Kaunko kestää

Henkilökohtaista

Useimpien meistä kohdalle on osunut eroja joko omasta aloitteesta tai sitten niin, että mies/nainen on jättänyt. Jos voisit valita, niin kumpi satuttaisi vähemmän se, että erosta on tavallaan jo merkkejä ilmassa, vaikka ero sitten satuttaakin, kun se tapahtuu. Vaiko sen, että ero tulee täytenä yllätyksenä. Jopa niin, että mies olisi vielä pari viikkoa aiemmin ollut valmis lyömään vetoa sormuksen puolesta, jos toisena vaihtoehtona olisi ollut ero. Näin kävi minun kohdallani. Kauanko kestää päästä asian yli?

11

1386

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jääpi

      Kyllä ero yllätyksenä on mielestäni pahempi. Eroa ei edes heti tajua, mitenkään et pysty valmistautumaan siihen.

    • Riina)

      Tietenkin! Jos on ehtinyt olla riitoja ja erimielisyyksiä, niin ero ei ole samanlainen shokki kuin jos se tulee "tyhjästä".

      Minut myös jätettiin keväällä täysin yllättäen. Se oli elämäni kovin paikka, mutta selvisin siitä. Mieheni jätti minut kunnioittaen. Hän kertoi syyn, jota ei voi ohittaa olankohauttamisella: hän ei enää rakasta minua. Lisäksi hän oli valmis vastaamaan kaikkiin mahdollisiin kysymyksiini, ja näin osoitti että suruni on oikeutettua. Hän käyttäytyi varmasti, kuin olisi aivan varma ja päätöksensä tehnyt. Jos hän olisi sanonut jotain "en tiedä" tms. tyhmää tai sanonut "en tiedä onko tämä oikea ratkaisu" hän olisi sillä sanomallaan satuttanut ja loukannut vielä enemmän. Täytyyhän hänen tietää, muutenhan minun maailmani on romahtanut täysin turhaan!? Sellainen joka jättää, eikä kerro syytä eikä anna mahdollisuutta puhua mikä eroon johti, vie jätetyltä ne viimeisetkin itsetunnon rippeet.

      Toivotan paljon voimia sinulle. Kyllä suuresta rakkaudesta ja erosta selviää. Aikaa se vie. Ole itsellesi armollinen, ei sinun tarvitse olla ensi viikolla, ensi kuussa tai ensi vuonna toipunut. Se aika tulee sitten kun tulee. Nyt ei tarvi tehdä muuta kuin: Pidä vain huoli itsestäsi, syö riittävästi, nuku ja ulkoile. Puhu ystävien kanssa ja älä jää yksin kotiin, siitä ei ole mitään hyötyä. Joskus tulee vielä aika, jolloin tuska ei tunnu enää niin pahalat kuin nyt.

      Minulla toipumiseen meni reilut puoli vuotta, mutta teinkin todella paljon töitä toipumiseni eteen. Kirjoitin ajatuksiani, puhuin ystävieni kanssa, kävin terapiassa. Kuuntelin omia tunteitani rehellisesti ja läpikävin kaikki tuntemukset, hyvät ja huonot.

      *Voimia*

      • Myy81

        Kiva kun oot täällä taas kommentoimassa. Sun aiemmista kirjotuksista oli mulle tuossa pari kuukautta sitten paljon apua, oot tosi fiksun ja järkevän olonen, mitä en osaa ehkä aina ite olla. :)


    • sanoisin

      että sillä ei ole mitään väliä mieten tai kenen aloitteesta ero on tullut. Itselläni kokemuksia monenlaisia ja eron jälkeinen aika on aina samaa tervanjuontia jonkin aikaa. Mutta aina se pää sieltä pystyyn nousee ja kykenee luomaan uusia ihmissuhteita.

