Miksi ihmiset eivät enää kunnioita itseään saatikka toisiaan. Näitä tekstejä täällä lukiessa tulee heti mieleen että mikä näitä ihmisiä vaivaa kun roikkuvat kehnoissa suhteissaan.
Eikö enää osata keskustella keskenään ja tehdä toimivaa parisuhdetta?
Ihmettelen vielä niitä jotka ovat jo tehneet kaikkensa niin jatkavat itseään riistävässä suhteessa.
Jos pariskunta on tehneet selvät pelisäännöt suhteessaan niin muuttuvista olosuhteista ei muu auta kuin luoda uudet säännöt tai erota. Mielestäni parisuhteeseen menevän ihmisen on tiedettävä jo se fakta että sitä suhdetta ei voi yksin tai toinen osapuoli rakentaa vaan se on molempien "työ". Turha syytellä toista jos toinen osapuoli ei enää kiinnosta tai toisessa on jotain vikaa.
Jos suhde kusee tarpeeksi kauan ja tietää tehneensä kaikkensa myös joustaen niin turha sitä itseään enään kiusata ja voida huonosti. Ainahan parisuhteeseen tulee karikoita mutta se on parista kiinni miten niistä selvitään ja mitä kaikkea sietää suhteessaan tapahtuvan. Jos suhde ei toimi ja sen aina joutuu toteamaan niin se suhde ei tule toimimaan.
Hyvät ihmiset rakastakaa itseänne sentään niin paljon että voitte elää elämäänne hyvin. Lopettakaa itsenne kiusaaminen ja hankkikaa parisuhde joka on edes tyydyttävä.
käsittämätöntä
7
759
Vastaukset
- kohta exä
Niin, olet ihan oikeassa, minäkin ajattelen pohjimmiltani noin. Mutta miksiköhän sitä on niin vaikea silti omaan elämään soveltaa. Juuri siksi, että kyse on omasta elämästä.... Ennenkaikkea siinä on kyse kasvamisesta, siitä, että tajuaa itsestään vielä jotain, juuri silloin kun vaikeimmalta tuntuu. Vasta sitten sen tietää, mitä se tarkoittaa, kun elämä koettelee.
Mutta luulenpa, että silloin se juuri meneekin oikein, kun se koettelee, silloin siitä oppii.
Tällä tavoin lohduttaudun, kun kiusaan itseäni ja puolisoani ja hän vastaavasti itseään ja minua.
Kyllä tästä ero tulee... Toivottavasti teemme tämän oikein, jotta osaamme seuraavalla kerralla, jos uskallamme, suhtautua parisuhteeseen vielä vakavammin, mutta ennenkaikkea kunnioittavammin.
Mikä sopii meille ei sovi kaikille. Toisaalta kukaan ei tiedä sitä omaa rajaansa, ennenkuin on kokenut sen. Jälkikäteen sen vasta tietää. - mistä kysymys???????
Surullista on nämä jutut luettavaa, taitaa olla näin etteivät ihmiset mitään pelisääntöjä juuri yhteenmennessä tee. Voi olla että sitoudutaan vain siihen naimisiinmeno tapahtumaan, ja lopulta eroamiseen. Ei ollutkaan sellanen unelmien juttu. Kun on ihastunut tai rakastunut, maailma tuntuu sen ihastuksen kanssa hienolta, kun ei silloin pysty näkemään mitään negatiivista, sitten onkin ihmetyksen aihe se arjen eläminen, ja jotkin suhteet mistä täällä kirjotetaan, ei täytä minbkäänlaisia parisuhteen kriteerejä, paitsi että eletään samankaton alla.
Itsensä tunteminen ja tyytyväisyys omaan elämään näyttää sen myötä myös olevan kovin heikkoa.
Muista että nämä suhdesivut ovatkin ongelmaisten kohtauspaikka, ei täällä ole mitään syytä ihmisten roikkua, joilla elämä kulkee normaalirataa.
Itsekin elänyt omaa suhdetta ennemmän päin peetä, kun osannut sitä kunnolla elää. Vasta kova kriisi ja siihen saatava ammattiapu auttoi meitä näkemään kuinka parisuhteessa pitäisi elää, että molemmat voivat hyvin ja viihtyvät.
