eikä riekkua toisten avioliittohin sekoileen! Antakaa edes lasten viettää isien ja äitien kanssa joulua rauhassa.
Onko pakko aina kurkkia ikkunoista ja tallata vihreämpää ruohoa?
Sen nyxät ovat velkaa lasten äidille ja lapsille. Isä on tarpeellinen lapsiperheissä, ei vapaissa syuhteissa.
Voisikos edes jouluna
43
2521
Vastaukset
- Nyxät
Hyvä oivallus nyxä / exä.
Muuten kyllä ei naurata eroasiat, kun liian paljon turhia eroja tapahtuu.
Puolisot elävät eri vaiheita omissa elämissään ja ei selvitetä asioita; siinäkin puolisot valmiita eri aikaan ja hups - ohi on.- näin se menee
Liian myöhään usein tajutaan, että puhuakin voisi. Kun siihen havahdutaan, niin on jo myöhäistä ja ero tapahtunut.
- exää
näin se menee kirjoitti:
Liian myöhään usein tajutaan, että puhuakin voisi. Kun siihen havahdutaan, niin on jo myöhäistä ja ero tapahtunut.
Mistähän syystä eron jälkeen toinen osapuoli ei aina ymmärrä eikä sisäistä että on eronnut. Kuvittelee edelleenkin olevansa lastensa isän vaimo ja käyttäytyy sen mukaan, kuten tämänkin aloittaja. Että miehen pitäisi uudesta vaimostaan huolimatta viettää joulu ex vaimonsa ja lasten kanssa ?? heh, eiköhän olisi parempi niin että lapset viettävät joulun isänsä ja tämän uuden vaimon kanssa ja antavat kärttyisän vaihdevuosista kärsivän äitinsä miettiä missä meni vikaan.
- ei voi ymmärtää
exää kirjoitti:
Mistähän syystä eron jälkeen toinen osapuoli ei aina ymmärrä eikä sisäistä että on eronnut. Kuvittelee edelleenkin olevansa lastensa isän vaimo ja käyttäytyy sen mukaan, kuten tämänkin aloittaja. Että miehen pitäisi uudesta vaimostaan huolimatta viettää joulu ex vaimonsa ja lasten kanssa ?? heh, eiköhän olisi parempi niin että lapset viettävät joulun isänsä ja tämän uuden vaimon kanssa ja antavat kärttyisän vaihdevuosista kärsivän äitinsä miettiä missä meni vikaan.
On vaikeeta ymmärtää jos kolmas tulee väliin, eikä heillä ole ollut aikomustakaan erota omasta tahdosta. Ja ainahan lapseton vapaa nainen on parempi kuin vaimo, joka on päävastuussa yhteisistä lapsista. Mies ei aina ymmärrä, että lasten kanssa elämä on erilaista kuin kahden aikuisen taloudessa.
Helppo hypätä vieraaseen suhteeseen, varsinkin jos kovasti heitä on tyrkyllä. - onni oikein???
ei voi ymmärtää kirjoitti:
On vaikeeta ymmärtää jos kolmas tulee väliin, eikä heillä ole ollut aikomustakaan erota omasta tahdosta. Ja ainahan lapseton vapaa nainen on parempi kuin vaimo, joka on päävastuussa yhteisistä lapsista. Mies ei aina ymmärrä, että lasten kanssa elämä on erilaista kuin kahden aikuisen taloudessa.
Helppo hypätä vieraaseen suhteeseen, varsinkin jos kovasti heitä on tyrkyllä." On vaikeeta ymmärtää jos kolmas tulee väliin, eikä heillä ole ollut aikomustakaan erota omasta tahdosta. "
???????
Et voi tosissasi tarkoittaa että joku kolmas ihminen olisi tullut ilmoittamaan että tämä suhde loppuu nyt ?? Kuule, jos niin höllässä on ollut suhde niin sitten antaa mennä vain. Mutta yleensä jätetty osapuoli ei ymmärrä ettei kolmas ole ketään eroon käskenyt. Kyllä eroajalla on ollut käsitys avioliiton laadusta jo ennen kolmattakin. Jos kaikki olisi hyvin ei siihen muut väliin tule.
Sinä, eikä moni muukaan jätetty hyväksy tosiasioita. Teillä on hirveä tarve syyttää jotain muuta. Ulkopuolisia. Te olette itse kuitenkin olleet avioliiton toinen osapuoli ja siten myös vastuussa omalta osaltanne avioliiton toimivuudesta ja parisuhteen onnesta. Yleensä kun rakkaus on loppu ja se on tehty selväksi puolisoa haukkumalla ja vähättelemällä niin silloin se toinen osapuoli häipyy. Kolmannen kanssa tai ilman.
Katsokaa peiliin. Oliko avioliitto ja parisuhde todellakin rakkautta ja onnea ennen kuin toinen ilmoitti haluavansa eron? Eipä tainnut olla. Sitä on turha selitellä että "eihän koskaan lapsiperheissä.." jne. Paskapuhetta ja tekosyitä. Jos toista rakastaa ja toisesta välittää niin se toinen siihen vastaa vaikka ongelmia olisikin. Kun sitten toinen alkaa äyskimään niin kuolee rakkaus toiseltakin puolelta.
Eikä se ole kolmansien syy, vaan teidän kahden.
Ps. Jos lapset ovat olleet syy parisuhteen viilenemiseen niin miltähän luulet lapsista tuntuvan kun heille tuon kertoo.
- minkäs teet
Mitähän tuolla kommentillas oikein tarkoitat - ettet olisi kateellinen nyxälle? Asiat nyt vaan menee niinku ne on tarkoitettu - turhan siinä on vedota lapsien etuun jos on vanhemmat tyrineet homman.Että pitäiskö sitä perheen kulissia vaan ylläpitää hinnalla millä hyvänsä - näköjään sinun mielenrauhan vuoksi, tuskinpa lapset välittävät tuollaisesta epärehellisyydestä.Mikäs sinä olet sanelemaan toisten ihmisten elämää?Annapa arvoa kaikille ihmisille - myös nyxille.
- tais kolahtaa
aika pahasti?
- etkö ymmärrä?
Kulissit kaatuu, kun niitä tullaan tönimään. Kuulutjko itsekin heihin, kun kävit puolustuskannalle? Turha vedota? Vanhemmat tyrinet homman? Huh, etkö sä sitten tyrinyt?
- niin kyllä
Mulla on kokemusta siitä että kyllä nyxillä on aina takana se väliin tulo.
Luin mieheni kännykkävietejä taannoin, ja siellä oli yks naikkonen kirjoitellut, "tule kohta jos pääset, olen kaupassa et soita" ja "milloin tulet on jo ikävä", "tule pian heti kun pääset.. jne. muita oksettavia juttuja, joten laitoin metelin pystyy, ja kysin et kuka akka tämä on? Mies sanoi et ei sillä ole välii yks tuttu. Kysyin et ootko ollu tänä akan kans kauan? Vastasi ettei mitään vakavaa!
Joo että ei voi tulla väliin.
Viesteistä päätellen naikkonen tiesi että miehellä oli perhe, ja lapsia!!!
Emme olleet puhuneet erosta sanaakaan ennen tätä katastrofia. Kyllä ukko itki jälkikäteen, ja vähätteli naikkosta, mutta tehty mikä tehty, takasin ei ole tulemista!
Miten tuollasen äijän luokse edes vois lapsia päästää, kun liero jo perheessä eläessään.
Meillä ei ollut kulisseja, vaan hyvä perhe-elämä kunnes naikkonen tuli sotki väkisin koko systeemin. Arvoa nyxät ei mun silmissä näe, ei todellakaan, pelkkää halveksuntaa ja hylkimistä. Kellään ei ole oikeutta tunkeutua toisten elämään väkisin. Lapsenikin olen opettanut karttamaan naikkosia koska isin veivät heiltä. Sitä ei heidänkään tarvitse hyväksyä. - itttku
niin kyllä kirjoitti:
Mulla on kokemusta siitä että kyllä nyxillä on aina takana se väliin tulo.
Luin mieheni kännykkävietejä taannoin, ja siellä oli yks naikkonen kirjoitellut, "tule kohta jos pääset, olen kaupassa et soita" ja "milloin tulet on jo ikävä", "tule pian heti kun pääset.. jne. muita oksettavia juttuja, joten laitoin metelin pystyy, ja kysin et kuka akka tämä on? Mies sanoi et ei sillä ole välii yks tuttu. Kysyin et ootko ollu tänä akan kans kauan? Vastasi ettei mitään vakavaa!
Joo että ei voi tulla väliin.
Viesteistä päätellen naikkonen tiesi että miehellä oli perhe, ja lapsia!!!
Emme olleet puhuneet erosta sanaakaan ennen tätä katastrofia. Kyllä ukko itki jälkikäteen, ja vähätteli naikkosta, mutta tehty mikä tehty, takasin ei ole tulemista!
Miten tuollasen äijän luokse edes vois lapsia päästää, kun liero jo perheessä eläessään.
