Näin varttuneella iällä alan mielestäni ymmärtää, ettei kivien kerääminen reppuun kannettavaksi auta sen enempää itseä kuin henkilöä, jonka kiviä olen reppuuni kannettavaksi kerännyt.
Uskomme virheellisesti auttavamme muka kohtalon lyömää ystävää, lastamme, puolisoa murehtimalla hänen surujaan. Todellisuudessa emme auta ketään maailman murheita kantaessamme.
Ei auta lainkaan masentunutta aviopuolisoa vierelle jääminen ja murheeseen uppoutuminen. On tärkeää, että läheinen irrottautuu läheisensä surusta ja pitää oman mielensä vireänä osallistumalla liittonsa ulkopuolella elämän sykkeeseen, vaikka riskejäkin ottaen. Onko näin?
Kenen kiviä kannat
Sattuma 62
11
777
Vastaukset
- Mietteitä
Ei se ihan näinkään ole.
Kyllä niitä toistenkin kiviä on kannettava itsekunkin.
Mutta on pidettävä myös itsestään huolta, ettei aivan tuuperru toisten kuormien alle, joka sekin on vaarana, jos on AINA se reppu, johon toiset kasaavat kuormaa.
Parastahan olisi, että me kaikki vuorollaan jaksaisimme ottaa osaa, ja kuunnella silloin kun elämä ei ole "ruusuilla tanssimista"
Mutta HUOM! Kaikkien VUOROLLAAN, eikä niin että tyhjentelee vain sitä omaa reppuaan toisten niskaan. - Riitta
Kuule, ei ole niin.
Jos joskus luet raamattua, niin löydät kohdan, missä sanotaan :"kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain!"
Kokonaan emme voi ottaa läheistemme kuormaa kannettavaksemme, mutta aina matkan jatkuessa - välillä, tavalla tai toisella voimme keventää ystäviemme ja omaistemme taakkaa.
Sitä paitsi, koska ihmisiä on niin monen luonteisia, niin empaattinen kantaa mielessään toisen huolia ja murheita, vaikka ei tahtoisikaan tehdä sitä.
Joku taas pystyy tahtoessaan karistamaan mielestään kaiken sellaisen mikä olisi esteenä sinne "elämän sykkeeseen" menolle.
Jos tarkoitat riskillä esm sitä, että elämänkumppani saattaa toimia itsetuhoisasti kokiessaan jäävänsä huolineen yksin, ilman läheisensä tukea, niin itse en ainakaan sellaista riskiä ottaisi ja eläisi loppu elämäni täysin aiheellinen syyllisyys tunnollani. Minä kannoin koko perheen tarkoin varjeltua salaisuutta, joka oli painava kuin kivireppu.
Sitä oli varjeltava joka hetki, ettei kukaan näkisi mitä repussa oli.
Joku saattoi luulla, että siinä oli kultaharkkoja,
niin tarkkaan varjeltu asia se oli.
Tätä taakkaa olin kantanut lapsesta saakka, kunnes eräänä päivänä sain tarpeekseni ja jätin tuon kivirepun tiepuoleen.
Nyt olen vapaa ja eteenpäin tallustaminen paljon kevyempää!- MUMMELI1
Toisen kuormaa voi kyllä keventää ja pitääkin jos mahdollista.
Tällä hetkellä osallistun velipojan kuorman keventämiseen. Luulen että se auttaa .
Oman kuormani voin jakaa joku vuosi sitten ,suuren ystäväjoukon ja koko kyläkunnan kanssa. Vieläkin saan kannustusta joka puolelta
kun silloisesta jäi muistoja loppuelämäksi.
Toisen puolesta ei kuitenkaan voi elää ,se on muistettava. - nääntynyt
MUMMELI1 kirjoitti:
Toisen kuormaa voi kyllä keventää ja pitääkin jos mahdollista.
Tällä hetkellä osallistun velipojan kuorman keventämiseen. Luulen että se auttaa .
Oman kuormani voin jakaa joku vuosi sitten ,suuren ystäväjoukon ja koko kyläkunnan kanssa. Vieläkin saan kannustusta joka puolelta
kun silloisesta jäi muistoja loppuelämäksi.
Toisen puolesta ei kuitenkaan voi elää ,se on muistettava.jos ei jaksa ei jaksa!eli ei silloin pidä mitään!
- tähdenlento
en omia enkä toisten ,en yhden yhtäkään saati repullista.Tyhjensin kivikuormani muutama vuosi sitten ja sen jälkeen pidin viikon paaston .voi miten helpotti nyt on reppu kevyt .en sitä tietenkään tyhjänä kanniskele olen sen täyttänyt hyvällä ´tuulella , iloisella mielellä huumorintajulla ja heleällä naurulla voitte uskoa että on kiva olo .............Naapurit jotka niitä kivirekiä vielä raahaavat katsovat karseasti, eivät ole vielä huomanneet miten mukava on taivaltaa ilman ainaista painolastia mukanaan
- Pääsky64
onko se syntisäkki jonka tunnustetaan vaan joku muu.
Minulla jäi neljä ystävää lyhyen ajan kuluessa leskeksi.Niitten surujen kanssa jouduin elämään kun olivat saapusalla.
En silti mennyt mukaan,ainoastaan veljeni kuolema ja hänen leskensä kanssa elin lähemmin.
Salaisuulsia on aina perhessä ja niistä ei pääse minnekkään.
