Miten selviydyn pahastaolosta???

oksettaa

Mieheni sai 50-villityksen!! Lapsemme ovat jo muuttaneet pois kotoa. Reilut pari kuukautta sitten mieheni yhtä äkkiä 24 avioliittovuoden jälkeen ilmoitti olleensa tyytymätön elämäänsä jo pitkään ja haluavansa elää poikamieselämää. Kuulema nuoruus on häneltä jäänyt elämättä.

Hän on siitä asti viettänyt viikonloput poissa kotoa työkavereidensa kanssa ryypäten ja saunoen (näin hän aluksi ilmoitti), mutta nyt hän ilmoitti siihen liittyvän myös naisystävän. Asumme omistusasunnossa ja hänen mielestään kustannussyistä meidän kannattaa elää tässä "kämmiksinä"!. Näin olemme eläneetkin tähän asti. Teimme perjantaina "sovinnon" ja päätimme yrittää vielä. Lauantai-iltapäivänä hän lähti taas ja palasi sunnuntai-iltana.

Eikä mieheni suostu muuttamaan pois, vaan "hän on maksanut asunnosta puolet" ja haluaa edelleen asua viikon täällä.

MUTTA!

Olen omasta mielestäni psyykkisesti vahva ihminen, (kaikenlaista on kestetty!!), mutta nyt olen saanut ihan fyysisiä oireita: unettomuutta, ahdistusta, oksettavaa oloa, yökötyksiä usein, oksentamistakin (ei onneksi usein).

Jos jollain on vain pienintäkin neuvoa näihin fyysisiin oireisiin, olisin tosi kiitollinen niistä!!

24

3788

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • avuksi

      Mitäpä jos otat ja lähdet siitä huushollista itse ?
      Näyttää näet siltä, että fyysiset oireesi kertovat omaa kieltään, jota sinun on pakko kuunnella vakavasti, ettet sairastu enempää.

      Koska miehesi haluaa elää poikamieselämää, siihen kuuluu ehdottomasti myös poikamiesboxi,jossa ei ole (entistä) vaimoa hoitamassa huushollia, kantamassa kaupasta syötävää, pesuaineita, vessapaperia, vaan poikamies hommaa ne itse, tai on hommaamatta.
      Mahtaa uusiopoikamiehen äiti hämmentyä, kun viiskymppinen poikansa saapuu pitkästä aikaa pyykkinyytti kainalossa sunnuntaina päivällisaikaan vierailulle..

      Ole hyvä itsellesi ja pohdi tätä vaihtoehtoa, luulen ettei ole ihan tuulesta temmattu.
      taloudellisesti saatat jotain hävitä, mutta älä hyvä sisko hävitä itseäsi henkisesti !
      Anna miehesi käyttäytyä miten typerästi käyttäytyykin, mutta älä anna hänen nöyryyttää enempää itseäsi.

    • female

      olemaan kenenkään kynnysmattona.
      sun pitää rakastaa iteäs sen verran, että et suostu olemaan miehes "kämppis"/"siivooja"/"kokki"/"kodinoitaja" ym.

      kyllähän se ukon on hyvä olla, jos sä suostut elämään sen ehdoilla.
      ja ne "kustannussyyt". suoraan sanottuna VITUT NIISTÄ.
      kun saatte asunnon myytyä, niin sulle jää (toivottavasti) rahaa ostaa oma pienempi asunto, jossa sun on hyvä olla ilman jotain mänttiä ukkoa. jos rahaa ei jää tarpeeks, niin eihän se vuokralla asuminen oo mitenkään huono vaihtoehto.

      ainoa ongelma tässä on se, että et kertonut kuinka paljon vielä välität miehestäsi?
      ilmeisesti vielä jonkin verran, koska tunnet "kipua" miehesi toilailemisista.

      minua paljon viisaampi ihminen sanoi, että :ihminen on valmis eroon, kun ei tunne puolisoaan kohtaan rakkautta eikä vihaa. vasta silloin on valmis lähtemään suhteesta "rauhallisesti". mä en nyt löydä parempaa sanaa kuvaamaan mitä ajan takaa, mut toivottavasti ymmärrät mitä meinaan?

      harvemmin (valitettavasti) ero ei mee tälläisen ihannekaavan mukaan, vaan useimmiten joku kärsii.

      todennäköisesti sä et pääse eroon fyysisistä oireista ennen kuin oot päättänyt asioista suuntaan tai toiseen. eli jäätkö ja sinnittelet, vai eroatko.

      päädyt sitten kumpaan vaihtoehtoon tahansa, niin tsemppiä sinulle.

    • ohjeita.

      Itse saman kokeneena lisäisin vielä sen, että hae ammattiapua vahvistamaan itseäsi vaikeissa valinnoissa. Minulle 30 vuoden jälkeen eroprosessi ei ole ollut todellakaan helppo, mutta arvostan enemmän rehellistä elämää kuin valheessa ja salailussa elämistä ja kulissien pystyssä pitämistä. Hain itse eroa ja voin nyt ainakin katsoa itseäni peiliin, en suostunut olemaan kenenkään käytettävissä. Erovihan tunne on kamala, samoin kaikista siteistä irrottautuminen, mutta vuosi erilleen muuttamisesta ja ½ vuotta lopullisesta erosta nautin nyt olostani omassa kodissani...en todellakaan menettänyt sitä kaikkein tärkeintä: itseni arvostamista.

