Vaimoni ilmoitti minulle 20 vuoden yhdessäolon jälkeen haluavansa katkaista suhteemme. Yhteisiä lapsia meillä on 2 ja niiden takia kuitenkin hänen mukaansa tulisi pyrkiä sopimaan kulissin ylläpidosta, eli yhteisestä kodista jossa eläisimme kuin kämppäkaverit lapsista huolehtien. Mitään muita oikeuksia tai velvollisuuksia ei välillämme kuitenkaan tulisi olemaan ja myös taloudellisesti eriyttäisimme tulomme ja menomme jotta hän saisi enemmän itsenäisyyttä. Tiedän että hänellä on suhde ulkomailla elävään mieheen, mutta sen vakavuutta hän kovasti vähättelee. Tiedän että mies on vahvasti ihastunut häneen ja haluaisi tehdä suhteesta vakavan. Meidän suhteessamme on puolestaan takana sekä loistavia aikoja että vaikeita hetkiä, joista vaikeimpana ehkä 7 vuotta sitten tapahtunut vakava pettäminen taholtani jota kadun edelleen. Nytkin tätä kipeää eroasiaa käsitellessämme tuo vanha episodi nousee voimakkaasti esiin, hän ei ole päässyt siitä yli ja ymmärrän häntä siinä. Meillä on kuitenkin sen jälkeen ollut paljon onnellisiakin hetkiä ja olemme mm. saaneet toisen lapsemme joitakin vuosia sitten.
Seksielämämme on ollut pitkään varsin harvaa, välillä kiihkeämpiä jaksoja ja taas välillä pitkiä tunteettomia aikoja. Halumme eivät kaikilta osin kohtaa mutta yhteinen erotiikka on lähes aina kuitenkin ollut "täydellistä". Vähän aikaa sitten ehdotin hänelle (kun suhde ulkomaiseen mieheen paljastui) että voimme aivan hyvin elää puolestani avoimessa liitossa jotta hän saisi kaipaamaansa vapautta, mm. siksi että olemme olleet yhdessä kovin nuoresta pitäen ja ehkä siksi joitakin asioita on jäänyt kokematta.
Nyt hän kuitenkin haluaa päätää suhteemme täysin ja elää täysin omaa elämäänsä tässä asiassa. Takaportiksi hän kuitenkin jättää sen että jos kykenen muuttumaan hänen toivomallaan tavalla niin sitten hän ottaa minut takaisin ja olipa hänellä silloin mitä tahansa meneillään - lopettaa hän ne silloin.
Minun ongelmani ehkä on se että en vain kykene päästämään ketään kovin lähelle itseäni, jossain kohtaa vain muutun "täysin kylmäksi", ilkeäksi ja vihamieliseksi. En itsekkään tiedä mistä tämä johtuu vaikka olen sitä pohtinut mm. lapsuudestani syitä hakien. Viimeaikoina olen myös paennut tilannetta alkoholin pariin. Tällä kuitenkin tarkoitan sellaista käyttöä josta ei ole aiheutunut haittaa lapsilleni tai vaativalle työlleni. Olen vain tietoisesti "puuduttanut" arkoja tunteitani ja pelkojani.
Yhteisiä harrastuksia meillä on jonkin verran mutta toiveemme ja näkökulmamme tulevaisuuteen ovat jonkin verran erilaisia. Hän odottaisi minulta sanojensa mukaan enemmän panostusta itseeni, tulevaisuuteen, häneen. Minä puolestani tunnen "joutuvani" kerjäämään lähes jokaista huomionosoitusta, kiitosta kaikesta yhteisen elämämme eteen tekemästäni. Tuntuu että olen muuttunut itsestäänselvyydeksi jo jonkin aikaa sitten ja nyt vielä lähes merkityksettömäksi - koska en kykene vastaamaan hänen toiveisiinsa tai haavekuvaansa minusta.
Mietin voiko tilanne vielä korjaantua, jos pystyisinkin muuttumaan, edes hiukan, muuttuisiko mikään. Onko tilanne lopullisesti menetetty. Onnistuuko kaverihuoltajuus ja yhteisen katon alla asuminen, vai onko vain ajan kysymys että toinen lähtee. Nyt vain sattuu niin älyttömästi että ei oikein pysty edes ajattelemaan järkevästi.