    • särkynyt

      mulla on tilanne päällä. sellanen et joudun odottamaan viikon mitä jätkäni päättää. se ei tiedä enää haluaako olla mun kanssa. eka kerta kun erottiin se jätti mut suoraan. se oli todellinen yllätys. tällä kertaa se sanoi että ei nähtäis viikkoon että se voi miettiä mitä haluaa. eli joudun odottamaan sen päätöstä yksin itkien ja miettien. mulla on kokemusta molemmista tavoista siis. voin sanoa että se on ehdottomasti parempi että jättää heti kun et pistää toisen odottamaan päätöstä yksin! olen itse itkeny vaan nyt kaks päivää, en syöny enkä nukkunut. en ole ollu missään. miettiny vaan yksin. ja tunnen sen pojan. tiedän mitä se vastaa mulle viikon päästä. se ei vaan uskalla sanoa sitä vielä... ja todennäköisesti tulen saamaan tekstarin että suhde on ohi.

      • myös oikeus

        Säkin voit tehdä sen päätöksen, ja suosittelen sitä iha sydämestäni.

        Mun mielestä sun pitäis nyt osoittaa sille, ettei sua voi kohdella ihan miten huvittaa.
        Samalla saat itsekunnioituksesi takaisis.

        Usein siinä käy lopulta niin, että se mies tuleekin itse häntä koipien välissä ruikuttamaan.


      • särkynyt
        myös oikeus kirjoitti:

        Säkin voit tehdä sen päätöksen, ja suosittelen sitä iha sydämestäni.

        Mun mielestä sun pitäis nyt osoittaa sille, ettei sua voi kohdella ihan miten huvittaa.
        Samalla saat itsekunnioituksesi takaisis.

        Usein siinä käy lopulta niin, että se mies tuleekin itse häntä koipien välissä ruikuttamaan.

        entä jos se kuitenkin huomaa tämän viikon aikana että ei pysty olemaan ilman mua ja sanoo että ei erota. jos olen jo jättänyt sen ni kadun. se mies ei tule takasin. sen verran löytyy ylpeyttä siitä jätkästä


    • kyynel

      Hei,

      Itsellani kavi niin etta 4,5 vuoden suhde (josta 2v avoliitossa) paattyi noin kuukausi sitten, kun mies taysin yllattaen ilmoitti ettei enaa halua jatkaa suhdetta.

      Shokki oli aivan hirvea. Se siis tuli taysin yllatyksena, vaikka meilla oli aikaisemminkin ollut isoja riitoja joiden paatteeksi mies oli 2 krt ilmoittanut etta haluaa erota. No, se eropaatos kesti aina noin 5min. Nyt meilla oli kuitenkin kaikki aivan hyvin, tottakai niita huonoja kausiakin oli valilla, mutta ei se ollut kuin viikko takaperin kun oltiin viela aamupalapoydassa vitsailtu naimisiinmenosta ja kaksi viikkoa ennen eroa mies kertoi kuinka ei pystyisi elamaan ilman minua ja kuinka olen maailman paras nainen mita mies voi toivoa.

      Sitten yhtakkia muuttui oudoksi, ei koskettanut, ei katsonut, ei sanonut mitaan. Kun kysyin mika on, vastasi ettei halua satuttaa minua. Pakotin puhumaan. Kertoi etta haluaa erota. Ja pahintahan tassa oli ehka juuri se, ettei hanella ollut selvaa syyta eroon. Ei mitaan yhta tiettya selvaa syyta, vaan monia pienia, esim. "koska en usko etta tama tulee tulevaisuudessa toimimaan", tai koska "ma en vaan aina tieda olenko onnellinen sun kanssa" ja "tuntuu vaan etta olis kiva olla jonkun muun kuin sun kanssa" ja "ma teen tan nyt koska pahempi se olis jos tan jattais tahan ja ero tulis sit kuitenkin parin vuoden paasta" (en siis ymmarra mista sai paahansa taman parin vuoden,ja ylipaataan sen etta ero tulisi joskus joka tapauksessa).

      Naen hanta edelleen joka paiva, asumme saman katon alla viela hetken, tilanne on vain nyt sellainen. Han yrittaa olla ystavaa, on ystavallinen ja juttelee. Itse en ole viimeiseen vkoon sanonut hanelle taas sanaakaan, ja han kyselee, kauanko viela menee etta pystymme olemaan ystavia. Kasittamatonta.