      • ihan kun omasta elämästäni

        oli itsella muutama vuosi sitten ja ihan samoin mies käyttäyty mutta erosin!En olis jaksanu sitä että eletään kun kämppikset,pari vuotta kokeilin ja ei siihen totu että oma aviopuoliso tulee toisen naisen luota ja vielä odottaa että minä iloisena kotona odotan häntä!

        Itseni ja terveyteni takia muutin pois koska mies ei olisi muuttanut.Kyllä aikaa meni että sopeuduin tähän yksin elämiseen ja voin sanoa että rahan takia ei kannata itseään kiduttaa yhtään.

        Eli samoin kun muut edelliset olen samaa mieltä,lähde itse ja älä usko miehen sepustuksiä enää koska hän ajattelee vaan itseään ja ajattele nyt sinäkin!Voimia ja kyllä erosta selviää!


      • näitä varmaan paljon
        ihan kun omasta elämästäni kirjoitti:

        oli itsella muutama vuosi sitten ja ihan samoin mies käyttäyty mutta erosin!En olis jaksanu sitä että eletään kun kämppikset,pari vuotta kokeilin ja ei siihen totu että oma aviopuoliso tulee toisen naisen luota ja vielä odottaa että minä iloisena kotona odotan häntä!

        Itseni ja terveyteni takia muutin pois koska mies ei olisi muuttanut.Kyllä aikaa meni että sopeuduin tähän yksin elämiseen ja voin sanoa että rahan takia ei kannata itseään kiduttaa yhtään.

        Eli samoin kun muut edelliset olen samaa mieltä,lähde itse ja älä usko miehen sepustuksiä enää koska hän ajattelee vaan itseään ja ajattele nyt sinäkin!Voimia ja kyllä erosta selviää!

        mutta usein tulee väkivalta mukaan ja mies yrittää pelottelemalla pitää vaimon yhteisessä kodissa että kaikki jatkus päällepäin samana.Eli henkisesti on lopulta niin huonossa kunnossa että ei pysty lähtemään ja sehän on vaan hyvä miehen kannalta omaisuus ja orja säilyy.


    • noppa

      Ilmeisesti jotain tunteita on vielä jäljellä jos moiseen käytäntöön olet sortunut ja fysiikkasi meinaa pettää. Ehdotan kuitenkin samaa kuin muutkin kirjoittajat. Joko sinä lähdet tai ukko pihalle. Mieshän käyttää sinua törkeästi hyväkseen ja viettää samalla täysin itsekästä elämää omine menoineen ja naisineen. Ja retkiltään palatessä häntä odottaa eukko ja lämmin koti. Hän ei siis tässä kaupassa ole mitään menettänyt. Mieti tarkkaan voitko vielä häntä kunnioittaa ja häneen luottaa niin paljon, että antaisit joskus hänelle anteeksi tämän vaiheen. Vaikka hän aikansa mellastettua palaisinkin luoksesi, niin miten se yhteiselo enään onnistuisi? Itse en ainakaan kykenisi tuollaisen miehen kanssa elämään. Sinulla on vielä vuosia jäljellä ja voit niistä nauttia itsekkin. Jos jäät saman katon alle miehesi kanssa sinusta todennäköisesti tulee katkeroitunut ihminen. Tee ratkaisu, laita miehesi seinää vasten!

    • kuin.....

      omasta elämästä,myös tuo villitys.Katselin ja kestin sitä hyvin pitkään,kunnes en jaksanut tuli jos jonkinlaisia oireita.Mies eli uutta nuoruutta,ei siinä mikään auttanu.Erosta aikaa jo toista vuotta,oman terveyteni kannalta muutto oli pakko.Sovinto kesti meilläkin päivän tai kaksi,sillä uusi rakkaus odotti nurkan takana.Voimia sulle päätöksen tekoon.

    • hyvä ihminen

      suostu tollaseen, olet käytännöllisesti katsoen kakkonen, ja vielä kun saat sukupuolitaudin kiitokseksi,josta saat kärsiä loppuelämäsi..niin minulle kävi, kun uskoin aina, että kaikki muuttuisi. Laita miehesi seinää vasten,ja sanot joko-tai ei ole muuta mahdollisuutta, nyt vielä, kun olet alkanut noin voimakkaasti oireilemaan..älä leiki terveytesi kanssa, ihminen ei jaksa loputtomiin..

      • avuksi

        Mä en alkaisi vaatimaan mieheltä mitään, en laittaisi selkää seinää vasten, hänhän on kantansa jo ilmoittanut.
        Tosin, jos olisin jo luvannut kestäväni, olisin varmaankin ilmoituksen velkaa, sillähän mieskin avioliittonsa kuittasi.
        Järjestäisin itselleni asunnon, ja kun hyvää yksinäistä aikaa tuntuu olevan riittämiin, pakkaisin kamppeeni jonkun viikonlopun kynnyksellä ja häipyisin. Omia syrjässäolevia kamppeita voi viedä edeltäkäsin, ja lopullinen lähtö sitten kun mies on lähtenyt nuoruutensa viettoon.
        Takaisintullessa onkin jo kotiorja häipynyt.

