Tilanne tämä, exä halusi eron alkuvuodesta.Kaikki eteni todella nopealla aikataululla, asunto myytiin, mä muutin lasten kanssa vuokralle, uudet tarhapaikat jne.
Meillä oli mennyt pidempään huonosti, mutta oli hyviäkin hetkiä ja itse olisin ollut valmis menemään ulkopuolisen juttusille tai ihan mitä vaan jotta liitto olisi saatu korjattua mutta exä oli ehdoton, hänellä oli rakkaus kuollut mua kohtaan ja mitään ei ollut tehtävissä.
Selvisi että hänellä oli jotain vipinää työkaverinsa kanssa, olivat kuullemma vaan ystäviä mutta kuitenkin tekivät pari reissua yhdessä eron jälkeen, joista sain tietää, jotenkin näki exästä että hän oli ihastunut tähän naiseen.
Yritimme jollain tavalla saada välejämme kuntoon kesällä mutta exä ei ollut tosissaan siinä mukana ja lopputulos oli se että exä kirjoitti kakkosvaiheen eropaperit syksyllä.
Syksyllä elämäni tuntui olevan ihan hyvällä mallilla olosuhteeseen nähden, tunsin että elämä alkoi tasaantumaan ja koin ihastuksen tunteenkin yhteen mieheen mutta siitä ei tullut kuitenkaan sen kummempaa kuin ystävyyttä.
Nyt on sitten ollut todella vaikea jakso, en pysty ymmärtämään mistä tämä tulee, ihan kuin olisi aloittanut uudestaan koko eroprosessin.
Exä laittoi joskus syksyllä viestiä että hän on pahoillaan mitä kärsimyksiä on mulle aiheuttanut ja kertoi miten tärkeä olen hänellä ja muuta tälläistä, ne ehkä sekoitti ajatukset silloin ja nyt huomaan vieläkin elätteleväni toiveita että jospa saisimme perheen kasaan.
Vanhempi lapsi on nyt alkanut myös käymään jollain tavalla eroa läpi, hän saa kauheita raivokohtauksia, (osittain on varmaan myös normaalia uhmaakin) puhuu paljon entisestä kodista ja tuntuu että hän kaipaa sitä entistä elämää vaikka päällisin puolin lapset on sopeutuneet tilanteeseen kun on ollut pakko.
En kuitenkaan ole lasten läsnäollessa puhunut mitään näitä asioita, en ole ikinä puhunut pahaa heidän isästään tai muuta vastaavaa.
Kävin eroa todella intensiivisesti läpi reilun puoli vuotta ja koin että olin sen käynyt läpi, puhuin ja puhuin asioista ystävien, exän kanssa ja ties kenen kanssa, mutta nyt on taas tullut se että siitä pitäisi puhua.
En jaksa jotenkin ymmärtää vieläkään miksi ero tuli, jossittelen kamalasti ja koen että ero oli turha, ainakin olisi voinut vielä yrittää ja sitten sen jälkeen olisi voinut todeta että kaikkemme yritimme ja se ei onnistunut.
Miksi on niin vaikeaa päästää toisesta lopullisesti irti? Jätetyn tie on näköjään erittäin vaikea..
Ahdistaa
7
3667
Vastaukset
- mies sitten
takaisin? Mietikin tarkkaan, otatko! Mieluummin et, jos itseäsi kunnioitat.
- alkup.
Kyllä exä on tehnyt aika selväksi sen että olemme eronneet ja pysymme erossa. Häneltä vaan välillä tulee niin ristiriitasia viestejä tai sitten mä haluan vaan tulkita ne toisin.
On pyydellyt leffaan, käyny kahvilla, pitkään halaillut jne. Taitaa vaan olla hänen puoleltaan yksinäisyyttä ja hän hakee joskus tuttua seuraa, mä sitten taas toivon enemmän.
- alkup.
sen että heinäkuussa exä kirjoitti kirjeen missä ei tiennyt miksi halusi eron minusta, ei tiennyt mikä johti eroon ja mihin rakkaus katosi,se oli pitkä kirje ja täynnä avoimia kysymyksiä ja vielä luki että hän ei ole 100%sen varma erosta.
