Kenen kiviä kannat

Sattuma 62

Näin varttuneella iällä alan mielestäni ymmärtää, ettei kivien kerääminen reppuun kannettavaksi auta sen enempää itseä kuin henkilöä, jonka kiviä olen reppuuni kannettavaksi kerännyt.

Uskomme virheellisesti auttavamme muka kohtalon lyömää ystävää, lastamme, puolisoa murehtimalla hänen surujaan. Todellisuudessa emme auta ketään maailman murheita kantaessamme.

Ei auta lainkaan masentunutta aviopuolisoa vierelle jääminen ja murheeseen uppoutuminen. On tärkeää, että läheinen irrottautuu läheisensä surusta ja pitää oman mielensä vireänä osallistumalla liittonsa ulkopuolella elämän sykkeeseen, vaikka riskejäkin ottaen. Onko näin?

11

785

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Mietteitä

      Ei se ihan näinkään ole.

      Kyllä niitä toistenkin kiviä on kannettava itsekunkin.

      Mutta on pidettävä myös itsestään huolta, ettei aivan tuuperru toisten kuormien alle, joka sekin on vaarana, jos on AINA se reppu, johon toiset kasaavat kuormaa.
      Parastahan olisi, että me kaikki vuorollaan jaksaisimme ottaa osaa, ja kuunnella silloin kun elämä ei ole "ruusuilla tanssimista"

      Mutta HUOM! Kaikkien VUOROLLAAN, eikä niin että tyhjentelee vain sitä omaa reppuaan toisten niskaan.

    • Riitta

      Kuule, ei ole niin.
      Jos joskus luet raamattua, niin löydät kohdan, missä sanotaan :"kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain!"

      Kokonaan emme voi ottaa läheistemme kuormaa kannettavaksemme, mutta aina matkan jatkuessa - välillä, tavalla tai toisella voimme keventää ystäviemme ja omaistemme taakkaa.

      Sitä paitsi, koska ihmisiä on niin monen luonteisia, niin empaattinen kantaa mielessään toisen huolia ja murheita, vaikka ei tahtoisikaan tehdä sitä.

      Joku taas pystyy tahtoessaan karistamaan mielestään kaiken sellaisen mikä olisi esteenä sinne "elämän sykkeeseen" menolle.
      Jos tarkoitat riskillä esm sitä, että elämänkumppani saattaa toimia itsetuhoisasti kokiessaan jäävänsä huolineen yksin, ilman läheisensä tukea, niin itse en ainakaan sellaista riskiä ottaisi ja eläisi loppu elämäni täysin aiheellinen syyllisyys tunnollani.

    • Minä kannoin koko perheen tarkoin varjeltua salaisuutta, joka oli painava kuin kivireppu.
      Sitä oli varjeltava joka hetki, ettei kukaan näkisi mitä repussa oli.
      Joku saattoi luulla, että siinä oli kultaharkkoja,
      niin tarkkaan varjeltu asia se oli.
      Tätä taakkaa olin kantanut lapsesta saakka, kunnes eräänä päivänä sain tarpeekseni ja jätin tuon kivirepun tiepuoleen.

      Nyt olen vapaa ja eteenpäin tallustaminen paljon kevyempää!

      • MUMMELI1

        Toisen kuormaa voi kyllä keventää ja pitääkin jos mahdollista.
        Tällä hetkellä osallistun velipojan kuorman keventämiseen. Luulen että se auttaa .
        Oman kuormani voin jakaa joku vuosi sitten ,suuren ystäväjoukon ja koko kyläkunnan kanssa. Vieläkin saan kannustusta joka puolelta
        kun silloisesta jäi muistoja loppuelämäksi.
        Toisen puolesta ei kuitenkaan voi elää ,se on muistettava.


      • nääntynyt
        MUMMELI1 kirjoitti:

        Toisen kuormaa voi kyllä keventää ja pitääkin jos mahdollista.
        Tällä hetkellä osallistun velipojan kuorman keventämiseen. Luulen että se auttaa .
        Oman kuormani voin jakaa joku vuosi sitten ,suuren ystäväjoukon ja koko kyläkunnan kanssa. Vieläkin saan kannustusta joka puolelta
        kun silloisesta jäi muistoja loppuelämäksi.
        Toisen puolesta ei kuitenkaan voi elää ,se on muistettava.

        jos ei jaksa ei jaksa!eli ei silloin pidä mitään!


    • tähdenlento

      en omia enkä toisten ,en yhden yhtäkään saati repullista.Tyhjensin kivikuormani muutama vuosi sitten ja sen jälkeen pidin viikon paaston .voi miten helpotti nyt on reppu kevyt .en sitä tietenkään tyhjänä kanniskele olen sen täyttänyt hyvällä ´tuulella , iloisella mielellä huumorintajulla ja heleällä naurulla voitte uskoa että on kiva olo .............Naapurit jotka niitä kivirekiä vielä raahaavat katsovat karseasti, eivät ole vielä huomanneet miten mukava on taivaltaa ilman ainaista painolastia mukanaan

      • Pääsky64

        onko se syntisäkki jonka tunnustetaan vaan joku muu.
        Minulla jäi neljä ystävää lyhyen ajan kuluessa leskeksi.Niitten surujen kanssa jouduin elämään kun olivat saapusalla.
        En silti mennyt mukaan,ainoastaan veljeni kuolema ja hänen leskensä kanssa elin lähemmin.