        Voimaa vaatii lähteminen,eikä yksinolo pitkän liiton jälkeen suju kivutta jos kaikki on siihen mennessä ollut hyvin.
        Mutta kuten joku jo edellä sanoi, miehestä saattaa nousta uusia piirteitä, väkivalta;
        lähtevää vaimoa vastustetaan kuin murrosikäinen jonka äiti yrittää vetää liian myöhään rajoja. Haluaako, tarvitseeko aikuisen miehen kanssa,joka ei ole edes oma lapsi, alkaa enää riitelemään.
        Antaa mennä, hänellä on vastuu omasta elämästään, mutta samoin on vaimolla vastuu omastaan. Lapsia kielletään, koska nämä eivät välttämättä ymmärrä tekojensa seurauksia.
        Jos mies on palannut elämässään murrosikäisen tasolle, ei vaimo enää siinä ole muuta kuin hoitaja, äiti.
        Itse päätin, etten miestäni ala hoitamaan,vaan hän saa pärjätä, kantaa ratkaisujensa seuraúkset aivan itse. Lähdin, koska en halunnut että minua nöyryytetään yhtään enemmän. En halunnut, että mieheni tyttöystävät tirskuvat tyhmyydelleni, että vietän loppuelämäni kynnysmattona pelkästeen sen takia, että hyppy tuntemattomaan pelottaisi liikaa.


      • Kerro ensin
        avuksi kirjoitti:

        Mä en alkaisi vaatimaan mieheltä mitään, en laittaisi selkää seinää vasten, hänhän on kantansa jo ilmoittanut.
        Tosin, jos olisin jo luvannut kestäväni, olisin varmaankin ilmoituksen velkaa, sillähän mieskin avioliittonsa kuittasi.
        Järjestäisin itselleni asunnon, ja kun hyvää yksinäistä aikaa tuntuu olevan riittämiin, pakkaisin kamppeeni jonkun viikonlopun kynnyksellä ja häipyisin. Omia syrjässäolevia kamppeita voi viedä edeltäkäsin, ja lopullinen lähtö sitten kun mies on lähtenyt nuoruutensa viettoon.
        Takaisintullessa onkin jo kotiorja häipynyt.

        Voimaa vaatii lähteminen,eikä yksinolo pitkän liiton jälkeen suju kivutta jos kaikki on siihen mennessä ollut hyvin.
        Mutta kuten joku jo edellä sanoi, miehestä saattaa nousta uusia piirteitä, väkivalta;
        lähtevää vaimoa vastustetaan kuin murrosikäinen jonka äiti yrittää vetää liian myöhään rajoja. Haluaako, tarvitseeko aikuisen miehen kanssa,joka ei ole edes oma lapsi, alkaa enää riitelemään.
        Antaa mennä, hänellä on vastuu omasta elämästään, mutta samoin on vaimolla vastuu omastaan. Lapsia kielletään, koska nämä eivät välttämättä ymmärrä tekojensa seurauksia.
        Jos mies on palannut elämässään murrosikäisen tasolle, ei vaimo enää siinä ole muuta kuin hoitaja, äiti.
        Itse päätin, etten miestäni ala hoitamaan,vaan hän saa pärjätä, kantaa ratkaisujensa seuraúkset aivan itse. Lähdin, koska en halunnut että minua nöyryytetään yhtään enemmän. En halunnut, että mieheni tyttöystävät tirskuvat tyhmyydelleni, että vietän loppuelämäni kynnysmattona pelkästeen sen takia, että hyppy tuntemattomaan pelottaisi liikaa.

        Olen samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa. Lisäisin vain sen, että kerro aikomuksestasi ensin ja toteuta se parin viikon kuluttua. Jos toteutat, niin älä peruuta. Parin viikon aikana voit kuulla paljon uusia asioita. Mutta vain jos pokkasi pitää, etkä sorru riitelyyn.
        Kokeilla kannattaa aina. ( Miehen neuvo )


    • Ystävyydellä

      harkita ensimmäiseksi ajanv varaamista terv.kesk.lääkäriltä. Saisit apua unettomuuteen ym. Väsyneenä et jaksa pitää puolisasi ja pian lopahdat kokonaan. Soitat ja sanot, ettet ole nukkunut aikoihin yöunia ja ... saat päivystysajan samalle lääkärille jolle menisit petkastuasi ukkovarpaasi kiveen. Siitä paineiden purku lähtee. Ei liian suuria taakkoja pidä yksin oman terveyden uhalla kantaa. Veroillahan olemme nuo palvelut maksaneet, siis käyttäkäämme niitä.

      Toiset meistä jaksaa kantaa raskaammankin taakan, mutta varsin moni turvaa kantoapuun. Se voi olla hyvinkin monenlaista. Älä epäröi etsiä sinulle sopivinta. Se on panostusta itseesi. Pidä itsestäsi huolta!

      Nimim. Apuun turvautunut

      • olen ulkopuolinen

        on tiensä valinnut kun jätti minut ja elää uutta nuoruutta uuden vaimon kanssa.Jotenkin huolettaa kun niin kauan elettiin yhdessä mutta olen tehny itselle selväksi,hänen elämä on nyt sitä mitä halusi,kävi miten vaan.


