Minun tarina

Mimma

Tapasin rielu puoli vuotta sitten miehen, johon ihastuin samantien. Olin menossa parin kuukauden kuluttua naimisiin eikä se tieto estänyt häntä ihastumasta minuun. Olemme nyt tapailleet n. pari kertaa kuussa, yleensä hänen luonaan n. 100 kilometrin päässä omalta asuinpaikkakunnaltani. Mieheni on aika paljon pois kotoa ja on ollut vain tyytyväinen, kun olen mukamas kavereideni kanssa alkanut tekemään viikonloppureissuja, niin en joudu olemaan yksin kotona. Kukaan ei tiedä suhteestamme eikä kukaan uskoisi, että pettäisin miestäni. Olemme se täydellinen pariskunta, jonka eroa kukaan ei osaa odottaa. Aloimme seurustelemaan vähän yli parikymppisinä, olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta ja nyt naimisiinmenon jälkeen meiltä odotetaan vain vauvauutisia.

Mikä järki on vaihtaa tutuksi ja turvalliseksi todettu aviomies mieheen, jota en ole tuntenut vuottakaan ja jonka elämästä minulla on vain pieni käsitys. Hän on alkoholistiperheestä, on kokenut perheväkivaltaa lapsuudessaan, on ns. tavallinen duunari ja elintasoni laskisi hänen kanssa todella paljon (tienaan nykyistäkin miestäni paremmin eli en todellakaan ole tälläkään hetkellä kenenkään elätettävänä). Kuitenkin olen ihastunut häneen ja jos vaan antaisin tunteilleni vallan, niin rakastuisin häneen helposti. En tiedä, mikä hänessä viehättää. Ainakin hän on omatoimisempi kuin nykyinen mieheni, kun joutuu yksin asuvana itse tekemään ruokansa ja pesemään pyykit jne. Viihdyn hänen seurassaan hyvin, nauramme samoille asioille ja seksi on tuhat kertaa parempaa kuin nykyisessä suhteessani.

Välillä mietin, onko kaikki vaan sitä kuuluisaa alkuhuumaa ja tilanne tasoittuisi yhteistä arkea eläessä. En kuitenkaan muista, että olisin koskaan nykyisen mieheni kanssa ollut näin onnellinen, en edes sillon alkuun. Seksi on paljon monipuolisempaa, ei pelkästään sitä lähetyssaarnaajaa ja vaikea uskoa, että se puoli tulisi ainakaan huononemaan. Hänelle olen kertonut sellaisiakin asioita, joista en ole koskaan ennen puhunut kellekään. Miestäni n. viis vuotta vanhempana hän vaikuttaa jotenkin kypsemmältä ja varmemmalta.

Nykyinen miehenikin on lähes täydellinen ja tiedän, ettei hän koskaan satuttaisi minua, ei jättäisi, ei pettäisi, ei loukkaisi. En tiedä, onko se juuri kaiken tämän takana - onko hän liian kiltti ja pidänkö häntä itsestäänselvyytenä. Arkemme on jo monta vuotta ollut tylsää. Matkustelemme pari kertaa vuodessa, mutta muuten olemme vain kotona. Olemme kuin kavereita, kämppiksiä, jotka nukkuvat samassa sängyssä. Emme ole koskaan tehneet mitää suhteemme hyväksi, ei ikinä mitään spontaaneja yllätyksiä toiselle tai yhdessä suunniteltuja hemmottelumatkoja esim. kylpylään. En ole sellaisia edes kaivannut.

Kerroin miehelleni vihdoin alle kuukausi sitten, miltä minusta tuntuu. Etten rakasta häntä enää tarpeeksi ja että en näe meille yhteistä tulevaisuutta. Tästä toisesta miehestä en kertonut, en haluaisi satuttaa miestäni sillä tiedolla ja mielestäni minulla oli jo tarpeelliset perustelut erolle eli rakkauden puute. Sen jälkeen olemme jutelleet suhteestamme ja hän haluisi saada kaiken ennalleen, mutta tuntuu, etten pysty siihen. Kun kyse ei ole vaan siitä, etten rakasta häntä vaan myös pettämisestä, josta hän ei siis edes tiedä. Toiselle miehelle olen kertonut eroaikeista ja hän suhtautui asiaan realistisesti. Hän haluaa katsoa ensin tämän eroasian selväksi ja sitten mietimme, olisiko meistä oikeaksi pariksi. Sekin mietityttää, että jäänkö sitten ihan tyhjän päälle, jos meistä ei mitään tulekaan. Tiedän, että olen paska ihminen enkä ansaitsisi onnea ja rakkautta kenenkään kanssa. Parempi olisi kai ollakin yksin, niin en loukkaisi kuin itseäni. Sen olen oppinut, että en enää pettäisi. Pää ei meinaa nytkään kestää kaikkia niitä valheita miehelleni ja ajatusta siitä, miten tämän kaiken tietäminen häntä satuttaisi. Siltikään en pysty lopettamaan tätä sivusuhdetta, koska tunteet on niin vahvasti mukana.