Meillä ei ollut kulisseja, vaan hyvä perhe-elämä kunnes naikkonen tuli sotki väkisin koko systeemin. Arvoa nyxät ei mun silmissä näe, ei todellakaan, pelkkää halveksuntaa ja hylkimistä. Kellään ei ole oikeutta tunkeutua toisten elämään väkisin. Lapsenikin olen opettanut karttamaan naikkosia koska isin veivät heiltä. Sitä ei heidänkään tarvitse hyväksyä.Pitäisi kai tuntea jonkinlaista myötätuntoa......
mutta ei, ei onnistu.
Ei se ole toisen naisen syy, pöhkö. Ei kenenkään, miehenkään.
Sun mies 'sai' naiselta jotain mitä ei saa(nut?) sulta.
Yritä hyväksyä elämän tosiasiat.
Ja muutes tuolla asenteella en ihmettele jos ukkosi häipyy lopullisesti.
- täm on hyvä
Meillä kuullaan joka vuosi muutamaa päivää ennen joulua, pääsiäistä, isänpäivää ja äitienpäivää kuinka isä ei huomioi edellisen avioliiton lapsiaan ja juhla on jo mennyt päin helvettiä ennen kuin sitä on edes vietetty. Nuo arvostetut ilmoitukset ja haukkumiset toimittaa miehen ex vaimo.
Se on kuules isän paha huomioida kun kumpikaan lapsi ei vastaa puhelimeen, ei avaa ovea, eivätkä missään tapauksessa itse tule käymään ja käyttäytyvät kaikin puolin kuten on uhottukkin = eivät halua olla isän kanssa missään tekemisissä. Meidän yhteinen lapsi onneksi rakastaa isäänsä ja niin rakastan minäkin miestäni, joten eivät ne juhlapäivät ihan metsään mene. Tietysikin exän lapset saavat aikaan sen mitä exäkin haluaa eli pahan mielen miehelle kun lapset ovat jättäneet. Vuosien mittaan mies on jo sopeutunut ja pahin tuska hellittänyt.
Joten kiitos ilmoituksistä exä, mutta osoitat ne väärälle henkilölle. Sinun pitäisi ilmoittaa lapsillesi että kävisivät isän luona.
Rakkaudella,
Nyxä :)- lapsilta isän???
Katsohan itseäsi ja huomaa, että tuo kaikki johtuu sinusta. Jos lapset eivät isäähalua nähdä tai vastaa puhelimeen, on se selvä merkki siitä että syy olet sinä. Jos mies vaihtaa lapsensa johonkin vieraaseen naiseen ja tämän lapsiin, niin mitä muuta voit miehen entisiltä lapsilta odottaa? Katos peiliin ja huomaa vika ensin itsessäsi, vata sitten mieti muuta.
- höpönassu
lapsilta isän??? kirjoitti:
Katsohan itseäsi ja huomaa, että tuo kaikki johtuu sinusta. Jos lapset eivät isäähalua nähdä tai vastaa puhelimeen, on se selvä merkki siitä että syy olet sinä. Jos mies vaihtaa lapsensa johonkin vieraaseen naiseen ja tämän lapsiin, niin mitä muuta voit miehen entisiltä lapsilta odottaa? Katos peiliin ja huomaa vika ensin itsessäsi, vata sitten mieti muuta.
Miksi sinä sellaisen miehen perään haikailet joka jutuistasi päätellen on täysi paska? Etsi itsellesi uusi elättäjä, jos ei sossun rahat riitä. On ymmärrettävää miksi mies halusi sinusta eroon. Olet kärttyisä ämmä joka vain haukkuu miestä. Olisit aikoinasi ollut ystävällinen ja rakastava vaimo etkä pitänyt miestä itsestäänselvyytenä. Kenenkään ei tarvitse sellaista kohtelua sietää, joten suotta itket "menetystäsi" :)
Meillä on ihan miehen ja minun yhteisiä lapsia. On sinun lastesi menetys jos eivät isää kaipaa. Ja jos eivät kaipaa niin mitä sitten. Ei ole mikään pakko. Jos kaipaisivat niin eivätkö ne tulisi isää katsomaan.
Nyxä :) - helkkari
höpönassu kirjoitti:
Miksi sinä sellaisen miehen perään haikailet joka jutuistasi päätellen on täysi paska? Etsi itsellesi uusi elättäjä, jos ei sossun rahat riitä. On ymmärrettävää miksi mies halusi sinusta eroon. Olet kärttyisä ämmä joka vain haukkuu miestä. Olisit aikoinasi ollut ystävällinen ja rakastava vaimo etkä pitänyt miestä itsestäänselvyytenä. Kenenkään ei tarvitse sellaista kohtelua sietää, joten suotta itket "menetystäsi" :)
Meillä on ihan miehen ja minun yhteisiä lapsia. On sinun lastesi menetys jos eivät isää kaipaa. Ja jos eivät kaipaa niin mitä sitten. Ei ole mikään pakko. Jos kaipaisivat niin eivätkö ne tulisi isää katsomaan.
Nyxä :)kyl osaatte olla kauheita toisillenne naiset! Sillä selvästi tässä naiset "keskustelee" (lue: haukkuu toisiaan)
Järkyttävää.
- juttu, että jos
lapset eivät ole innostuneita isän uudesta niin aina syy vieritetään ex-vaimolle. Ei se todellakaan ole ex-vaimo, joka kääntää lapset isäänsä vastaan. Isä itse makaa niinkuin petaa! Merkillinen vaatimus isille se, että lasten pitäisi hurahtaa uuteen rakkaaseen samalla tavalla kuin miehelle itselleen on käynyt. Minulla on aikuiset lapset ja jo yksi lapsenlapsikin. Vuoteen ei isällä ole ollut aikaa vain lapsilleen tai näiden perheille, aina on ollut nyxä paikalla. Lapset/nuoret tarvitsevat aikaa sopeutua tilanteeseen. Nyxien ja järräjien pitäisi myös ymmärtää, että lapsillakin on tunteita...erityisesti myötätuntoa hylätyksi tullutta äitiään kohtaa. Isän villitys katsotaan vain vihaamisen arvoiseksi, ei syy ole aina exien manipuloinnista. Totta helvetissä monikymmenvuotista kariutunutta avioliittoa saa ja pitääkin surra.
- eroava äiti
Muistan hyvin kun mun vanhemmat eros ja me lapset jäätiin äidille, niin äiti kielsi tapaamasta isää. Silloin ei ollut mitään yhteishuoltajuuksia. Tarinoillaan se sai meidät uskomaan että isä on paha perheenrikkoja ja toinen nainen on lumppu. Me ihan oikeesti ajateltiin niin. Isä ei ymmärtänyt.
Nyt olen itse kahden lapsen 8v ja 11v äiti, miehellä paljastunut suhde toiseen naiseen jota ei kuulemma rakasta. Minä taas olen vaatimassa (vaikka mikä minä olen vaatimaan mitään..) että jos lapset saavat tietää siitä naisesta niin mies saa luvan tehdä siitä kunniallisen naisen, elää sen kanssa sovussa ja soputtaa se lapsiin luontevasti. En halua että he saavat isästään hulttiorattopojan kuvan, vaikka minä sitä mieltä olisinkin. Jotain pysyvyyttä kaiken sekasorron keskelle, että erolla oli edes joku tarkoitus. Minä en kuitenkaan enää halua enkä pysty elämään sen miehen kanssa. Meillä on ollut riitaa kohta kaksi, kolme vuotta ja se näkyy jo lapsillekin. Ikuisesti ei jaksa esittää. Ollaan puhuttu yhteishuoltajuudesta. Miehelle joka toinen viikonloppu, se sopii molemmille parhaiten.
Lapset ei hyväksy toista äitiä tai toista isää. En tiedä mistä se on peräisin. Synnynnäistä kai, tai pelkoa, kavereilta opittua. Toisesta naisesta ei edes ole ollut puhetta, yhtä hyvin äidillä olisi voinut olla toinen mies!? Mutta minä olen päättänyt, että tulen pitämään huolen että isäänsä eivät hylkää. Heillä saa olla paha olo. He saavat olla epävarmoja, pettyneitä, mitä tahansa kunhan puhuvat tunteistaan. Me vanhemmat olemme kuuntelemassa ja helpottamassa.
Yritän myös lasten ymmärryskyvyn huomioiden selittää miksi äiti ja isä eroaa. Siksi että äiti ja isä ei halua eikä voi elää yhdessä. Nuorempi on sanonut että hänelle on ihan sama vaikka muutetaan erikseen kun hän ei halua äidille eikä isille pahoja välejä, mutta toista äitiä ja isää hän ei halua. Olemme vakuuttaneet että heillä on vain yksi äiti ja yksi isä. Vanhempi lapsi on aika sulkeutunut joten siinä riittää vielä purtavaa, etenkin jos murrosikä alkaa puseka päälle.
