Hei immeiset!
Olen 37-v. sporttinen, terve, hoikan atleettinen (183/79)MIES. En ole juuri seurustellut, mutta enpä ole alvariinsa jahdannut naisiakaan, joten "tumppua" on täytynyt heilutella usein (anteeksi karkea ilmaisu). Vaikka olen kiinteä ja hyväkroppainen (vrt. uimari, uimahyppääjä) ja ihan miellyttävän näköinen, niin voisi luulla, että naisia riittää. Näin varmaan luulee ainakin sellaiset kaverini, joita en niin usein näe. Totuus on kuitenkin toinen. Yhden yön jutut ällöttävät, vaikka niitäkin on ollut nuorempana "enemmän". Haluan tutustua naiseen syvällisemmin ja lähemmin.
Joku sanoo, että etsin sitä Miss Täydellisyyttä, joten luu jää käteen. No, vaatimukseni ovat aika "kovat" jollain osa-alueilla (nätti, naisellinen, urheilullinen eli kiinteähkö kroppa, hassun fiksu, terveet elämäntavat omaava, tupakoimaton, luotettava, työssäkäyvä, suhteellisen terve, tyylikäs ja tervemielinen näin muutama "vaatimukseni" mainitakseni), mutta niin ne ovat naisillakin. Tuntuu, että naiset haluavat varakkaan miehen, jolla on asunto ja auto jne. Varakkalla miehellä saa olla enemmän "vikojakin".
Ikää alkaa jo olla sen verran, että haluaisin vaimon ja oman lapsen, joten nainen ei saisi paljoa yli 30 vuotta olla. Olen toki nuorekkaan oloinen, että sen puoleen ei ole hätää. Olen yrittänyt hakea seuraa jopa sokkotreffien ja kirjeenvaihdon kautta (ravintoloista harvemmin), mutta ei ole ollut kauheata "sukseeta".
Ujouteni ja jännittäminen haittaavat myös suhteiden luomista. Myös lapsuuden kokemukseni
(pikku insesti-tapaus/yritykset sukulaismiehen osalta ja vanhempieni riidat ja isän henkisesti alistava käyttäytyminen minua kohtaan)
omalta osaltaan varmaan vaikuttavat siihen, että olen sinkku. Itsearvostukseni on jäänyt lapsen kenkiin. Itsetuntemukseni on taas suhteellisen hyvä. Tuntuu jotenkin turvalliselta olla yksin, koska kukaan ei voi sinua hylätä ja voit päättää itse asioista (naivia!). Mä en itse ole niin syvälle käsitellyt tätä sinkkuuttani, mutta varmaan noilla em. asioilla on suuri vaikutus.
Tavallaan "juoksen pakoon" naisia, jotka haluaisivat tutustua minuun lähemmin. Vetäydyn kuoreeni ja keksin mielessäni tekosyitä miksi tuo tai tuo nainen ei ole minulle sopiva, vaikka nainen voisi olla melko pakkaus. En myös kovin helposti uskalla ehdottaa treffejä, koska pelkään pakkien saamista ja menen alamaihin siitä useaksi viikoksi (älkää antako ohjeeksi, että kerran täällä vain eletään). :-)
Fobioitakin minulla on eli pelkään ajaa autoa, ilmeisesti pelkään ajavan jonkun yli tai jotain. Tästäkään en mielelleään puhu kavereiden kanssa, koska kaikkihan autolla ajavat! Not a big deal???
Seurassa minusta pidetään ja arvostetaan rauhallisuuttani. Huumorintajuakin löytyy ja nauran myös itselleni. Osaan käyttäytyä korrektisti myös humalassa.
Lapsuuden "traumoista" johtuen haluan selvittää asiat puhumalla, en riitelemällä eli jotain olen oppinut vanhempieni riidoista. Kännisiä remuajia pelkään eli siitä "kiitos" isälleni.
Olen, näin huonon itsearvostuksen omaavana ihmisenä aika paljon kehunut itseäni, mutta kyllähän niitä huonojakin puolia löytyy, mutta ei niistä sen enempää. Ehkäpä tietynlainen kateus (ja osittainen arvostus) ihmisiä kohtaan, jotka ovat itsevarmoja ja esiintymiskykyisiä. Pientä kateutta herättää myös alykkäät ihmiset, sillä heille opiskelu on helpompaa ja työntarjonta on yleensä parempi. Älykkyyttäkin on monenlaista, joten se siitä.
