Vaihdossa olen - enkä petä!

Mirabella

Vanhoja ketjuja aiheesta onkin, mutta...

Löytyykö muita vaihto-opiskelijoita, joilla on kumppani kotimaassa? Tai Suomessa olevia, joilla kumppani vaihdossa? Miten usein pidätte yhteyttä? Kauanko olette erossa? Kauanko olette seurustelleet?

Mä olen vaihdossa koko lukuvuoden yhdessä Keski-Euroopan suurimmista kaupungeista. Ensimmäiset yli 2 kk on menny ja pahin ikävä helpotti ensimmäisten päivien jälkeen. Nyt on "tottunut" välimatkaan, mutta kieltämättä tapaaminen jouluna polttelee tällä hetkellä aika rankasti...:D

Yhteyttä pidetään tekstari(e)n verran päivittäin, puheluita muutama viikossa. (Tiedän, että poikaystäväni kaipaisi enemmän yhteyttä, mutta minulle tulee vain kovempi ikävä, jos yritän roikkua hänessä, vaikka olen tuhansien kilometrien päässä). Ja vuoden aikana tavataan 3-4 kertaa. Yhdessä olemme olleet n. 10 kk ja molemmille vaikuttais olevan ensimmäinen "aikuismainen" suhde. Molemmat ollaan vakavissamme ja pettämisestä on keskusteltu sen verran, että kumpikaan ei sellaista anteeks vois antaa.

Mulla on siinä mielessä "tulenarka" tilanne, et pyörin päivittäin suuressa kaupungissa ja tapaan paljon ihmisiä, joten voisin kuvitella poikaystäväni olevan siitä huolissaan. (Hän itse asuu pienellä paikkakunnalla ja tekee paljon yksinäistä työtä.) Mutta ainoa mies, joka minua oikeasti kiinnostaa, on poikaystäväni. Tiedän, että katselen muita korkeintaan ohimennen - hän on ainoa, joka ajatuksissani pyörii ja tämän olen hänelle hyvällä omallatunnolla kertonut. Välttelen paljon bileitä ja muita iltamenoja, koska muiden riehumisen katselusta tulee vain surullinen olo. Mieluiten kyhjöttäisin kultani kainalossa tai pitäisin hauskaa hänen tai parhaiden ystävieni kanssa.

Poissaolo on avannut silmäni sen suhteen, että odotan vain kesän tulevan nopeasti ja saavani palata kotiin kultani luo. Toivon vain, että hän kestää ikävän yhtä hyvin. Tsemppiä mulle (anteeksi klisee!) antaa ajatus, että jos suhde on tarkoitettu kestämään, se kestää. Ja kun tästä selvitään, sitten todennäkösesti selvitään paljosta muustakin!

Kommentteja?

24

4321

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • menossa

      Jepsis...olenpas sitten taalla rapakon takana ja olen taalla suorittaakseni koko tutkinnon eli on PITKA MATKA viela. Oon ollut taalla melkein vuoden. Vajaa 2 viikkoa ja lukukausi on takana, sitten voinkin lentaa takaisin Suomeen viettamaan joulua rakkaiden ihmisten parissa. Kesalla kavin Suomessa kerran. Vuodessa naemme siis korkeintaan 2krt, silla lentoliput ovat liian kalliita jos lentaa viikoksi Suomeen. Yhteytta pidamme puhelimitse (2-3krt/kk), useimmiten keskustelemme netissa tai tekstailemme, joka paiva siis.
      Ikava on kova, tiedan. Joskus tuntuu pahalta kun nakee campuksella pareja jotka kavelevat kasi kadessa jne.
      Olemme seurustelleet melkein 3 vuotta. Nuoreja ollaan kylla viela. Suurin pelkoni on se, etta kasvamme erilleen. En tieda miten kauan meidan suhde kestaaa tata valimatkaa, toivon vain parasta nyt.
      Onnea sulle!

    • Niin no

      Jos näin on, olet todella harvinaisuus suomalaisten naisten joukossa. Toivottavasti poikaystäväsi osaa arvostaa sitä.

