Pyytäisin kommentteja seuraavaan asiaan… En oikein tiedä miten suhtautua asiaan?
Eli olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 2 ja puoli vuotta, ja asutaan yhdessä. Ongelmaksi on noussut mieheni veli, joka on läsnä koko ajan meidän elämässä. Veli asuu n.400m päässä meistä, veljekset soittelevat toisilleen 3-5 kertaa päivässä ja tämän lisäksi näkevät vielä ainakin yhden kerran päivässä. Eikö tämä ole jo jonkinlaista riippuvuutta tai jotain? En näe tai ole yhteydessä omiin sukulaisiin läheskään näin paljon. Välillä tuntuu, että seurustelen kahden miehen kanssa…
Olen jotenkin niin väsynyt tähän yhteiseloon. Tuntuu ettei meillä ole mitään kahdenkeskeisiä asioita enää, vaan veli on mukana aina ja kaikessa. Lähes ainoa puheenaihe, josta mieheni jaksaa keskustella on veli ja hänen ongelmansa. Jos yritämme viettää kahdenkeskistä iltaa, lähes poikkeuksetta veli soittaa usean kerran illan aikana. Minut on tietenkin leimattu hulluksi, kun olen muutaman kerran maininnut asiasta. Onko kellään muulla ollut samantyyppisiä kokemuksia, ja onko yhteydenpito ajan kanssa vähentynyt? Veljekset ovat jo molemmin puolin kolmeakymmentä, ettei kyseessä ole edes mitkään nuoret pojanklopit…
Olenko minä väärässä, jos yritän hieman ”rajoittaa” tätä yhdessä oloa? Olen alkanut jo inhoamaan mieheni veljeä, koska tuntuu että hän on aina tärkeysjärjestyksessä nro 1.
Eli olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 2 ja puoli vuotta, ja asutaan yhdessä. Ongelmaksi on noussut mieheni veli, joka on läsnä koko ajan meidän elämässä. Veli asuu n.400m päässä meistä, veljekset soittelevat toisilleen 3-5 kertaa päivässä ja tämän lisäksi näkevät vielä ainakin yhden kerran päivässä. Eikö tämä ole jo jonkinlaista riippuvuutta tai jotain? En näe tai ole yhteydessä omiin sukulaisiin läheskään näin paljon. Välillä tuntuu, että seurustelen kahden miehen kanssa…
Olen jotenkin niin väsynyt tähän yhteiseloon. Tuntuu ettei meillä ole mitään kahdenkeskeisiä asioita enää, vaan veli on mukana aina ja kaikessa. Lähes ainoa puheenaihe, josta mieheni jaksaa keskustella on veli ja hänen ongelmansa. Jos yritämme viettää kahdenkeskistä iltaa, lähes poikkeuksetta veli soittaa usean kerran illan aikana. Minut on tietenkin leimattu hulluksi, kun olen muutaman kerran maininnut asiasta. Onko kellään muulla ollut samantyyppisiä kokemuksia, ja onko yhteydenpito ajan kanssa vähentynyt? Veljekset ovat jo molemmin puolin kolmeakymmentä, ettei kyseessä ole edes mitkään nuoret pojanklopit…
Olenko minä väärässä, jos yritän hieman ”rajoittaa” tätä yhdessä oloa? Olen alkanut jo inhoamaan mieheni veljeä, koska tuntuu että hän on aina tärkeysjärjestyksessä nro 1.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kannattaa olla ihan iisisti, koska et voi mitenkään ymmärtää mistä hommasta näillä veljeksillä on kyse. kyllä teidänkin pitää se oma aikanne saada, juttelu jeesaa.
No joo, olet väärällä tiellä jos lähdet väkivaltaisesti rajoittelemaan miehesi elämää.. Jos mies ei keskustelusta huolimatta ymmärrä pointtiasi, ja tarvettasi elää vain hänen kanssaan (veljeä kuitenkaan täysin poissulkematta) niin on miehellä hieman kasvamista vielä.
Minä yrittäisin saada miehen ymmärtämään minun tunteeni ja näkemykseni, lähinnä suhteestamme ja vasta toisarvoisena tulevat muut suhteeseen tunkeutuneet ihmiset. Ehkä mies ymmärtääkin tämän? Ehkä se vaatii vain useita erilaisia lähestymistapoja? Kokeile edes. Jos ei mikään auta ja mies pitää veljeään edelleen samassa asemassa... minä lähtisin. Jos ei mies arvosta minua ja meidän suhdettamme niin olkoon sitten.
Vaikka on ehkä normaalia ja myönteistäkin veljesten läheisyys, mutta kyllä molemmilla pitäisi olla sen verran järkeä että antaa tilaa parisuhteelle.
tyttöystävä, eiköhän suhteet normalisoidu ;)
jos "kolmas pyörä" olisi ihan ulkopuolinen, voisi asian ottaa puheeksi, mutta on vaikea sekaantua veljesrakkauteen, ilman että tulee uutta skismaa entisen lisäksi.
Ala flirttailla miehesi veljen kanssa. Jos miehesi ei ala pitää häntä kauempana elämästänne, niin viekottele veli sänkyyn. Miehesi yhteydenpitö vähenee taatusti!
siihen flirttiin asti !