattaa arvioituttaa välittäjällä, ja kertoa ettette ole myymässä vaan tarvitsette arvion ositukseen. Kyllä, silloin siitä joutuu hieman maksamaan ... mutta välittäjällä ei ole intressiä yliarvottaa asuntoa (mikä tosin olisi sinun etu tässä tapauksessa). Auton arvo helpompi selvittää, esim. www.autotalli.com

      Jos vaimo alkaa "hankalaksi", voit vaatia pesänjakajaa oikeudesta ... hän kyllä osittaa ja jakaa, mutta ottaa omat "muhkeahkot" palkkionsa päältä ennen jakoa... ei kannata tähän ajautua pikkuriidoista, mutta joskus pakko.

      En ymmärrä miksi lapset eivät olisi laisinkaan luonasi, paitsi elleivät he sitä tahdo. Jos sinä sitä et tahdo, niin ihmettelenpä. Ja jos exäsi niin sanoo, niin älä suostu.

      Elareiden laskenta lähtee lapsen elatuksen tarpeesta, siitä vähennetään lapsilisä. Loppu summa jaetaan vanhempien maksukyvyn mukaan, yleensä nettotulojen suheessa.

      Ja sitten alla "vakivastaukseni" hieman laajemmin samaan asiaan. Voi olla jotenkin avuksi...

      ===============================

      Ei ositussopimuksen tekemiseen juristia yleensä tarvita ”sopuisassa erossa”... kohtuullisen pohjan saat vaikka minulta ( m35-1968@suomi24.fi ) ... mutta se kannattaa luettaa juristilla ennen allekirjoitusta. Se ei paljoa maksa, mutta voi mm. veroseuraamusten kautta maksaa sen "satkun pari" takaisin moninkertaisesti.

      Ja ellei sopua ala syntymään, niin juristia alkaa tarvitsemaan teistä kumpainenkin. Ja se oikeuden määräämä pesänjakaja sitten "viimeinen" keino, jos laihankin sovun yrittämisestä näyttää muuten syntyvän "kohtuuttomuus" / "laittomuus" toiselle.

      Mutta, sovitellen ... ei sanellen ... ja vaikka tekemäsi ehdotuksen pohjalta on minusta hyvä tapa edetä.

      Sitten käytännön termistöön.

      Perustietoa aiheesta saa täältä: http://www.info.tampere.fi/eta/laki1/aviojako.html

      Älä sekoita ajatuksissasi osittamista ja erottelua, ne ovat kaksi eri asiaa. Ensin ositetaan -- eli lasketaan ne nettovarallisuudet (omaisuus miinus velat). Ja sitten katsotaan suurellako tasingolla "puntit menevät tasan"

      Ehkä esimerkki auttaa:

      Yhteistä: 200.000 EUR talo (sisältää irtaimiston), asuntovelkaa 100.000 EUR
      Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, autolainaa 20.000 EUR
      Nainen: 10.000 EUR säästötilillä

      Miehen netto-omaisuus on :
      200000/2 40000 50000 – 100000/2 – 20000 = 120.000 EUR

      Naisen netto-omaisuus on :
      200000/2 10000 – 100000/2 = 60.000 EUR

      Jotta netto-omaisuudet saadaan yhtä suuriksi pitäsisi vaadittaessa miehen maksaa 30.000 EUR naiselle, jotta ”puntit tasan” … siis 90.000 EUR jäisi lopulta molemmille (puolet avio-oikeuden piirissä olevasta omaisuudesta).

      Jälleen, mökki on ja pysyy miehen omaisuutena, kuin autokin, ja velkavastuu omasta velastaan. Miten tasinko suoritetaan on sovittavissa … viimekädessä vaikka riihikuivana rahana ellei muuta sopua synny. Mutta vaikka kuinka mökkiä vaimo vaatisi, niin ei saa. Tai mies ”päättää” kuitata tasinkonsa autolla ajokortittomalle rouvalle, niin ei onnistu.

      Noh niin, nyt on siis ositus saatu tehdyksi. Seuraavaksi aletaan jakamaan. Jos vaimo tahtoo asunnon, ja näin sovitaan … lasketaan homma näin:

      Asunnon velaton arvo on 100.000 EUR, josta puolet miehen omaisuutena … se siis ”ostettava”, kuitataan ensin 30.000 EUR tasingot pois tässä, maksettavaa jää vielä 20.000 EUR. Sitten nainen antaa 10.000 EUR säästöt. Hmmm … jostain tarvitaan vielä 10.000 EUR ukolle. Tätä varten nainen ottaa uutta velkaa. Ja vot, talo hänen …

      Hetkinen !! Entäpä se 100.000 asuntovelka ?? Mies ei enää omista osuuttaan 200.000 EUR talosta, tuskin tahtoo olla velkavastuussakaan sen veloista. Eli, ositussopimusta vastaan pankki hakee uudet lainhuudot talolle (nainen 100% omistajaksi), ja tehdään uudet lainapaperit missä nainen ottaa koko jäljellä olevan 100.000 EUR lainan vastattavakseen, ja mies vapautuu velkavastuusta samalla. TÄHÄN ”osuuteen” on oltava pankin suostumus, ja kyse käytännössä uudesta lainoituspäätöksestä omine riskikartoituksineen ja hakemuksineen.