Niin vain päättyy vuosisadan rakkaustarina
18
3993
Vastaukset
- noin...
Näitä nyt on nähty. Suomalainen nainen ei yksinkertaisesti pysty rationaaliseen ajatteluun, kun eteen tulee ulkomainen mies. Tietämättä tapauksesta sen enempää, voin kuitenkin sanoa että teidän suhteenne on nyt ohi. Paremmin teet, jos lähdet itsekin etsimään uutta ja unohdat vaimosi. Yhdessä asuminen on myöskin huono idea, muutto erilleen on joka tapauksessa tehtävä. Ole mies äläkä minnihiiri. Haluatko oikeasti olla "varalla" jollekin turkkilaiselle baarimikolle, oli sitten liitosta lapsia tai ei? Tai ajatteletko niin, että noh, pääsenhän sentään silloin tällöin "liukkaille"?
Vaimosi ei ole ajatellut sinua, miksi sinun pitäisi ajatella häntä. Huoltajuus sinulle ja vaimo ulkomaille vai mitä nyt haluaakaan tehdä, tämä on järkiratkaisu. "Jos pystyn muuttumaan hänen haluamallaan tavalla"... jeesus... ryhtiä nyt peliin. - Mies.
Jos kumppanisi haluaa elä täysin omaa elämää, niin et voi sille mitään.
Yksi asia on kuitenkin erittäin oleellinen ja tärkeä. Tee selväksi, että jos haluaa elää täysin omaa elämää, niin ottaa koko potin(riskin), eikä vain "varmoja".
Älä anna kumppanisi jättää veräjää auki, vaan sulje se. Tiedän, että se on elämäsi vaikein ratkaisu, mutta samalla siinä tulee todellisuus vastaan myös kumppanillesi, hänen on valittava ja kannettava vastuu valinnoistaan.
Lapset eivät kärsi läheskään niin paljon erosta, kuin siitä, että tunnetasolla elämänne on nollassa ja sinä rikki ainaisesta odottamisesta.
Voisi kuvata tilannetta, että kumppanisi jättää kotipesän, josta voi pelailla ja jos tulee pimeä tai vilu, niin äkkiä hetkeksi kotipesään vaihtoon lämmittelemään ja uuteen erään.
Yritä olla viileän raunallinen ja asiallinen ja ota asiallisesti esiin elämän muuton, joka on tuleva hänen ratkaisun myötä. Et jaksa keskittyä kovin pitkään lapsiin ja itseesi, jos takaovesta tuulee koko ajan, se täytyy sulkea, ellei muuta mahdollisuutta ole. - pahoillani
ja tiedän, ettei se riitä, mutta tällaista tapahtuu.
Minullakin on pitkä liitto takana, yli 20 v ja muutoin hyvin samantapaista kämppiskaverielämää kuin sinäkin puhuit.
Olen ajatellut, että se liittyy ikään ja pitkään yhdessäoloon, mutta en tiedä.... ehkä aika sen vaan näyttää.
Sitä, pitäiskö odottaa ja toivoa parempia aikoja, uutta tunteenpaloa, en tiedä ja kuka sen tietäis.
Sen kyllä tiedän, ettei minusta olis ainakaan elämään yhdessä, jos toinen elää toisaalle rakkauselämää.... liian rankkaa, parempi erossa kuin joutua lakkaamatta hylätyksi ja hyllylle hätävaraksi.
On sanottu, että ystävyys voi muuttua rakkaudeksi, mutta rakkaus ei enää ystävyydeksi... ehkä niin...
Voimia- Valo
Mielestäni vaimosi ei ole oikeassa, jos haluaa vetää ns. kulissielämää lasten takia. Haluatko opettaa lapsillesi tollasen vääristyneen (minun mielestä ainaki) mallin, että näytellään jotain mitä asiat ei oikeesti oo?? Ero on aina kauhea koettelemus lapsille, mutta mielestäni olisi paljon pahempi asia, jos he ottaisivat teistä mallia... Vaikka eivät tarkoituksella,mutta alitajuisesti... Nämä asiat on tosi vaikeita, sinähän se päätät mitä elämälläsi teet. Voihan olla että vaimollasi on alkuhuumaa ja haluaa vaihtelua elämäänsä. Sitouduitteko yhteen nuorina kenties? No, mutta voimia ja mieti tarkkaan ja rauhassa asioita.