En tiedä, mitä tällä kirjoituksella haen. Tiedän saavani ja ansaitsevani monia haukkuvia vastauksia, mutta haluisin myös kuulla, josko joku muu olisi ollut samanlaisessa tilanteessa ja miten kaikki sitten päättyi.

8

1820

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Tulikivenkatku(R)

      Luulet että tekosi ovat salassa..Mutta on kaiken-näkevät silmät jotka ovat nähneet tekosi ja synkeän salaisuutesi. Kerran seisoessasi Suuren Valkean Valtaistuimen edessä näytetäään kaikki sinun tekosi julkisesti koko maailmankaikkeudelle. ja sinut tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen ja tuliseen järveen. Sillä jokaisen avionrikkojan paikka on iankaikkinen kadotus. Mutta sinulla on myös vaihtoehto. Tunnusta syntisi Herran Jeesuksen edessä ja myös miehellesi ja anna elämäsi Herralle Jeesukselle niin osasi on kaikista teoistasi huolimatta Paratiisi Taivaassa. Joka on varattu jokaiselle joka tulee hakemaan pelastusta Herran Jeesuksen sovitukseen vedoten. Amen.

    • jaska

      sinulla on helppo olla, olet tässä tilanteessa se ainoa voittaja, miehesti suurin häviäjä. Tietenkään sinä et pysty parantamaan suhdetta, koska sinulla on jo jotain parempaa ja mietit vain sitä, ts. et pysty keskittymään aviopuolisoosi ja teidän suhteeseen. Olet rakentanut itsellesi melko sopan, ja mielestäni sinun pitäisi keskittyä mieheesi, jolle olet luvannut jotain, jos tämä ei onnistu, niin katso peiliin ja tee ratkaisusi. Voit itse vaikuttaa edelleen paljon nykyiseen parisuhteeseesi miehesi kanssa, pakon edessä ihminen on monesti muuntautumiskykyinen ja halukas muutoksille.

    • sitoutumiskammosta

      Tuntuu tuo sivusuhteesi jonkinlaiselta kapinalta tai pakenemiselta. Älä laske tuon alkuihastuksesi voimakkuuden puolesta tulevaisuuteen, koska minusta ainakin tuossa sinun "parinvalinnassa" jokin tökkii oikeaa elämää ajatellen. Siinä tulisi olemaan aikamoinen lisätaakka teidän yhdessäelolle. Voi olla ettei nykyinen kumppanisi ole sinulle se oikea, mutta ei näytä tuo sivusuhdekaan sellaiselta tekstisi perusteella. Oletko tuossa koko elämäntilanteessasi tehnyt omia päätöksiä? Naimisiin meno, oliko se vain muiden tahdon seuraamista? Vai oliko päätös sinun omasi?
      Mieti itseksesi mitä ITSE haluat, opettele pois siitä kiltin tytön roolista, jota elämä vain kuljettaa. Vaikka päätöksesi olisi erota nykyisestä, niin älä heti usko itseäsi, että uusi suhde olisi tarkoitettu kestämään. Se kun näyttää olevan alitajuista pakoa tilanteesta.

    • petetty ja katkera

      Onko reilua pitää miestäsi ( sitä kirkossa vihittyä) varalla ja pelailla omiasi siinä sivussa? Jos kerran miehesi ei mielestäsi koskaan pettäisi sinua, niin mistä ihmeestä saat oikeutuksen pettää häntä? Kuinka sinä oikein nukut öisin?!?

      Ymmärrän kyllä että ihmisillä on tunteita ja että niitä tunteita yleensä vedetään kotiin päin, mutta silti.. HALOO!?! Raamatussa on yksi ainoa järkevä kohta joka tulee hakematta mieleen ateistilta: "kohtele ihmisiä niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan".. Näinkö haluaisit itseäsi kohdeltavan?

      Toivottavasti joku paiskaa sinua piakkoin salamalla!