Lapsille on tärkeää saada elää jokainen vuosi vanhempien kanssa niissä olosuhteissa kuin on mahdollista. Minä en luultavasti halua kuullakaan miten miehelläni naisasiat etenee muuten kuin että lasten ei tarvitse tavata kuin yksi ylimääräinen nainen. Lasten tulee silti oppia suhtautumaan mahdollisesti uusiin kumppaneihimme järkevästi. Minua itseäni on niin harmittanut kun en saanut enkä "halunnutkaan" tavata isääni, sillä sitten kun isä kuoli tajusin mitä olin menettänyt. Samaa tuskaa en halua omille lapsilleni, heidän isänsä sentään elää.
Meidän äitikin meni uusiin naimisiin ja sen ukon kanssa vain oli elettävä. En muista kaivanneeni mitään sen yhteisempää aikaa äidin kanssa. Ehkä johtui siitä että asuttiin kuitenkin yhdessä vuoden jokainen päivä, että kyllä siihen yksi ukko mahtui.
Oletko ajatellut asiaa nyxän kannalta? Miksi hän on aina läsnä tapaamisissa? Asuuko miehen kanssa yhdessä? Siinä tapauksessa hänellä kai on oikeus olla omassa kodissaan. Lasten ei tarvitse hurahtaa yhtään kehenkään, mutta asiallinen suhtautuminen kuuluu sivistykseen ja käytökseen. En jaksa uskoa että sinä olet pelkästään petetty ja jätetty osapuoli avioliitossanne. Jos avioliittonne on mennyt pieleen, kyllä sinullakin joku osuus siinä on. Et voi syyttää yksin miestäsi, etkä ainakaan antaa lapsille sitä kuvaa että isä on yksin syyllinen. Ja vaikka olisikin, niin ero on molempien yhteinen päätös. Vanhempien ei kuulu syytellä toista vanhempaa lapsilleen, sillä lapsille molemmat ovat yhtä rakkaita ja heidät vain sekoittaa ajatus, että toisessa onkin jotain vikaa. Silloinhan he kohdistavat tunteensa väärin ja väärään henkilöön!? Sellainen sekoittaa lapsen päätä.
Minä tiedän kyllä mikä osuus minulla oli meidän suhteemme kariutumisessa. Tiedämpähän etten toiste tee samoja virheitä. Vaikka mies teki ratkaisevat temput niin mun osuus oli ihan riittävä. Mieheni on ihminen ja sulkeutunut sellainen, enkä aina muistanut ettei hän puhu pahasta olostaan. Se hänellä oli kuopuksemme syntymän jälkeen ollutkin, ja minulla oli siihen ruhtinaallinen osa. Enkä muuten puhunut minäkään, en ollut sen parempi.
Jos sinulla on kireä suhtautuminen ex miehesi nyxään se heijastuu kyllä lapsiin ja he taas myötätunnosta suhtautuvat nyxään tympeästi. Se ei ole oikein lapsia eikä nyxää kohtaan. Lastenne ja nyxän väleistä pitäis muodostua luontevat, jolloin ei ole mitään tarvetta ollakaan aina läsnä, kun tietää missä mennään. Lasten pitää antaa muodostaa itse mielikuvansa. Sinun on luotettava siihen, eikä tuputtaa omia tunteitasi. He kyllä omaksuvat ne, vaikka kuinka kieltäisit. Se on juri sitä myötuntoa jätettyä äitiä kohtaan.
Ehkä teidän kaikkien pitäisi hieman "keskustella" tilanteesta ja tunteista etenkin? Ei pelkästään haukkumalla ja sättimällä sopivia osapuolia, vaan ihan asiallisesti omat toiveet, mitä haluaa muilta ja mitä on valmis antamaan muille. Ethän sinäkään oikeasti halua että lasten ja isän välit hajoavat sen takia että sinä vihaat nyxää? - ole oikein, että
eroava äiti kirjoitti:
Muistan hyvin kun mun vanhemmat eros ja me lapset jäätiin äidille, niin äiti kielsi tapaamasta isää. Silloin ei ollut mitään yhteishuoltajuuksia. Tarinoillaan se sai meidät uskomaan että isä on paha perheenrikkoja ja toinen nainen on lumppu. Me ihan oikeesti ajateltiin niin. Isä ei ymmärtänyt.
Nyt olen itse kahden lapsen 8v ja 11v äiti, miehellä paljastunut suhde toiseen naiseen jota ei kuulemma rakasta. Minä taas olen vaatimassa (vaikka mikä minä olen vaatimaan mitään..) että jos lapset saavat tietää siitä naisesta niin mies saa luvan tehdä siitä kunniallisen naisen, elää sen kanssa sovussa ja soputtaa se lapsiin luontevasti. En halua että he saavat isästään hulttiorattopojan kuvan, vaikka minä sitä mieltä olisinkin. Jotain pysyvyyttä kaiken sekasorron keskelle, että erolla oli edes joku tarkoitus. Minä en kuitenkaan enää halua enkä pysty elämään sen miehen kanssa. Meillä on ollut riitaa kohta kaksi, kolme vuotta ja se näkyy jo lapsillekin. Ikuisesti ei jaksa esittää. Ollaan puhuttu yhteishuoltajuudesta. Miehelle joka toinen viikonloppu, se sopii molemmille parhaiten.
Lapset ei hyväksy toista äitiä tai toista isää. En tiedä mistä se on peräisin. Synnynnäistä kai, tai pelkoa, kavereilta opittua. Toisesta naisesta ei edes ole ollut puhetta, yhtä hyvin äidillä olisi voinut olla toinen mies!? Mutta minä olen päättänyt, että tulen pitämään huolen että isäänsä eivät hylkää. Heillä saa olla paha olo. He saavat olla epävarmoja, pettyneitä, mitä tahansa kunhan puhuvat tunteistaan. Me vanhemmat olemme kuuntelemassa ja helpottamassa.
Yritän myös lasten ymmärryskyvyn huomioiden selittää miksi äiti ja isä eroaa. Siksi että äiti ja isä ei halua eikä voi elää yhdessä. Nuorempi on sanonut että hänelle on ihan sama vaikka muutetaan erikseen kun hän ei halua äidille eikä isille pahoja välejä, mutta toista äitiä ja isää hän ei halua. Olemme vakuuttaneet että heillä on vain yksi äiti ja yksi isä. Vanhempi lapsi on aika sulkeutunut joten siinä riittää vielä purtavaa, etenkin jos murrosikä alkaa puseka päälle.
Lapsille on tärkeää saada elää jokainen vuosi vanhempien kanssa niissä olosuhteissa kuin on mahdollista. Minä en luultavasti halua kuullakaan miten miehelläni naisasiat etenee muuten kuin että lasten ei tarvitse tavata kuin yksi ylimääräinen nainen. Lasten tulee silti oppia suhtautumaan mahdollisesti uusiin kumppaneihimme järkevästi. Minua itseäni on niin harmittanut kun en saanut enkä "halunnutkaan" tavata isääni, sillä sitten kun isä kuoli tajusin mitä olin menettänyt. Samaa tuskaa en halua omille lapsilleni, heidän isänsä sentään elää.
Meidän äitikin meni uusiin naimisiin ja sen ukon kanssa vain oli elettävä. En muista kaivanneeni mitään sen yhteisempää aikaa äidin kanssa. Ehkä johtui siitä että asuttiin kuitenkin yhdessä vuoden jokainen päivä, että kyllä siihen yksi ukko mahtui.
Oletko ajatellut asiaa nyxän kannalta? Miksi hän on aina läsnä tapaamisissa? Asuuko miehen kanssa yhdessä? Siinä tapauksessa hänellä kai on oikeus olla omassa kodissaan. Lasten ei tarvitse hurahtaa yhtään kehenkään, mutta asiallinen suhtautuminen kuuluu sivistykseen ja käytökseen. En jaksa uskoa että sinä olet pelkästään petetty ja jätetty osapuoli avioliitossanne. Jos avioliittonne on mennyt pieleen, kyllä sinullakin joku osuus siinä on. Et voi syyttää yksin miestäsi, etkä ainakaan antaa lapsille sitä kuvaa että isä on yksin syyllinen. Ja vaikka olisikin, niin ero on molempien yhteinen päätös. Vanhempien ei kuulu syytellä toista vanhempaa lapsilleen, sillä lapsille molemmat ovat yhtä rakkaita ja heidät vain sekoittaa ajatus, että toisessa onkin jotain vikaa. Silloinhan he kohdistavat tunteensa väärin ja väärään henkilöön!? Sellainen sekoittaa lapsen päätä.
Minä tiedän kyllä mikä osuus minulla oli meidän suhteemme kariutumisessa. Tiedämpähän etten toiste tee samoja virheitä. Vaikka mies teki ratkaisevat temput niin mun osuus oli ihan riittävä. Mieheni on ihminen ja sulkeutunut sellainen, enkä aina muistanut ettei hän puhu pahasta olostaan. Se hänellä oli kuopuksemme syntymän jälkeen ollutkin, ja minulla oli siihen ruhtinaallinen osa. Enkä muuten puhunut minäkään, en ollut sen parempi.