      Tarkistetaanpa menikö ositus ja erottelu oikein, eli miltä nettovarallisuudet näyttävät kun kaikki yllä kuvattu sovittu ja tasingot kuitattu pois (molemmilla pitäisi olla edelleen se puolet 180.000 EUR avio-oikeuden piirissä olevasta varallisuudesta):

      Yhteistä: Ei ole

      Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, nyt 20.000 EUR exän suorittamaa osuutta ”velattomasta” talosta pankkitilillä, edelleen se 20.000 EUR autolaina

      Nainen: talo 200.000 EUR, koko vanha velka 100.000 hänelle, uutta ”lunastusvelkaa” 10.000 EUR. Miehelle maksettu talosta 20.000 EUR (mihin hupeni ne 10.000 säästöt)

      Miehen netto-omaisuus on :
      40.000 50.000 20.000 – 20.000 = 90.000 EUR

      Naisen netto-omaisuus on :
      200.000 – 100.000 - 10.000 = 90.000 EUR

      Eli NYT vasta on tehty sekä ositus, että erottelu. Ja tulos täsmää, molemmilla se 90.000 EUR omaisuus joka kuuluukin, kun nyt ”eriteillä” ja ”hopiat kahrees kasaas”.

      Ja sitten se varainsiirtovero. Tässä esimerkissä pesän ulkopuolisia varoja on käytetty 10.000 EUR, josta pitäisi maksaa varainsiirtovero. Eli fiksumpaa olisi ollut että mies olisi ottanut laajakuva TV:n ja Juhani Palmun taulut talon irtaimistosta ”maksuna” talosta (esimerkissäni kun 200 kEUR sisälsi irtaimiston), jolloin naisen ei olisi tarvinnut ottaa uutta velkaa.

      =================================

      ELARIT

      I VAIHE - määrä

      Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat … mutta päivähoitomaksuja ei ole – jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi ”sponssaa” elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:

      a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii ”elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia m35-1968@suomi24.fi

      b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 450 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B64 9-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf)

      350 350 x 0,95 350 x 0,90 = 998 ekee (eli 998/3 = 333 e/kk keskiarvona per lapsi)

      Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 450 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).

      c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia … olkoonkin ettei tuo ”kaava” mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).

      II VAIHE - jako

      Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman … jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. ”kikkaillut” kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman ”vuodessa veks”-malliseksi.

      Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa ”viemisestä”, lähi ”palautuksesta”).

      Yleensä ei suositella ”könttämaksua” elareista (eli sekoitetaan vanhempien ositus ja lasten elatus), mikä ei tietenkään estä vanhempia näin sopimasta. Tämän summan määrittäminen jos mikä kahden sovussa eroavan aikuisen asia, yksikään tuomioistuin Suomessa ei tällaista ratkaisua tee.

      Minimi elareille voi olla nolla euroa. Ajattelepa äitiä joka Nokian tiedotusjohtaja ja optio-ohjelmassa, isä sekatyömies. Tulee ero, yli 12 vuotiaat tyttäret haluavat jäädä äidille ... et kai kuvittele että yksikään lastenvalvoja suosittaisi tai tuomari määräisi 120 elareita per naama isälle??? Kysymys vanhempien maksukyvystä osallistua lasten elatukseen (jotain 0 ja 100% välillä, mutta EI yli). Mutta, JOS elarit tässä esimerkissä jostain syystä kuitenkin vahvistettu 120 euroon, eikä etä niitä pysty maksamaan … niin ”ilman tarveharkintaa” lain mukaan veronmaksajien se lähivanhemmalle tilitettävä!

      III VAIHE - vahvistaminen

      Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).

      Lastenvalvoja tai ”kunta” ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun (ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin lastenvalvojankin vahvistama sopimus kiertää oikeuden kautta ”byrokratian rattaissa)). Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.

      ”nollas” VAIHE – lapsen etu

      Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan … oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu – lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.

