Tuloerot

että kumpikin on vastuussa kykyjensä mukaan yhteisistä asioista.

Tässä muutamia kysymyksiä, joita tekstisi herätti:

Kuka valmistaa sen ruuan?
Kuka vastaa kodin töistä?
Jos sinä valmistat ruuan ja teet enemmän kotitöitä, ne pitäisi mielestäni arvottaa mukaan maksuja jaettaessa.

Haluaisitko yhteisen tilin sitten, kun sinä ehkä ansaitset miestäsi enemmän? Miksi?

Miksi raskas työ olisi jotenkin enemmän arvostettua? Laskeeko miehesi jo tulevaisuuden raha-asioita mielessään?

Omasta mielestäni perheen rahataloutta voitaisiin miettiä myös niin, että kummallekin jää samanlainen summa omiin henkilökohtaisiin menoihin. Eikö se olisi tasa-arvoista?

Olen äitisi kanssa eri mieltä. Minusta raha-asioistakin olisi hyvä vaikka tapella tarvittaessa jo nyt. Ettei niistä tarvitsisi riidellä sitten kun on jo perhettä. Vakiintuneeseen käytäntöön voi olla todella vaikea saada muutosta.

Kannattaisiko sinun laskea, olisiko tilanteesi parempi yksin asuessa. Voisit osoittaa teoreettisen tilanteen, kun keskustelette asiasta. - Olisiko kohtuullista, jos miehesi maksaisi tukesi vähenemisestä aiheutuneen erotuksen oman puolikkaansa lisäksi? Miten paljon suuremmat miehesi kulut olisivat, jos hän asuisi yksin?

Keskustelkaa tai erotkaa. Jos miehesi takia sinä jäät paitsi jostain tuesta niin kyllä hänen on sitten kannettava kortensa kekoon. Ellei mies tätä ymmärrä, mieti vastaavatko miehesi ja sinun elämänarvosi toisiaan niin paljon että haluat elää loppuelämän hänen kanssaan. Ja vielä, kuinka paljon olet valmis antamaan hänelle anteeksi itsekkyyden. Saatat olla kovinkin ymmärtäväinen ja lempeä, mutta parisuhteessa on asioita, joista ei tarvitse tuntea pahaa oloa. Suvaitsevaisuus pienemmissä asioissa on ok.

joka tienaa enemmän, osallistuu taloudellisesti enemmän. jos kerran yhdessä ollaan niin samaan hiileen puhalletaan, "minut rahat, sinun rahat"-menetelmällä ei kauan pötki. jos se rakkaus ja talouskin on yhteistä niin kyllä täytyy paremmintienaavalla olla sydäntä maksaa eli osallistua taloudellisesti enemmän. samaan yhteiseen "pesäänhän" se kaikki menee.
puhumattakaan että pitäisi alkaa hinnoitella palveluksia ? kotityöt pitää pistää myös jakoon miten kummankin aika ja voimat riittävät.
helposti kaikki jää naisen vastuulle ja varsinkin pienituloinen nainen huono-omatuntoisena alkaa ikäänkuin "kuitata" työllä asumistaan parempituloisen miehen kanssa.
puolin ja toisin pitää tulla vastaan !

Onpas siinä itsekäs mies =( Anteeksi,kun näin suoraan sanon.Mutta kyllä meidän suhteessa on aina se maksanut jolla sattuu olemaan rahaa.Minun tililtä menee lainojen maksut,ja mies maksaa muut laskut enemmän ruokia (kun syökin paljon enemmän).Jos kerran seurustellaan ja toista rakastaa niin en kyllä ymmärrä miten voi noin itsekäs ukko olla!Entä sitten kun joskus perustatte perheen?Mitä sitten mahtaa käydä jos sama linja jatkuu.Jos kerran kimpassa ollaan niin kyllä pitäis olla edes melkein yhteisiä rahoja,vaikkei yhteistä tiliä olekaan!Ei meilläkään yhteistä tiliä ole,mutta raha-asiat on järjestynyt hyvin kun molemmat tietää aina millanen rahatilanne kummallakin on.Näin meillä...

mielipide miehelläsi: "Toisaalta hänen mielestään sitten kun tienaamme molemmat kunnolla, sitten voisimme pitää yhteistä tiliä." Miksi vasta sitten, kun sinäkin tienaat kunnolla?

Yhteiset rahat. Molemmat vielä opiskelee, mutta pian mies menee töihin ja olen sitten samassa rahatilanteessa kun sinä. Käyn myös töissä opintojen ohella eli välillä tienaan saman verran kuin hän. Mutta niin tai näin, ajauduimme muutaman kuukauden aikana yhteisasumisen jälkeen 100% siihen että tili on yhteinen ja rahat yhteisiä ja niitä käytetään mihin tarvitaan, omiin tai yhteisiin juttuihin, ei väliä. Rahojen käytöstä puhutaan ainoastaan tyyliin "onko varaa ostaa sitä.. minkä verran laskuja" olipa ostettava sitten oma tai yhteinen.