Jos sinulla on kireä suhtautuminen ex miehesi nyxään se heijastuu kyllä lapsiin ja he taas myötätunnosta suhtautuvat nyxään tympeästi. Se ei ole oikein lapsia eikä nyxää kohtaan. Lastenne ja nyxän väleistä pitäis muodostua luontevat, jolloin ei ole mitään tarvetta ollakaan aina läsnä, kun tietää missä mennään. Lasten pitää antaa muodostaa itse mielikuvansa. Sinun on luotettava siihen, eikä tuputtaa omia tunteitasi. He kyllä omaksuvat ne, vaikka kuinka kieltäisit. Se on juri sitä myötuntoa jätettyä äitiä kohtaan.
Ehkä teidän kaikkien pitäisi hieman "keskustella" tilanteesta ja tunteista etenkin? Ei pelkästään haukkumalla ja sättimällä sopivia osapuolia, vaan ihan asiallisesti omat toiveet, mitä haluaa muilta ja mitä on valmis antamaan muille. Ethän sinäkään oikeasti halua että lasten ja isän välit hajoavat sen takia että sinä vihaat nyxää?kaikki vastuu on äidillä. Meidän lapsemme ovat aikuisia ja mielestäni minä en ole vastuussa siitä, miten exäni pitää lapsiinsa yhteyttä...ongelmanahan on se, että exäni ei näitä yhteyksiä pidä! Lapset eivät tykkää olla isänsä luona viikonloppuisin, koska nyxä on aina siellä. He eivät asu yhdessä, mutta viikonloput viettävät aina entisessä yhteisessä kodissamme. Kun lapset sitten tulevat luokseni ja valittavat isänsä luona olon väkinäisyyttä...mihin minun pitäisi korvani panna? Meillä kun puhutaan tunteista lasten kanssa, exäni on se, joka ei suostu mistään puhumaan, ei lasten eikä minun kanssani.
- ja puhumiset
ole oikein, että kirjoitti:
kaikki vastuu on äidillä. Meidän lapsemme ovat aikuisia ja mielestäni minä en ole vastuussa siitä, miten exäni pitää lapsiinsa yhteyttä...ongelmanahan on se, että exäni ei näitä yhteyksiä pidä! Lapset eivät tykkää olla isänsä luona viikonloppuisin, koska nyxä on aina siellä. He eivät asu yhdessä, mutta viikonloput viettävät aina entisessä yhteisessä kodissamme. Kun lapset sitten tulevat luokseni ja valittavat isänsä luona olon väkinäisyyttä...mihin minun pitäisi korvani panna? Meillä kun puhutaan tunteista lasten kanssa, exäni on se, joka ei suostu mistään puhumaan, ei lasten eikä minun kanssani.
Tarkoitatko, että isä ei ota tunneasioita puheeksi lasten kanssa, vai että isä ei puhu jos lapset ottavat puheeksi?
Meillä exän lapset eivät pukahda jos jotain sen suuntaista kysytään. Ovat kyllä ihan normaalisti ja mukavia lapsia, olleet alusta asti. Äiti eli miehen ex oli joskus maininnut miehelle että lapset eivät aina viihdy meillä minun takiani. Isä on sitten yrittänyt kysyä lapsilta miltä niistä järjestelyt ja ero on tuntunut, niin eivät kuulema mitään sanoneet. Jotain että "Emmä tiä". Minä yritin myöhemmin vähän lähestyä asiaa kun ajattelin että olis hyvä tietää. Sanoin että voin lähteä jonnekin viikonlopuksi jos haluavat joskus olla isän kanssa kaksin, niin sanoivat vaan että "Ihan sama", eikä edes tylysti vaan ystävällisesti, ikään kuin kaikki olisi hyvin. Ota siitä sitten selvää. Me siis asumme minun omistamassani asunnossa ja lapset ovat meillä joka toinen viikonloppu. Ollaan tavallaan yhdessä vaikka he kävisivät välillä jossain ilman minua ja minulla on omiakin menoja. Isä on kehottanut lapsia puhumaan, mutta ei kai hänkään voi sanoja heistä lypsää? Näkisin, että äiti voisi hieman tarkentaa lapsilleen että puhuisivat isälleen, vaikka minulle eivät haluaisi.
Ex puolisoiden olisi kannattanut jo ennen eroa selvittää keskinäiset tunneasiansa ettei enää eron jälkeen tarvitsisi. Minulle mieheni kyllä puhuu, ja paljon. Hän on herkkä ihminen ja olen ymmärtänyt että ex ei siitä puolesta välittänyt. - kanssa mitään
ja puhumiset kirjoitti:
Tarkoitatko, että isä ei ota tunneasioita puheeksi lasten kanssa, vai että isä ei puhu jos lapset ottavat puheeksi?
Meillä exän lapset eivät pukahda jos jotain sen suuntaista kysytään. Ovat kyllä ihan normaalisti ja mukavia lapsia, olleet alusta asti. Äiti eli miehen ex oli joskus maininnut miehelle että lapset eivät aina viihdy meillä minun takiani. Isä on sitten yrittänyt kysyä lapsilta miltä niistä järjestelyt ja ero on tuntunut, niin eivät kuulema mitään sanoneet. Jotain että "Emmä tiä". Minä yritin myöhemmin vähän lähestyä asiaa kun ajattelin että olis hyvä tietää. Sanoin että voin lähteä jonnekin viikonlopuksi jos haluavat joskus olla isän kanssa kaksin, niin sanoivat vaan että "Ihan sama", eikä edes tylysti vaan ystävällisesti, ikään kuin kaikki olisi hyvin. Ota siitä sitten selvää. Me siis asumme minun omistamassani asunnossa ja lapset ovat meillä joka toinen viikonloppu. Ollaan tavallaan yhdessä vaikka he kävisivät välillä jossain ilman minua ja minulla on omiakin menoja. Isä on kehottanut lapsia puhumaan, mutta ei kai hänkään voi sanoja heistä lypsää? Näkisin, että äiti voisi hieman tarkentaa lapsilleen että puhuisivat isälleen, vaikka minulle eivät haluaisi.
Ex puolisoiden olisi kannattanut jo ennen eroa selvittää keskinäiset tunneasiansa ettei enää eron jälkeen tarvitsisi. Minulle mieheni kyllä puhuu, ja paljon. Hän on herkkä ihminen ja olen ymmärtänyt että ex ei siitä puolesta välittänyt.erosta eikä muustakaan, mikä on muuta kuin arkista ja käytännölliseen liittyvää. Tunneasioista hänen oli mahdotonta puhua minunkaan kanssani. Uuden kanssa on kuulema helppoa puhua. Pääsin ennen eroa sen verran kurkistamaan murulaisten sähköpostikirjeenvaihtoa, että romantiikkaosastolla liikkuvat puheet kyllä onnistuvat...niin ne onnistuivat minunkin kanssani. Mutta ongelmalliseksi kokemistaan asioista exäni on aina halunnut vaieta. Nämä ovatkin asioita, joista harvoin rehellistä vastausta saa, koska lapset eivät halua pahoittaa vanhempiensa mieltä. Vaistojen pitää toimia ja aikuisilla olla viisautta asettua nuorten asemaan. "Ex puolisoiden olisi kannattanut jo ennen eroa selvittää keskinäiset tunneasiansa ettei enää eron jälkeen tarvitsisi." -kommenttisi on kyllä lapsellisuudessaan vailla vertaa! Ilmeisesti et ole itse koskaan eronnut. EI meillä eroa koskaan olisi tullutkaan, jos olisimme kyenneet selvittämään keskinäiset tunneasiat. Minä yritin loputtomiin kaikissa mahdollisissa tyylilajeissa, mutta en saanut miestäni keskustelemaan.
- mertsi
kanssa mitään kirjoitti:
erosta eikä muustakaan, mikä on muuta kuin arkista ja käytännölliseen liittyvää. Tunneasioista hänen oli mahdotonta puhua minunkaan kanssani. Uuden kanssa on kuulema helppoa puhua. Pääsin ennen eroa sen verran kurkistamaan murulaisten sähköpostikirjeenvaihtoa, että romantiikkaosastolla liikkuvat puheet kyllä onnistuvat...niin ne onnistuivat minunkin kanssani. Mutta ongelmalliseksi kokemistaan asioista exäni on aina halunnut vaieta. Nämä ovatkin asioita, joista harvoin rehellistä vastausta saa, koska lapset eivät halua pahoittaa vanhempiensa mieltä. Vaistojen pitää toimia ja aikuisilla olla viisautta asettua nuorten asemaan. "Ex puolisoiden olisi kannattanut jo ennen eroa selvittää keskinäiset tunneasiansa ettei enää eron jälkeen tarvitsisi." -kommenttisi on kyllä lapsellisuudessaan vailla vertaa! Ilmeisesti et ole itse koskaan eronnut. EI meillä eroa koskaan olisi tullutkaan, jos olisimme kyenneet selvittämään keskinäiset tunneasiat. Minä yritin loputtomiin kaikissa mahdollisissa tyylilajeissa, mutta en saanut miestäni keskustelemaan.
