Millaisia vuosia vietit tai tulet viettämään erosi jälkeen? Missä iässä lopetit pitkän avo/avioliiton?
Kiinnostaa tietää, haluaako mies nopeasti toiselle kierrokselle vai pysyä poikamiehenä pitkäänkin?
Itse etsin itselleni miestä 30-40-vuotiaista. Tuntuu vaan, että suurin osa heistä elelee vielä siinä ensimmäisessä parisuhteessa, missä ei välttämättä olla onnellisia.
Niin jos sinulla on ennestään lapsia niin haluatko siitä seuraavasta suhteesta enään lapsia? Onko tiukkaa mielipidettä?
Kai tässä vaan pitää odottaa, että joku ns. elämänimies" vapautuu kulissiparisuhteestaaan. Varatut miehet eivät kiinnosta.
Kiinnostaa tietää, haluaako mies nopeasti toiselle kierrokselle vai pysyä poikamiehenä pitkäänkin?
Itse etsin itselleni miestä 30-40-vuotiaista. Tuntuu vaan, että suurin osa heistä elelee vielä siinä ensimmäisessä parisuhteessa, missä ei välttämättä olla onnellisia.
Niin jos sinulla on ennestään lapsia niin haluatko siitä seuraavasta suhteesta enään lapsia? Onko tiukkaa mielipidettä?
Kai tässä vaan pitää odottaa, että joku ns. elämänimies" vapautuu kulissiparisuhteestaaan. Varatut miehet eivät kiinnosta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen siis 36-vuotias mies, 8-vuotiaan tyttären yksinhuoltaja ja eronnut 12 vuotta kestäneestä parisuhteesta vähän päälle vuosi sitten, aika kivuttomasti. Exäni oli ulkomaalainen ja muutti takaisin kotimaahansa, jossa hän elelee nyt uudessa parisuhteessa ja rakentaa työuraa, johon hänellä ei Suomessa olisi ollut niin hyviä edellytyksiä.
Syitä eroomme oli monia, päällimmäisenä "kasvaminen erilleen" ja liian erilaiset elämänarvot. Itse asiassa olisimme voineet erota jo vuosituhannen vaihteessa, mutta halusimme vielä yrittää yhdessä lapsen takia. Viime vuodet olivat kuitenkin aikamoista kulissia. Se tavallinen (?) tarina...
Viime vuoden ajan olen elellyt sinkkuelämää; en tosin kovin railakasta sellaista, ihan lapsenkin takia. Ei tuntuisi hyvältä, että täällä ramppaisi jatkuvana virtana naisystäviä.
Sitäpaitsi tuntuu ihan hyvältä olla välillä yksinkin ja päättää itsenäisesti omista ja lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista (joista myöskin sukset menivät exän kanssa ristiin, osin kulttuurieroista johtuen ja osin henkilökohtaisista syistä). On myös ollut mukavaa sisustaa oman maun mukaan, kokkailla sellaista ruokaa kuin juuri itse haluan jne... Mutta jos oikeanlainen henkilö osuu kohdalle, pidän kaikki mahdollisuudet avoimena. Ans kattoo ny...
Uutta lasta en välttämättä enää haluaisi, mutta en panisi pahaksi sitäkään, jos tulevalla kumppanillani olisi entisestä liitostaan mieluiten jo kouluikäisiä lapsia. Mutta se vauvarumba valvomisineen ja muine kiireineen ei oikein enää kiinnosta, koska tyttärenikin on jo sen ikäinen, että minulla alkaa olla omaakin vapautta. Exäni ei ollut mikään pullantuoksuinen äiti-ihminen vaan pikemminkin uraohjus, joten vastuu lapsenhoidosta jäi pääasoassa minulle; sinänsä ihan OK, mutta en välttämättä haluaisi enää kokea samaa. Jos haluan joskus vielä jonkun kanssa yhteisen lapsen, toivon silloin ainakin, että kumppanini olisi enemmän lapsirakasta ja kotona viihtyvää sorttia ja osallistuisi aktiivisemmin lapsen- ja kodin hoitoon.
Tollasen miehen minäkin haluan, arvot kohdillaan!!!
miehiä on olemassa, niin tahtoo heti. Hienoa, että olet selviytynyt erostasi ja vaikutat varsin tasapainoiselta ihmiseltä. Lapsesi on saanut kyllä loistoisän.
Koeta sen arjen keskellä näyttäytyä nyt edes jossain, niin sinkut naiset voivat alkaa jahtaamisesi.. ;)
Voimia ja auringonpaistetta elämääsi...
Mistä tuollaisia miehiä löytää? Liekö oli tottakaan...
Meitä on mailma täynnä mutta me ei pyöritä baareissa.
Niin!
Viestisi oli oikein hyvä, enkä tainut olla ainut, jota se miellytti. Olet onnekas kun saat elää tyttäresi kanssa. Niin ja turha sitä kiirettä pitää uuden suhteen kanssa, jos elämä on jo nyt nautittavaa.
Veikkaan, että työelämästä tai lasten harrastusten parista.
Minä olen nainen, mutta helpoiten mies voisi minuun tutustua vaikkapa leikkipuistossa, urheilukentän laidalla, pulkkamäessä tai uimarannalla. Sielä olisi kiireetön tunnelma ja olisin oikein ilahtunut, jos saisin juttuseuraa.