PS.Ja yritin vaintuoda tässä esille sen, että ei olisi lapsille varmaan hyvä elää valheessa...
- nainen,,,
ja ajattelin, että mikset päästäisi vaimostasi irti ja antaisi hänen jatkaa kulkuaan sekä saisit itsekkin mahdollisuuden parempaan elämään, sillä sinä olet se mikä olet ja hän se mikä on? Oletko miettinyt pitäisikö sinun yksin muuttua, jos vaimo pettää? Eiköhän hän ole jo päätöksensä tehnyt ja ajattelin että jos rupeat hänelle "koiraksi" menetät viimeisenkin itsetuntosi. Ei ole yksin sinun syy, että vaimo lähtee, vaan kaikki asiat eivät ole selitettävissä. Toivon, että löydät itsellesi arvoisesi ihmisen elämääsi, joka arvostaa sinua sellaisena kuin olet:).
- joku suostuu?
En tiedä miten muut naiset asian kokevat, mutta itse naisena pidän miehessä jämäkkyydestä ja päättäväisyydestä,periaatteellisuudesta. Olet tietysti nyt shokissa tilanteesta, mutta älä ihmeessä anna vaimosi kävellä ylitsesi; nimittäin naiset eivät loppujen lopuksi siedä tuollaista nynnyilyä.Tuollaisessa tilanteessa ei SAA joustaa noin paljon - nainen ei kuitenkaan loppujen lopuksi kunnioita joustavuuttasi, kun lähes tulkoon halvennnat itseäsi !Olen kokenut vastaavan tilanteen.Oma mieheni suostui katsomaan pettämistäni läpi sormien, mutta minä halveksin häntä sen vuoksi aina vain enemmän.Onkohan miehiltä hävinnyt itsekunnioitus, tällaisia tarinoita kun kuulee jatkuvasti?
- Paha mies
niin nuijaa olisin antanut sille äijälle, sulle en muuta olis antanut mukaan kuin meikkipussisi!
Jos jotain olisit asianajajan kanssa tullut vaatimaan, niin mielummin olisin polttannut kunnon kokolla kaiken.
- Täällä
Oltiin vielä pitempää aviossa, tuli sitten riita ja vaimo lähti. Sehän oli täys sokki,vaikka ollaan oltu uskollisia. Tästä on mennyt 1 kk ja asiat alkaa selkeyntyä. Se lähtö on pitempi-aikainen harkinta ja syy nyt löytyi. Minkäs sille voi. Ainoa lohtu tässä on että eteempäin murheet taakse, ÄLÄ ANNA ASIOIDEN PILATA ELÄMÄÄSI.
- unohtaa kurpat
sinukin ja ryhdistäytyä! Nuoria naisía on tarjolla pilvin pimein. Ei muuta kuin ulos ja sitä rataa.
Kerroit, että 20 v. naimisissa, 2 lasta, joten olet palttiarallaa noin 35-55 vuotias??? Mies siis parhaassa iässä.
Ei muuta kuin Suavea päähän ja menox!
T. Saman kokenut - nainen111
No kuule, vaikuttaisi siltä vähän, että on liian myöhäistä. Turha itkeä kun maito on jo kaatunut?
En minäkään ehkä sinua jaksaisi. Itse kerrot että:
1. Petät vaimoasi (siis sinä aloitit suhteenne rikkomisen vierailla)
2. Olet alkoholisti
3. Et ole päästänyt eläissäsi ketään ihmistä (edes vaimoasi) lähellesi henkisesti.
Miksi siis vaimosi pitäisi sinua jaksaa yhä kestää? Kerropa se.- vittua...
Missä alkup. kertoi olevansa alkoholisti? Ja onko se jotain naisen logiikkaa, että kun 7 v. sitten on pettänyt kerran ja katuu sitä, niin naisella on lupa tehdä mitä haluaa.
Suoraan sanoen en ymmärrä, kuka jaksaisi asua suomalaisen naisen kanssa... - sama
vittua... kirjoitti:
Missä alkup. kertoi olevansa alkoholisti? Ja onko se jotain naisen logiikkaa, että kun 7 v. sitten on pettänyt kerran ja katuu sitä, niin naisella on lupa tehdä mitä haluaa.