      Toisaalta, olen melko varma että muutaman kk päästä olet toista mieltä.

    • ...kohta kotiin

      Kolmen kuukauden vaihto alkaa olla loppusuoralla, viikon paasta on edessa kotiinpaluu.

      Kolme kuukautta nyt ei mahdottoman pitka aika ole, mutta ikava ehtii siinakin ajassa tulla. Olemme seurustelleet n. nelja vuotta, joten siina mielessa on helpompaa, koska suhde on jo melko vakiintunut.

      Yhteytta pidetaan tekstiviesteilla, sahkopostilla ja n. kerran viikossa soitellaan. Puhelinlaskut onkin moninkertaiset verrattuna siihen aikaan, kun olin viela Suomessa, vaikka eri paikkakunnilla asuimmekin.

      Ikavasta huolimatta paatin jo alussa, etta otan vaihdosta kaiken mahdollisen irti, joten en ole valtellyt bileita tai muitakaan iltamenoja - painvastoin. On helpompaa, kun pitaa itsensa kiireisena, jotta ei ehdi kaipaamaan niin paljon. Tama ei kuitenkaan tarkoita sita, etta unohtaisin kumppanini Suomessa, ei tulisi mieleenkaan lahtea kenenkaan toisen matkaan ja pettaa, vaikka kiinnijaamisen riski olisikin olematon. Minulle on maailmassa vain yksi mies, enka muita halua. Valimatka on vain vahvistanut tata tunnetta.

    • Juulia

      Mie oon Saksassa, koko vuoden olen vaihdossa, ja poikaystäväni kanssa olen seurustellut vuoden. Yritämme järjestää niin, että erossa joudumme olemaan korkeintaan kaksi kuukautta kerralla. Nyt olen lähdössä kotiin aamulla kello 6.

      Musta itsestä tuntuu, että kyllä tämä 2 kk on aika lähellä omaa erossaolomaksimia, kaipuu ja ikävä on niin iso, että jos en pääsisi nyt näkemään Rakkaintani, ostaisin kuitenkin lentoliput ja lähtisin meneen kotia kohti. En tajua, miten muka voisi vehdata jonkun muun kanssa, kun on vaan oma Rakkain koko ajan mielessä. Skypetämme päivittäin tunnin tai pari, tosin useammissa pätkissä ja lähettelemme meilejä. Skype on kyllä ihan elämän pelastaja, sen avulla pystyy viettämään edes jotenkin normaalia parisuhde-elämää.

      Tosin täälläkin vaihtarituttavapiirissäni näyttää siltä, että harvinaista on tämä tämmöinen etäsymbioosi. Kymmenen vaihtarituttuani (puolalaisia, tsekkejä, norjalaisia, englantilaisia, jenkkejä) on eronnut etäsuhteestaan,pari jatkaa suhteissaan (unkarilainen, tsekki) ja pari on vähän epävarmoja (jenkki, italialainen) siitä miltä tilanne näyttää kun menee takaisin kotiin jouluksi.

      Musta näyttää siltä, että on ihan ihmisistä itsestään ja suhteen laadusta kiinni, hajoaako vai eikö. Jotkut hajoaa siksi, että jomman kumman pää ei kestä, jotkut siksi että toinen osapuoli on miettinyt eroa jo ennen lähtöä, ja jotkut siksi, että löytyy joku uusi. Ei ole kansallisuudesta kiinni.

    • nainenn

      Harva suomailinen nainen tohon pystyy. Onnenpekka on joka sinut on saanut. Itselleni jos tuollainen tilanne kävisi, olisin 99% varma että tyttökaverini pettäisi minua. Itse taas en voisi pettää jos tietäisin toisen odottelevan minua. Kaverinikin tyttöystävä on lähdössä puoleksivuodeksi vaihtoon ja ehdotti että ovat sen ajan erossa. Ei tollanen voi toimia, että pidetään eroa ja pannaan sillä välil ketä lystää. Jos oikeeta rakkautta niin ei silloin tarvitse toisia. Mistä uskollisia naisia vielä löytyisi?

