miten kestin sitä niin monta vuotta- lähestulkoon viisi!
Eroa tein kaksi vuotta. Heitin miehen ulos, hän oli teettänyt extra-avaimia, tuli keskellä yötä kotiini, repi pitkin lattioita, heitteli, rusikoi. Soitin poliisille lukemattomia kertoja - keskuksen nainen ihmetteli hätäpuhelua tehdessäni "mitä sinä itket"! Kerroin olevani kauhuissani, kuulen hissin äänen, tiedän että miehellä on avain, on keskiyö ja olen yksin, puolustuskyvytön. Koskaan en unohda sitä kauhun tunnetta, kun lukittauduin makuuhuoneeseen, mies oli asunnossa, kuulin hänen liikkeensä ja sitten hän hakkasi ja potki oven väliltämme täysin sirpaleiksi. Olin varma, että nyt kuolen.
Tätä kaikkea edelsi vuosien alistaminen, minun tavaroideni rikkominen, minuun kohdistuva pahoinpitely, pettäminen, huono kohtelu, ryyppääminen, kaikkien rahojemme käyttäminen ryyppyreissuilla ym. Koko ajan jaksoin uskoa parempaan huomiseen ja hänen lupauksiinsa.
Tänä päivänäkään vielä en käsitä miten jaksoin, miten aina keräsin itseni aamulla töihin, miten jaksoin hymyillä toimistolla.
Vieläkin huokaan helpotuksesta, kun riidan ja tappelun äänet kantautuvat naapuriasunnosta, ei meiltä - minä nukun rauhassa, omassa vuoteessa, peittojen alla. Se on kuin jouluyö joka yö :)
Rohkeutta ja voimia teille väkivallan alla eläville, toinenkin elämä voisi olla..
Eroa tein kaksi vuotta. Heitin miehen ulos, hän oli teettänyt extra-avaimia, tuli keskellä yötä kotiini, repi pitkin lattioita, heitteli, rusikoi. Soitin poliisille lukemattomia kertoja - keskuksen nainen ihmetteli hätäpuhelua tehdessäni "mitä sinä itket"! Kerroin olevani kauhuissani, kuulen hissin äänen, tiedän että miehellä on avain, on keskiyö ja olen yksin, puolustuskyvytön. Koskaan en unohda sitä kauhun tunnetta, kun lukittauduin makuuhuoneeseen, mies oli asunnossa, kuulin hänen liikkeensä ja sitten hän hakkasi ja potki oven väliltämme täysin sirpaleiksi. Olin varma, että nyt kuolen.
Tätä kaikkea edelsi vuosien alistaminen, minun tavaroideni rikkominen, minuun kohdistuva pahoinpitely, pettäminen, huono kohtelu, ryyppääminen, kaikkien rahojemme käyttäminen ryyppyreissuilla ym. Koko ajan jaksoin uskoa parempaan huomiseen ja hänen lupauksiinsa.
Tänä päivänäkään vielä en käsitä miten jaksoin, miten aina keräsin itseni aamulla töihin, miten jaksoin hymyillä toimistolla.
Vieläkin huokaan helpotuksesta, kun riidan ja tappelun äänet kantautuvat naapuriasunnosta, ei meiltä - minä nukun rauhassa, omassa vuoteessa, peittojen alla. Se on kuin jouluyö joka yö :)
Rohkeutta ja voimia teille väkivallan alla eläville, toinenkin elämä voisi olla..
Vastaukset 7
Vanhimmat
hei!
Luin sinun aika karmeeta tekstiä sun elämästäsi, itselläni myös n.yhdeksän vuotta takana sairaan miehen kanssa. Meillä normaali elämään kuului jatkuva alkoholin käyttö ja loppuillasta mieheltäni yleensä paloi pinna ja siitä kamala riehuminen alkoi.repiminen,potkiminen, heitteli milloin milläkin,välillä ruokapöydän tuoleilla,välillä tuli takan hiilihangolla perässä,pääsin onneksi sillä kerralla lukkojen taakse pakoon..hiilihanko perässä oven läpi. jne..... Aamulla syy oli minun nalkutuksessa.Onneksi meillä ei ollut lapsia.Väkivalta nujersi minut täysin, ihmisten neuvot olivat että lähde suhteesta, mutta enhän minä siitä osannut kauhean alistamisen jälkeen lähteä,onneksi mieheni löysi uuden uhrin ja lopulta meille tuli minun onneksi avioero ja pääsin rauhaan, mutta kumma oli huomata että kaikesta huolimatta ikävöin aikani tätä "hirviötä" koska osasi hän olla maailman ihaninkin ihminen.
kaikille väkivallan uhreille voimia selviytymiseen, väkivallan tekijöille voimia avun hakemiseen!
Olette sankareita!
Syvä kunnioitukseni teitä kohtaan että teitte tilanteelle jotakin vaikka varmasti oli "henkinen tsunami" kyseisen kaltaisessa suhteessa eläminen.