    • miten nämä

      viidenkympin villityksen kokeneet miehet ovat elämässään selviytyneet sen jälkeen kun vanha vaimo on lähtenyt ja uusi vapaa elämä alkanut? Näyttää olevan valitettavan yleistä, että miehet haluavat uuden nuoruuden ja vanhan vaimon tarjoamat palvelut ja entiset kulissit. Minulle kävi juuri näin. Kun panin miehen valitsemaan joko minut tai uuden ihastuksen sanoi mieheni, että jatko minun kanssani olisi hyvin paljon velvollisuutta eikä hän voisi luvata uskollisuutta. Rakastumisen vaihe ei kovin monta vuotta kestä. Mikä mahtaa olla miehen tilanne kun huuma on haihtunut?

      • "nuori" vaimo

        Meillä kestettiin miehen ex-vaimon sekoilut kun mies otti siitä eron "mun takia". Kolme vuotta ja rapiat ei välitetty sen häirinnästä ja siedettiin lasten kiukuttelut. Sietämisellä tässä tarkoitan että se aiheutti miehelle helvetin pahan olon kun omat lapset hylkää. Vanhimmat murrosikäiset kävi meillä riehumassa ja möykkäröimässä, ei ihan mukavaa. Myöhemmin lapset on puhuneet nää asiat meille että nekin sitten ymmärsi että isä ei enää halunnut elää äidin kanssa, eikäpä siitä mitään ollut moneen vuoteen tullutkaan jo ennen kuin minä astuin kuvioon. Nuorimmainen ymmärsi että hänen huono koulumenestys oli johtunut siitä kun kotona ei ollut opiskelurauhaa. Sitten kun vanhemmat erosi niin jo löytyi rauha kun riidat ja painostava ilmapiiri loppui. Mutta se tajusi vasta sen kun haki lukioon ja alkoi miettiä elämäänsä taaksepäin. Eli lapset tapaa isäänsä, osa jo aikuistuneita eikä äidin vaikutusvallan alla ja ovat olleet pahoillaan aiemmasta käytöksestään, nuorin uhkasi muuttaa isän eli meidän luo kokonaan jos ei äiti lopeta isän ahdistelua. Siihen se sitten loppui, tai ehkäpä ex ymmärsi ettei voi asioihin enää vaikuttaa. Kaikki tuo vain syvensi meidän välejä ja nyt 6 vuotta myöhemmin on edelleen ihana kömpiä illalla toisen kainaloon, puhutaan päivän asiat ilot ja surut ja aamulla herätään toisen sylistä. On meillä muitakin murheita ja vastoinkäymisiä ollut. Niistä ollaan selvitty toistemme tuella ja kaikelle ei mitään voi kuten lähiomaisten kuolemalle. Mies on 55, minä 10 vuotta nuorempi. Parempaa, avoimempaa ja tasapainoisempaa ihmistä en ole eläessäni tavannut. Kaikenlaisia jolppeja paljonkin joilla elämänarvot ihan perseestä. Mieheni on aarre ja hän tietää sen :)


      • kysyjä.
        "nuori" vaimo kirjoitti:

        Meillä kestettiin miehen ex-vaimon sekoilut kun mies otti siitä eron "mun takia". Kolme vuotta ja rapiat ei välitetty sen häirinnästä ja siedettiin lasten kiukuttelut. Sietämisellä tässä tarkoitan että se aiheutti miehelle helvetin pahan olon kun omat lapset hylkää. Vanhimmat murrosikäiset kävi meillä riehumassa ja möykkäröimässä, ei ihan mukavaa. Myöhemmin lapset on puhuneet nää asiat meille että nekin sitten ymmärsi että isä ei enää halunnut elää äidin kanssa, eikäpä siitä mitään ollut moneen vuoteen tullutkaan jo ennen kuin minä astuin kuvioon. Nuorimmainen ymmärsi että hänen huono koulumenestys oli johtunut siitä kun kotona ei ollut opiskelurauhaa. Sitten kun vanhemmat erosi niin jo löytyi rauha kun riidat ja painostava ilmapiiri loppui. Mutta se tajusi vasta sen kun haki lukioon ja alkoi miettiä elämäänsä taaksepäin. Eli lapset tapaa isäänsä, osa jo aikuistuneita eikä äidin vaikutusvallan alla ja ovat olleet pahoillaan aiemmasta käytöksestään, nuorin uhkasi muuttaa isän eli meidän luo kokonaan jos ei äiti lopeta isän ahdistelua. Siihen se sitten loppui, tai ehkäpä ex ymmärsi ettei voi asioihin enää vaikuttaa. Kaikki tuo vain syvensi meidän välejä ja nyt 6 vuotta myöhemmin on edelleen ihana kömpiä illalla toisen kainaloon, puhutaan päivän asiat ilot ja surut ja aamulla herätään toisen sylistä. On meillä muitakin murheita ja vastoinkäymisiä ollut. Niistä ollaan selvitty toistemme tuella ja kaikelle ei mitään voi kuten lähiomaisten kuolemalle. Mies on 55, minä 10 vuotta nuorempi. Parempaa, avoimempaa ja tasapainoisempaa ihmistä en ole eläessäni tavannut. Kaikenlaisia jolppeja paljonkin joilla elämänarvot ihan perseestä. Mieheni on aarre ja hän tietää sen :)