      • Mirabella

        Kiitos vastauksista kaikille jo tähän mennessä! Ihanaa kuulla, että kohtalotovereita löytyy!

        Tosin ihmettelen vähän, miksi uskollisuutta pidetään nykypäivänä niin ihmeellisenä ominaisuutena. Kyllä niitä uskollisia kumppaneita (naisia ja miehiä) löytyy - niin ainakin kuvittelen. Riippuuko se sitten siitä, että tuntee toisen olevan se puuttuva puolisko, vai onko tuo uskollisuus vain ominaisuus ("Perkele, vaikka tuon kanssa on alettu, niin minähän en petä..."). Joku sanoikin jossain osuvasti: "Tosi rakkaus on sitä, kun uskollisena pysyminen on kivaa!"


    • vaihdossa 2x

      olen nyt toista kertaa vaihdossa ja poikaystävä kotimaassa. ekalla kerralla olisin voinu pettää, olin sen verran nuori ja seikkailunhaluinen, mut ties et toinen odottaa. No siinä kävikin niin et se petti mua Suomessa...
      Nyt on uus poikaystävä (oltu 4 v. yhdessä) eikä tulis mieleenkään pettää. Yhteydessä ollaan pari kertaa viikossa. Tuntuu mukavalta saada omaakin rauhaa välillä täällä ulkomailla ja kun tulen kotiin on taas hauskempi nähdä

    • jätetty

      Mä siis jäin tänne kotisuomeen odottelee. Mutta eipä kestänyt suhde, aluksi oli ikävä ja sitten alkoi vaihtarielämä nousta hattuun ja sinkkuus tuntu hänestä niin ihanalta. Onneks ei kuitenkaan pettänyt...

      Vaikka kävin siellä, niin silti se ei asiaan vaikuttanut, vain hetkellisesti, taas oltiin kuin paita ja peppu, mut sitten ku lähdin unohtui Suomi ja meikäläinen aika pikaisesti. Erottiin. Yhteinen aikamme kesti 8kk ja toinen kunnon parisuhde molemmilla. Mutta tais tyttö olla vähän liian nuori, ainakin ajatus maailmaltaan.

      Tosin ollaan vielä kyllä melkein päivittäin yhdeydessä. Ja kyllä me välitämme toisistamme. Eikä hänelle ole ketään toista siellä, kuulemma vain tapaili jotakuta muutaman treffin merkeissä, mut sit se sai jäädä siihen. Ja nyt hän tulee tänne Suomeen joululomalle, joten katsotaan... nyt on kuulemma "ihana nähdä"!

      • Mirabella

        Heräsi uteliaisuus... Oletkos minkä ikäinen? Voihan olla, että kultasi säikähti välimatkaa ja pisti "varalta" poikki, ennenkuin sortuu houkutuksiin tai kuulee sinun pettäneen. (Kotiinjääneellä voi olla verukkeena se, että toinen on siellä "kaukana ulkomailla".) Tai sitten hän käytti välimatkaa tekosyynä, en voi tietää. Mutta jos olette kovin nuoria tai muuten vain vielä kokeilunhaluisia, ei suhde todennäköisesti kestä. Suuntaan tai toiseen - se on varmaa, että vaihdon jälkeen olette joka tapauksessa viisaampia!


      • kohtalo erotti
        Mirabella kirjoitti:

        Heräsi uteliaisuus... Oletkos minkä ikäinen? Voihan olla, että kultasi säikähti välimatkaa ja pisti "varalta" poikki, ennenkuin sortuu houkutuksiin tai kuulee sinun pettäneen. (Kotiinjääneellä voi olla verukkeena se, että toinen on siellä "kaukana ulkomailla".) Tai sitten hän käytti välimatkaa tekosyynä, en voi tietää. Mutta jos olette kovin nuoria tai muuten vain vielä kokeilunhaluisia, ei suhde todennäköisesti kestä. Suuntaan tai toiseen - se on varmaa, että vaihdon jälkeen olette joka tapauksessa viisaampia!

        Olen 21 ja tyttö 20v, eli nuoriahan me ollaan.. kummallakin on omat jutut, kuten opiskelu ja mulla urheilu, näistä ei noin vaan voi luopua.