VIELÄ PIENI PÄTKÄ ENNEN KUIN LOPETAN:
Näillä foorumeilla kun surfailee, niin huomaa kuinka paljon ihmiset purkavat omaa itseään ja sinänsä ihan hyvä, koska samankaltaisia kohtaloita löytyy. Pelkän ihmiskuoren nähtyään ei voida suoraan päätellä yleensä paljoakaan, mutta sisällämme voimme kokea tuskaa; pientä tai suurta. Tämä foorumi toimii kuin pieni mielenterveyskeskus, jolle voi anonyymisti kertoa niitä asioita, joita ei hyvälle ystävällekään saati puolisollekaan kertoisi. Isommat probleemat vaativatkin jo ammatti-ihmisiä. Kommentoikaa vapaasti!!!
Olen 37-v. sporttinen, terve, hoikan atleettinen (183/79)MIES. En ole juuri seurustellut, mutta enpä ole alvariinsa jahdannut naisiakaan, joten "tumppua" on täytynyt heilutella usein (anteeksi karkea ilmaisu). Vaikka olen kiinteä ja hyväkroppainen (vrt. uimari, uimahyppääjä) ja ihan miellyttävän näköinen, niin voisi luulla, että naisia riittää. Näin varmaan luulee ainakin sellaiset kaverini, joita en niin usein näe. Totuus on kuitenkin toinen. Yhden yön jutut ällöttävät, vaikka niitäkin on ollut nuorempana "enemmän". Haluan tutustua naiseen syvällisemmin ja lähemmin.
Joku sanoo, että etsin sitä Miss Täydellisyyttä, joten luu jää käteen. No, vaatimukseni ovat aika "kovat" jollain osa-alueilla (nätti, naisellinen, urheilullinen eli kiinteähkö kroppa, hassun fiksu, terveet elämäntavat omaava, tupakoimaton, luotettava, työssäkäyvä, suhteellisen terve, tyylikäs ja tervemielinen näin muutama "vaatimukseni" mainitakseni), mutta niin ne ovat naisillakin. Tuntuu, että naiset haluavat varakkaan miehen, jolla on asunto ja auto jne. Varakkalla miehellä saa olla enemmän "vikojakin".
Ikää alkaa jo olla sen verran, että haluaisin vaimon ja oman lapsen, joten nainen ei saisi paljoa yli 30 vuotta olla. Olen toki nuorekkaan oloinen, että sen puoleen ei ole hätää. Olen yrittänyt hakea seuraa jopa sokkotreffien ja kirjeenvaihdon kautta (ravintoloista harvemmin), mutta ei ole ollut kauheata "sukseeta".
Ujouteni ja jännittäminen haittaavat myös suhteiden luomista. Myös lapsuuden kokemukseni
(pikku insesti-tapaus/yritykset sukulaismiehen osalta ja vanhempieni riidat ja isän henkisesti alistava käyttäytyminen minua kohtaan)
omalta osaltaan varmaan vaikuttavat siihen, että olen sinkku. Itsearvostukseni on jäänyt lapsen kenkiin. Itsetuntemukseni on taas suhteellisen hyvä. Tuntuu jotenkin turvalliselta olla yksin, koska kukaan ei voi sinua hylätä ja voit päättää itse asioista (naivia!). Mä en itse ole niin syvälle käsitellyt tätä sinkkuuttani, mutta varmaan noilla em. asioilla on suuri vaikutus.
Tavallaan "juoksen pakoon" naisia, jotka haluaisivat tutustua minuun lähemmin. Vetäydyn kuoreeni ja keksin mielessäni tekosyitä miksi tuo tai tuo nainen ei ole minulle sopiva, vaikka nainen voisi olla melko pakkaus. En myös kovin helposti uskalla ehdottaa treffejä, koska pelkään pakkien saamista ja menen alamaihin siitä useaksi viikoksi (älkää antako ohjeeksi, että kerran täällä vain eletään). :-)
Fobioitakin minulla on eli pelkään ajaa autoa, ilmeisesti pelkään ajavan jonkun yli tai jotain. Tästäkään en mielelleään puhu kavereiden kanssa, koska kaikkihan autolla ajavat! Not a big deal???
Seurassa minusta pidetään ja arvostetaan rauhallisuuttani. Huumorintajuakin löytyy ja nauran myös itselleni. Osaan käyttäytyä korrektisti myös humalassa.