        Mietin vaan tätä omaa eroani. Muutimme erilleen noin vuosi sitten, lopullisesta erosta on nyt puoli vuotta. Mieheni seurustelee edelleen ahkerasti uuden ihastuksensa kanssa, jonka oma ero alkaa kai myös olla selvä. Minä muutin pois kotoani ottamatta mukaani muuta kuin yhden maton ja henkilökohtaiset tavarani. Onneksi taloudellinen tilanteeni on sellainen, että pystyin ostamaan uuden ihanan kodin ja sisustamaan sen vain itselleni. En ole ollut mieheni kanssa oikeastaan missään yhteydessä. Muutaman kerran ollaan käytännön asioista soiteltu. Lapsemme ovat aikuisia jakäyvät ahkerasti luonani. Vanhassa kodissa on viikonloppuin vähän kankeaa, koska siellä on aina tämä uusi nainen paikalla. En todellakaan ole yrittänyt kääntää lapsia isäänsä vastaan, mutta kovin vähän exäni tuntuu antavan aikaa nuorisolleen. Kesällä kirjoittelin hänelle useita sähköposteja kun halusin käsitellä eroa, mutta en saanut yhteenkään vastauksia. Exääni erosta puhuminen ja sen käsittely ahdistaa. Alan jo itse olla selvillä vesillä, siitä suuret kiitokset parille läheiselle pelastusköysiystävälle ja ammattiauttajalle. Lokakuussa sain sähköpostia, jossa mieheni kertoi vasta nyt tajuavansa minun arvoni naisena ja puolisona. Viime perjantaina hän soitti ja sanoi voivansa olosuhteisiin nähden hyvin, mutta joskus on ikävä entisiä aikoja. Sanoin tähän, että hän itse teki valinnan, joten toivottavasti on siihen tyytyväinen...johon sain vastauksen, että toivottavasti hän on... Sanoi myös haluavansa jatkossa välillä jutella kanssani.

        Irrottautuminen todella pitkästä suhteesta ole todellakaan helppoa. Olen välillä vihannut exääni kovastikin, mutta rupean aina myötäelämään jos huomaan, että hnellä ei ole kaikki ok. Haluaisin niin kovasti jo olla täysin välinpitämätön.


      • Irrottautuminen
        kysyjä. kirjoitti:

        Mietin vaan tätä omaa eroani. Muutimme erilleen noin vuosi sitten, lopullisesta erosta on nyt puoli vuotta. Mieheni seurustelee edelleen ahkerasti uuden ihastuksensa kanssa, jonka oma ero alkaa kai myös olla selvä. Minä muutin pois kotoani ottamatta mukaani muuta kuin yhden maton ja henkilökohtaiset tavarani. Onneksi taloudellinen tilanteeni on sellainen, että pystyin ostamaan uuden ihanan kodin ja sisustamaan sen vain itselleni. En ole ollut mieheni kanssa oikeastaan missään yhteydessä. Muutaman kerran ollaan käytännön asioista soiteltu. Lapsemme ovat aikuisia jakäyvät ahkerasti luonani. Vanhassa kodissa on viikonloppuin vähän kankeaa, koska siellä on aina tämä uusi nainen paikalla. En todellakaan ole yrittänyt kääntää lapsia isäänsä vastaan, mutta kovin vähän exäni tuntuu antavan aikaa nuorisolleen. Kesällä kirjoittelin hänelle useita sähköposteja kun halusin käsitellä eroa, mutta en saanut yhteenkään vastauksia. Exääni erosta puhuminen ja sen käsittely ahdistaa. Alan jo itse olla selvillä vesillä, siitä suuret kiitokset parille läheiselle pelastusköysiystävälle ja ammattiauttajalle. Lokakuussa sain sähköpostia, jossa mieheni kertoi vasta nyt tajuavansa minun arvoni naisena ja puolisona. Viime perjantaina hän soitti ja sanoi voivansa olosuhteisiin nähden hyvin, mutta joskus on ikävä entisiä aikoja. Sanoin tähän, että hän itse teki valinnan, joten toivottavasti on siihen tyytyväinen...johon sain vastauksen, että toivottavasti hän on... Sanoi myös haluavansa jatkossa välillä jutella kanssani.

        Irrottautuminen todella pitkästä suhteesta ole todellakaan helppoa. Olen välillä vihannut exääni kovastikin, mutta rupean aina myötäelämään jos huomaan, että hnellä ei ole kaikki ok. Haluaisin niin kovasti jo olla täysin välinpitämätön.

        on todella vaikeaa...näköjään käytän vieläkin sanaa "mieheni", vaikka pitäisi olla, että exäni.


      • onko kukaan muuttanu nimen
        Irrottautuminen kirjoitti:

        on todella vaikeaa...näköjään käytän vieläkin sanaa "mieheni", vaikka pitäisi olla, että exäni.

        jos vaihtas sukunimen takas eikä näkys sitä ex-n sukunimeä.Onko kokemusta vai oisko liian vaivalloista ja jos lapsia miten he reagoisi.


      • Entinen minä
        onko kukaan muuttanu nimen kirjoitti:

        jos vaihtas sukunimen takas eikä näkys sitä ex-n sukunimeä.Onko kokemusta vai oisko liian vaivalloista ja jos lapsia miten he reagoisi.

