miehen ryyppyreissut-ero???

En voi sanoa että omakohtaista kokemusta olisi, ja vaikka olisikin, niin jokainen juttu on yksilöllinen. Ystäväni puolesta vastaavan tyyppisessä tilanteessa olen sen sijaan kovasti surrut.

Ei kukaan muu voi päättää mitä sinun pitäisi tehdä. Lähtökohtana on, että mies pitäisi saada hoitoon. Jos hän ei hoitoon lähde, se kertoo siitä miten "paljon" hän jaksaa suhteenne ja lastenne eteen nähdä vaivaa. Ilman hoitoa hän ei parane. Alkoholismistahan on kyse. Älä sinä kiellä sitä, äläkä annan miehesi vähätellä. Tuurijuoppouskin on vakava alkoholismi. Ja etenkin kun on pieniä lapsia, niin tilanne on huolestuttava. Toki ne lapsetkin ymmärtää, tai ainakin ymmärtävät kasvaessaan. Saavatko hyvän miehen mallin???

Yritä saada miehesi siis ymmärtämään tilanteen vakavuus! Kuvitteleeko hän että sinä pysyt maisemissa lasten kanssa, vaikka hän tekisi mitä? Ehkä. Ehkä sinun olisi aika sanoa, että sinä todella lähdet, jos tilanne ei muutu. Uskoisiko hän? Jos ei, niin lähde. Aina voi palata takaisin, mutta anna miehen ymmärtää, että samoilla ehdoilla ei ole toivoakaan.

Onhan sinulla paikka mihin mennä? Vanhemmat, ystäviä? Älä mene naapuriin tai miehesi vanhempien luokse. Ehkä on parempi jos et kerro miehellesi missä olet. Sano, että nyt on miehesi vuoro vakuuttaa sinut siitä, miten hyvä hän on sinulle ja lapsille. Te olette oman osuutenne hyvästä näytöstä jo antaneet, kun ette lähteneet aiemmin.

Sano miehelle, että toivoa on, mutta ei kiireellä, ei ilman hoitoa, eikä ilman totista työtä.

Ole vahva, ja näytä kuitenkin miehellesi, miten kovasti häntä rakastat ja miten paljon toivot hänen muuttuvan. Jos hän ei muutu, niin löydät joskus jonkun muun, joka osaa osoittaa sinulle myös vastarakkautta.

Jaksamisia sinulle ja varsinkin lapsillesi. Tahdotko jatkaa samaa rataa vuosia eteenpäin?, valitettavasti se yleensä jatkuu ja jatkuu, ennenkuin päässä napsahtaa. Sitten se voi olla jo vaikeaa.
Omakohtaisena kokemuksena; meillä jatkui ryyppääminen, aina vain pahempana ja useimmin. Miehestäni tuli vähitellen kännissä inhottava, purki kaikki kuonat päälleni humalassa. Kurjinta oli kun lapset heräsivät yöllä siihen. Seuraavana aamuna hänellä oli niin huono omatunto, että olis ostanu vaikka kuun taivaalta ja "rakastan sua-älä oo vihanen-lupaan lopettaa" tolkuttamista jatkui kunnes tuli taas seuraava kerta. Tätä jatkui monta vuotta.. ei halunnut lopettaa ryyppäämistä.. minussa oli kuulemma kaikki vika..ihmetteli kun valitin, sillä asiat kuulemma hänellä hyvin. Siis ajatteli vain itseään.
..Kunnes napsahti. En yksinkertaisesti jaksanut enää, soitin seurakunnan kansliaan ja pyysin päästä puhumaan jonkun kanssa luottamuksellisesti. Kävin ja puhuin, oli aivan ihana ihminen, hän kuunteli ja kysyi. Vastauksia hän ei antanut vaan jouduin päättelemään ne itse.
Nyt on ero vireillä. Vielä on vaikeaa, pitäisi saada kaikki asiat arkeen sopiviksi jo lastenkin takia. Päivä kerrallaan mennään.
Toivon sinulle päättäväisyyttä asiaasi, se voi tuntua inhottavalta toista kohtaan. Mutta miksi sietäisit ryyppäämistä jos et halua? Taistele siitä mitä haluat tai pian huomaat olevasi kynnysmattona.