Great, olet siis lukenut salaa ex-miehesi yksityisiä sähköposteja. Sellaisessa ihmisessä on jo jotain muutakin vialla ja normaali ihminen sen toisesta vaistoaa. Ehkä sun miehes ymmärsi ettet ole ihan tervepäinen. Jotain sinusta kertoo sekin että arvostelet muiden ihmisten kirjoituksia ;-)
SINÄ yritit loputtomiin jne., mutta miehessäsi se vika oli? Toisin sanoen miehelläsi oli omat tunteensa ja omat ajatuksensa. Sinä et hyväksynyt että mies oli sellainen kuin oli ja nyt syytät häntä erosta kun ei muuttunut sellaiseksi kuin sinä olisit halunnut.
Kyllä ne lasten päät on sekoittanut sinä eikä ex-miehesi. Voit vaikka kuinka kirjoittaa pahasta olostasi ja katkeruudestasi, voit polkea jalkaa, huutaa, mitä tahansa. Mitään se ei hyödytä. Ex-miehesi ja luultavasti moni muukaan ei enää arvosta sinua....muut kuin sinun rakkaat lapsesi joiden päät olet sekoittanut. Ties millaisia aikuisia heistä tulee, ja ties miten selviävät elämässään kriiseistä. Jalkaa polkemalla ja muita syyttelemällä? Heh ;-) Sinä olet minä-keskeinen ihminen etkä sitä ymmärrä elikkä suotta kaipaat myötätuntoa ja ymmärrystä muilta. Et sinä mitään oikeasti kaipaa. - Katsos nyt heti
mertsi kirjoitti:
Great, olet siis lukenut salaa ex-miehesi yksityisiä sähköposteja. Sellaisessa ihmisessä on jo jotain muutakin vialla ja normaali ihminen sen toisesta vaistoaa. Ehkä sun miehes ymmärsi ettet ole ihan tervepäinen. Jotain sinusta kertoo sekin että arvostelet muiden ihmisten kirjoituksia ;-)
SINÄ yritit loputtomiin jne., mutta miehessäsi se vika oli? Toisin sanoen miehelläsi oli omat tunteensa ja omat ajatuksensa. Sinä et hyväksynyt että mies oli sellainen kuin oli ja nyt syytät häntä erosta kun ei muuttunut sellaiseksi kuin sinä olisit halunnut.
Kyllä ne lasten päät on sekoittanut sinä eikä ex-miehesi. Voit vaikka kuinka kirjoittaa pahasta olostasi ja katkeruudestasi, voit polkea jalkaa, huutaa, mitä tahansa. Mitään se ei hyödytä. Ex-miehesi ja luultavasti moni muukaan ei enää arvosta sinua....muut kuin sinun rakkaat lapsesi joiden päät olet sekoittanut. Ties millaisia aikuisia heistä tulee, ja ties miten selviävät elämässään kriiseistä. Jalkaa polkemalla ja muita syyttelemällä? Heh ;-) Sinä olet minä-keskeinen ihminen etkä sitä ymmärrä elikkä suotta kaipaat myötätuntoa ja ymmärrystä muilta. Et sinä mitään oikeasti kaipaa.peiliin ja mieti mikä sinua oikein ahdistaa. Sen ajattelin selventää, että minun lapseni ovat jo aikuisia itsensä elättäviä ihmisiä, jotka ovat hyvin selvinneet kriiseistään tähän asti. Ei kuule kolmikymppisten ihmisten päitä kukaan sekoita. Ja mieheltä jäi sähköpostit kerran auki pöydälle ja enhän minä nyt tyhmä ole...minne olisin silmäni laittanut. Eihän se oikein ole, mutta sodassa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot luvallisia ;-)
- Jos Helpottaa :)
Katsos nyt heti kirjoitti:
peiliin ja mieti mikä sinua oikein ahdistaa. Sen ajattelin selventää, että minun lapseni ovat jo aikuisia itsensä elättäviä ihmisiä, jotka ovat hyvin selvinneet kriiseistään tähän asti. Ei kuule kolmikymppisten ihmisten päitä kukaan sekoita. Ja mieheltä jäi sähköpostit kerran auki pöydälle ja enhän minä nyt tyhmä ole...minne olisin silmäni laittanut. Eihän se oikein ole, mutta sodassa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot luvallisia ;-)
Ketä sinun lapsesi muka kiinnostaa edes ? Mitä ihmettä valitat ja haukut ihmisiä ympärilläsi?? Sinullahan se paha olo on, ei kellään muulla.
- harvinaisen selkeä.
Jos Helpottaa :) kirjoitti:
Ketä sinun lapsesi muka kiinnostaa edes ? Mitä ihmettä valitat ja haukut ihmisiä ympärilläsi?? Sinullahan se paha olo on, ei kellään muulla.
Ja kovastihan minun asiani tuntuvat ainakin sinua kiinnostavan ;-) Mummovainaani käytti usein sanontaa: väitä hullun kanssa, hyppää keväisen vasikan kanssa. Joten osaltani päätän keskustelun tähän.
- *laulaa*
harvinaisen selkeä. kirjoitti:
Ja kovastihan minun asiani tuntuvat ainakin sinua kiinnostavan ;-) Mummovainaani käytti usein sanontaa: väitä hullun kanssa, hyppää keväisen vasikan kanssa. Joten osaltani päätän keskustelun tähän.
Toisten pitää saada viiminen sana
vaikka aihettakaan ei olisi - weird%
Hauska kattoo kuka jatkaa........ ? - tekstiä
Noin se juuri on, että aina syy on ex vaimossa, ei koskaan nyxissä. Kyyllä syytä on isässäkin, jos lapsensa jättää vain sen takia ettei huvita enää, kun on vapaa uusi nainen. Kuikahan moni äiti on lähes tyrkyttänyt lapsiaan isälle ja yrittänyt edesauttaa isälapsi suhdetta, mutta eihän sitäkään kauan jaksa, jos huomaa ettei toinen halua, ja tekosyitä keksitään.
Kyllä isän olisi syytä itsekin sen verran vaivautua, että huolehtisi jälkikasvustaan myös eron jälkeen.
Äidit kun oikein tyrkyttäälapsiaan, niin nyxät taas lytävät syyn siitäkin häriköintiin.
He ovat ilmeisesti niin enkeleitä....! - vaude
eroava äiti kirjoitti:
Muistan hyvin kun mun vanhemmat eros ja me lapset jäätiin äidille, niin äiti kielsi tapaamasta isää. Silloin ei ollut mitään yhteishuoltajuuksia. Tarinoillaan se sai meidät uskomaan että isä on paha perheenrikkoja ja toinen nainen on lumppu. Me ihan oikeesti ajateltiin niin. Isä ei ymmärtänyt.
Nyt olen itse kahden lapsen 8v ja 11v äiti, miehellä paljastunut suhde toiseen naiseen jota ei kuulemma rakasta. Minä taas olen vaatimassa (vaikka mikä minä olen vaatimaan mitään..) että jos lapset saavat tietää siitä naisesta niin mies saa luvan tehdä siitä kunniallisen naisen, elää sen kanssa sovussa ja soputtaa se lapsiin luontevasti. En halua että he saavat isästään hulttiorattopojan kuvan, vaikka minä sitä mieltä olisinkin. Jotain pysyvyyttä kaiken sekasorron keskelle, että erolla oli edes joku tarkoitus. Minä en kuitenkaan enää halua enkä pysty elämään sen miehen kanssa. Meillä on ollut riitaa kohta kaksi, kolme vuotta ja se näkyy jo lapsillekin. Ikuisesti ei jaksa esittää. Ollaan puhuttu yhteishuoltajuudesta. Miehelle joka toinen viikonloppu, se sopii molemmille parhaiten.
Lapset ei hyväksy toista äitiä tai toista isää. En tiedä mistä se on peräisin. Synnynnäistä kai, tai pelkoa, kavereilta opittua. Toisesta naisesta ei edes ole ollut puhetta, yhtä hyvin äidillä olisi voinut olla toinen mies!? Mutta minä olen päättänyt, että tulen pitämään huolen että isäänsä eivät hylkää. Heillä saa olla paha olo. He saavat olla epävarmoja, pettyneitä, mitä tahansa kunhan puhuvat tunteistaan. Me vanhemmat olemme kuuntelemassa ja helpottamassa.
Yritän myös lasten ymmärryskyvyn huomioiden selittää miksi äiti ja isä eroaa. Siksi että äiti ja isä ei halua eikä voi elää yhdessä. Nuorempi on sanonut että hänelle on ihan sama vaikka muutetaan erikseen kun hän ei halua äidille eikä isille pahoja välejä, mutta toista äitiä ja isää hän ei halua. Olemme vakuuttaneet että heillä on vain yksi äiti ja yksi isä. Vanhempi lapsi on aika sulkeutunut joten siinä riittää vielä purtavaa, etenkin jos murrosikä alkaa puseka päälle.
Lapsille on tärkeää saada elää jokainen vuosi vanhempien kanssa niissä olosuhteissa kuin on mahdollista. Minä en luultavasti halua kuullakaan miten miehelläni naisasiat etenee muuten kuin että lasten ei tarvitse tavata kuin yksi ylimääräinen nainen. Lasten tulee silti oppia suhtautumaan mahdollisesti uusiin kumppaneihimme järkevästi. Minua itseäni on niin harmittanut kun en saanut enkä "halunnutkaan" tavata isääni, sillä sitten kun isä kuoli tajusin mitä olin menettänyt. Samaa tuskaa en halua omille lapsilleni, heidän isänsä sentään elää.