        Kun avioituessani otin mieheni, siis ex-mieheni nimen, tein sen kahdesta syystä. Halusin olla rva Se-ja-se, mutta myös tulevien lastemme takia. Sitten mies teki kusipäät, petti ja jätti. Olin katkerana ja pahana pari vuotta enkä itsekään ymmärtänyt miksen pääse erosta ohi. Mies meni uusiin naimisiin ja minua suorasti sanottuna v-tutti kun uudella akalla oli sama nimi kuin minulla!! Siihen avioliittoon myös lapsemme ei halunnut enää mennä sekaan eikä enää tavannut isäänsä. Minä jostain sain ajatuksen ottaa tyttönimeni takaisin. Kysyin lapselta että mitä mieltä hän olisi, jos vaihtaisi myös. Ei aluksi tuntunut kivalta mutta selitin että olisi hassua jos äidillä olisi eri nimi. Aikansa mietti ja vaihdoimme molemmat minun nimeeni. Mehän olemme perhe, ex-mieheni ei enää kuulu perheeseemme.

        Sukunimi ei tee ihmistä, mutta kyllä se minun kohdalla identiteettiini vaikutti. Olen paljon vahvempi ja tunnen olevani se entinen minä joka olin ennen naimisiin menoa. Avioliitto ei ehkä sopinut minulle muutenkaan.


      • nykyinen
        kysyjä. kirjoitti:

        Mietin vaan tätä omaa eroani. Muutimme erilleen noin vuosi sitten, lopullisesta erosta on nyt puoli vuotta. Mieheni seurustelee edelleen ahkerasti uuden ihastuksensa kanssa, jonka oma ero alkaa kai myös olla selvä. Minä muutin pois kotoani ottamatta mukaani muuta kuin yhden maton ja henkilökohtaiset tavarani. Onneksi taloudellinen tilanteeni on sellainen, että pystyin ostamaan uuden ihanan kodin ja sisustamaan sen vain itselleni. En ole ollut mieheni kanssa oikeastaan missään yhteydessä. Muutaman kerran ollaan käytännön asioista soiteltu. Lapsemme ovat aikuisia jakäyvät ahkerasti luonani. Vanhassa kodissa on viikonloppuin vähän kankeaa, koska siellä on aina tämä uusi nainen paikalla. En todellakaan ole yrittänyt kääntää lapsia isäänsä vastaan, mutta kovin vähän exäni tuntuu antavan aikaa nuorisolleen. Kesällä kirjoittelin hänelle useita sähköposteja kun halusin käsitellä eroa, mutta en saanut yhteenkään vastauksia. Exääni erosta puhuminen ja sen käsittely ahdistaa. Alan jo itse olla selvillä vesillä, siitä suuret kiitokset parille läheiselle pelastusköysiystävälle ja ammattiauttajalle. Lokakuussa sain sähköpostia, jossa mieheni kertoi vasta nyt tajuavansa minun arvoni naisena ja puolisona. Viime perjantaina hän soitti ja sanoi voivansa olosuhteisiin nähden hyvin, mutta joskus on ikävä entisiä aikoja. Sanoin tähän, että hän itse teki valinnan, joten toivottavasti on siihen tyytyväinen...johon sain vastauksen, että toivottavasti hän on... Sanoi myös haluavansa jatkossa välillä jutella kanssani.

        Irrottautuminen todella pitkästä suhteesta ole todellakaan helppoa. Olen välillä vihannut exääni kovastikin, mutta rupean aina myötäelämään jos huomaan, että hnellä ei ole kaikki ok. Haluaisin niin kovasti jo olla täysin välinpitämätön.

        Sitten kun pääset pettymyksestä ja tuskasta ja kaikista niistä negatiivisista tunteista joita ero herätti, niin voitko kuvitella hyväksyväsi eronne, ja että ette enää ole Mies ja Nainen vaan pelkkiä kavereita/ystäviä?( Tämä on siis siksi kuvitteellinen kysymys, koska eronne on vielä tuore eivätkä tunteet ihan ole tasaantuneet.)

        Voisitko myöhemmin, itsenäistyttyäsi tavata miehesi uuden naisystävän siis mikäli suhde jatkuu ja voi hyvin? Ei teistä ystäviä tarvitse tulla, mutta siinä mielessä tuttuja kun yhteiset lapsenne kuitenkin häntä tapaavat.

        Menin itse ihan paniikkiin kun mieheni entinen vaimo oli sanonut että haluaa tavata minut. Sehän ei kuulosta lähtökohtaisesti lupaavalle. Olinhan "se kolmaspyörä joka suhteen rikkoi", olin kuullut heidän suhteestaan ja exän temperamentista. Mieheni niin nätisti pyysi, lupasi että jos menee huonosti niin hän on tukena ja pitää huolen ettei toiste tavata. Tavattiin yleisellä paikalla varmuuden vuoksi. Tervehdittiin kuivasti, nainen katseli ja tokaisi ai että tällänen. Katseli meitä molempia ja lähti menemään. Vähän jäätiin suu auki . Sitten se oli soittanut miehelle ja sanonut että meni vähän lukkoon eikä ollut tarkoitus olla töykeä. Tehtiin homma parin kuukauden päästä uusiksi, sama kahvila. Juteltiin hyvin vähän, mutta pointti oli kun nainen sanoi että kai hän on erosta päässyt yli koska ei tunne mitään, ei vihaa, kiukkua, katkeruutta, mutta ei myöskään iloa miehen puolesta. Minä vain kohautin hartioita, koska meillä ei oikeasti ollut mitään sanottavaa mutta hyvä että asia ratkesi noin. Sen jälkeen ollaan kyllä ohimennen vaihdettu pakolliset muodolliset kommentit kun olen joskus vienyt tai hakenut heidän lasta isälleen yht.huoltoviikonlopuksi.