Suoraan sanoen en ymmärrä, kuka jaksaisi asua suomalaisen naisen kanssa...
- raging T.L.
Jos viestistäsi vaihtaa muutaman aikamääreen ja joidenkin tapahtumien tai keskinäisen suhteen sävyjä/sisältöä vähän on tilanne melkein identtinen omani kanssa. Ainoastaan sillä isolla erolla että minä en ole jäänyt odottelemaan vaan rakennan omaa uutta maailmaani määrätietoisesti. On uskomatonta miten elämä voi kuljettaa.. minut sen on kuljettanut jonkin tutun mutta niin uuden äärelle - kunpa vain osaisin sitä vaalia..
Elä sinäkään jää polkemaan paikoillesi!- ja samalla
niin uutta. Kerro meille, jospa voisimme jotain siitä oppia.
- nainen111
Sorry nyt vaan, mutta ei siis kuulosta tosiaankaan, että tämä ois ollutkaan mikään "vuosisadan rakkaustarina" koskaan.
- ///
Hyva Yks vaan! Ala sorru alkoholiin! Se onn liian helppo tapa tuhota kaikki jonka eteen olet nahnyt niin paljon vaivaa. En tarkoita tavaraa vaan koulutustasi ja lapsiasi.
Tyhjenna jo eilen kaappisi kaikesta alkoholista, mene lakimiehen juttusille: tee kaikkesi etta saat yh ja vaimosi maksamaan elatusapua.
Anna hanelle niin pian kuin mahdollista viilettaa ulkomaisen miehensa peraan, mita kauemmas sita parempi.
MUTTA ole aivan vuorenvarma, maksoi mita tahaansa ettet jata ovea raolleen naisesi paasta lvahtamaan sinun ja lastesi elamaan myohemmin. Se ovi menee avioerossa kiinni.
Teoistaan on jokaisen kannettava vastuu. Nyt kun han haluaa jattaa peheensa, sen seuraukset kestavat lopun elamaa.
Sina tulet olemaan voittaja: saat lapset, sinulla on koulutus, tyopaikka ja koti jossa voit 100% kohdistaa energiasi lapsiisi. Heillehan se kuuluukin. - Minma
Luopuminen on vaikeaa - ja erityisesti jos oma suhde on tuntunut vuosisadan rakkausuhteelta. Varmaan tästä syystä monet pitkään yhdessä eläneet pariskunnat ripustautuvat toisiinsa mitä merkillisimmillä sopimuksilla, vaikka rakkaussuhde on jo selvästi päättynyt. En usko näiden sopimussuhteiden kestävyyteen, vaan pidän niitä vain hitaana tapana erota - lopullisesti.
Analysoit itseäsi aika raadollisesti, on varmaan vaikea elää kanssasi, jos läheisyys aikaansaa sinussa kylmyyden ja vihamielisyyden tunteita. Ovatko nämä tunteet jollain tavalla vallitsevia vaiko vain ohimeneviä ja siten täysin "normaaleja". Olisi surullista, jos läheisessä ihmissuhteessa ei kestettäisi ikäviä tunteita lainkaan.
Meillä naisilla taitaa olla hyvin erilainen kyky kestää läheisyyttä ja kaipaamme sitä myös paljon. Enkä nyt tarkoita mitään ihon alle menemistä tai ahdistavaa - tunkeilevaa - tarrautumista toiseen. Miehillä taas ... usein läheisyys herättää haluan kasvattaa pientä etäisyyttä. Miksiköhän?- miksi välillä
tuntuu, että miesten käsitys läheisyydestä on panopuuhat? Onhan nekin mukavia, mutta miksi ei vois vaan istuskella lähekkäin, ilman mitään vaatimuksia muusta? Jos koskee miestään, ei sen tarvitse tarkoittaa, että makkariin, mars, mars (kas, kun ne lapset ovat vielä jaloissa pyöriviä, ettei ihan siinä sohvalla ;)!!)
Jos koskettelee liian usein, niin mies tuntuu hakevan hiukan etäisyyttä. Ahdistaako?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331925- 69842
Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28812Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259724Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64703Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132670- 10664
- 26639
- 77637
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200627