        Ehkä mä vähän dramatisoin aikaisemmin... ei hän varsinaisesti jättänyt mua! Heti lähdön jälkeen oltiin päivittäin yhteydessä ja kyllä hän ikävöi. Samalla hän kyllä toitotti kuinka hienoa siellä kaikki oli. Sitten hän päätti jäädä koko vuodeksi vaihtoon, ku alunperin oli tulossa jouluksi pois. Siitä se alamäki sitten lähti. Ja se olin minä joka hajosin täällä ja hän yritti pitää suhdetta yllä. Mä ehdotin et erotaan, mut hän ei halunnut, koska "vuosi on lyhyt aika".

        Lopulta hän ei enää kestänyt ja halusi erota, koska "tunteet ja käytäntö" ei sovi yhteen. "Haluaa olla sinkku". Ehkä suurin syy miksi erottiin on se että hän saattaa jäädä suorittamaan opinnot ulkomaille.

        Nyt ollaan oltu kuitenkin tiiviisti yhteydessä ja hän utelee koko ajan mun naisasioista, tiedä sit onko mustasukkainen? Haluaa nähdä heti ku tulee Suomeen. Sano myös, että välillä havahtuu siihen mitä on tullut tehneeks: pilannut suhteen ainoaan ihmiseen, joka todella välittää täällä hänestä. Mutta kuitenkin lisää, että näin taitaa olla molemmille parempi.


      • vielä...
        Mirabella kirjoitti:

        Heräsi uteliaisuus... Oletkos minkä ikäinen? Voihan olla, että kultasi säikähti välimatkaa ja pisti "varalta" poikki, ennenkuin sortuu houkutuksiin tai kuulee sinun pettäneen. (Kotiinjääneellä voi olla verukkeena se, että toinen on siellä "kaukana ulkomailla".) Tai sitten hän käytti välimatkaa tekosyynä, en voi tietää. Mutta jos olette kovin nuoria tai muuten vain vielä kokeilunhaluisia, ei suhde todennäköisesti kestä. Suuntaan tai toiseen - se on varmaa, että vaihdon jälkeen olette joka tapauksessa viisaampia!

        En usko että välimatka olisi ollut tekosyy. Kyllä meillä oli sen verran ihanaa yhdessä ja jonkunlainen yhteys, että en usko...
        Ehkä hän vähän säikähti välimatkaa, ja ahdistu meijän tilanteesta.. "mitäs jos meistä ei tulekkaan sitten mitään" - parempi olla erossa sitten nyt ja kummatkin voi elellä vapaammin..

        Ehkä on enemmän kyseessä tauosta, kuin lopullisesta erosta..


    • yks vaihtari

      Täällä myös yksi vaihtarityttö rapakon takaa, jonka poikaystävä on Koti-Suomessa ja suhde kukoistaa välimatkasta huolimatta. Kyseessä on "vain" syyslukukauden vaihtojakso, joten erossa ollaan melko tarkalleen neljä kuukautta. Nyt, kun vaihtoa on jäljellä enää vajaat pari viikkoa voin jo todeta, että hyvin on mennyt, mutta kyllä ikävä on ollut koko ajan suuri. Ollaan seurusteltu pari vuotta.

      Yhteyttä pidämme päivittäin sähköpostilla tai Skypellä, ja jos toinen ei pääse koneelle, niin sitten tulee avuksi tekstiviestit. Eläköön nykyajan tekniikka.

      Mä olen kanssa samaisella kliseisellä kannalla, että jos suhteemme olisi vaihdon takia mennyt poikki, niin yhtä hyvin se olisi mennyt poikki jostain muustakin syystä. Ja päin vastoin kävi, suhteemme on vain vahvistunut, luottamus on lisääntynyt ja osaan arvostaa entistä enemmän poikaystävääni.

      Ja pianhan tuo kärsivällisyys palkitaan...

    • säästää

      Suosittelen kaikille vaihtareille! Mikki ja kuulokkeet (halvimmat 15e) ja voi jutella kultansa kanssa tunteja putkeen ja puhlasku 0e!