        Tämä oli siksi tärkeää että lapsi itse kertoi miten hänen olonsa oli helpottunut kun tullaan kaikki toimeen paremmin.


      • aarteesta
        "nuori" vaimo kirjoitti:

        Meillä kestettiin miehen ex-vaimon sekoilut kun mies otti siitä eron "mun takia". Kolme vuotta ja rapiat ei välitetty sen häirinnästä ja siedettiin lasten kiukuttelut. Sietämisellä tässä tarkoitan että se aiheutti miehelle helvetin pahan olon kun omat lapset hylkää. Vanhimmat murrosikäiset kävi meillä riehumassa ja möykkäröimässä, ei ihan mukavaa. Myöhemmin lapset on puhuneet nää asiat meille että nekin sitten ymmärsi että isä ei enää halunnut elää äidin kanssa, eikäpä siitä mitään ollut moneen vuoteen tullutkaan jo ennen kuin minä astuin kuvioon. Nuorimmainen ymmärsi että hänen huono koulumenestys oli johtunut siitä kun kotona ei ollut opiskelurauhaa. Sitten kun vanhemmat erosi niin jo löytyi rauha kun riidat ja painostava ilmapiiri loppui. Mutta se tajusi vasta sen kun haki lukioon ja alkoi miettiä elämäänsä taaksepäin. Eli lapset tapaa isäänsä, osa jo aikuistuneita eikä äidin vaikutusvallan alla ja ovat olleet pahoillaan aiemmasta käytöksestään, nuorin uhkasi muuttaa isän eli meidän luo kokonaan jos ei äiti lopeta isän ahdistelua. Siihen se sitten loppui, tai ehkäpä ex ymmärsi ettei voi asioihin enää vaikuttaa. Kaikki tuo vain syvensi meidän välejä ja nyt 6 vuotta myöhemmin on edelleen ihana kömpiä illalla toisen kainaloon, puhutaan päivän asiat ilot ja surut ja aamulla herätään toisen sylistä. On meillä muitakin murheita ja vastoinkäymisiä ollut. Niistä ollaan selvitty toistemme tuella ja kaikelle ei mitään voi kuten lähiomaisten kuolemalle. Mies on 55, minä 10 vuotta nuorempi. Parempaa, avoimempaa ja tasapainoisempaa ihmistä en ole eläessäni tavannut. Kaikenlaisia jolppeja paljonkin joilla elämänarvot ihan perseestä. Mieheni on aarre ja hän tietää sen :)

        "Parempaa, avoimempaa ja tasapainoisempaa ihmistä en ole eläessäni tavannut. Kaikenlaisia jolppeja paljonkin joilla elämänarvot ihan perseestä. Mieheni on aarre ja hän tietää sen :)"

        Miten ihmeessä näin täydellinen mies on aikoinaan valinnut ensimmäisen vaimonsa "täysin perseestä" sinun sanavarastoa lainaten?

        Entäpä, jos mies alkaa käydä vieraissa ja sinä vuorostasi jäät kakkoseksi. Miten sitten suu pannaan?

        Hyvähän sinun on nyt tulla härnäämään avioeron läpikäyneitä. Kenelle tahansa voi käydä kalpaten. Pystytkö antamaan eron sattuessa tukea raivon ja vihan vallassa olevalle hylätylle puolisolle. Tuskinpa vain. Siihen osaan sinä et ikinä osaa asettua.

        Miehet ovat täysiä raukkoja, kun hyppäävät suhteesta toiseen. He tekevät karhunpalveluksen itselleen, ex-puolisolleen ja lapsilleen. Omia vikoja ei ikinä näe kunnolla, jos siihen työhön ei käy kunnolla käsiksi.

        Sinulla on vain huonoja kokemuksia ikäisistäsi miehistä. Luulisin, että myös noilla miehillä on sinusta vain huonoja kokemuksia. Ei normaali nainen hae seuraa itseään paljon vanhemmasta miehestä. En minä ainakaan nuorena niin tehnyt.

        Vaikeudet kuuluvat suhteeseen. Vastaeronneisiin ihmisiin ei kannata kajota kepilläkään.

        Toipumiseen menee kauan aikaa. En missään nimessä haluaisi maata rätköttää "täydellisen miehen vieressä". Sellaista ei ole vielä syntynytkään. En kaipaa itseni kehujaa. Haluan nähdä itseni virheellisenä ja epätäydellisenä ihmisenä omin silmin. Rikki mennyt ruukunpala, joka vähitellen kootaan ehjäksi. Ei uuden miehen avulla vaan elämällä päivän kerrallaan.

        Lasten isä on tervetullut milloin vain kotiimme.
        Nyxä pilasi esikoisen ylioppilasjuhlan. Pidän huolen, että nuorimmaisen juhlia hän ei tule pilaamaan eikä enää mitään muitakaan juhlia.

        Jos mikään muu ei auta, niin laitan asiasta kissan korkuisin kirjaimin uutisen Hesariin.


    • kokenut tuon

      Oireet loppuu pesäeroon. Sen olen itse kokenut. Mies petti ja puhui paskaa. Mulla oli kuvailemasi kaltaisia oireita, voin huonosti hänen läheisyydessään jne. Olo parani aina kuitenkin kun menin töihin missä mies ei ollut lähelläkään. Mun oli pakko ilmoittaa erosta. Syitä se ei tietenkään hyväksynyt kun sen mielestä meidän olisi vain pitänyt yrittää tms roskaa. Mulle se yrittäminen riitti kun ei miehen rehellisyyttä alkannut löytyä.