Ne yleensä tietää koko suku niinkuin minäkin heidän,niistä vaan ei pidä tehdä ikävää asiaa,mille ei voi enää mitään.Joskus ihmetteli miksi jotkut talonväet ovat viileissä väleissä ilman syytä.Ne ei ole saaneet isiltä perittyjä kaunoja pois välistään. - tähdenlento
Pääsky64 kirjoitti:
onko se syntisäkki jonka tunnustetaan vaan joku muu.
Minulla jäi neljä ystävää lyhyen ajan kuluessa leskeksi.Niitten surujen kanssa jouduin elämään kun olivat saapusalla.
En silti mennyt mukaan,ainoastaan veljeni kuolema ja hänen leskensä kanssa elin lähemmin.
Salaisuulsia on aina perhessä ja niistä ei pääse minnekkään.
Ne yleensä tietää koko suku niinkuin minäkin heidän,niistä vaan ei pidä tehdä ikävää asiaa,mille ei voi enää mitään.Joskus ihmetteli miksi jotkut talonväet ovat viileissä väleissä ilman syytä.Ne ei ole saaneet isiltä perittyjä kaunoja pois välistään.että joillakin voi olla vaikeuksia kuormansa purkamisessa ( niin minullakin ennen)Se nääs vaatii heittäytymistä hyvin optimistiseksi ,huumorintajuiseksi ja vähän hulluksi luonteeksi. nykyinen mottoni onkin; "ei mitää niin pahaa ettei siinä olisi jotain hyvää tai jopa hullunkuristakin"Ne hyvät puolet on vain heti väännettävä päällimmäiseksi , silloin ne huonot puolet ikäänkuin pienenee.Niinhän pääskytkin lentää etelään ,kun täällä kylmenee.
tähdenlento kirjoitti:
että joillakin voi olla vaikeuksia kuormansa purkamisessa ( niin minullakin ennen)Se nääs vaatii heittäytymistä hyvin optimistiseksi ,huumorintajuiseksi ja vähän hulluksi luonteeksi. nykyinen mottoni onkin; "ei mitää niin pahaa ettei siinä olisi jotain hyvää tai jopa hullunkuristakin"Ne hyvät puolet on vain heti väännettävä päällimmäiseksi , silloin ne huonot puolet ikäänkuin pienenee.Niinhän pääskytkin lentää etelään ,kun täällä kylmenee.
tähdenlento
Puhut kuin minun suulla.
Olen täydellisesti samaa mieltä ja on niin kevyt ja hyvä olo.
- Iili
Hän teki aikoinaan tutkimuksiaan Palestiinassa. Hän keräsi mm. kiviä, joilla hän arveli olevan merkitystä.
Kerran sotilaat näkivät hänet raskaine selkäreppuineen. He epäilivät, että hän on salakuljettaja, ja avasivat repun. Se oli täynnä kiviä. - Hän sai jatkaa matkaansa, sillä "mitäs sitä nyt hullulle voi tehdä".
***
Varsinaiseen asiaan: Minä en jaksa kantaa muiden kiviä. Omissani on ihan tarpeeksi, ja niitäkin on liikaa. Jotkut ovat kyllä kertoneet, että minusta on ollut apua, kun olen jaksanut kuunnella, ja kun olen rohkaissut, mutta en minä kuitenkaan ota muiden säkkejä kannettavakseni.
Rauhallinen keskustelu on minusta parasta apua ahdistuneelle ihmiselle (mikäli hän itse haluaa sitä.) Ei kenenkään pidä ruveta oottamaan toisten taakkoja kannettavakseen. Voi toki suoda myötämielisiä ajatuksia, mutta mitään hyötyä ei ole siitä, että surisi, kärsisi tai ahdistuisi toisen puolesta.anno Domino 1980
Loma, loma, lapset kielikurssilla Brightonissa, itse levittäytyneenä rantahiekalle, joka lämmitti, aurinko porotti täysillä, mieheni levitti aurinkovoidetta olkapäihini ja selkääni. Sitten vähitellen katse tarkentui lähemmäksi: "Katso nyt, miten kaunis pikku kivi!" Soikea, muotovalio...ja sitten niitä keräiltiin, värivalioita, muotovalioita, kunnes nälkäisinä jo uimaan sitten syömään... Ja aina välillä pari korttia Brightoniin! Kotiintullessa kiviä "repussa". Ihania, kirkkaita muistoja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Näin Enter-napilla tehdään miljardi euroa - Helsingissä
"Ei se nyt niin kovin ihmeelliseltä näytä. Tavallinen nappi, musta muovinpala, joka kököttää parikymppiä maksavan mustan2719617- 766610
- 286266
Perussuomalaiset kirjoittaa vain positiivisista uutisista
Ei tarvitse palstaa paljon seurata, kun sen huomaa. Joka ainoa positiivinen uutinen Suomen taloudesta tai ylipäätään, ni996045Jätä minut rauhaan
En pidä sinusta. Lopeta seuraaminen. Älä tulkitse keskustelutaitoa tai ystävällisyyttä miksikään sellaiseksi mitä ne eiv435899Ben Z: "SDP ei ole ollut 50 vuoteen näin huolissaan velasta"
"– Olen ollut eduskunnassa noin 50 vuotta, eikä SDP ole koskaan ollut niin huolissaan velasta kuin nyt. Se on tietysti h1015791- 625203
- 444916
Mitä luulet, miten Martina Aitolehti pärjää Erikoisjoukoissa?
Kohujulkkis, yrittäjä ja hyvinvointivalmentaja Martina Aitolehti on mukana Erikoisjoukot-realityssä. Erikoisjoukot on604260- 503870