Lapsuuden "traumoista" johtuen haluan selvittää asiat puhumalla, en riitelemällä eli jotain olen oppinut vanhempieni riidoista. Kännisiä remuajia pelkään eli siitä "kiitos" isälleni.
Olen, näin huonon itsearvostuksen omaavana ihmisenä aika paljon kehunut itseäni, mutta kyllähän niitä huonojakin puolia löytyy, mutta ei niistä sen enempää. Ehkäpä tietynlainen kateus (ja osittainen arvostus) ihmisiä kohtaan, jotka ovat itsevarmoja ja esiintymiskykyisiä. Pientä kateutta herättää myös alykkäät ihmiset, sillä heille opiskelu on helpompaa ja työntarjonta on yleensä parempi. Älykkyyttäkin on monenlaista, joten se siitä.
VIELÄ PIENI PÄTKÄ ENNEN KUIN LOPETAN:
Näillä foorumeilla kun surfailee, niin huomaa kuinka paljon ihmiset purkavat omaa itseään ja sinänsä ihan hyvä, koska samankaltaisia kohtaloita löytyy. Pelkän ihmiskuoren nähtyään ei voida suoraan päätellä yleensä paljoakaan, mutta sisällämme voimme kokea tuskaa; pientä tai suurta. Tämä foorumi toimii kuin pieni mielenterveyskeskus, jolle voi anonyymisti kertoa niitä asioita, joita ei hyvälle ystävällekään saati puolisollekaan kertoisi. Isommat probleemat vaativatkin jo ammatti-ihmisiä. Kommentoikaa vapaasti!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
vaihtaa ajatuksia sähköpostitse? Olen oikeastaan kaikkea tuota, mitä naiselta haluat - ainakin omasta mielestäni ;-)
En tyrkytä itseäni, mutta olisi mielenkiintoista tutustua, ainakin sähköisesti!
kiinnostaa meilata, niin tässä osoite:
[email protected]
Voin vastata vasta sunnuntai-iltana tai maanantaina, jos meilailet, koska olen lyhyellä matkalla. Asun pääkaupunkiseudulla.
Millaisen miehen minä haluan (22 v.) !
1. Komea
2. Viehättävä
3. Varakas
4. Huomaavainen kuuntelija
5. Fiksu
6. Hyväkuntoinen
7. Pukeutuu tyylikkäästi
8. Arvot kohdallaan
9. Yllättää iloisesti
10. Mielikuvituksekas, romanttinen rakastaja
*Millaisen miehen haluan, tarkistettu lista (32 v.)*
1. Hyvännäköinen (mieluiten hiuksia päässä)
2. Pitää minulle ovea auki
3. On tarpeeksi rahaa hyvään illalliseen
4. Kuuntelee enemmän kuin puhuu
5. Nauraa vitseilleni
6. Kantaa ruokakaupan kassit kotiin
7. Omistaa ainakin yhden solmion
8. Arvostaa hyvää kotona tehtyä ruokaa
9. Muistaa syntymä- ja vuosipäivät
10. Romanttinen ainakin kerran viikossa
*Millaisen miehen haluan, tarkistettu lista (42 v.)*
1. Ei liian ruma (kalju OK)
2. Ei lähde ajamaan ennen kuin olen auton sisällä
3. Työskentelee säännöllisesti - törsää silloin tällöin
ulkona syömiseen
4. Nyökkäilee suunnilleen oikeissa kohdissa, kun puhun
hänelle
5. Yleensä muistaa kertomiensa vitsien juonen
6. Riittävän hyvässä kunnossa että jaksaa siirrellä
huonekaluja
7. Käyttää paitaa joka peittää hänen mahansa
8. Osaa olla ostamatta shampanjaa kierrekorkillisissa
pulloissa
9. Muistaa laskea vessan istuimen
10. Ajaa partansa useimpina viikonloppuina
*Millaisen miehen haluan, tarkistettu lista (52 v.)*
1. Ajelee korva- ja nenäkarvat
2. Ei röyhtäile eikä raavi itseään julkisesti
3. Ei lainaa rahaa liian usein
4. Ei nukahda kun kerron hänelle tärkeitä asioita
5. Ei kerro samaa vitsiä liian usein
6. Riittävän hyvässä kunnossa päästäkseen sohvalta ylös
viikonloppuisin
7. Yleensä käyttää saman parin sukkia ja puhtaita
alusvaatteita
8. Arvostaa hyvää einesateriaa
9. Muistaa nimesi tarvittaessa
10. Ajaa partansa edes joinakin viikonloppuina
*Millaisen miehen haluan, tarkistettu lista (62 v.)*
1. Ei säikäytä pikkulapsia
2. Muistaa, missä wc on
3. Ylläpito ei vaadi liikaa rahaa
4. Kuorsaa vain kevyesti nukkuessaan
5. Yleensä muistaa, miksi nauraa
6. Riittävän hyvässä kunnossa seisoakseen omin avuin
7. Useimmiten käyttää vaatteita
8. Pitää pehmeistä ruuista
9. Muistaa, mihin jätti hampaansa
10. Muistaa, että on viikonloppu
*Millaisen miehen haluan, tarkistettu lista (72 v.)*
1. Hengittää
2. Käy wc:ssä
... hei näin käy, aloitti sen sitten missä vaiheessa tahaansa...