      Että anna äijän mennä jos haluaa. Ketään ei voi väkisin pitää lähellään, siitä seuraa vain paha olo itselle. Toinen kostaa aina jos siltä vaaditaan mitä se ei itse halua.

    • Hanna

      Noin pitkä avioliitto takana. Ota vielä selvää auttaisiko teidän tilanteessa hakea yhteistä apua ammattiauttajiltä parisuhteeseen. Jokuhan on mennyt vikaan..Ymmärrän että miehesi satuttaa teoillaan sinua, mutta yksinolo ei ole helppoa. pystytkö antamaan anteeksi? Onko teillä vielä mahdollisuutta selvittää tilannetta. Vieras nainen voi olla vain hetken hairahdus.Onko miehesi valmis katumaan tekojaan. Ei tietenkään pidä suostua elämään kämppiksenä jos hänen asenteensa on että haluaa jatkaa tuollaista elämää. Pahaanoloon auttaa puhuminen ja avun saaminen. Mobile kriisikeskus esim. antaa kriisiapua. Suosittelen avun hakemista. Itselläni avioero tulossa ja samoja oireita. Puhuminen on auttanut.

      • ei meillä onnistunut enää

        lopettaa ja tosissaan suhde toiseen naiseen jos jatkatte muuten kidutus jatkuu!Yksineläminen on kyllä pitkän suhteen jälkeen vaikea oppia mutta elämä on niin arvokasta että sekin parempi kun kenenkään kynnysmattao!


    • Petetty

      Hyvä ystävä, olet arvokas ja ainutkertainen. Olet elänyt miehesi kanssa monia onnellisia hetkiä. Muistot niistä voit jakaa vain hänen kanssaan ja niitä ei kukaan voi sinulta viedä pois - ne ovat edelleenkin olemassa. Lapset eivät sinua koskaan hylkää!

      Viidenkympin villitys on vaikea ikäkausikriisi, joka näkyy vaikkapa kokemallasi tavalla. Miehesi uuteen ihastuminen kestää muutaman kuukauden tai kaksikin vuotta, sitten hänelle tulee eteen todellisuus. Et kuitenkaan voi vain odottaa kotona kynnysmattona miehesi päätöksiä - haluaako hän palata luoksesi, vai aloittaa kokonaan uuden elämän? Miehesi ei voi saada teitä molempia - turvallisen, oman vaimonsa ja uuden, kiihkeän ihastuksen.

      Mielestäni Sinä olet tärkein - fyysiset oireesi ovat jo niin vakavia, että tarvitset apua. Terveyskeskuksen lääkäri antaa ensiapua unettomuuteen. Jos et nuku, sairastut oikeasti. Lääkitys auttaa pahimman yli ja sitten voit taas elää ilman lääkkeitä. Itse söin puoli vuotta kaikenlaisia pillereitä, ne auttoivat, enkä suistunut lopullisesti rotkoon.

      Etsi keskusteluapua - me kävimme perhekeskuksessa, mielenterveystoimistossa ja yksityisellä psykiatrilla. Apu oli vaihtelevaa, mutta aina ahdistuksen purkaminen helpotti.

      Mielestäni ei ole olemassa kustannussyita elää kämppiksinä - minä en ainakaan olisi kestänyt puolisoni ihastumisten seuraamista. Kun elimme vaikeinta vaihettamme, muutin vuokrayksiöön. Muuttaminen oli pelottavaa, ajattelin lähteväni viimeisen kerran yhdessä rakantamastamme kodista. Sitten huomasinkin, että selvisin hyvin yksin asumisesta - minulla oli kerrankin aikaa itselleni. Puolisolleni kotiin jääminen yksin kaikkien muistojen keskelle oli vaikeaa. Kun sitten palasin kotiin, vaikeinta oli luopua siitä riippumattomuudesta, johon olin tottunut.

      Osituspapereiden tekeminen selvensi tulevaisuuttani. Päätin luopua kodistamme ja siksi olisinkin erossa saanut aivan riittävästi rahaa oman kodin ostamiseen. En enää pelännyt menettäväni kaikkea ja jääväni puille paljaille.

      Kun rakastaa, haluaa uskoa yhteiseen tulevaisuuteen. Sitä yhteistä tulevaisuutta et voi yksin rakentaa. Tee osituspaperit, etsi itsellesi oma asunto ja keskustele miehesi kanssa rauhallisesti aikomuksistasi. Et ole miehesi äiti, joka antaa anteeksi uudelleen ja uudelleen loukkaukset. Parhaassa tapauksessa miehesi löytää sen rakkauden, joka sai teidät avioliittoon ja voitte elää tasaveroisina yhdessä rakastaen toisianne miehenä ja vaimona. Ellei näin käy, sinä löydät oman elämäsi ja elät sitä onnellisena yksin tai jonkun uuden rakkauden kanssa. Vaikeita kuukausia tulet elämään, mutta pääset niidenkin yli.

      Lämpimin ajatuksin Petetty

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30893
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4215
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2735
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1901
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      591
      1670
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1596
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1570
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1506
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1250
    Aihe