Minä luulin, että omistan edes itseni, vaikken muuta omistakaan. Työttömänä huomasin pian, että ruumiistani määrääkin ihan joku muu taho.
Minulle annetaan uhkavaatimuksella osoituksia johonkin paikkaan, mikä ei ole minun valintaani vaan ihan jonkun muun. Minut voidaan sijoittaa aktivoinnin nimissä jonnekin, ihan sama minne roikkumaan ja notkumaan, kunhan olen pois jostain tilastoista.
Arkipäivisin minun on oltava "työmarkkinoiden käytettävissä" eli en saa olla viranomaisten mielestä väärässä paikassa kuten luennolla itseäsi kehittämässä. Ruumiini on oltava siellä, mihin se käsketään.
Enkö ole kuin numero, jota tilastot määräävät? Eikö ruumiini ole kuin tavarapaketti, jota voidaan mielin määrin heitellä paikasta toiseen? Tässä herää kysymys, onko edes henkeni vapaa.
Herää myös kysymys, kuka tai mikä se on, joka ruumiistani saa päättää ja määrätä. Kuka minut omistaa? Kenen määräysvaltaa vastaan kapina on aloitettava?
Minulle annetaan uhkavaatimuksella osoituksia johonkin paikkaan, mikä ei ole minun valintaani vaan ihan jonkun muun. Minut voidaan sijoittaa aktivoinnin nimissä jonnekin, ihan sama minne roikkumaan ja notkumaan, kunhan olen pois jostain tilastoista.
Arkipäivisin minun on oltava "työmarkkinoiden käytettävissä" eli en saa olla viranomaisten mielestä väärässä paikassa kuten luennolla itseäsi kehittämässä. Ruumiini on oltava siellä, mihin se käsketään.
Enkö ole kuin numero, jota tilastot määräävät? Eikö ruumiini ole kuin tavarapaketti, jota voidaan mielin määrin heitellä paikasta toiseen? Tässä herää kysymys, onko edes henkeni vapaa.
Herää myös kysymys, kuka tai mikä se on, joka ruumiistani saa päättää ja määrätä. Kuka minut omistaa? Kenen määräysvaltaa vastaan kapina on aloitettava?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei täällä nykysuomessa monellakaan ole enää ihmisarvoa. Jengiä viskotaan ihan minne sattuu surutta. Sairasta menoa!
Olisi toki kaikille edukkaampaa, että tekijät ja työnantajat löytäisivät toisensa, niin ei olisi kellääm marisemistakaan, mutta nykyinen menettely jossa osoitetaan työtä tai harjoittelua tai kurssitusta, niin ainoastaan viha löytää toisen vihan.
Älä sure!
Se ruumiisi on sinullekin vain lainaa.
Rappeutuu ja kuolee pois aika nopeaan.
Turha kiintyä liikaa.
Ja aina se ruumis on ollut kauppatavaraa.
Ja tulee olemaan.
Kiva että olet löytänyt oman ruumiisi arvon.
terävä huomio!
--elätkö itse jossain ruusunpunaisessa teko-unelmassa -joka ei pidä paikkaansa-
--ota asiat realistisesti, niin ei tule mitään stressiä eikä turhia luuloja ja et juokse väärien asioiden perässä.
--kun ymmärrät totuuden et ruikuta!
Niin, eikös olekin.
Kaikki riippuu miten asian ottaa...aikalailla ihmisestä ja luonteestakin kiinni.
Itsellä joskus työttömyyspätkät venyneet pidemmiksikin, mutta enpä ole niistä paineita ottanut. Itse ajattelen asiat puhtaasti niin, että aikansa kutakin ja kunhan pitää "viralliset tahot" tyytyväisenä niin puuhailee sitten itse mitä lystää. Eipä siihen nyt paljoa vaadita, lähinnä typerää paperisotkua välillä ja rastia ruutuun.
Työttömyys nyt ei kuitenkaan ole pysyvä olotila jos hakeminen on laaja-alaisempaa. Lähinnä se ongelma monella on taantuminen ja ns. alistuminen. Jos nyt 5-10 vuotta on kotona niin alkaa tietty olla flaksi duunien saamiseen jo heikompoa, mutta alkaa olla monesti jo omasta itsestäkin kiinni. Pään pitää kunnossa ja lähtee siitä, että aina niitä töitä jonkinmittaisia eteen tulee jossain vaiheessa joltain alalta. Itse ainakin olen vielä toistaiseksi selittämisellä ja satunnaisia osa-aikaduuneja ottamalla välttämään kaikki turhat typerät työllistämiset ja muut osoitukset. Niiden tarkoitusta en ole koskaan käsittänyt...
Työkkärin tyytyväisenä pitäminen nyt ei paljoa tunnu vaativan. Hiukkasen kehittelee hyviä selityksiä niin aika hyvin jättää rauhaan.
Aktivointiin osallistuvat joutuvat sen parikertaa viikossa käymään jossakin ei sen enempää.