mieheni sairastui henkisesti ja kävi hoitojakson läpi. siellä hän ihastui hetkiseksi toiseen. suhde ei halailua ja satunnaista pussailua kummemmaksi mennyt koskaan, koska henkilöstö puuttui siihen ja siirsi mieheni toiselle osastolle.
mies lupasi lopettaa yhteydenpidon, mutta ei sitä tehnyt, puhelut jatkuivat (ei siis muuta). lopulta mieheni "tuli järkiinsä" ja tajusi miten minua loukkasi hänen yhteydenpitonsa tähän toiseen ja hän lopetti sen.
nyt on kotona psyykkisistä syistä sairaslomalla oleva mies ja minua kalvaa koko ajan epäilys että yhteydenpito jatkuu. varsinkin kun tämä toinen (15 vuotta nuorempi) soittelee yhä eikä usko että mies ei halua yhteydenpitoa (tämä toinen on varma, että minä pakotan miehen sanomaan näin).
voiko uskottomuus, vaikka se jäi henkiselle tasolle, tuntua näin pahalta? joskus tuntuu, että joku satunnainen raflatuttavuus olisi ollut helpompi kestää, vaikka sitten oltaisiin menty petiin asti. tämä toinen sai miehestäni niin vankan henkisen otteen, että tuntuu pahalta jakaa mies näin.
jopa avioero on ollut mielessä, mutta mieheni psyykkinen sairaus mutkistaa asioita. ja tietysti lapset.
mies lupasi lopettaa yhteydenpidon, mutta ei sitä tehnyt, puhelut jatkuivat (ei siis muuta). lopulta mieheni "tuli järkiinsä" ja tajusi miten minua loukkasi hänen yhteydenpitonsa tähän toiseen ja hän lopetti sen.
nyt on kotona psyykkisistä syistä sairaslomalla oleva mies ja minua kalvaa koko ajan epäilys että yhteydenpito jatkuu. varsinkin kun tämä toinen (15 vuotta nuorempi) soittelee yhä eikä usko että mies ei halua yhteydenpitoa (tämä toinen on varma, että minä pakotan miehen sanomaan näin).
voiko uskottomuus, vaikka se jäi henkiselle tasolle, tuntua näin pahalta? joskus tuntuu, että joku satunnainen raflatuttavuus olisi ollut helpompi kestää, vaikka sitten oltaisiin menty petiin asti. tämä toinen sai miehestäni niin vankan henkisen otteen, että tuntuu pahalta jakaa mies näin.
jopa avioero on ollut mielessä, mutta mieheni psyykkinen sairaus mutkistaa asioita. ja tietysti lapset.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama täällä ! Tosin mies "terve" ainakin mielestään... Ihastui nuoreen eronneeseen naiseen jolla ei perhettä eikä vastuuta - vei kuulemma jalat alta - suhde ollut kuulemma vain "puhelinsuhde" mutta tunteet pelissä. Kaksi kuukautta kotona kriisin poikasta ensimmäistä kertaa 10 vuoteen ja eikun hakemaan lohtua ... Nyt saa jäädä lapset, koti ja kaikki eikä ole tietoa onko uusi tulokas valmis ottamaan vastaan - käsittämätöntä on miehen arvomaailma. Ei nöyryyttä, ei anteeksipyyntöä - haluaa aikaa päätöksenteolle - HALOO - eiköhän se ole joku muu jonka pitäisi nuotit sanella ... Taidan pistää miehen pihalle ja jatkaa itseksein lasten kanssa ... Onhan itsenäisyyspäiväkin tulossa ;)
...kuin vuosikymmenet kestävä henkisen tason uskottomuus !!!
että miehesi lopettaa yhteydenpidon. Rakastuminen toiseen loukkaa enemmän mitä vieraissa käynti ilman tunteita. Ero ei ole aina se parhain ratkaisu. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
Ukko teki valintansa ja lähti mutta tulikin vuorokauden päästä uusiin ajatuksiin ja halusi kotiin - päästin kun lupasi että lopettaa kaikki yhteydet salarakkaaseensa ja vakuutteli halustaan jatkaa mun ja lasten kanssa. Jaksoi päivän esittää katuvaista nyt jo omat menot päällä eikä juurikaan kotona näy - minä ja lapset pihalla käytöksestä - lapset kyselevät niin koetappa siinä vastailla kun et itsekkään ymmärrä ! Olis pitäny pistää pihalle !