      Eilen yritin kysya hanen ystaviltaan, minka mieheni oli heille ilmoittanut eron syyksi. Vastaus oli "ei se oikeen mitaan syyta sanonu". Luulin etta he olivat taysin hanen puolellaan, mutta pienessa hiprakassa uskalsivat ottaa asian puheeksi ja kysya, kai tajuan ettei heilla ole mitaan minua vastaan. Ja toisaalta, mita se kertoo ihmisesta jos hanen hyvat ystavansa ottavat minut sivuun juttelemaan ja sanovat etten saa syyttaa tasta itseani ja etta "se on meidan ystava mutta tiedetaan etta se on hankala ihminen, ja sen aivojen kulkua ei vaan tajua".

      Sehan tassa onkin kamalaa, ettei ole sita tiettya kunnon syyta miksi ero tuli. Jos olisi esim ollut toinen nainen, olisi se kylla satuttanu ihan kamalasti mutta ainakin olisi syy haukkua ja vihata. Eron jalkeen kuitenkin han edelleen kertoi kuinka rakastaa minua, ja viela pari paivaa sitten kertoi kuinka ei halua nyt muita naisia koska "pitaa minusta viela ihan liikaa".

      Sita on aika masis olo valilla, kun tuntuu etta olenko niin huono ihminen ettei kukaan halua olla mun kanssa. Ja kun ei tieda, mita teki vaarin. Yritan vain uskotella itselleni etten tehnyt mitaan vaarin ja etta se oli mies jolla tassa oli sitoutumisongelma, ja mita ongelmia nyt olikaan.

      Olen myos miettiny, etta kauanko tassa menee etta asian yli paasee. Alussa keskustelin ystavieni kanssa yota paivaa, ja se auttoi todella paljon. Sain purkaa ajatuksia ja itkea ja olla juuri niinkuin sisalla tuntui. Mutta nyt tuntuu etta ollaan siina pisteessa missa olen valittanut ja pohtinut asiaa tarpeeksi kaikille, ja kukaan ei enaa jaksa auttaa. He nakevat minut "tavallisissa paivittaisissa tilanteeissa" ja nakevat etta olen iloinen, ja tuntuu etteivat he enaa jaksa kuunnella masennushetkillani sita, kun mietin edelleen eron syyta jne. Kylla jokainen siis kuuntelee ja on ymmartavaista, mutta ainakin itselle on tullut olo etta olen vain haitaksi kaikille. Ja koska totuushan on se, etta vaikka olenkin paassyt itkuvaiheen yli, ja pystyn elamaan normaalia elamaa taas, ei sisin ole viela edes aloittanut paranemista, haavat on viela taysin auki ja sydan huutaa surua. Mika tahansa tilanne saattaa saada kyyneleet esiin, ja tunteet hyppii laidasta laitaan. Tiuskin kaupan kassoille, opiskelukavereille ja tyokavereille, ja seuraavassa hetkessa olen taas yli-iloinen ja rakastan kaikkia ymparillani.

      En sure silla, etta haluaisin hanet enaa takaisin, jos han sita haluaisi. Suren sita, etta miksi kaiken sen kauniin piti paattya. Kaikki ne unelmat ja haaveet piti viskata taivaan tuuleen. Olin niin 110% varma etta tulemme olemaan yhdessa lopun elamaamme. Kaikki viittasi siihen. Hankin antoi kasittaa etta ajattelee samalla lailla. Nyt kun katson hanta, en enaa edes tunne koko ihmista. Kaipaan sita entista ihmista, jota rakastin. Mutta sita ei kai ollut olemassakaan. Oikea ihminen puski esiin nyt. Ja kun viela riisuin sydamen muotoiset lasit silmiltani, tajusin lopullisesti millainen han on. Samanlainen kuin yksi kaikista. Valitettavasti.

      Se laheisyydentunteen puuttuminenhan on myos todella suuri muutos, mihin on vaikea tottua. Ei enaa olekaan ketaan joka rakastaa ja valittaa, jonka kainaloon kapertya illalla ja jonka kasvot naet ensimmaiseksi aamulla.

