Vaihdoin juuri työpaikkaa. Sitähän sanotaan, että olisi hyvä vaihtaa ja kasvattaa työkokemusta. Lisäksi työpaikan vaihdos on ainoa tapa saada palkkansa kasvamaan, koska erilaisilla ikälisillä ja hyvän miehen lisillä ei juurikaan mitään aikaan saada.
Hyvin pian huomasin, että tämä uusi työyhteisömme on niin sisäänpäin kääntynyt, että ei täällä voi olla. Jos työkaverit eivät edes tervehdi uutta ihmistä, niin voitte vain kuvitella minkälaista on "työhön perehdyttäminen". Olen perusluonteeltani avoin ja hyvin käyttäytyvä, mutta nämä kaksi kuukautta ovat opettaneet minustakin tuppisuun. Työkaverit ovat todellisia terroristeja. Olen yrittänyt ymmärtää miksi teen kaiken väärin (heidän mielestään) ja olen tullut siihen tulokseeen, että he ovat puhtaasti kateellisia ja katkeria.
Nyt etsin uutta työtä, periaatteessa mikä tahansa paikka kelpaa. Eräs työkaverini löysi vahingossa (roskiksestani?) työhakemukseni ja siitä lähtivät villit huhut liikkeelle. Olen saanut suoraa palautetta siitä, minkälainen typerys olen, kun en pysy talossa.
Olenkin miettinyt, että ymmärtääköhän pomoni lainkaan lähtöni syytä. Oletettavasti kaikki olettavat minun olevan "kaikkea vaativa purnaaja, jolle mikään työ ei ole riittävän hyvä". Syy kääntyy siis minua itseäni vastaan! Tekisi mieli mennä suoraan pomon juttusille ja kertoa lähtöni todelliset syyt. Mutta entä sitten jos tulevasta työpaikastani soitetaan ja pyydetään kommenttia minusta työntekijänä. Saanko ikuisen leiman otsaani? Tässähän kyseenalaistetaan myös pomoni kyky toimia reiluna tiiminjohtajana ja esimiehinä.
Kuulopuheiden perusteella en todellakaan ole ainoa, joka on lähtenyt samantien. Toisella suulla valitellaan, että kun nuoret ihmiset eivät ole kiinnostuneita töistä ja työntekijöitä on niin vaikeaa saada. Menkää itseenne, jos työpaikalla on lupa käyttäytyä miten sattuu, niin älkää ihmeessä syyttäkö ulkopuolisia!
Hyvin pian huomasin, että tämä uusi työyhteisömme on niin sisäänpäin kääntynyt, että ei täällä voi olla. Jos työkaverit eivät edes tervehdi uutta ihmistä, niin voitte vain kuvitella minkälaista on "työhön perehdyttäminen". Olen perusluonteeltani avoin ja hyvin käyttäytyvä, mutta nämä kaksi kuukautta ovat opettaneet minustakin tuppisuun. Työkaverit ovat todellisia terroristeja. Olen yrittänyt ymmärtää miksi teen kaiken väärin (heidän mielestään) ja olen tullut siihen tulokseeen, että he ovat puhtaasti kateellisia ja katkeria.
Nyt etsin uutta työtä, periaatteessa mikä tahansa paikka kelpaa. Eräs työkaverini löysi vahingossa (roskiksestani?) työhakemukseni ja siitä lähtivät villit huhut liikkeelle. Olen saanut suoraa palautetta siitä, minkälainen typerys olen, kun en pysy talossa.
Olenkin miettinyt, että ymmärtääköhän pomoni lainkaan lähtöni syytä. Oletettavasti kaikki olettavat minun olevan "kaikkea vaativa purnaaja, jolle mikään työ ei ole riittävän hyvä". Syy kääntyy siis minua itseäni vastaan! Tekisi mieli mennä suoraan pomon juttusille ja kertoa lähtöni todelliset syyt. Mutta entä sitten jos tulevasta työpaikastani soitetaan ja pyydetään kommenttia minusta työntekijänä. Saanko ikuisen leiman otsaani? Tässähän kyseenalaistetaan myös pomoni kyky toimia reiluna tiiminjohtajana ja esimiehinä.