Meidän äitikin meni uusiin naimisiin ja sen ukon kanssa vain oli elettävä. En muista kaivanneeni mitään sen yhteisempää aikaa äidin kanssa. Ehkä johtui siitä että asuttiin kuitenkin yhdessä vuoden jokainen päivä, että kyllä siihen yksi ukko mahtui.
Oletko ajatellut asiaa nyxän kannalta? Miksi hän on aina läsnä tapaamisissa? Asuuko miehen kanssa yhdessä? Siinä tapauksessa hänellä kai on oikeus olla omassa kodissaan. Lasten ei tarvitse hurahtaa yhtään kehenkään, mutta asiallinen suhtautuminen kuuluu sivistykseen ja käytökseen. En jaksa uskoa että sinä olet pelkästään petetty ja jätetty osapuoli avioliitossanne. Jos avioliittonne on mennyt pieleen, kyllä sinullakin joku osuus siinä on. Et voi syyttää yksin miestäsi, etkä ainakaan antaa lapsille sitä kuvaa että isä on yksin syyllinen. Ja vaikka olisikin, niin ero on molempien yhteinen päätös. Vanhempien ei kuulu syytellä toista vanhempaa lapsilleen, sillä lapsille molemmat ovat yhtä rakkaita ja heidät vain sekoittaa ajatus, että toisessa onkin jotain vikaa. Silloinhan he kohdistavat tunteensa väärin ja väärään henkilöön!? Sellainen sekoittaa lapsen päätä.
Minä tiedän kyllä mikä osuus minulla oli meidän suhteemme kariutumisessa. Tiedämpähän etten toiste tee samoja virheitä. Vaikka mies teki ratkaisevat temput niin mun osuus oli ihan riittävä. Mieheni on ihminen ja sulkeutunut sellainen, enkä aina muistanut ettei hän puhu pahasta olostaan. Se hänellä oli kuopuksemme syntymän jälkeen ollutkin, ja minulla oli siihen ruhtinaallinen osa. Enkä muuten puhunut minäkään, en ollut sen parempi.
Jos sinulla on kireä suhtautuminen ex miehesi nyxään se heijastuu kyllä lapsiin ja he taas myötätunnosta suhtautuvat nyxään tympeästi. Se ei ole oikein lapsia eikä nyxää kohtaan. Lastenne ja nyxän väleistä pitäis muodostua luontevat, jolloin ei ole mitään tarvetta ollakaan aina läsnä, kun tietää missä mennään. Lasten pitää antaa muodostaa itse mielikuvansa. Sinun on luotettava siihen, eikä tuputtaa omia tunteitasi. He kyllä omaksuvat ne, vaikka kuinka kieltäisit. Se on juri sitä myötuntoa jätettyä äitiä kohtaan.
Ehkä teidän kaikkien pitäisi hieman "keskustella" tilanteesta ja tunteista etenkin? Ei pelkästään haukkumalla ja sättimällä sopivia osapuolia, vaan ihan asiallisesti omat toiveet, mitä haluaa muilta ja mitä on valmis antamaan muille. Ethän sinäkään oikeasti halua että lasten ja isän välit hajoavat sen takia että sinä vihaat nyxää?osaapa täällä joku puhua järkeviäkin.
Täytyy tietysti muistaa, että ihmiset ovat raadollisia. Kaikki eivät pysty käyttäytymään sivistyneesti. Mutta edellisen kirjoittaja on mahtava. Toivottavasti löydät itsellesi uuden onnen, etkä samoja virheita toista hänen kanssaan. Onnea ja menestystä ja pidä ajatuksesi aina yhtä kirkkaina. Älä anna mustasukkaisuuden ja pahansuopuisuuden sumentaa järkeäsi. - ei taida
ja puhumiset kirjoitti:
Tarkoitatko, että isä ei ota tunneasioita puheeksi lasten kanssa, vai että isä ei puhu jos lapset ottavat puheeksi?
Meillä exän lapset eivät pukahda jos jotain sen suuntaista kysytään. Ovat kyllä ihan normaalisti ja mukavia lapsia, olleet alusta asti. Äiti eli miehen ex oli joskus maininnut miehelle että lapset eivät aina viihdy meillä minun takiani. Isä on sitten yrittänyt kysyä lapsilta miltä niistä järjestelyt ja ero on tuntunut, niin eivät kuulema mitään sanoneet. Jotain että "Emmä tiä". Minä yritin myöhemmin vähän lähestyä asiaa kun ajattelin että olis hyvä tietää. Sanoin että voin lähteä jonnekin viikonlopuksi jos haluavat joskus olla isän kanssa kaksin, niin sanoivat vaan että "Ihan sama", eikä edes tylysti vaan ystävällisesti, ikään kuin kaikki olisi hyvin. Ota siitä sitten selvää. Me siis asumme minun omistamassani asunnossa ja lapset ovat meillä joka toinen viikonloppu. Ollaan tavallaan yhdessä vaikka he kävisivät välillä jossain ilman minua ja minulla on omiakin menoja. Isä on kehottanut lapsia puhumaan, mutta ei kai hänkään voi sanoja heistä lypsää? Näkisin, että äiti voisi hieman tarkentaa lapsilleen että puhuisivat isälleen, vaikka minulle eivät haluaisi.
Ex puolisoiden olisi kannattanut jo ennen eroa selvittää keskinäiset tunneasiansa ettei enää eron jälkeen tarvitsisi. Minulle mieheni kyllä puhuu, ja paljon. Hän on herkkä ihminen ja olen ymmärtänyt että ex ei siitä puolesta välittänyt.olla lapsia? Lapset/nuoret nyt yleensä vastaavta noin: "ihan sama" ja olankohautus. Jotkut lapset puhua pulputtavat kaikesta maan ja taivaan välillä, toisilta ei saa vastausta oikein mihinkään. Se on sen hetkisestä mielialasta kiinni ja keskustelukumppanista myös. Ei siinä tarvita jotain "avaudu" käskyjä. Pitää nähdä lapsesta millä mielellä hän on ja tehdä niitä oikeita kysymyksiä, niin saa myös vastauksia. Jos lapset eivät ole tottuneet isän/äidin kanssa keskustelemaan tunteistaan, niin ei asiaa korjata yhtäkkiä. Se vaatii luottamuksen.
Jos nyxäsi luovuttaa heti, kun tulee eka olankohautus, niin vikahan on hänessä ja hänen lapsituntemuksessaan. Siis nyxäsi ei tunne omia lapsiaan, eikä ole heidän kanssaan tottunut puhumaan. Mietihän sitä. Ei vika ole aina exässä. Häntähän on kyllä niin pirun helppo syyttää, kun haluatte syntipukin, kun ei omia vikoja nähdä. - hjalmari
ei taida kirjoitti:
olla lapsia? Lapset/nuoret nyt yleensä vastaavta noin: "ihan sama" ja olankohautus. Jotkut lapset puhua pulputtavat kaikesta maan ja taivaan välillä, toisilta ei saa vastausta oikein mihinkään. Se on sen hetkisestä mielialasta kiinni ja keskustelukumppanista myös. Ei siinä tarvita jotain "avaudu" käskyjä. Pitää nähdä lapsesta millä mielellä hän on ja tehdä niitä oikeita kysymyksiä, niin saa myös vastauksia. Jos lapset eivät ole tottuneet isän/äidin kanssa keskustelemaan tunteistaan, niin ei asiaa korjata yhtäkkiä. Se vaatii luottamuksen.
Jos nyxäsi luovuttaa heti, kun tulee eka olankohautus, niin vikahan on hänessä ja hänen lapsituntemuksessaan. Siis nyxäsi ei tunne omia lapsiaan, eikä ole heidän kanssaan tottunut puhumaan. Mietihän sitä. Ei vika ole aina exässä. Häntähän on kyllä niin pirun helppo syyttää, kun haluatte syntipukin, kun ei omia vikoja nähdä.Mistä syystä isää syytetään puhumattomuudesta jos lapset eivät koskaan puhu kun puhumattomuus on niille mielestäsi luontaista, vaikka isä yrittää? Isä on mmielestäsi huono ihminen kun ei osaa keskustella lasten kanssa? Oletko itse täydellinen joka asiassa? Mistä tiedät ettei isällä ole paska olo sen takia kun ei tunne olevansa riittävä isänä? Siksikö haluat syyllistää muita että muillakin olisi paska olo kun sinulla itselläsi on. Taidat sittenkin tuntea piston omassa tunnossa kun olet vihoitellut exällesi ja käyttänyt lapsia välineenä.