      Vaikka hullulta tuntuukin, niin tamakin palsta on auttanut, kun on tajunnut etten ole ainoa joka elaa aivan samanlaisten tunteiden keskella talla hetkella. Paljon voimia sinullekin, kylla me parjataan. Tai ehka oletkin jo paassyt eron yli, et maininnut asiasta tarkemmin kirjoituksessasi.

      • Meri

        Ymmärrän hyvin tunteesi, sillä jouduin kohtaamaan saman tilanteen muutama kuukausi sitten, mutta ilman niitä aikaisempiakaan riitoja. Pidin miehestä, enkä uskonut tunteen hänenkään puoleltaan loppuvan niin helposti. Ulospäinkin onnelliselta vaikuttanut suhteemme loppui liki seinään. Olimme seurustelleet reilun vuoden, mutta emme asuneet yhdessä, vaikka tiiviisti yhdessä olimmekin. Minun oli vaikea ymmärtää, miksi kaikki muuttui niin nopeasti. Eron hetkellä toivoin, että edes joku, jolle kerroin asiasta, olisi sanonut, että olihan siitä merkkejä ilmassa, mutta ei. Yleisin palaute oli, että olen todella yllättynyt.

        Omien sanojensa mukaan mies oli rakastunut ja onnellinen. Jopa onnellisempi kuin kertaakaan kymmeneen vuoteen. Olimme onnellisia ja sen myös muut huomasivat ja sanoivatkin meille. Miehen selitys erosta kysyneille oli, ettei arki sujunut. Arki on niin laaja käsite, että sen alle on helppo laittaa paljon. Miehen mielestä eräs virhe suhteessamme oli se, että olimme siinä liian tosissamme. Oma arvomaailmani sotii sitä ajatusta vastaan, ettei suhteessa pitäisi olla tosissaan, sillä ei puoliksi mukanaolo ole hyvä lähtökohta toimivalle suhteelle. Ei ainakaan kypsälle aikuissuhteelle.

        Tuntui pahalta, että miehen oman ajan tarve ja sitä myötä esille tullut "arki ei sujunut" asetelma vaihtui heti tarpeeseen solmi uusi suhde, kun meidän keskusteluyrityksemme meni solmuun. Jopa samana iltana, kun olimme olleet vielä puolilta päivin lähdössä viikonloppuna yhdessä purjehtimaan. Moni voi ajatella, että suhde oli ehkä alkanut jo aiemmin, mutta näin ei ollut.

        Tuntuu pelottavalta, miten kaksi eri puolta ihmisessä voi olla kuten jouduin miehen kohdalla huomaamaan. Vielä muutamaa viikkoa aiemmin tulleet viestit olivat tunnetta täynnä. Niissä oli mukana Rakastan sinua –ajatuksia ja olimme varanneet Lapin matkan helmikuuksi. Mies oli auttavainen, mukava ja tunteellinen, kun kaikki oli hyvin. Toinen puoli oli ikävämpi. Se, mikä sisälsi kylmyyden ja ylimielisyyden. Heidän ensimmäisen viikonloppunsa jälkeen mies jopa toi esille, että seksi uuden naisen kanssa oli mukavaa. Ei meilläkään sillä osa-alueella ollut ongelmia. Sanat loukkasivat minua, sillä uskoinhan, että suhteemme olisi merkinnyt hänelle hieman enemmän.

        Eräs ystäväni, joka oli jutellut miehen kanssa, kertoi, että hänelle jäi keskustelusta se kuva, että mies kokee olevansa muiden yläpuolella. Hän ei ole tehnyt mitään väärää ja jos hänen menettelynsä satuttaa toista ihmistä, niin se on vain tämän oma vika. Mies oli korostanut sitä, että minä toimin väärin, kun keskustelin suhteestamme henkilöiden kanssa, jotka tuntevat hänet. Moni onkin sanonut, että kyllä joskus tulee aika, jolloin mieskin joutuu kohtaamaan kivun. Olin tosin kuullut mieheltä itseltään hänen rinnakkaissuhteistaan viimeisten avioliittovuosien ajalta, mutta uskoin hänen muuttuneen ja meidän suhteemme toimivan. Suhteemme aikana hän toki oli uskollinen, mutta tunteet vain loppuivat äkkiä. Omat tunteeni mieheen liittyen ovat olleet jo jonkin aikaa vahvasti inhon puolella.