Kuulopuheiden perusteella en todellakaan ole ainoa, joka on lähtenyt samantien. Toisella suulla valitellaan, että kun nuoret ihmiset eivät ole kiinnostuneita töistä ja työntekijöitä on niin vaikeaa saada. Menkää itseenne, jos työpaikalla on lupa käyttäytyä miten sattuu, niin älkää ihmeessä syyttäkö ulkopuolisia!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koin saman reilut puoli vuotta sitten eräässä yrityksessä.
Aluksi kaikki tuntui hyvältä, uudet työkaverit olivat reiluja, avoimia, mukavia ja kaikinpuolin koko porukalla oli tosi hyvä yhteishenki.
No, siirryin sitten vajaan parin kuukauden jälkeen toiselle osastolle. (Tämä kerrottiin minulle jo aloittaessani) Tämä uusi osasto oli täysin käänteinen edelliselle osastolle. Yhteishengestä ei tietoakaan, suurin osa oli sisäänpäin sulkeutuneita ihmisiä, joiden kanssa keskustelusta ei tullut kahta lausetta pidempiä juuri tämän takia. Olihan siellä toki poikkeuksiakin.
Mietin vaan miten erilaisia voi yrityksen kaksi eri osastoa olla. Täysin vastakohtia toisilleen.
Osastopäällikköä myöten osastot olivat kuin päivä ja yö.
Onneksi olen löytänyt uuden työpaikan jossa on hyvä yhteishenki, ihmiset ovat avoimia ja ulospäinsuuntautuneita ja nämä jos mitkään ovat niitä asioita jotka vaikuttavat siihen miten työn tuottavuus ja tulokset paranevat kun työntekijä viihtyy työssään ja nautii siitä.
Toivotan sinulle onnea uuden paikan etsinnässä.
Toivon myös että se olisi helpompi ja vähemmän kivinen kuin minulla.
Tsemppiä !!!
Usko itseesi !!!
Mulla on myös kokemusta isosta sörnäisissä sijaitsevasta valtion laitoksesta. Kun talossa on lähes 1000 työntekijää, niin mukaan mahtuu toki kaikenlaisia. Meidänkin talossa eri osastojen välillä oli suuria eroja: toisilla osastoilla yhteishenki oli hyvä ja toisissa porukka vaihtui tiuhaan tahtiin.
Itse lähdin talosta myös tuon mainitsemasi "turhan" syyn takia, eli vaikka olin kiinnostunut työstäni ja olin kakin puolin tyytyväinen toimenkuvaani ja työympäristööni (fyysinen ympäristö), niin omalla kohdallani tein lähtöpäätökseni puhtaasti yhden ihmisen takia. Tämä henkilö ei yksinkertisesti tullut toimeen kenenkään kanssa. Kahvipöytäkeskusteluissa hän luuli, että ikävät kommentit oli aina kohdistettu häneen ja sai raivarin. Jos kyseinen henkilö hermostui Jasmin Mäntylän alkoholin käyttöön liittyvästä lehtijutusta, ja alkaa raivota häneen kohdistuvasta "vihjailusta" on sanomattakin selvää, että päässä viiraa - ja pahasti. Lisäksi hän puhui kaikista osastomme ihmisistä selän takana pahaa, kukaan ei säästynyt tältä. Uudet ihmiset hän pyysi lounaalle tai ilta-kaljalle ja aloitti muiden haukkumisen. Tämä oli minunkin ainoa työhönperhedyttämisjaksoni. Eräänä päivänä tämä henkilö pyysi minuakin mukaansa kiertelemään työpaikkamme käytäviä, meitä oli viiden henkilön porukka, joka tiiraili ihmisten huoneisiin ja ssupatti oven takana siitä kuinka "kauhean lihava tuo Pirjo on" tai kunka ruma tukka taas Laurilla on". Henkilö poimi "suojiinsa" uudet ihmiset, jotka eivät vielä tienneet hänen oikuistaan, me vanhemmat konkarit tiesimme jo karttaa tätä ihmistä, ja sen hän toki huomasi. Ilkeiden juttujen kertominen kohdistui seuraavaksi meihin.