    • mija26

      Kun itse olin vaihdossa jokunen vuosi sitten, villinä ja vapaana, säälin suorastaan pariutuneita kanssasiskoja, joiden vaihtoaika kului kämpillä nököttäen. Ihmettelin, ettei kai se pariutuminen voi/saa elämistä kuitenkaan estää.. Nyt sitten olen vastaavassa tilanteessa taas, siis ulkomailla, mutta tällä kertaa rakastunut ja olosuhteiden myötä eri maassa kuin miekkonen. Kaikkea olisi, nähtävää ja koettavaa, mutta mikään ei jaksa innostaa kun ei voi jakaa sitä toisen kanssa ja kaikkialla kuitenkin on niitä ahdistavia pariskuntia liimautuneina toisiinsa.. Siispä nökötän kämpillä tv:n ja tietokoneen kanssa, ellen chattaile miehekkeen kanssa.. Joo, säälittävältähän tuo kuulostaa, mutta ulkona vaan masennun entisestään..

      • Mirabella

        Viestis loi taas uskoa, etten oo ihan toivoton kotikissa ja tylsimys, kun suurimman osan ajasta kämpillä vietän. Mutta kuitenkin: otan osaa! Ei mua huvita osallistua monelle tyhjänpäiväselle vaihtariretkelle vain sillä periaatteella, että "kun täällä kerran ollaan", jos voin käyttää samat rahat lentolippuihin kullan luo Suomeen! Väkisin tekeminen ei nappaa, ja jos tämä meininki tuntuu nyt oikealta, ei varmasti harmita jälkikäteen. Rellestämisellä tienaa korkeintaan yhden "villin" vaihtarivuoden, suhteen vaalimisella kenties onnellisen loppuelämän!


      • ...kohta kotiin
        Mirabella kirjoitti:

        Viestis loi taas uskoa, etten oo ihan toivoton kotikissa ja tylsimys, kun suurimman osan ajasta kämpillä vietän. Mutta kuitenkin: otan osaa! Ei mua huvita osallistua monelle tyhjänpäiväselle vaihtariretkelle vain sillä periaatteella, että "kun täällä kerran ollaan", jos voin käyttää samat rahat lentolippuihin kullan luo Suomeen! Väkisin tekeminen ei nappaa, ja jos tämä meininki tuntuu nyt oikealta, ei varmasti harmita jälkikäteen. Rellestämisellä tienaa korkeintaan yhden "villin" vaihtarivuoden, suhteen vaalimisella kenties onnellisen loppuelämän!

        Pakko kommentoida hiukan...

        Tai no, en taida jaksaa. Sen verran turhautunut olen omiin vaihtarikavereihini, jotka painelevat kampille itkemaan, kun nakevat kasikadessa kulkevan pariskunnan. Meille vaihtoon lahteminen ei ollut pakollista, vaan vapaaehtoista. En ymmarra, mita jarkea on lahtea vieraaseen maahan ja kulttuuriin vain istuakseen neljan seinan sisalla, toivoen kotiin paasemista. Eiko aika kuluisi mukavammin, jos lahtisi ulos tapaamaan uusia ihmisia ja tutustumaan uusiin paikkoihin? Itse olen pyrkinyt matkustelemaan taalla mahdollisimman paljon ja osallistumaan paikallisiin rientoihin, ja sen myota vaihdosta on tullut unohtumaton kokemus. Ei ulos lahteminen valttamatta tarkoita rellestamista, eika rellestaminenkaan sulje pois "suhteen vaalimista" (riippuen tietysti rellestamisen laadusta...) Katuisin varmasti jalkeenpain, jos olisin tuhlannut nama kuukaudet koti-ikavassa piehtaroimiseen. Tuskin parisuhde siihen kuolee, etten joka hetki ajattele poikaystavaani. Minulla on omakin elama elettavana.


      • arvaat
        ...kohta kotiin kirjoitti:

        Pakko kommentoida hiukan...