      • kyynel
        Meri kirjoitti:

        Ymmärrän hyvin tunteesi, sillä jouduin kohtaamaan saman tilanteen muutama kuukausi sitten, mutta ilman niitä aikaisempiakaan riitoja. Pidin miehestä, enkä uskonut tunteen hänenkään puoleltaan loppuvan niin helposti. Ulospäinkin onnelliselta vaikuttanut suhteemme loppui liki seinään. Olimme seurustelleet reilun vuoden, mutta emme asuneet yhdessä, vaikka tiiviisti yhdessä olimmekin. Minun oli vaikea ymmärtää, miksi kaikki muuttui niin nopeasti. Eron hetkellä toivoin, että edes joku, jolle kerroin asiasta, olisi sanonut, että olihan siitä merkkejä ilmassa, mutta ei. Yleisin palaute oli, että olen todella yllättynyt.

        Omien sanojensa mukaan mies oli rakastunut ja onnellinen. Jopa onnellisempi kuin kertaakaan kymmeneen vuoteen. Olimme onnellisia ja sen myös muut huomasivat ja sanoivatkin meille. Miehen selitys erosta kysyneille oli, ettei arki sujunut. Arki on niin laaja käsite, että sen alle on helppo laittaa paljon. Miehen mielestä eräs virhe suhteessamme oli se, että olimme siinä liian tosissamme. Oma arvomaailmani sotii sitä ajatusta vastaan, ettei suhteessa pitäisi olla tosissaan, sillä ei puoliksi mukanaolo ole hyvä lähtökohta toimivalle suhteelle. Ei ainakaan kypsälle aikuissuhteelle.

        Tuntui pahalta, että miehen oman ajan tarve ja sitä myötä esille tullut "arki ei sujunut" asetelma vaihtui heti tarpeeseen solmi uusi suhde, kun meidän keskusteluyrityksemme meni solmuun. Jopa samana iltana, kun olimme olleet vielä puolilta päivin lähdössä viikonloppuna yhdessä purjehtimaan. Moni voi ajatella, että suhde oli ehkä alkanut jo aiemmin, mutta näin ei ollut.

        Tuntuu pelottavalta, miten kaksi eri puolta ihmisessä voi olla kuten jouduin miehen kohdalla huomaamaan. Vielä muutamaa viikkoa aiemmin tulleet viestit olivat tunnetta täynnä. Niissä oli mukana Rakastan sinua –ajatuksia ja olimme varanneet Lapin matkan helmikuuksi. Mies oli auttavainen, mukava ja tunteellinen, kun kaikki oli hyvin. Toinen puoli oli ikävämpi. Se, mikä sisälsi kylmyyden ja ylimielisyyden. Heidän ensimmäisen viikonloppunsa jälkeen mies jopa toi esille, että seksi uuden naisen kanssa oli mukavaa. Ei meilläkään sillä osa-alueella ollut ongelmia. Sanat loukkasivat minua, sillä uskoinhan, että suhteemme olisi merkinnyt hänelle hieman enemmän.

        Eräs ystäväni, joka oli jutellut miehen kanssa, kertoi, että hänelle jäi keskustelusta se kuva, että mies kokee olevansa muiden yläpuolella. Hän ei ole tehnyt mitään väärää ja jos hänen menettelynsä satuttaa toista ihmistä, niin se on vain tämän oma vika. Mies oli korostanut sitä, että minä toimin väärin, kun keskustelin suhteestamme henkilöiden kanssa, jotka tuntevat hänet. Moni onkin sanonut, että kyllä joskus tulee aika, jolloin mieskin joutuu kohtaamaan kivun. Olin tosin kuullut mieheltä itseltään hänen rinnakkaissuhteistaan viimeisten avioliittovuosien ajalta, mutta uskoin hänen muuttuneen ja meidän suhteemme toimivan. Suhteemme aikana hän toki oli uskollinen, mutta tunteet vain loppuivat äkkiä. Omat tunteeni mieheen liittyen ovat olleet jo jonkin aikaa vahvasti inhon puolella.