"Jos nyxäsi ei tunne omia lapsiaan--" ? Eihän ne sen lapsia ole vaan isän. Mistä asti uudet kumppanit alkavat heti äidiksi ja isäksi? Sinä tietenkin olet kaikki baarista löytämäsi pikapanot esitellyt aamulla sun lapsilles tulevana isänä. Lapsiraukat eivät kai oikeasti enää tiedä kuka heidän isä on. Eipä ole ihme että miehesi on sinut jättänyt. Tuskin sekään niiden isä on ;) Vika ei aina ole exässä, mutta sinä olet kyllä vakuuttanut minut siitä että on, ja etenkin naispuoleisissa - siis mikäli paasaat kaikkien exien puolesta. - hoh hoi
tekstiä kirjoitti:
Noin se juuri on, että aina syy on ex vaimossa, ei koskaan nyxissä. Kyyllä syytä on isässäkin, jos lapsensa jättää vain sen takia ettei huvita enää, kun on vapaa uusi nainen. Kuikahan moni äiti on lähes tyrkyttänyt lapsiaan isälle ja yrittänyt edesauttaa isälapsi suhdetta, mutta eihän sitäkään kauan jaksa, jos huomaa ettei toinen halua, ja tekosyitä keksitään.
Kyllä isän olisi syytä itsekin sen verran vaivautua, että huolehtisi jälkikasvustaan myös eron jälkeen.
Äidit kun oikein tyrkyttäälapsiaan, niin nyxät taas lytävät syyn siitäkin häriköintiin.
He ovat ilmeisesti niin enkeleitä....!Ei ole tyrkytetty ei. Juuri toisin päin, ei päästä aina edes sopimukseen perustuvalle oikeudelle tavata isää. Koskaan ei tuo eikä vie eikä pakkaa lapsen reppua viikonlopuksi, vaan lapsi on joutunut sen opettelemaan itse. Se ei ole paha jos oppii, mutta lapsella on paha mieli. Kerran lapsi jätti rakkaimmat tavarat isälle kun pelkäsi että äiti ei huolehdi niitä mukaan. Kun äiti lähtee viikonloppuna lapsen kanssa sukulaisiin tai johonkin reissuun, se tekee sen aina isän viikonloppuna. Ennen ei ollut mitään tarvetta reissailla ja sukua tavata mutta mikä tahansa kelpaa verukkeeksi. Ne menee välillä vain johonkin kaupunkiin hotelliin yöksi jos ei muuta keksi. Siitä tulee mieleen että ehkä elatusapu ei olisi edes tarpeellinen kun on varaa asustella hotelleissa.
- ollenkaan
hjalmari kirjoitti:
Mistä syystä isää syytetään puhumattomuudesta jos lapset eivät koskaan puhu kun puhumattomuus on niille mielestäsi luontaista, vaikka isä yrittää? Isä on mmielestäsi huono ihminen kun ei osaa keskustella lasten kanssa? Oletko itse täydellinen joka asiassa? Mistä tiedät ettei isällä ole paska olo sen takia kun ei tunne olevansa riittävä isänä? Siksikö haluat syyllistää muita että muillakin olisi paska olo kun sinulla itselläsi on. Taidat sittenkin tuntea piston omassa tunnossa kun olet vihoitellut exällesi ja käyttänyt lapsia välineenä.
"Jos nyxäsi ei tunne omia lapsiaan--" ? Eihän ne sen lapsia ole vaan isän. Mistä asti uudet kumppanit alkavat heti äidiksi ja isäksi? Sinä tietenkin olet kaikki baarista löytämäsi pikapanot esitellyt aamulla sun lapsilles tulevana isänä. Lapsiraukat eivät kai oikeasti enää tiedä kuka heidän isä on. Eipä ole ihme että miehesi on sinut jättänyt. Tuskin sekään niiden isä on ;) Vika ei aina ole exässä, mutta sinä olet kyllä vakuuttanut minut siitä että on, ja etenkin naispuoleisissa - siis mikäli paasaat kaikkien exien puolesta.sen tekstin, mihin vastasit? Ei siinä isää syytetty, vaan sitä naista, joka ruikuttaa, ettei isä saa omia lapsiaan puhumaan ja vika on exässä. Luepa uudelleen. Siinä nyt vaan hiukan sekoitettiin, kun sanottiin isää nyxäksi, vaikka se nyxä on se nainen. Meni multakin hetki, ennen kuin ymmärsin. Lue ja kokeile uutta vastausta ;)
Ei isässä aina syytä ole, mutta eihän ole exässäkään. Eikä nyxässä. Jotkut vaan ylsietää asioita. - hjalmari
ollenkaan kirjoitti:
sen tekstin, mihin vastasit? Ei siinä isää syytetty, vaan sitä naista, joka ruikuttaa, ettei isä saa omia lapsiaan puhumaan ja vika on exässä. Luepa uudelleen. Siinä nyt vaan hiukan sekoitettiin, kun sanottiin isää nyxäksi, vaikka se nyxä on se nainen. Meni multakin hetki, ennen kuin ymmärsin. Lue ja kokeile uutta vastausta ;)
Ei isässä aina syytä ole, mutta eihän ole exässäkään. Eikä nyxässä. Jotkut vaan ylsietää asioita.Kysyin sen tekstin perusteella. Jos siinä oli virhe, olkoon kirjoittajan moka. Tehköön uuden tekstin jos haluaa tuoda asiansa oikeassa valossa esiin.
Mistä lähtien asian esille tuominen on "ruikuttamista" ? Syyttikö se exää ? Ei mun nähdäksein, totesi että exä vois myöskin kertoa lapsille avoimuudesta, että on tärkeää jos ne vois puhua isällekin eikä vain hänelle. Mä kyllä vähän mietin että olisko lapset oikeesti exälle edes väittäny ettei isän kanssa voi puhua. Oisko ollu exän vittuilua isälle ja syyllistämisen hakua. Tai, lapsilla ei ole ollut mitään ongelmia isän uudessa perheessä ja sekös on exää harmittanut.
"Ei isässä aina syytä ole.." miten niin aina? Mutta yleensä onko? Et tiedä toisten tapauksista mitään. Sä et voi tietää onko ollut ehkä exä joka on pettänyt tai tehnyt jotain muuta, kuten käyttänyt perheen rahoja väärin tai sellaista. Siltikään lapset ei automaattisesti mene isälle vaikka äiti olisi aiheuttanut syyt eroon. Kilttejä lapatossu miehiä on ihan liian paljon, jotka alistuu akkojen pompoteltaviksi. Naiset vielä nykyäänkin heittäytyy marttyyreiksi. Kääntää ja vääntää asiat ihan väärälleen.
Enkä ole saanut vastauksia edelliseeni. Kysymykset oli osoitettu sille kirjoittajalle, jonka tekstiin vastasin, vaan tässäpä sullekin vähän.
- Paras
Jos et pitänyt miehestäsi aikaisemminkaan kiinni, ei sitä nyt helkutti soikoon lainata jouluksi exälle!
En ole mitään velkaa lapsille, saatikka ex-vaimolle. Mies on tarpeellinen siellä missä häntä osataan arvostaa.
Milloin ex-vaimot tajuavat, että entistä perhettä ei enää ole, ei edes jouluna, vaikka sitä olisi niin kiva leikkiä.
Tilaa käymään joulupukki!- hieman vähän
Pukkia vailla taitavat ollakin. Seksuaalisia patoutumia, ei saaneet orkkua avioliitossaan :)
Tiedetään että sellainen tekee naisesta kärtyn. - totisesti
sinulle yksinäisen joulun! Olet aika paha.
- PITÄIS!?
En minä ainakaan aio sallia et avomieheni menis jouluks entisen perheensä luokse ja jättäis minut yksin..
- näppisvihre
En ikipäivänä vois mennä exän luo. Mulla on nainen jota rakastan. Lapset saa itte päättää onko äitinsä vai mun luona. Enkä ymmärtäis jos mun nainen lähtis entisen ukkonsa luo. Sais sitten jäädäkkin. Mä vaan tiedän että se rakastaa mua ja vaikka tullaan hyvin juttuun mun naiseni entisen ukon kanssa niin ei sekään ukko entiseen palaisi. Eikä vietettäisi kimpassa joulua sen kanssa. Sillä on tietääkseni omat joulujuttunsa.
Enkä mä ymmärrä mitä alkuperäinen kirjottaja on edes hakenut tällasilla jutuilla, aivan huuhaata sanon minä. Taitaa olla ittse maailman ainoa asiansa kannattaja.
- nyxät
miten ne isien uudet elämänkumppanit ovat jotenkin "vapaita suhteita".
Ei kukaan täysjärkinen isä raahaa lasten eteen mitään yhden illan hoitoja.
Arvostetaan nyt suomalaiset miehet hieman korkeammalle.
Ja miksi pitäisi viettää joulut väkisin yhdessä, jos ihmiset eroavat,niin johtuu se yleensä siitä etteivät tule toimeen /eivät voi sietää toisiaan.
Vietä siinä sitten onnellinen joulu kaunat takataskussa.
Minulla on "uusperhe", johon kuluu omat lapseni ja mies ja hänen lapsensa,silloin kun katkera exänsä ei kieltäydy lasta antamasta.
Jos kaksi eronnutta, niin kuin me, aikuista tapaa toisensa ja menee yhteen rakkaudesta ei siihen kenenkään exän pitäisi väliin änkeä.