        Tai no, en taida jaksaa. Sen verran turhautunut olen omiin vaihtarikavereihini, jotka painelevat kampille itkemaan, kun nakevat kasikadessa kulkevan pariskunnan. Meille vaihtoon lahteminen ei ollut pakollista, vaan vapaaehtoista. En ymmarra, mita jarkea on lahtea vieraaseen maahan ja kulttuuriin vain istuakseen neljan seinan sisalla, toivoen kotiin paasemista. Eiko aika kuluisi mukavammin, jos lahtisi ulos tapaamaan uusia ihmisia ja tutustumaan uusiin paikkoihin? Itse olen pyrkinyt matkustelemaan taalla mahdollisimman paljon ja osallistumaan paikallisiin rientoihin, ja sen myota vaihdosta on tullut unohtumaton kokemus. Ei ulos lahteminen valttamatta tarkoita rellestamista, eika rellestaminenkaan sulje pois "suhteen vaalimista" (riippuen tietysti rellestamisen laadusta...) Katuisin varmasti jalkeenpain, jos olisin tuhlannut nama kuukaudet koti-ikavassa piehtaroimiseen. Tuskin parisuhde siihen kuolee, etten joka hetki ajattele poikaystavaani. Minulla on omakin elama elettavana.

        Tunnistan sut kirjoitustyylistäsi m.

        Kerron sulle näin tyylikkäästi tämän foorumin kautta että en ole koskaan tavannut aikuista ihmistä jolla olisi yhtä lapsen ajatusmaailma kuin sulla. Sen oikeasti huomaa että olet kasvanut tynnyrissä.

        Toivon että opit siellä D:ssa vähän elämää ja maailman menoa. Sanon suoraan: olen saanut susta kuvan että olet henkisesti keskinkertainen alemmuudesta kärsivä nörtti. Et osaa tavoitella muuta kuin porvarillista menestystä koska vain siihen sulla on resursseja. Kunpa elämä heittäisi sut tilanteeseen joka aukaisisi silmäsi, niin susta tulisi oikeasti mielenkiintoinen muillekin kuin itsellesi.

        Ole vaihdossa vähän pitempään, se tekis sulle hyvää!


      • Mirabella
        arvaat kirjoitti:

        Tunnistan sut kirjoitustyylistäsi m.

        Kerron sulle näin tyylikkäästi tämän foorumin kautta että en ole koskaan tavannut aikuista ihmistä jolla olisi yhtä lapsen ajatusmaailma kuin sulla. Sen oikeasti huomaa että olet kasvanut tynnyrissä.

        Toivon että opit siellä D:ssa vähän elämää ja maailman menoa. Sanon suoraan: olen saanut susta kuvan että olet henkisesti keskinkertainen alemmuudesta kärsivä nörtti. Et osaa tavoitella muuta kuin porvarillista menestystä koska vain siihen sulla on resursseja. Kunpa elämä heittäisi sut tilanteeseen joka aukaisisi silmäsi, niin susta tulisi oikeasti mielenkiintoinen muillekin kuin itsellesi.

        Ole vaihdossa vähän pitempään, se tekis sulle hyvää!

        Tunnistan sun kaltaiset vittuilijat a.

        Kerron sulle näin tyylikkäästi tämän foorumin kautta että viestissäsi ei ollut paljon sisältöä. Tarkoitus oli ilmeisesti pahoittaa mieleni. "Porvarillinen menestys" on varmasti mielenkiintoista tavoiteltavaa, sillä en ymmärrä mitä sillä tarkoitat. Mutta olenhan tynnyrissä elänyt, henkisesti keskinkertainen,...jne.

        Toivottavasti elämä heittää sutkin tilanteeseen joka aukaisee silmäsi, niin susta tulisi itsellesi yhtä hienotunteinen kuin mitä jo muille olet.

        Terveisiä S:een P:sta! (Ihmettelen, miksi vaivauduin edes vastaamaan, mutta sil vous plait...)


      • mija26
        ...kohta kotiin kirjoitti:

        Pakko kommentoida hiukan...