        Uskomatonta miten tuntui kuin omasta sydamestani olisit kirjoittanut.

        En muista mita edellisessa tekstissani kirjoitin, toivottavasti en siis toista itseani. Mutta meilla on sama juttu, etta mies tietylla tasolla luulee olevansa kaiken ylapuolella, saavansa kaiken. On totta etta han on hyvannakoinen ja menestynyt, joten naisia varmasti loytyy. Mutta han on myos perheensa "mies", koska isansa kuoli hanen ollessaan pieni, joten olen huomannut etta han tuntee olevansa johtoasemassa myos kotonaan. Han kuvittelee etta voi tehda mita vain ja kenelle tahansa. Han pilkkaa ihmisia, nauraa pain naamaa, ja kuvittelee olevansa muiden ylapuolella ja ennen kaikkea viisaampi kuin kaikki muut. Sain jopa itse silloin talloin kuunnella olevani "tyhma" kun en kai ollut viisaudessa hanen tasollaan.

        Miehella oli minua ennen 4v kestanyt suhde, jonka han paatti kun tapasi minut. Suhde oli kai kuitenkin muutenkin jo hiipumassa. Suhteen aikana han kertoi pettaneensa exaansa useasti, ja ex antoi aina anteeksi. Kohteli naista kuin jonkinlainen pomo ja jumala. Ja nainen antoi aina anteeksi. Itse tein heti selvaksi etten tule moista katselemaan. Uskonkin, ettei han pettanyt minua suhteemme aikana, vaikka flirttia olikin jokaiseen mahdolliseen suuntaan ja jokaisen mahdollisen (hyvannakoisen) naisen kanssa.

        Eniten satuttaakin ehka juuri se, etta tiedan miten nopeasti han tulee loytamaan uuden naisen. Se antaa kuvan, etta meidan nelja ja puoli vuottamme ei olisi merkannut mitaan hanelle, ja etta han ei edes muista enaa minua. En tieda onko hanella viela uutta, itse han vaittaa ettei ole. Olen kuitenkin toista kautta kuullut etta paljon on pelia jo jonkun kanssa. Ja minun kanssa yrittaa olla ystavaa, yrittaa puhua, yrittaa olla ystavallinen.

        Oma miehenikin esitti loppuun asti kaiken olevan loistavasti. Meilla oli ulkomaanmatka varattuna ja paljon muitakin suunnitelmia. Erotessaan vaitti etta oli miettinyt eroamista jo vuoden verran. Kun kysyin, miten muka, jos viela vko sitten esitit etta olet onnellinen? niin vastaus kuului, muka saalivalla aanella, etta "ehka pelkasin jaada yksin". Ha, valehtelija ja raukkamainen.

        Jos en olisi kuullut hanen edellisesta suhteestaan, olisin ehka edelleen niin sinisilmainen etta uskoisin etta han on oikeasti surullinen etta suhteemme kaatui, ja haluaa olla ystavaa. Mutta tavatessamme nain, miten hanen edellinen suhteensa kaatui. Seurasin, miten ero eteni. Ja nyt huomaan etta olen kuin kopio hanen eksastaan. Meidat jatettiin samalla tavalla, yllattaen, ilman varoitusta, ja ilman mitaan syyta. Han jopa nayttaa minulta (olen tosin nahnyt vain kuvia, mutta silti). Haluaisin tavata hanet, puhua hanen kanssaan. Mieheni jatkoi eksalleen viestittamista juhlapaivina ym, ja piti samalla lailla yhteytta kuin minuun nyt.