      Joten, koettakaa eroavat/eronneet vanhemmat keskenänne hakemaan sopu elareihin, ja sovussa myös muuttamaan niitä jos aihetta syystä tai toisesta. Mutta hyvä olisi edes itselleen perustella vaatimuksensa elareiden määrästä, maksaa tai saa sitä. Ja vilpittömästi miettiä ovatko ne oikeudenmukaiset, jokaiselle osalliselle (lapsi, etä ja lähi).

      Näin minä asian näkisin oikeudenmukaiseksi. Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen älä missään nimessä suostu (ei lähde lapsen tarpeesta, vaan sinun toimentulostasi).

      Mutta muista että vanhemmat elatuksen määrän siis sopivat, aivan kuinka parhaaksi katsovat, ja ao. sopimus yleensä (ei pakko) vahvistetaan lastenvalvojalla tapaamissopimuksen kanssa.
      Jos tarviit mallia tapaamissopimuksesta tai elareiden "laskukonetta" (tarvii ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin), niin pistä mailia m35-1968@suomi24.fi

      • mate11

        Lapsiani aion kyllä useinkin nähdä, mutta kun itse muutan pieneen yksiöön, niin luulen että lapset eivät siellä kovin hyvin viihdy. Käyvät vaan katsomassa.

        Voi siellä tulla hiljaisuudessa ahtaanpaikankammo, kun on 16 vuotta ollut lapsiperheessä (19.5 vuotta vaimon kanssa) ja yht'äkkiä muuttaa pois pieneen hiljaiseen asuntoon. Voi tulla monta unetonta yötä.

        Mutta parempi pari vuotta löysässä hirressä, jonka jälkeen todennäköisesti loppuelämä tyydyttävämpää, kuin koko loppuelämä kärsiä toimimattomassa liitossa. Järki on yritettävä laittaa tunneasioiden edelle.


      • galeina
        mate11 kirjoitti:

        Lapsiani aion kyllä useinkin nähdä, mutta kun itse muutan pieneen yksiöön, niin luulen että lapset eivät siellä kovin hyvin viihdy. Käyvät vaan katsomassa.

        Voi siellä tulla hiljaisuudessa ahtaanpaikankammo, kun on 16 vuotta ollut lapsiperheessä (19.5 vuotta vaimon kanssa) ja yht'äkkiä muuttaa pois pieneen hiljaiseen asuntoon. Voi tulla monta unetonta yötä.

        Mutta parempi pari vuotta löysässä hirressä, jonka jälkeen todennäköisesti loppuelämä tyydyttävämpää, kuin koko loppuelämä kärsiä toimimattomassa liitossa. Järki on yritettävä laittaa tunneasioiden edelle.

        Tunteet ja järki eivät ole vastakohtia. Järjen vastakohta on tyhmyys... Eli tunteet ja järki samassa päässä, se olisi ihanteellista. Sopivassa balanssissa.


      • M36
        mate11 kirjoitti:

        Lapsiani aion kyllä useinkin nähdä, mutta kun itse muutan pieneen yksiöön, niin luulen että lapset eivät siellä kovin hyvin viihdy. Käyvät vaan katsomassa.

        Voi siellä tulla hiljaisuudessa ahtaanpaikankammo, kun on 16 vuotta ollut lapsiperheessä (19.5 vuotta vaimon kanssa) ja yht'äkkiä muuttaa pois pieneen hiljaiseen asuntoon. Voi tulla monta unetonta yötä.

        Mutta parempi pari vuotta löysässä hirressä, jonka jälkeen todennäköisesti loppuelämä tyydyttävämpää, kuin koko loppuelämä kärsiä toimimattomassa liitossa. Järki on yritettävä laittaa tunneasioiden edelle.

        Miksi muutat yksiöön, muutapa vaikka kaksioon. Totta, tulee unettomia öitä sielläkin, mutta helpompi lasten tulla luoksesi?


      • kolmen lapsen isä

        Hyvä, että joku jaksaa nähdä näin paljon vaivaa asian selvittämiseksi. Itsellänikin on yhteiselo puolison tullut tiensä päähän. Tästä infostasi ja varsinkin linkeistä lakisivustoille oli todella paljon hyötyä, joten iso kiitos.

        Parempi käydä tämä henkisesti aika vaativa prosessi läpi ja elää sen jälkeen tyydytystä tuottavampaa elämää kuin kitua loppuikänsä toimimattomassa ns. avioliitossa. Kun ei toimi, niin ei toimi.

        Suurinta huolta sitä toki kantaa lasten, varsinkin kahden murkkuikään tulossa olevan, henkisestä jaksamisesta. Lasten kannalta tämä tuntuu kaikkein ikävimmältä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30893
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4215
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2735
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1901
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      591
      1670
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1596
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1570
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1506
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1250
    Aihe