    • minullakin

      Minä en ole naimisissa mutta oikeastaan täydellisessä ihmissuhteessa, vain seksi on mättänyt mutta se onkin mättänyt täydellisesti kun itse en tunnu kykenevan siihen yhdenkään vakikumppanini kanssa, muita miehiä vain tekee mieli niin hirvittävästi. Oma avokki on kuin veli minulle mutta rakastan häntä suunnattomasti. Tapasin ihanan miehen muutama kuukausi sitten ja todella kiihkeä suhde roihahti välittömästi - vaikka tähän asti koko ikäni olen ollut uskollinen. Tilanteeni on aika sama kuin sinulla siinä mielessä että törkeästi ajattelen etta voisin saada ehkä kaiken tämän uuden miehen kanssa, rakkauden ja seksin, sillä aivan kuten sinun tilanteessasi seksi on nyt niin paljon monipuolisempaa ja saan siitä juuri niitä asioita joita olen aina kaivannut mutta en koskaan saanut, että mielessäni on herännyt toivo että seksi ei tällä kertaa loppuisikaan kuten aina ennen. Mutta minunkin uusi mieheni on köyhä duunari, erittäin älykäs mutta täysin sivistymätön, ei koskaan ole edes avannut kirjaa enkä tiedä miten sellaista sitten jaksaisin pitemmän päälle, kun keskustelu kaiken maailman asioista ja uusien näkökulmien oppiminen nykyiseltä viisaalta ja ihanalta avokiltani on minulle niin tärkeää. Myös kuten sinulla, minunkin elintasoni laskisi todella merkittävästi uuden miehen kanssa. Tiedän kuulostavani aivan järkyttävältä sialta mutta olen niin epätoivoissani tämän asian kanssa etten jaksa nyt kaunistella kirjoitustani yhtään vaan sanon suoraan mitä mielessäni liikkuu.

      Suurin ongelmani kuitenkin on etten missään tapauksessa haluaisi tuottaa yhtään surua nykyiselle avokilleni. Hän on varautunut lastenhankintaan kanssani jo vuoden-parin sisällä ja todella innoissaan asiasta. Jos nyt jättäisin hänet, hänellä ei olisi vuosikausiin ketään ja lastenhankinta saattaisi jäädä kokonaan. En voisi tehdä sitä hänelle mutta sitten minun on uhrattava seksielämä ja jäätävä taas ilman ehkä loppuelämäkseni. Olen niin syvällä syövereissä että harkitsen jopa lapsen tekemistä hänen kanssaan ja sitten tämän ihanan uuden miehen tapaamista uudelleen muutaman vuoden päästä ja uuden elämän aloittamista hänen kanssaan. Joudun ajattelemaan ja miettimään tätä joka ainoa päivä ja olen tulla hulluksi. Olen varannut ajan psykologillekin selvittääkseni onko minulla jokin alitajuinen sitoutumiskammo tai oman elämän tuhoamisvietti tai kiltin tytön syndrooma tai jokin. En voi siis antaa sinulle mitään neuvoja mutta voin kertoa ettet ole yksin.

      • Mimma

        Tekisi mieli sanoa, että onpa mukava huomata muita samassa tilanteessa olevia/olleita, mutta tämä on kyllä sellainen tilanne, ettei tätä kellekään toivoisi..

        Minulla on sama juttu, että mieheni ei pitkään aikaan löytäisi ketään muuta. Ei omien sanojensa mukaan edes haluaisi yrittää. Tuollainen ajatus tekee kaikesta vieläkin vaikeampaa, sillä välitän toki hänestä vieläkin paljon enkä todellakaan halua, että hän joutuisi elämään yksin samaan aikaan, kun minä ehkä olisin onnellisempi kuin koskaan hänen kanssaan.

        Välillä mietin, että olenko liian itsekäs. Pitäisikö vaan unohtaa koko toinen mies ja tyytyä siihen, mitä nyt on. Ja onhan meillä paljon, mutta se tärkein puuttuu eli rakkaus. Toisaalta rakastan edelleen, mutta tunteet toista miestä kohtaan on vahvat. Ja pointti on se, että rakastan sitten kuinka paljon tahansa, niin olen pettänyt miestäni.

        Meillä on tosiaan avioerosta puhuttu, pohdittu erilleen muuttamista ja mielessäni olen jo jakanut yhteisiä tavaroitamme. En vaan uskalla tai osaa tehdä lopullista päätöstä. Haluanko todella jättää mieheni ja kaiken sen hyvän, mitä meillä kuitenkin on ja hypätä ihan tuntemattomaan. Voihan se olla, ettei meistä koskaan sen toisen miehen kanssa tule mitään ja sitten on kyllä ihan turha enää itkeä nykyisen mieheni perään. Aika kai näyttää, miten tässä käy. Ehkä jään kiinni pettämisestä ja se on sitten siinä tai ehkä vaan jonain aamuna herään ja päätös on selvänä mielessäni. En tiedä, en todellakaan. Tuntuu niin epäreilulta miestäni kohtaan, mutta miten paljon sitä oikeastaan voi elää toiselle? Kerranhan täällä vain ollaan ja olen vasta nuori (hieman alle 30-v.), miksi elämän pitäisi jo tässä vaiheessa jämähtää paikoilleen? Tiedän, olen omat valintani tehnyt, mennyt naimisiin yms., mutta silti.