        Uskon, tai ainakin toivon, etta jonain paivana tallaiset ihmiset tajuavat virheensa ja saavat vuorostaan karsia. Ehka jonain paivana joku tai jokin saa hanet tajuamaan ettei han voi saada aina enemman mita hanella on. Hanella oli hyva, toimiva suhde, johon han varmasti itsekin uskoi (en ala tassa nyt selittamaan tarkemmin, mutta teimme aikoinamme todella paljon toita saadaksemme suhteemme jatkumaan ja ollaksemme yhdessa, koska asuimme kaukana toisistamme.) mutta luontonsa puski taas paalle ja tuli tarve johonkin muuhun, mita han ei itsekaan tarkalleen osannut maaritella. Tiedan kylla itsekin etta se uuteen tutustuminen ja rakastumisen tunne ovat mahtavia, mutta eipa ne ikuisesti kesta. Uskon etta maailma on loppujen lopuksi hyva paikka, ja tuon kaltaiset ihmiset laitetaan, ennemmin tai myohemmin, tajuamaan virheensa.

        Pahalta todellakin tuntuu sama, mista itsekin kirjoitit. Etta kukaan tuttavamme ei uskonut suhteen kaatuvan. Kun kerroin erostamme, ihmiset nauroivat ja luulin etta vitsailen (vaikka itkinkin). Eivat tajua vielakaan. Ja se sattuu, kun jokainen hokee kuinka "en vaan voi uskoa tata, ma luulin etta teilla meni niin hyvin. Ma luulin etta te jos jotku tuutte aina olee yhdessa ja jos joku teista haluaa erota niin se olet sina, ei se... Mihin tassa maailmassa voi enaa uskoa jos tekaan ette ole enaa yhdessa!".

        Mutta, elama on...


      • kyynel
        kyynel kirjoitti:

        Uskomatonta miten tuntui kuin omasta sydamestani olisit kirjoittanut.

        En muista mita edellisessa tekstissani kirjoitin, toivottavasti en siis toista itseani. Mutta meilla on sama juttu, etta mies tietylla tasolla luulee olevansa kaiken ylapuolella, saavansa kaiken. On totta etta han on hyvannakoinen ja menestynyt, joten naisia varmasti loytyy. Mutta han on myos perheensa "mies", koska isansa kuoli hanen ollessaan pieni, joten olen huomannut etta han tuntee olevansa johtoasemassa myos kotonaan. Han kuvittelee etta voi tehda mita vain ja kenelle tahansa. Han pilkkaa ihmisia, nauraa pain naamaa, ja kuvittelee olevansa muiden ylapuolella ja ennen kaikkea viisaampi kuin kaikki muut. Sain jopa itse silloin talloin kuunnella olevani "tyhma" kun en kai ollut viisaudessa hanen tasollaan.

        Miehella oli minua ennen 4v kestanyt suhde, jonka han paatti kun tapasi minut. Suhde oli kai kuitenkin muutenkin jo hiipumassa. Suhteen aikana han kertoi pettaneensa exaansa useasti, ja ex antoi aina anteeksi. Kohteli naista kuin jonkinlainen pomo ja jumala. Ja nainen antoi aina anteeksi. Itse tein heti selvaksi etten tule moista katselemaan. Uskonkin, ettei han pettanyt minua suhteemme aikana, vaikka flirttia olikin jokaiseen mahdolliseen suuntaan ja jokaisen mahdollisen (hyvannakoisen) naisen kanssa.

        Eniten satuttaakin ehka juuri se, etta tiedan miten nopeasti han tulee loytamaan uuden naisen. Se antaa kuvan, etta meidan nelja ja puoli vuottamme ei olisi merkannut mitaan hanelle, ja etta han ei edes muista enaa minua. En tieda onko hanella viela uutta, itse han vaittaa ettei ole. Olen kuitenkin toista kautta kuullut etta paljon on pelia jo jonkun kanssa. Ja minun kanssa yrittaa olla ystavaa, yrittaa puhua, yrittaa olla ystavallinen.