Olette taistelijaluonteita ja tulette varmaan pärjäämään vaikka missä kiperässä tilanteessa tuollaisen koettelemuksen jälkeen.
Kaikkea parasta elämäänne !
Tosi on, että jokainen parisuhde on omansalainen.
Minä miehenä (vainko vain siittäjä?) kun en käyttäydy noin kuin "ihailemanne miehet".
Olen miettinyt: Miksi Naiset renttuihin rakastuvat?
Olin parisuhteessa psyykkisessä helvetissä!
Lasten äiti terrorisoi lähes kaiken!
Minulla ei ollut edes lupaa ajatella itsenäisesti! Alkuun yritin sanoa jotain mielipidettäni ihan asiallisesti.
Hän keskeytti sanomiseni tuimasti.
Vaikenin. Käsiksi en koskaan käynyt!
Itse sain muutamia mustelmia nyrkistä, joskus astalosta.
Harrastin lasteni kanssa mm musiikkia, perustimme yhteisen bändin, he musiikkiluokilla, saimme olla pois tuon hirvityksen luota. Hän ei antanut mitään arvostusta sille. Ei tullut kuuntelemaan ryhmäämme, joka jopa menestyi ja esiintyi muissakin maissa.
Jos lapsi loukkas pienenä itseään, hän ei mennyt itkemään äidin syliin, vaan minun!
Vaimo ei lähtenyt kanssani teatteriin, ei konserttiin. Valmistamani ruoka oli mitätöntä, siivosin väärin, pureksin ruuan väärin, nukuin väärin. Jopa työhöni hän lähetti ohjeitaan! Mutta hänen sanansa sivalsivat piiskan tavoin... Siinä Hän oli taitava!
Erottuamme ihmettelin sitä vapautta, jossa nyt on lupa hengittää!
En osaa tupakoida ja alkoholijuominen jäi teini-ikään. Vaikka saunaolut kuin viini aterialle ovat ok. En ole ahdasmielinen, kunto ok.
Mutta, Naiset ylenkatsovat meitä "ei renttuja"..
Ravintoloissa työtä paljon tehneenä sen huomaa, kuinka jutut illan kuluessa kehittyvät. Suulaimmat ja röyhkeimmät ovat Naisten mieleen ja taas sama rumba jatkuu. Lyöjällä ON vientiä!
Fiksut, jotka eivät soitimella päällimmäisenä kukkoile saavat jäädä toistuvasti ihmettelemään.
Olisikohan siis aihetta miettiä sitäkin Naista joka sen "hirviön" seurakseen valitsee?
Kommnetoikaa!
heippa!
tässäpä tulee sulle kommenttia äskeiseen, kun ihmettelit miksi me naiset renttujen perään olemme.Yleensä nämä ns.väkivaltaiset miehet ovat oikeinkin kivoja ja kohteliaita ja "subliikki" miehiä..ne osaa jututtaa naista rennosti niin meidät on kiedottu sormen ympärille.
Kerta kokemuksesta väkivaltaisessa parisuhteessa oppineena yleensä kiinnitän huomiota tapaamani miehen alkoholinkäyttöön,imartelevaan käytöökseen, jne. Keväällä löysin itselleni aivan ihanan uuden kumppanin, joka ei onneksi osaa juoda liikaa alkoholia=) Alkuun olin tosi jännittynyt, seurasin, kyttäsin ja tein "havaintoja" miehen käyttäytymisestä, sillä toista samanlaista virhettä en halua. Onneksi olen tullut huomaamaan että löysin itselleni todellisen aarteen!
Mukavaa joulun odotusta
Käyttäytymisesi osoittaa vahvaa luonnetta. Elämä jatkuu...
Tällaiset tapahtumat ovat myös helposti syy perheväkivaltaan. Todellisia syitä ei vaan usein valitettavasti tuoda esille. Vain ainoastaan seurauksia.
sairaita ja väkivaltaisia on myös meissä naisissa paljon, mutta erotuksena on se fyysinen voima! Fyysisen voiman tuoma ylivalta!
Luuletko, etten minä olisi monet kerrat täräyttänyt miestä kunnolla turpaan, kun hän väkivalloin tunkeutui kotiini jos se olisi fyysisesti ollut mahdollista?? Kyllä mieli teki ainakin viimeisinä aikoina!! Ja jos olisin saanut mahdollisuuden tasaväkiseen nyrkkitappeluun hänen kanssaan, olisin siihen viimeisinä aikoina ilomielin lähtenyt - jos se olisi tarkoittanut sitä, että olisin päässyt hänestä sen jälkeen lopullisesti eroon.
Vaikka en olekaan väkivaltainen ihminen, olisin varmasti saanut suunnatonta nautintoa siitä, että olisin fyysisesti voinut pieksää minua vuosia kiusanneesta miehestä niin sanotusti PASKAT PIHALLE!
Se on kuin jouluyö joka yö. Ilmeisesti kärsimys kykenee jalostamaan ihmisessä myös sanataiteellista taipumusta. :D