Meitä ihmisiä opetetaan lapsuudessa perheen sisäiset elämismekanismit ja koulussa kosolti yleistietoa ja sitten opiskelut ammattiin sen kaiken lisäksi. Mutta missä opetetaan parisuhteessa elämistä? Pappi sanoo aamen ja sitä ennen hyvinkin viisaita sanoja vihkikaavassa, mutta harva meistä niitä siinätilanteessa sisäistää, ne kaivetaan korkeintaan esiin kun toinen on jo jäänyt kiinni uskottomuudesta. Ja sekin on kumma kuinka nykyinen viihdekultuuri tukee yksilönvapautta ja seikkailua ja nautintoa hakevaa ihmistä, vähemmän missään näkee mainittavan uskottomuuden pimeästä puolesta ja sen aiheuttamasta tuskasta ja miten isoilla panoksilla siellä usein pelataan. Kuitenkin jo yhteikunnalliseti kyse on kalliista paukusta, yli 70% mielenterveysongelmista johtuu näistä ihmissuhdekiemuroista. Osa meistä kuitenkin oppii sen kovemman kautta, toiset ei koskaan ja pieniosa on ne jotka ovat tarpeeksi fiksuja ymmärtääkseen ihan ilman päähän potkimista. heillä on kuitenkin oltava hyvä lähtökohta asialle sieltä lapsuudenkodista lähtien. Malli joka tukee hyvää parisuhdetta ja sen myötä osaavat valita puolisonsa jolla samat lähtökohdat.- iinsa
Olipa hyvää luettavaa. Me ollaan ihmisiä. Ihmiset eivät osaa toimia aina niin että se olisi oikein, vaikka tarkoittaisivatkin. Arvostan niitä jotka yrittävät, mutta osaavat myös luovuttaa ennenkuin on liian myöhäistä. Miten yrittäminen mitataan, mikä on tarpeeksi ja mikä liian vähän? Se vastaus on just niin erilainen kuin me ihmiset olemme. Ei kai kukaan mene naimisiin ja sit halua erota vaan haluaa rakentaa yhteistä elämää ja tietä eteenpäin. Ei kuitenkaan hinnalla millä hyvänsä. Itse olen tullut sen yrittämisen ja oman tieni päähän. Enempää en pysty antamaan ja rakentamaan. Olen tehnyt parhaani ja mun on itse seisottava tämän kaiken takana.
Olen jo kuullut et miten katkera toinen on päätöksestäni ja et miten minun pitäsi mennä hoitoon ja kuinka pilaan lapsenikin elämän jne.
Vuoden olen yrittänyt ja rakentanut. Enää en yksin jaksa.
Tiedän, että myös minussa on vikaa ja olen ollut valmis niitä kohtaamaan. Loputtomiin en jaksa ymmärtää puolisoani, kun hän ei ole minua ymmärtänyt. Ottanut sanojani todesta. Hän ei ole toiminut vaan aina on selitys ja syy jossakin itsensä ulkopuolella, minussa ehkä?! Itse olen kasvanut todella paljon ja en haluaisi et kasvu tapahtuu näin. Mielummin olisin nähnyt lapsuudessa oikean perheen mallin ja mielummin osaisin olla viisas ensin en vasta jälkeen, mutta silti, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ehkä huomenna osaan olla viisaampi. Ehkä tämän kaiken jälkeen en enää hakkaa päätäni seinään vaan tiedän mitä haluan ja olen valmis tekemään sen eteen paljon.
Parisuhde on kasvua ja yksi suurimmista kasvun paikoista on lapsen syntymä. Siinä on kasvettava siihen vanhemman rooliin. Toiset pystyvät ja toiset valitettavasti eivät. - on kummallakin
tullut todella surkea malli kotoakäsin. Siitä ollaan varmaan oppimme saaneet.Töitä tehdään tänkin suhteen eteen no melkein 100% joka päivä. Eikä meillä ole mitään kummallisia kiemuroit. Töitä pitää tehdä ihan "normaalinkin" parisuhteen eteen.
- vähän....
iinsa kirjoitti:
Olipa hyvää luettavaa. Me ollaan ihmisiä. Ihmiset eivät osaa toimia aina niin että se olisi oikein, vaikka tarkoittaisivatkin. Arvostan niitä jotka yrittävät, mutta osaavat myös luovuttaa ennenkuin on liian myöhäistä. Miten yrittäminen mitataan, mikä on tarpeeksi ja mikä liian vähän? Se vastaus on just niin erilainen kuin me ihmiset olemme. Ei kai kukaan mene naimisiin ja sit halua erota vaan haluaa rakentaa yhteistä elämää ja tietä eteenpäin. Ei kuitenkaan hinnalla millä hyvänsä. Itse olen tullut sen yrittämisen ja oman tieni päähän. Enempää en pysty antamaan ja rakentamaan. Olen tehnyt parhaani ja mun on itse seisottava tämän kaiken takana.
Olen jo kuullut et miten katkera toinen on päätöksestäni ja et miten minun pitäsi mennä hoitoon ja kuinka pilaan lapsenikin elämän jne.
Vuoden olen yrittänyt ja rakentanut. Enää en yksin jaksa.