        Oma miehenikin esitti loppuun asti kaiken olevan loistavasti. Meilla oli ulkomaanmatka varattuna ja paljon muitakin suunnitelmia. Erotessaan vaitti etta oli miettinyt eroamista jo vuoden verran. Kun kysyin, miten muka, jos viela vko sitten esitit etta olet onnellinen? niin vastaus kuului, muka saalivalla aanella, etta "ehka pelkasin jaada yksin". Ha, valehtelija ja raukkamainen.

        Jos en olisi kuullut hanen edellisesta suhteestaan, olisin ehka edelleen niin sinisilmainen etta uskoisin etta han on oikeasti surullinen etta suhteemme kaatui, ja haluaa olla ystavaa. Mutta tavatessamme nain, miten hanen edellinen suhteensa kaatui. Seurasin, miten ero eteni. Ja nyt huomaan etta olen kuin kopio hanen eksastaan. Meidat jatettiin samalla tavalla, yllattaen, ilman varoitusta, ja ilman mitaan syyta. Han jopa nayttaa minulta (olen tosin nahnyt vain kuvia, mutta silti). Haluaisin tavata hanet, puhua hanen kanssaan. Mieheni jatkoi eksalleen viestittamista juhlapaivina ym, ja piti samalla lailla yhteytta kuin minuun nyt.

        Uskon, tai ainakin toivon, etta jonain paivana tallaiset ihmiset tajuavat virheensa ja saavat vuorostaan karsia. Ehka jonain paivana joku tai jokin saa hanet tajuamaan ettei han voi saada aina enemman mita hanella on. Hanella oli hyva, toimiva suhde, johon han varmasti itsekin uskoi (en ala tassa nyt selittamaan tarkemmin, mutta teimme aikoinamme todella paljon toita saadaksemme suhteemme jatkumaan ja ollaksemme yhdessa, koska asuimme kaukana toisistamme.) mutta luontonsa puski taas paalle ja tuli tarve johonkin muuhun, mita han ei itsekaan tarkalleen osannut maaritella. Tiedan kylla itsekin etta se uuteen tutustuminen ja rakastumisen tunne ovat mahtavia, mutta eipa ne ikuisesti kesta. Uskon etta maailma on loppujen lopuksi hyva paikka, ja tuon kaltaiset ihmiset laitetaan, ennemmin tai myohemmin, tajuamaan virheensa.

        Pahalta todellakin tuntuu sama, mista itsekin kirjoitit. Etta kukaan tuttavamme ei uskonut suhteen kaatuvan. Kun kerroin erostamme, ihmiset nauroivat ja luulin etta vitsailen (vaikka itkinkin). Eivat tajua vielakaan. Ja se sattuu, kun jokainen hokee kuinka "en vaan voi uskoa tata, ma luulin etta teilla meni niin hyvin. Ma luulin etta te jos jotku tuutte aina olee yhdessa ja jos joku teista haluaa erota niin se olet sina, ei se... Mihin tassa maailmassa voi enaa uskoa jos tekaan ette ole enaa yhdessa!".

        Mutta, elama on...

        kun tuosta arjesta kirjoitit ja etta mies ei uskonut arkeen eika kestanyt sita. Se tassa meillakin taitaa tassa siis olla koko eron paasyyna. Taitavat kuulua molemmat siihen joukkoon, jotka eivat osaa elaa arkea, asettautua aloilleen. Tiedan etta oma mieheni oli sitoutuvaa tyyppia, haluaa elaa suhteessa ja vakiintua, mutta toinen puoli hanesta ei salli hanen tehda sita koska han pelkaa liikaa, pelkaa menettavansa jotain muuta. Hanella oli vuosi sitten suuri ikakriisi, ja selitti kuinka hanen olisi mentava pian naimisiin ja ostettava talo, yms. Mitenkohan siina mennaan naimisiin nyt kun taas heitettiin pellolle yksi nainen. No, ei muuta kuin uusi kuvioihin, ehka se suhde kestaa jo alttarin ylikin ja seuraavassa erossa kasitellaan jo avioeropapereita? Hah, ja tama ei ole edes vitsi. Valitettavasti.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30893
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4215
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2735
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1901
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      591
      1670
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1596
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1570
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1506
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1250
    Aihe