Oma exäni on, luojan kiitos, fiksu aikuinen ja elää minua häiriköimätta ja minun häiritsemättä uudessa liitossaan. Mieheni exä taas kuuluu näihin sairaalloisen katkeriin ja mustasukkaisiin exiin, joiden elämäntehtävänä on
oman exänsä kiusaaminen ja samalla huomaamattaan oman lapsensa kiusaaminen.
Kyllä ottaa pannuun kun lapsi kertoo minulle äitinsä olevan ilkeä ja vihainen jos vaan erehtyykin mainitsemaan jotain positiivista viikonlopusta isän luona.Pahimmillaan tuo äiti
on rikkonut lapsen isältään saamat lelut ja heittää isän ostamat vaatteet roskiin.- kuusenkäpy
Tilulii, meilläpä onkin minun ja mieheni lapset kaikki tänä jouluna!
Tätä ilosanomaa edelsi miehen exän lähes viikon mittainen vittuilu ja painostus kuinka minun pitäisi erottaa omat lapseni hänen lapsistaan, ja ettei voida kaikkia lapsia haalia jouluksi. Kaameeta vakuuttelua kuinka hän haluaa pitää lapset luonaan jouluna ja lapset ei halua tulla meille. Sitä ennen ei edes olla lastenkaan kanssa keskusteltu asiasta ja ihmeteltiin että miten lapset yhtäkkiä niin jyrkiksi ja sulkeutuneiksi olisivat heittäytyneet.
Noo... eilen illalla soittivat miehen lapset ja kertoivat ettei halua olla äidin luona tätä joulua kun viime jouluna se joi liikaa ja haukkui isää ja kehui kuinka hyvä heidän perheellä nyt on ilman isää. Sitten se oli ostanut jotain lahjoja isälle, jotka se kuitenkin käski lasten antaa isälle ikään kuin ne olisivat lapsilta. Isä sai lahjat joulupäivänä ja ihmetteli lasten kanssa vähän että mistä oli kyse. Nuorimmainen sitten paljasti että ne oli äidiltä. Aika älyttömiä lahjoja. Paksut lapaset jollaisia isä ei koskaan ollut sietänyt, kynttilä ja kerma-astia. Tainnut olla kännissä ostaessaan niitä.
Tänään oli tullut viesti exältä jossa epäiltiin isän maksaneen lapset jouluksi meille..... juuri näin on toimittu! Nokkela exä. Vähän on paha mieli miksi äiti tekee lapsilleen jouluista noin inhottavan tapahtuman. Käsitykseni mukaan hän on ollut äitinä ihan ok silloin aikoinaan. Nykyinen käytös ei ole vakuuttavaa.
Joo mun exä kanssa on ihan asiallinen mies. Sillä on uusi vaimo ja kaksi lasta. Ollaan mieheni kanssa toisen lapsen kummeja. Heidän vaavi on kovin pieni ja siksi meidän lapset on mun luona. Heidän päätöksensä sekin. Ei ole ennen ollut kaikki penskat samaan aikaan joten voipi olla vähän säpinää, kun miehen veljen kaksospojatkin tulee mukaan... Sopu sijaa antaa!
Joulumieltä kaikille tasapuolisesti! - männynkäpynen1
kuusenkäpy kirjoitti:
Tilulii, meilläpä onkin minun ja mieheni lapset kaikki tänä jouluna!
Tätä ilosanomaa edelsi miehen exän lähes viikon mittainen vittuilu ja painostus kuinka minun pitäisi erottaa omat lapseni hänen lapsistaan, ja ettei voida kaikkia lapsia haalia jouluksi. Kaameeta vakuuttelua kuinka hän haluaa pitää lapset luonaan jouluna ja lapset ei halua tulla meille. Sitä ennen ei edes olla lastenkaan kanssa keskusteltu asiasta ja ihmeteltiin että miten lapset yhtäkkiä niin jyrkiksi ja sulkeutuneiksi olisivat heittäytyneet.
Noo... eilen illalla soittivat miehen lapset ja kertoivat ettei halua olla äidin luona tätä joulua kun viime jouluna se joi liikaa ja haukkui isää ja kehui kuinka hyvä heidän perheellä nyt on ilman isää. Sitten se oli ostanut jotain lahjoja isälle, jotka se kuitenkin käski lasten antaa isälle ikään kuin ne olisivat lapsilta. Isä sai lahjat joulupäivänä ja ihmetteli lasten kanssa vähän että mistä oli kyse. Nuorimmainen sitten paljasti että ne oli äidiltä. Aika älyttömiä lahjoja. Paksut lapaset jollaisia isä ei koskaan ollut sietänyt, kynttilä ja kerma-astia. Tainnut olla kännissä ostaessaan niitä.
Tänään oli tullut viesti exältä jossa epäiltiin isän maksaneen lapset jouluksi meille..... juuri näin on toimittu! Nokkela exä. Vähän on paha mieli miksi äiti tekee lapsilleen jouluista noin inhottavan tapahtuman. Käsitykseni mukaan hän on ollut äitinä ihan ok silloin aikoinaan. Nykyinen käytös ei ole vakuuttavaa.
Joo mun exä kanssa on ihan asiallinen mies. Sillä on uusi vaimo ja kaksi lasta. Ollaan mieheni kanssa toisen lapsen kummeja. Heidän vaavi on kovin pieni ja siksi meidän lapset on mun luona. Heidän päätöksensä sekin. Ei ole ennen ollut kaikki penskat samaan aikaan joten voipi olla vähän säpinää, kun miehen veljen kaksospojatkin tulee mukaan... Sopu sijaa antaa!
Joulumieltä kaikille tasapuolisesti!Tilulii, mulla onkin joka joulu omat lapset luonani, jippii! He eivät halua isin luokse kun sinne on tulossa se lehmä jouluviettoon! Jippii olen niin iloinen kun isi sai nenälleen lapsilta kun eivät voi sietää sen hoitoja! Lapset ovatkin sanoneet, että he eivät ikinä mene isin luokse jos siellä on vieraita ihmisiä. Ja haluavat olla kotona!
Ei tarvinnut edes maksaa että lapset ovat luonani, vaan he haluavat olla ihan omasta tahdosta! Jippii! - nenä,
männynkäpynen1 kirjoitti:
Tilulii, mulla onkin joka joulu omat lapset luonani, jippii! He eivät halua isin luokse kun sinne on tulossa se lehmä jouluviettoon! Jippii olen niin iloinen kun isi sai nenälleen lapsilta kun eivät voi sietää sen hoitoja! Lapset ovatkin sanoneet, että he eivät ikinä mene isin luokse jos siellä on vieraita ihmisiä. Ja haluavat olla kotona!
Ei tarvinnut edes maksaa että lapset ovat luonani, vaan he haluavat olla ihan omasta tahdosta! Jippii!mitä kirjoituksia. Ootteko ees tosissanne. Ette taida? En ainaskaan usko. Kyl on surkeeta elämää...
- esimerkkinä
männynkäpynen1 kirjoitti:
Tilulii, mulla onkin joka joulu omat lapset luonani, jippii! He eivät halua isin luokse kun sinne on tulossa se lehmä jouluviettoon! Jippii olen niin iloinen kun isi sai nenälleen lapsilta kun eivät voi sietää sen hoitoja! Lapset ovatkin sanoneet, että he eivät ikinä mene isin luokse jos siellä on vieraita ihmisiä. Ja haluavat olla kotona!
Ei tarvinnut edes maksaa että lapset ovat luonani, vaan he haluavat olla ihan omasta tahdosta! Jippii!On tällä äidillä jäänyt koulunkäynti kesken, oletan? Jouluna on kyllä sikaa, kalkkunaa, poroja... mutta että lehmiä..?! No, perinteensä kullakin.
- :))))
esimerkkinä kirjoitti:
On tällä äidillä jäänyt koulunkäynti kesken, oletan? Jouluna on kyllä sikaa, kalkkunaa, poroja... mutta että lehmiä..?! No, perinteensä kullakin.
Jospa sen entinen on maitotilallinen silloinhan sillä on lehmä taikka oikeestaan useampikin. :))) mut navetassa joten eihän niiden lasten sinne tartte jolleivat itse halua sillä en usko et sen entinen niitä sisälle tuo äiti vaan kuvittelee.. Siks ei anna lasten mennä ex:n luokse.
- jouluna
Kyllä Joulurauha pitäisi olla lapsilla ja aikuisilla. Lapsia pitää kuunnella, jos heillä on mielipide siitä, missä haluavat joulunsa viettää. Lapsilla on jo pieninä tarkka kuva, kuka mitäkin on tässä exien sekamelskassa.
Oman aseman löytäminen on vaikeampaa, kun on koko ajan joku exä sekoittelemassa ja tyrkyttämässä mielipidettä. Kuinka usein se on positiivinen eväs kasvulle?
Matikassa on X = tuntematon
Elämässä lapselle ei ole exää. Se on vain aikuisilla. Kaikki exät, pitäkää järki mukana kun evästätte lapsianne.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331935Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28850- 69845
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259728Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64710- 10677
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132671- 26644
- 77642
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200635