puhu,puhu ja puhu,

ennen kun se menee poikki?

Eli miksi puhua sitten jälkeenpäin, tämähän on se ylleisin syy eroon ettei puhut viimekädessä mitään tai puhutaan yli ja ohi ja räyhäämällä.

Jos tiedät että voi puhua "jälkeen" niin miksi ei voisi käyttää sitä lahjaa siihen että voi ymmärtää ja kuulla toista sekä tulla kuulluksi joten vaikka välttäsi sen "eronkin".

Ja parasta on lempata puhumattomat luuserit heti alkuunsa. OVat vain riippana.

Kantsiskos mennä ihan terapeutille, jos ei osaa puhua? Luolamiehet ei puhu, mut nyt on jo 2005, jos et oo huomannut. Skitsoko?

Ei kannata ottaa mitään yhteyttä post-breakup sellaiseen, joka on aiheuttanut pitkäkestoista puhumisentarvetta. Eikä edes vastata sen yhteydenottoihin, mitenkään.Ei seuraa hyvää. Ohi on ohi ja helpotushan on vapaus joka on ympärillä, ja edessä.

Jos asuu pienessä kylässä, voi minusta aivan hyvin siinäkin välttää hengailua samoissa "talkoissa". Todellakin! Naurettava piinan tekosyy tuo "pienet ympyrät". Jos on pakko tarttua talkooharavaan, pistäisin kulissit päälle,(ja haravoisin isolla h:lla, perämetsät) mutta yksi idea on hankkia lomamatka talkoiden ajaksi.Perinne itse asiassa.

Suhteisiin "pakko" ei saa kuulua missään muodossa.
Puhuminen ainoastaan EI auta jos esim. mies kärsii jatkuvasti naisseuran puutteesta.En tiedä mikä avuksi koska em.tilanteessahan pitää oikeasti löytää edelliselle seuraaja, tai mies päätyy maksullisiin ja sekaantuu näinollen pimeisiin laitoihin.

Eikä huumepotilaskaan selviä puhumisella, voi olla (ja onkin, lähes aina) että parhaat sanat tulee elimistöllisesti eli vieroituslääkkeestä. Muuten potilas sairastuu ja voi kuollakin, et psykiatria pidettäköön erillisenä mutta yhteydessä itse lääkintään.