        Salaisuulsia on aina perhessä ja niistä ei pääse minnekkään.
        Ne yleensä tietää koko suku niinkuin minäkin heidän,niistä vaan ei pidä tehdä ikävää asiaa,mille ei voi enää mitään.Joskus ihmetteli miksi jotkut talonväet ovat viileissä väleissä ilman syytä.Ne ei ole saaneet isiltä perittyjä kaunoja pois välistään.


      • tähdenlento
        Pääsky64 kirjoitti:

        onko se syntisäkki jonka tunnustetaan vaan joku muu.
        Minulla jäi neljä ystävää lyhyen ajan kuluessa leskeksi.Niitten surujen kanssa jouduin elämään kun olivat saapusalla.
        En silti mennyt mukaan,ainoastaan veljeni kuolema ja hänen leskensä kanssa elin lähemmin.

        Salaisuulsia on aina perhessä ja niistä ei pääse minnekkään.
        Ne yleensä tietää koko suku niinkuin minäkin heidän,niistä vaan ei pidä tehdä ikävää asiaa,mille ei voi enää mitään.Joskus ihmetteli miksi jotkut talonväet ovat viileissä väleissä ilman syytä.Ne ei ole saaneet isiltä perittyjä kaunoja pois välistään.

        että joillakin voi olla vaikeuksia kuormansa purkamisessa ( niin minullakin ennen)Se nääs vaatii heittäytymistä hyvin optimistiseksi ,huumorintajuiseksi ja vähän hulluksi luonteeksi. nykyinen mottoni onkin; "ei mitää niin pahaa ettei siinä olisi jotain hyvää tai jopa hullunkuristakin"Ne hyvät puolet on vain heti väännettävä päällimmäiseksi , silloin ne huonot puolet ikäänkuin pienenee.Niinhän pääskytkin lentää etelään ,kun täällä kylmenee.


      • muori67
        tähdenlento kirjoitti:

        että joillakin voi olla vaikeuksia kuormansa purkamisessa ( niin minullakin ennen)Se nääs vaatii heittäytymistä hyvin optimistiseksi ,huumorintajuiseksi ja vähän hulluksi luonteeksi. nykyinen mottoni onkin; "ei mitää niin pahaa ettei siinä olisi jotain hyvää tai jopa hullunkuristakin"Ne hyvät puolet on vain heti väännettävä päällimmäiseksi , silloin ne huonot puolet ikäänkuin pienenee.Niinhän pääskytkin lentää etelään ,kun täällä kylmenee.

        tähdenlento
        Puhut kuin minun suulla.
        Olen täydellisesti samaa mieltä ja on niin kevyt ja hyvä olo.


    • Iili

      Hän teki aikoinaan tutkimuksiaan Palestiinassa. Hän keräsi mm. kiviä, joilla hän arveli olevan merkitystä.

      Kerran sotilaat näkivät hänet raskaine selkäreppuineen. He epäilivät, että hän on salakuljettaja, ja avasivat repun. Se oli täynnä kiviä. - Hän sai jatkaa matkaansa, sillä "mitäs sitä nyt hullulle voi tehdä".

      ***

      Varsinaiseen asiaan: Minä en jaksa kantaa muiden kiviä. Omissani on ihan tarpeeksi, ja niitäkin on liikaa. Jotkut ovat kyllä kertoneet, että minusta on ollut apua, kun olen jaksanut kuunnella, ja kun olen rohkaissut, mutta en minä kuitenkaan ota muiden säkkejä kannettavakseni.

      Rauhallinen keskustelu on minusta parasta apua ahdistuneelle ihmiselle (mikäli hän itse haluaa sitä.) Ei kenenkään pidä ruveta oottamaan toisten taakkoja kannettavakseen. Voi toki suoda myötämielisiä ajatuksia, mutta mitään hyötyä ei ole siitä, että surisi, kärsisi tai ahdistuisi toisen puolesta.

      • satu

        anno Domino 1980

        Loma, loma, lapset kielikurssilla Brightonissa, itse levittäytyneenä rantahiekalle, joka lämmitti, aurinko porotti täysillä, mieheni levitti aurinkovoidetta olkapäihini ja selkääni. Sitten vähitellen katse tarkentui lähemmäksi: "Katso nyt, miten kaunis pikku kivi!" Soikea, muotovalio...ja sitten niitä keräiltiin, värivalioita, muotovalioita, kunnes nälkäisinä jo uimaan sitten syömään... Ja aina välillä pari korttia Brightoniin! Kotiintullessa kiviä "repussa". Ihania, kirkkaita muistoja.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1925
    2. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      842
    3. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      812
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      724
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      703
    6. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      670
    7. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      664
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      639
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      637
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      627
    Aihe