Tiedän, että myös minussa on vikaa ja olen ollut valmis niitä kohtaamaan. Loputtomiin en jaksa ymmärtää puolisoani, kun hän ei ole minua ymmärtänyt. Ottanut sanojani todesta. Hän ei ole toiminut vaan aina on selitys ja syy jossakin itsensä ulkopuolella, minussa ehkä?! Itse olen kasvanut todella paljon ja en haluaisi et kasvu tapahtuu näin. Mielummin olisin nähnyt lapsuudessa oikean perheen mallin ja mielummin osaisin olla viisas ensin en vasta jälkeen, mutta silti, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ehkä huomenna osaan olla viisaampi. Ehkä tämän kaiken jälkeen en enää hakkaa päätäni seinään vaan tiedän mitä haluan ja olen valmis tekemään sen eteen paljon.
Parisuhde on kasvua ja yksi suurimmista kasvun paikoista on lapsen syntymä. Siinä on kasvettava siihen vanhemman rooliin. Toiset pystyvät ja toiset valitettavasti eivät.samanlaisilta ajatuksilta kun mulla....Ei oo niin helppoo erota,tai mulle on ainakin ollu vaikeeta.Osin sen takia että aina joku sekaantuu kun saan sen viimesen päätöksen tehtyä!Itsekin mielestäni olen suhteeni eteen tehnyt töitä,paljon töitä.Toinen vaan tuntuu olettavan että kaikki on hyvin aina sillon kun puhun sille normaalilla äänensävyllä.Ja se toinen ei ymmärrä että meitä on nyt neljä.Ei enää vaan me kaks,tai siis hänelle vaan hän itse...sekavasti ilmaistuna.Itsekäs ihminen,ilmeisesti.Tai sitten hän ei voi sille mitään,tai ei ymmärrä itsekkään omaa v:mäisyyttään.Vaikka yksi päivä myönsi kuinka v:mäinen on.Ja sanoi tajunneensa ettei osaa arvostaa mun tekemisiä sillon ku pitäis.Eikä niitä rakkaudenosotuksia mitä oon hälle tehny...Eikä se ihminen koskaan muutu.En oo yrittäny muuttakaan.Mutta jos se on loppu elämänsä noin vittumainen,niin ei se saa koskaan naisia pysymään luonaan.Ja lapsia kun on,niin tarttis tuntee syyllisyyttä kun edes ajattelee eroa.On niin paha olla,ja tuntuu että päivän piristys on ajatella elämää kolmistaan lasten kanssa.Ilman tätä ahdistusta kun toinenkin on kotona...näitä kaikkia hommia jotka yksin täytyy tehdä...varpaillaan kulkemista ettei vaan käytä väärää äänensävyä.Ettei vaan vittuile toiselle.Silmäpussit kasvaa kun ei saa nukkua.Mies saa nukkua kun käy töissä.Ja tehdä vaikka mitä.Kuolemakin olis varmaan helpompaa kun tämä elämä...
- pelleilyä nykyään ?
2 viikkoa tunnetaan, sitten kihloihin ja joskus nopeasti naimisiinkin.
Sitä toistuu ties kuinka monta kertaa.
Ennen seurusteltiin pitkään, suhtauduttiin toisiinsa ja asiaan vakavasti, elämänpituisena projektina. Tutustuttiin kunnolla eikä eletty barbiedoll-nukkekoti-unelmissa.
Nykyään seurusteluun suhtaudutaan vähemmällä vakavuudella kuin 20 euron leivänpaahtimen tai kahvinkeittimen ostoon.
Kertakäyttöhyödyke. Leikki. Kestää minkä kestää.
Uutta suhdetta voi lähteä taas katsastamaan "Suhteitten HalpaTarjoustaloon".- näitä juttuja
tuntuu että osa Suomen kansasta, sieltä nuoremmasta päästä, on ihan hukassa tänä päivänä.
Jos ei nyt osa iäkkäämmästäkin porukasta...
Ovatko jo nykyisten nuorien vanhemmat menettäneet täysin käsityksensä perhe-elämästä ja elämässä eteenpäin selviämisen opettamisesta, jos lapsille annettu malli on tällainen ?
Suomi tulee olemaan luvattu pilleristien maa. Jos suhteita hoidellaan tällä tasolla ja meno tällaista "kuttaperkaa" vailla todellisuuspohjaa, seurauksia hoidetaan varmaan "kemikaalisin" ainein, on se lääkkeet tai viina. Terapiaa tarvitsisivat, mutta se on liian kallista. Tabut ja viina on halpa, mutta tuhoisa lääke. Siihen suuntaan varmaan menee kuitenkin kun realismia ei tunnu olevan ?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1016299
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h814859Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1013122Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p302952Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska262175Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191566Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3371131Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?921130Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311046- 48824