Sinä menetät asumislisän miehesi tulojen takia eli Kela olettaa, että miehesi maksaa ainakin tuon 170 euroa sinun vuokraosuudestasi. Ja niin pitäisi sinunkin olettaa.

Niin se meillä toimi. Vuokra oli 540 euroa, eli 270 puoliksi jaettuna. Minä maksoin vuokrasta siis 100 euroa.

Kyllä siitä rahasta voi vähän tapellakin (mieluiten tietenkin keskustella). Voithan kysyä kuinka paljon hän haluaa asua yhdessä kanssasi. Sanot, että se on sinulle taloudellisesti mahdotonta ellei hän tule tuon 170 euron verran vastaan. Sillä sinulle hänen kanssaan asuminen maksaa 170 euroa ylimääräistä kuukaudessa.

Mielestäni teillä molemmilla on pienet tulot. Nykyisin meillä mies tienaa nettona n. 2100 euroo ja minä n. 1600 euroo kuukaudessa. Molemmilla oma tili ja lisäksi yksi yhteinen tili, josta maksamme asuntolainaa ja yhtiövastikkeen. Kuukausittain siirrämme saman summan rahaa omilta tileiltämme yhteiselle tilille, josta lainan lyhennys ja vastike lähtee. Muuten mies hoitaa muut maksut (vakuutukset, sanomalehtimaksut, sähkölaskut). Tietysti molemmat maksaa omat henkilökohatiset laskut, kuten puhelinlaskun, autojen vakuutusmaksut ja omat vaatehankinnat yms. Ruokaostokset maksaa mies, jos käymme yhdessä ostoksilla, muuten maksan minä.

Mennään ajassa taaksepäin eli n. pari vuotta sitten olin vielä opiskelija ja mies vakkarihomissa. Silloin meidän tulot olivat mies nettona vajaa 2000 ja minä opintotuella. Silloin meillä ei ollut yhteistä asuntoa vaan asunto oli mieheni omistama ja minä asuin niinkuin siivellä. Eli silloin mies lyhensi omaa lainaansa ja maksoi kaikki vastikkeet, sähkölaskut yms. Ja sitten molemmat maksoi omat laskut eli puhelinlaskut yms. Ja vaikka sanoin, että voin minä maksaa tämän kuun vastikkeen, niin ei se käynyt päinsä, koska olin niin köyhä kuulema.

Moi!
Mun mielestä myös miehesi vaikuttaa aika itsekkäältä...ei millään pahalla:)

Kun "joudut" vielä käymään töissäkin opintojen ohella, varmasti se syö myös teidän yhteistä aikaa ja sun voimavarojas. Varsinkin kun miehes silti tienaa ihan kivasti. Jotenkin vaan huokuu melkoinen omaan napaan tuijottaminen tuossa tapauksessa.

Mun ukkoni kyllä on ollut tosi reilu mua kohtaan, kun opiskelin, ei halunnut, että joudun pitkän koulupäivän jälkeen tai vk.loppusin duuniin, oisin kyl voinut hyvinkin mennä, mutta hän halus, että aikaa jää meidän suhteelle enemmän. Mutta tokihan nyt vakituisesti työssäkäyvänä ja opiskelut jo päättäneenä haluan "korvata" tuon ajan hänelle, vaikka ei missään nimessä mitään korvauksia haluakaan, mutta kiva on ostella jotain yllätyslahjoja...tai matkoja omalle rakkaalle:)

Mutta jotenkin tuntuu, että parisuhteessa kun ollaan niin haluais tehdä mahdollisimman hyvää toisella ja ei joka penniä tarttis laskea ja kyl se aikamoista omaan napaan tuijottamista on jos kaikki ei voi kumppanilleen suoda helpotusta elämään vaan kaikki rahat jotka tienaa laittaa vain omaan napaan.

kun muutimme yhteen, lopetin työssäkäynnin osittain miehen pyynnöstä. Nyt siis vain opiskelen. Mies aatteli että valmistun näin nopeammin, mikä kyllä pitääkin paikkaansa. Mutta ei ole kiva kun tosiaan saan sen 235 kuukaudessa..ja miehellä jää käteen n. 2000e kuukaudessa. Selväähän on, etten pysty maksamaan puolia kuluista. Kun kerta oon kotona (etäopiskelua suurimmaksi osaksi), ni mä sitten hoidan kämppää ja teen ruuat yms. Tämä on toiminut, mutta aiemmassa suhteessa totuin siihen että laitetaan kulut pääosin puoliksi. nyt kun en ite maksa mitään, on todella riippuvainen olo miehestä taloudellisesti. En voi ikinä ostaa ittelleni mitään kun kuiteski haluan välillä maksaa kauppalaskun jne...Eniten pelottaa, että jos en työllistykään heti valmistuttuani. Ainakaan täsmälleen omalta alalta ei ole niin helppoa saada töitä. Jossain lehdessä oli just näistä tuloeroista, oisko ollut city..siinä puhuttiin valtapelistä, että vähempituloinen saattaa esim alkaa käyttää valtaa seksin suhteen :) en oo kyllä huomannu tämmöistä..