        Tai no, en taida jaksaa. Sen verran turhautunut olen omiin vaihtarikavereihini, jotka painelevat kampille itkemaan, kun nakevat kasikadessa kulkevan pariskunnan. Meille vaihtoon lahteminen ei ollut pakollista, vaan vapaaehtoista. En ymmarra, mita jarkea on lahtea vieraaseen maahan ja kulttuuriin vain istuakseen neljan seinan sisalla, toivoen kotiin paasemista. Eiko aika kuluisi mukavammin, jos lahtisi ulos tapaamaan uusia ihmisia ja tutustumaan uusiin paikkoihin? Itse olen pyrkinyt matkustelemaan taalla mahdollisimman paljon ja osallistumaan paikallisiin rientoihin, ja sen myota vaihdosta on tullut unohtumaton kokemus. Ei ulos lahteminen valttamatta tarkoita rellestamista, eika rellestaminenkaan sulje pois "suhteen vaalimista" (riippuen tietysti rellestamisen laadusta...) Katuisin varmasti jalkeenpain, jos olisin tuhlannut nama kuukaudet koti-ikavassa piehtaroimiseen. Tuskin parisuhde siihen kuolee, etten joka hetki ajattele poikaystavaani. Minulla on omakin elama elettavana.

        No hei, ymmärrän kyllä sinuakin, just noin nimittäin ajattelin silloin kun itse aikoinani vietin vuoden ulkomailla vaihdossa.Olin tuolloin vapaa, ja suorastaan säälin seurustelevia kavereitani, jotka päivystivät poikaystävän päivittäistä klo 18 puhelinsoittoa. Nyt lähdin työn perässä reissuun, pakko ei minullakaan ollut: lähdin, koska 'mullakin on oma elämä elettävänä'. En vaan voi sille mitään, ettei hippaaminen jaksa kiinnostaa ja pariskuntien seura ahdistaa, kun ikävä piinaa.Onneksi pian on joululoma, rakkaan kainalossa.Säälittävää tai ei.


      • mija26
        Mirabella kirjoitti:

        Tunnistan sun kaltaiset vittuilijat a.

        Kerron sulle näin tyylikkäästi tämän foorumin kautta että viestissäsi ei ollut paljon sisältöä. Tarkoitus oli ilmeisesti pahoittaa mieleni. "Porvarillinen menestys" on varmasti mielenkiintoista tavoiteltavaa, sillä en ymmärrä mitä sillä tarkoitat. Mutta olenhan tynnyrissä elänyt, henkisesti keskinkertainen,...jne.

        Toivottavasti elämä heittää sutkin tilanteeseen joka aukaisee silmäsi, niin susta tulisi itsellesi yhtä hienotunteinen kuin mitä jo muille olet.

        Terveisiä S:een P:sta! (Ihmettelen, miksi vaivauduin edes vastaamaan, mutta sil vous plait...)

        Älä välitä.. Veikkaisin, että edellinen joko kuvitteli tunnistavansa sinut, tai sitten tuon hajatelma-tyypin - hänellehän tämä oikeastaan vastasi?

        D'ailleurs, moi aussi je suis sur P..quelque part..:) Mais bon, il y a plein de finlandais dans cette ville.


      • arvaat
        mija26 kirjoitti:

        Älä välitä.. Veikkaisin, että edellinen joko kuvitteli tunnistavansa sinut, tai sitten tuon hajatelma-tyypin - hänellehän tämä oikeastaan vastasi?

        D'ailleurs, moi aussi je suis sur P..quelque part..:) Mais bon, il y a plein de finlandais dans cette ville.

        Ta raison c'est a hajatelma que ma réponse etait destinée. Mais toi aussi Mija14 tu peux m'la faire, conne.

        Et de toute facon, ta rien dautre a faire a P que de glander ici sur une page soomalainen? Triste...J'parie que t'es encore une finoche stupide avec des jambes courtes et t'aimes bien boire du cidre sucrée.

        -devine qui


      • mija26
        arvaat kirjoitti:

        Ta raison c'est a hajatelma que ma réponse etait destinée. Mais toi aussi Mija14 tu peux m'la faire, conne.