        Minäkin olen miettinyt tuota ulkopuoliselle puhumista, mutta tavallaan pelottaa kuulla, että olen ihan sekopää. Tästä sivusuhteestani ei tiedä kukaan ja välillä tuntuu, että pää hajoaa, kun ei voi puhua kellekään.

        Tuota lapsen hankkimista nykyisen miehesi kanssa en kyllä suosittele, siinä kärsii teidän kaikkien lisäksi myös se viaton lapsi.


    • Moona

      Olipa mielenkiintoista, samalla surullista lukea tarinaasi kun olen käynyt läpi lähes samanlaisen tilanteen. Ainoa ero oli etten ollut naimisissa. Pidin salasuhdetta melkein vuoden verran ja tein päätöksen jatkaa elämää salarakkaani kanssa. Oli TODELLA rankkaa ja kurjaa pähkäillä mitä teen ja todella rankkaa jättää pitkäaikainen poikaystäväni, joka kuitenkin oli mielestäni ihana ja täydellinen. SIlti jokin tässä salarakkaassa veti puoleensa ja tein päätökseni. Olen edelleen yhdessä salarakkaani (nykyisin ei enää salainen) kanssa ja ihan hyvin on mennyt. Ikuisesti varmaan tunnen syyllisyyttä siitä että jätin poikaystäväni, joka vielä pysyi ystävänäni kaikesta huolimatta (ei tiedä kyllä salarakkaasta). siltikin olen sitä mieltä ettei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen. Arki tulee uudessakin suhteessa esiin ja elämä on taas sitä samaa kuin edellisessä suhteessa. Jos mies on ihana ja hyvä, suosittelisin että pidät kiinni hänestä ja yrität unohtaa salarakkaasi. Väitän ettet vielä kuitenkaan tunne salarakastasi niin hyvin ettet voi ennustaa miten teidän arki alkaa sujumaan. Jos minun pitäisi nyt jälkeenpäin arvostella omaa päätöstäni, kadun hiukkasen eroani, sillä olihan minulla ihana mies. Nykyinen tuntui alussa niin ihanalta mutta kun arki on alkanut niin kyllä hänessä vaan on paljon enemmän huonoja puolia kuin edellisessä, jota en enää takaisin saa... En tiedä onko tästä mitään apua. Kysele ihmeessä enemmän jos haluat neuvoa...

    • Huuma ohi

      Tunnen todella paljon sympatiaa sua kohtaan. Pitkien suhteiden huono puoli on se, että arki yleensä väistämättä astuu kuvaan. En tiedä onko mahdotonta, mutta ainakin aika epätavallista, että samanlaista jatkuvaa intohimoa ja perhosia vatsassa riittäisi vuosikaupalla. Uusi ihana ihminen (josta yleensä vielä jättää ne huonot puolet huomaamatta) elämässä antaa ihan erilaista elinvoimaa ja ihastumisesta saa positiivista energiaa niin paljon, etä sillä siirtäisi vuoren.
      Vielä se, että miehesi on niin paljon pois saa sut varmasti kaipaamaan läheisyyttä ja jännitystä elämään. Tiedän tasan tarkkaan millaista se on, kun asuu "elämänkumppaninsa" kanssa kämppiksinä. Itse olen ollut suhteessa 5 vuotta, olen tosin vasta 23-vuotias eli seurustelun aloitin aika nuorena. En kaipaa seksiä tämän miehen kanssa. Jossain vaiheessa tuli ajatus, miksi harrastaa kämppiksen kanssa seksiä. Mies tosin haluaisi jatkuvasti. Välillä pakotan itseni, välillä en jaksa. Häpeäkseni on tunnustettava, että haluan muita. Pettänyt olen suhteen aikana ja tiedän, että koko suhde olisi pitänyt lopettaa ajat sitten.
      Toivon kaikkea hyvää ja jaksamista. Tule tänne taas purkamaan, kun siltä tuntuu, täältä löytyy aina kohtalotovereita!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30820
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4186
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2725
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1892
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      590
      1657
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1593
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1565
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1500
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1245
    Aihe