ihan positiivista lukea oma listasi, jossa oli ripaus huumoriakin. Kiitokset!
Luin mielenkiinnolla kertomuksesi ja täytyy todeta, että aika harvalla on itsetuntemus tuota luokkaa kuin sinulla.
Sitten kun se oikea kävelee vastaan, hän hyväksyy sinut kaikkine fobioinesi, puutteinesi ja täyttää edes suurimman osan vaatimuksistasi.
Toivon sinulle rohkeutta tarttua tilaisuuteen ja ottaa kiinni onnestasi silloin, kun elämä sinulle siihen mahdollisuuden suo :)
Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään yksin, mutta joskus sitä oikeaa ihmistä joutuu hiukan odottamaan ja etsimään. Siis ONNEA matkallesi :)
lukea kommenttisi. Tiedän, että olen hyvä mies, mutta itsearvostus on sitä mitä se on. Joku nainen saisi minusta hyvä miehen, elleipä sitten parhaan :-) , koska minä haluan rakentaa sellaisen suhteen, jossa kunnioitetaan toista, puhutaan asioista ja pidetään yhtä. Kiitos kannustuksesta!
On ihan pakko kommentoida, kun tunnistin monet ajatuksistasi omikseni..olen itse 36 vuotias nainen ja sitä "oikeaa" ei vain tunnu löytyvän. Monet kaverini väittävän, että etsin
Mr Täydellisyyttä, vaikka itse oon kyllä eri mieltä. Odotan vain, että kohdalleni tulee minulle sopiva (ehkä sellaista ei olekkaan?!) En silti odota tulevaksi mitään prinssiä valkealla ratsulla (vaikka eihän siinäkään mitään vikaa olisi) :D
En oo kummiskaan halunnu tyytyä toiseksi parhaaseen, vaan yrittäny pitää kiinni siitä periaatteesta, että parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa. Tähän asti se on onnistunu, vaikka painostustakin on joiltakin tahoilta ilmenny..joskus sitä tietysti tuntee itsensä vähän omituiseksi, koska tyyliin kuuluu se, että kaikille pitää olla "joku". Ei sillä niin väliä millanen se on?! Mutta siihen ei kannata sortua..mun mielestä ois ainakin kauheeta olla jonkun kanssa, jota ei tosissaan rakasta. Eikä ois kiva itsekkään olla jonkun "hätävara", kun ei muutakaan saa.
Ja onhan tää elämä suhteellisen kivaa näinkin (ainakin joskus) ja kuuluuhan elämään muutakin kuin pelkkä puolison metsästys. ;)
Tsemppiä vaan sulle!!! Kyllä se "oikea" vielä vastaan tulee! Hyvää kannattaa aina odottaa!!
Kaunista syksyä!!!
veneessä olemme ja meitä on monia. Joo, ei sitä kannata huonoa ottaa tai ainakaan olla huonon tyypin kanssa, jollei sitten satu synkkaamaan. Ainahan voi vähän joustaa puolin ja toisin ja suhteen parantaminen on hyvä aloittaa AINA omasta itsestä ja ajatella tavallaan eri näkövinkkelistä asiaa, siis objektiivisemmin.
Niin, onhan se yksinolo välillä mukavaa, mutta kyllä sitä toivoisi myös ihanaa ihmistä lähelleen.
Kiitokset kommenteistasi ja tsemppiä myös sinulle!
...kyllä olet fiksu mies, ei voi muuta sanoa :)
kiittää ei kai koskaan voi liikaa. Kiitos lämpimistä sanoistasi NAINEN.