        Et de toute facon, ta rien dautre a faire a P que de glander ici sur une page soomalainen? Triste...J'parie que t'es encore une finoche stupide avec des jambes courtes et t'aimes bien boire du cidre sucrée.

        -devine qui

        Oueih, la vie est triste. Et oueih, j'ai les jambes tout courtes, mais par contre les cuisses, elles sont longues.:D

        "-devine qui"
        Selon ton francais je dirais une finlandaise de "banlieue" de Tampere...qui a eu un petit coup de main de son copain maghrébin pour pouvoir (mal) écrire un texte si long..

        Hyvää jatkoa Hervantaan, pupuseni.


    • pian ohi

      Heippa,
      mulla on mies vaihdossa. Lähti syksyllä ja onneksi enää kuukausi edessä. Yhdessä ollaan oltu pian 7 vuotta.

      Mieliala on vaihdellut tosi paljon. Kannustin miestäni lähtemään, koska oon aina tiennyt tämän olevan hänen haaveensa. Olisi ollut itsekästä kieltää. Sen kyllä sanoin, että puoli vuotta on maximi... vuosi olisi tuntunut siltä, että meidän suhteella ei ole arvoa. Tosin ehkä eri asia kuin teillä, kerta olemme olleeet niin kauan yhdessä ja suunnitelmissa on naimisiin meno ja lapset lähitulevaisuudessa.

      Alku meni hyvin kun tiesin, että pääsen häntä sinne moikkaamaan. Loppu onkin sitten mennyt vaihtelevasti. Mitä lähempänä kotiin palaaminen on sitä enemmän on ikävä.

      Vaikka kannustinkin häntä lähtemään niin aina välillä myös syyllistän häntä. Eikö rakasta mua tarpeeksi kun pystyi lähtemään? Eikö meidän suhde merkkaa mitään? Välillä on tuntunut, että mun oma elämä junnaa paikallaan sillä hän kuuluu niin vahvasti tulevaisuudensuunnitelmiini... elämä ei etenen mihinkään ilman häntä. Odotan vaan, että tulee Suomeen ja päästään ottamaan seuraava askel elämässä. Onneksi noi on ohimeneviä ajatuksia. Ja onneksi tiedän, että voin luottaa häneen. Mutta aina välillä oma mieli tekee kepposen ja sitä rypee itsesäälissä täällä kylmässä Suomessa :)

    • Napsu

      Tulee huvittunut olo lukiessa näitä vuodatuksia. Voi teitä raukkoja. Anteeksi vain mutta en voi sille mitään. Suurin osa täällä kirjoittelevista lienee nuoria tai kokemattomia, tai molempia, kun pieni ero ja uskollinena pysyminen ottaa noin koville. Ymmärrettävästi vapaus voi huumata pään ja ulkomailta löytyy houkutuksia, mutta jos niistä oikeasti tulee ongelmia niin kannattaisi vähän miettiä onko ylipäätään kypsä suhteeseen.

      Tyttöystäväni jonka kanssa olen seurustellut kolme vuotta, lähti vuosi sitten Atlantin toiselle puolelle. Viimeksi näimme joululomalla, sitä ennen viime kesänä. Voin olla naiivi, mutta en ole edes ajatellut pettämistä tai jättämistä, ja olen aika vakuuttunut siitä ettei tyttönikään. Meillä on molemmillä ikää lähes 30 vuotta, joten pahin munaskuissa poltteleva nuoruuden palo laantunut ja käytöstä ohjaa enimmäkseen pääkopan sisältö.

      Kyllä se on niin että jos on henkisellä tasolla yhdessä, niin pysyy yhdessä vaikkei fyysisesti olisikaan toisen luona. Ja ellei henkistä yhteyttä ole, ei fyysinenkään yhteys kaikkea pelasta.

      Toisaalta, tiedän kyllä että pitkän eron aikana ajatukset ja odotukset toisesta saattavat muuttua ja mennä ristiin. Siksi asioista pitää puhua. Mutta vanhetessa rauhoittuu ja oppii ymmärtämään.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1910
    2. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      834
    3. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      787
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      258
      717
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      698
    6. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      669
    7. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      653
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      633
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      633
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      626
    Aihe