Ja sitten 2 kk päästä hän käy allekirjoittamassa lopullisen avioeropaperin, voiko näin nopeasti käydä kaikki läpi ja saada varmuuden eroon?
Todettakoon että exällä ei ole uutta suhdetta, näin hän on itse kertonut...- itkut itketty
Kyllä kuule se vaan niin voi olla että joku kieriskelee petettynä ja jätettynä vuosikausia ja toinen tekee tilit itselleen selväksi parissa viikossa. Me olemme ihmiset niin erilaisia.
Kun mulle tuli ekan kerran eteen sellanen tilanne kun tajusin että suhde on umpikujassa, loppu, toinen ei rakastakaan minua (enää??), tämä johtaa vain eroon ... en aluksi oikein ymmärtänyt enkä uskonut. Ajattelin että kyllä tämä tästä, jotenkin, vaikka alitajunnassa ajattelin ettei tästä ehkä kuitenkaan enää mitään hyvää seuraa. No sen kerran saatiin asiat paremmalle mallille ja luulin että kaikki jatkuu. Ei se mihinkään jatkunut. Mies ilmoitti että parempi kun erotaan. Sovittiin että minä muutan pois. Se oli aamuin ja illoin pelkkää itkua. Maailmani oli romahtanut, kukaan ei välittänyt, olin yksin, kukaan ei ymmärtänyt... en edes puhunut asiasta kenenkään kanssa, paitsi miehen kanssa yritin vääntää asiaa jotenkin mutta kun ei niin ei. Kaksi kuukautta etsin sopivaa asuntoa. Koko se aika mun oli paha olla. Toivoin jotain ihmettä että voitaisi jatkaa kuten ennen. Mutta ei. Itkin ja voin pahoin, kiukuttelin, riideltiin, sovittiin mutta ei edes halattu. Päätä jomotti, vatsa oli kipeä, koko kroppa oli krampissa, en nukkunut, en keskittynyt mihinkään. Kaikki oli päin helvettiä ja työkaverit saivat osansa ;) Miehen läsnäolo oli pahinta. Mies oli petturi.
Sitten tuli muutto. Itkin ja kannoin tavaroita. Kamalaa itsesäälissä kierimistä. Kun sitten pääsin omien seinien sisään yksin, järjestelin tavaroita, aloin katsella kämppää sillä silmällä että täällä ollaan eikä muuta voi. Olo helpottui. Oli jostain syystä helpompi nukkuakin kun ei mies ollut läsnä. Seuraavana päivänä tosin soitin miehelle ja kysyin oliko hän tosissaan, että nyt kun olen konkreettisesti poissa niin tuntuuko se hänestä hyvälle ratkaisulle. Mies vastasi voi olla alkuun vaikeaa mutta kyllä tämä parempi kuitenkin on. Siitä alkoi kuitenkin paremmat ajat. Silti lähes joka päivä itkeä tirautin yksinäisyydelle ja surkeudelle, mutta paha olo oli poissa. Se oli lähinnä surun lopputyötä. Ei mennyt kuin pari viikkoa niin itkut loppuivat. Sisustin uutta kotia itselleni. Näin tulevaisuuteni ilman miestä. Niin lyhyessä ajassa oli pakko olla optimisti, olen aina ollutkin. Ja realisti. Jos yksi jättää niin suotta jään perään itkemään. Joka tapauksessa olin erittäin tyytyväinen kaikkeen siihen että sain elää vain itselleni. Miehen kanssa oli yhteydenpitoa käytännön asioiden järjestelyn takia vielä jonkun aikaa, mutta sitten kun mitään ei ollut ilmoitin hänelle ettei ota yhteyttä ellei tule joku aivan pakko. 3 kk päästä sitten tuli aivan pakko ilmeisesti... oli miettinyt sitä yksin oloa, kun ei häntä sitten kuitenkaan kiinnostanut muut naiset (!!!). Ei kai eron jälkeen niin nopeasti vielä tarvitsekaan? Se halus eron mutta uskon sen olleen sillekin iso muutos. Eniveis, olin jo niin sopeutunut ja asennoitunut yksineloon, enkä halunnut alkaa soutaahuopaamaan... ja kerroin sen myös hänelle. Että en lainkaan kaivannut hänen läsnäoloaan. Muistin miten pahalta minusta tuntui viimeiset yhteiset ajat, enkä halunnut mahdollisesti kokea niitä uudestaan. En myöskään suostunut että olisin kärsinyt turhaan. Katse oli tosiaan suunnattu eteenpäin. Luulen että miehelle vaan tuli joku takatuma tms ikävä, mutta kai se siitä sitten pääsi yli. Ja kyllä siitä pääsee jos vaan haluaa. Pakkohan se on halutakin jos toinen ilmoittaa että ei enää? Siis mikäli haluaa jatkaa elämäänsä elämisen arvoisena.