Olen aina tullut toimeen työkvereitteni kanssa hyvin, ja olen ollut ns. hyvä-tyyppi. Itsetunto-ongelmia minulla ei ole, enkä varmaankaan tuoltakaan työpaikasta niitä saanut. Kaikesta huolimatta. Jokin jälki minuunkin kuitenkin jäi. En enää luota lapsenomaisesti työkavereihini, kuten tähän asti. Tämä näkyy minussa tiettynä varautuneisuutena, jota minussa ei aikaisemmin ole ollut. Olen myös päättänyt, että en jää työpaikkaan, jossa havitsen olevan näitä "käärmeitä". Minun ei tarvitse sietää tuota selän takana puhumista.
Aivan kuin sinullakin, pomoni ei varmaankaan koskaan saanut tietää kuinka paha tämä henkilö oikeasti oli työpaikkamma hengen kannalta. Olen joskus ajatellut, että voisin sen hänelle jälkeenpäin kertoa, mutta miksi enää vaivautuisin...
Moi,
Aloitinpa tossa reilu vuos sitten työni nykyisessä työpaikassani sihteerinä.
Osaston porukka on todella karmivaa, kerrankin ollessani hetken poissa
joku oli käynnyt räkäsemässä mukiini, kerran musta takkini oli sotkettu valkoisella tussilla,
ollessani poissa, joku käy sotkemassa puhtaaksi kirjoittamani paperit tyhmillä kirjoituksilla/ leimajäljillä.
Laitoinpa kerrankin keksejä esille 2 laatua, ajattelin piristäväni osastoa, niin eikös minulle sanottu
"Mahtaa ... olla menkat kun niin vihaisella tuulella, että on vaan kahta laatua keksejä tarjolla."
Ei keksejä ole koskaan "varastossa" kuin kahta laatua meillä.
No vappuna ajattelin luoda mukavaa vappu henkeä ylle osastolle, laittaessani keksejä tarjolle ja serpentiiniä osastolle,
sainpa vastaukseni jälleen " Miks on vaan keksejä, eikö sihteeri voinnu ostaa tippaleipiä ja simaa?!"
Muilla osastoilla ei ollut minkäänlaista tarjoilua saatika serpentiinejä.
Aamukahvi pöydässä porukka haukkuu minua huonoksi sihteeriksi, ammattitaidottomaksi jne. tämä niin että varmasti kuulen.
Täällä on myös henkilöitä, jotka kyttäävät koko ajan tekemisiäni ja niitä jotka sekoittavat paikkani ollessani hetken aikaa poissa (luulevat kai löytävänsä jotain mielenkiintoista). Muutamat kerrat olen yllättänyt tonkijat ja mitään selityksiä eivät ole antaneet. Osastomme ihmiset ovat muutenkin kakarant tasolla haukkuvat toisiaan milloin homoksi yms.
Kesällä joku osastoltamme soitteli minulle läähätys puheluja, puhelut loppuivat kun kailotin kovaan ääneen osastolla " Eikö se läähättäjä tajua, että puhelut pystytään jäljittämään."
Ja näitä juttujahan riittää...
Jokainen päivä on täyttä helvettiä. Vanha pomoni yritti kaikkensa parantaakseen tilannettani. Hän oli tyytyväinen työpanokseeni, koskaan en moitteita saannut.
Nykyinen pomoni ei puheistani/pyynnöistäni huolimatta tee mitään asialle.
Minua edeltäneet kaksi sihteeriä, eivät hekään tässä työympäristössä viihtyneet.
Olen ollut jo sairaslomalla työ uupumuksen takia.
Ja arvaa olenko tehnyt kaikkeni yrittäessäni etsiä uutta työpaikkaa?! Olen tosissani yrittänyt ja tämän enempää en voi enää yrittää.
Onnea uuden työpaikan johdosta.