Mietin mihin palstalle tämän tuuppaisi, päädyin sitten tähän koska en seurustele..
Ongelmani on siis se, että olen ylettömän huomionkipeä. Teen älyttömiä tempauksia ja puhun puuta heinää, sekä elän välillä todella loukkaantumisalttiisti. Teen/sanon/käyttäydyn sillä tavalla, että minut huomattaisiin. Ihan sama negatiivisesti vai positiivisesti, kunhan huomataan. Haluan, että muut joko nauravat minulle, minun kanssani tai paheksuvat minua. Punastuttaa suorastaan jo ajatella, mitä minusta puhutaan..
Njoo, tekstinä tämä kuulostaa pahemmalta, kuin itse tätä asiaa miettineenä ja pureskelleena äkkiseltään tuntuisi. Mutta kyllä tässä on vinha perä. Kysymys kuuluukin, että mitä minun tulis tehdä, että vähän tasottuisin ja rauhottuisin? Myönnettävä on, että kaipaan kauheasti toista ihmistä, hellyyttä, paijailua jne.. ehkäpä se, että lakkaa saamasta, alkaakin jo näkyä naamasta...
Kaipaan parisuhdetta ja olen ok näköinen, työssäkäyvä, terve ihminen, mutta en löydä miestä. Loppuun lisäisinkin plaa plaa, koska tämä viimeinen kappale on sitä samaa jorinaa kuin niin monella muullakin sinkkueläimellä. Eli tämän takiako vain kerään huomiota, vai mikä minua riivaa? Ja, ennenkaikkea, miten tästä voisi parantua? Kertokaa joku viisaampi.. Ja olenko ainoa tällainen keskenkasvuisuuteen juuttunut 28 vuotias..
Ongelmani on siis se, että olen ylettömän huomionkipeä. Teen älyttömiä tempauksia ja puhun puuta heinää, sekä elän välillä todella loukkaantumisalttiisti. Teen/sanon/käyttäydyn sillä tavalla, että minut huomattaisiin. Ihan sama negatiivisesti vai positiivisesti, kunhan huomataan. Haluan, että muut joko nauravat minulle, minun kanssani tai paheksuvat minua. Punastuttaa suorastaan jo ajatella, mitä minusta puhutaan..
Njoo, tekstinä tämä kuulostaa pahemmalta, kuin itse tätä asiaa miettineenä ja pureskelleena äkkiseltään tuntuisi. Mutta kyllä tässä on vinha perä. Kysymys kuuluukin, että mitä minun tulis tehdä, että vähän tasottuisin ja rauhottuisin? Myönnettävä on, että kaipaan kauheasti toista ihmistä, hellyyttä, paijailua jne.. ehkäpä se, että lakkaa saamasta, alkaakin jo näkyä naamasta...
Kaipaan parisuhdetta ja olen ok näköinen, työssäkäyvä, terve ihminen, mutta en löydä miestä. Loppuun lisäisinkin plaa plaa, koska tämä viimeinen kappale on sitä samaa jorinaa kuin niin monella muullakin sinkkueläimellä. Eli tämän takiako vain kerään huomiota, vai mikä minua riivaa? Ja, ennenkaikkea, miten tästä voisi parantua? Kertokaa joku viisaampi.. Ja olenko ainoa tällainen keskenkasvuisuuteen juuttunut 28 vuotias..
Vastaukset 9
Vanhimmat
olen oikeasti juuri sinun ikäisesi, 28,5. Mutta olen jostain syystä olen hypähtänyt 42-vuotiaan elämänvaiheeseen (BURNOUT).Posket ihan lommolla, ihokin paloi ryttyyn solariumissa..Ja menkat, haloo, missä ne on? Täytyy adoptoida!
Kävin tänään astumassa paikallisella raviradalla. Astuu poukutin sen kokonaisen ringin ja fiilistelin yksinäni olevani parempihi ori kekkuli-ari. Joku vielä rallas autolla kattomassa vissiin mikä hiihtäjä olen kun typötyhjällä raviradalla astuu mäikytin. Olin vielä pukeutunut normaalia kummosemmin joten varmaan ois voinu luulla et olen menoassa tahi tulossa jostain firman pikkujouluista. Ei multa kukaan mitään kyselly (koppiautossa nahjottaja pelkäs kai et mustan pompan alla mulla on puoliksi katkaistu haulikko) ja läksin sit pois kun oma kavioura tuli päätökseen.
tsuippaluippa, lapsenmielisyyden omaaminen on voimavara tykkäspä muut vaikka kyttyrää
mutta kun alkaa jo itseäni ahdistaa tempaukseni. Tajusin, että teen niitä joskus tietoisestikin, ihan miettien, miten muut huomaisivat minut. Voiko minulla todella olla niin huono itsetunto.. Hemmetti soikoon, esitän jotain suuren osan aikaa, miksen voi olla tavallinen, normaali? Tämä kyllä syö naista...
niin sit kai pitäs yrittää normalisoitua. Vai ahistaako se vain siksi et nyt et löydä seuraa itellesi. Mieti mikä tosiaan saa veresi virtaamaan suonissa lujaa että korvissa kohisee ja ole sit rohkeasti samanlainen kuin muutkin tai ole entistä kummallisempi kumpailija.
Vaaditko sitten mieheltä paljon/liikaa? Kyllä minulta ainakin huomiota irtoisi :)
En minä mielestäni mahdottomia vaadi.. Saan kyllä huomiota, mutta mikään ei johda mihinkään.. en tiedä sitten otetaanko minua kohta enää missään yhteydessä vakavasti.
Onkohan ongelma jo siinä pisteessä, että kukaan ei enää halua tutustua minuun lähemmin, kun vaikutan niin sekopäiseltä... Tai pelotan kaikki pois arvaamattomuudellani ja temperamentillani?
Eikö tämmöisiä ole muitaaaaaaaaaa.........
Vastasit itse omiin kysymyksiisi. Olet arvaamaton, temperamenttinen, vähän sekopäinen..Hyvin ymmärrettävää että ei miehet sellaista touhua kauaa katso, kun yrität saada sitä huomiota kaikilta, eikä se yhden ihmisen huomio riitä. Yritäs ensin rauhoittua ja vasta sitten miettiä noita parisuhde juttuja.
kuten yritin jo aikaisemmin hahmotella mieti oletko pohjimmiltasi tavallinen taatelin tallaaja vai enemmän pelle hermannin manzikka hillo ja plätyt -porukkaan kuuluva. Jos nimittäin teet tempauksia vain että sinut huomattaisiin ja se jopa ahdistaa niin sitten varmaan kannattaa rauhoittua MUTTA jos tempauksista nauttii itse ja toivoo että toinenkin puolisko lähtis niihen mukaan täysillä niin silloin ei kannata pitää liekinheitintään vakan alla.
Siis normikansalaisuutta elämänarvoinaan pitäviä on paljon mutta on niitä pienenä taikajuomapataan tippuneitakin joskin huomattavasti vähemmän mutta uso pois niitä on.
Juu, ainoa olet sillä kaikki muut ovat täällä kypsiä täysikäisiä, kuten kirjoituksista varmaan olet huomannut. ;) Voisit lainata vaikka muutaman luontodokumentin ja opetella niiden avulla sitä pariutumista..