- Ero saa aikuiseksi
Eroprosessi vie vähintään 5vuotta sano kuka mitä tahansa!Ennen sitä kaikki uudet parisuhde ym yritykset ovat vain todellisuuden pakoa,vaikka kuinka hokisi itselleen että on päässyt erosta ylitse,ei kannata valehdella itselleen ja näyttää muille että on muka selvinnyt,kyllä tuska kannattaa huutaa maailmalle ja näyttää että ei hyväksy tätä epäoikeudenmukaista maailmaa ja ihmissuhde paskaa jonka me ihmiset kylläkin itse luomme koska olemme aikuisia ulkoisesti mut sisältä täysin lapsia emmekä ole löytäneet sisäistä totuuttamme vaan etsineet sitä suhteista,työstä,seksistä,rahasta ja kaikenlaisesta näennäisesti itsetuntoa kohottavista teoista!Kelaa koko elämäsi läpi lapsuudestasi asti ja siihen liittyvät ihmissuhde jutut,mieti menitkö alunperin tyttömäisen valheellisen ihastumismuka rakkaudesta naimisiin,vai oikeasti rakkaudesta mitä se sitten siinä elämänvaiheessa sulle merkitsikin,ehkä vain oikeasti kasvoitte täysin eri suuntiin(henkinenkehitys,elämänarvojen muutos ym).Jos sinä haitkin turvaa hänestä mutta hän ei tarvinnut sitä sinulta ja lopulta seksi paineet veivät hänet toisen naisen luo,me miehet kun oikeasti olemme monasti alapäämme vietävinä eikä se ole meidän vikamme vaan biologiaa!Kyllä erosta selviää kun vain osaa määritellä itsensä uudelleen tässä paskassa maailmassa,ja pystyy luomaan uudelleen oman identiteettinsä!Eli älkää koskaan sanoko ei koskaan,koska elämässä tilanteet vaihtuu...T:35v mies
- vielä prosessi kesken
Käytännössä eron voi hoitaa tosi nopeasti. Mutta psykologinen eroprosessi kestää vuosia. Jos ei sitä käy läpi rehellisesti ja avoimesti (itselleen) niin edestään löytää.
- aikaa se vaatii
Pahin erokipu onneksi helpottaa aiemmin, mutta lopullisesti ero on selvä vasta vuosien jälkeen. Itse olen kuullut arvion, että vähintään pari vuotta...
Exä oli mielestään työstänyt eronsa jo parissa kuukaudessa. Sanoi sen terapiassa, jossa kävimme pari kuukautta eron jälkeen
(vain yksi kerta yhdessa)Vaikka oli omasta mielestään käsitellyt eroa mielessään (täysin ypöyksin, kenenkään sitä aavistamatta) jo vuoden. Mielestäni se on ihan eri asia.
No, erosta meni vuosi ja mennä paukasi jo uusiin naimisiin. Jotenkin epäilen sen liiton kestävyyttä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 724657
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h714449Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1112977Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv732873Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p222186Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.582008Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151699- 321513
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1121389- 1851298