Mistä se johtuu, että on sellainen olo kuin omassa liitossa olisi jotain vikaa. Muilla tuntuu taas menevän hyvin. Osaako toiset peittää ongelmansa niin hyvin Sitä vaan katsoo suu auki kun näkee naapurin tasaavan tavaroita. Onko sitä niin sinisilmäinen että kaikki tulee yllätyksenä. Parin kymmenen al-vuoden jälkeen on nähnyt niin monenlaista, että ei oikein mikään enää hetkauta.
Parit kenen liittoa on luullut ikuiseksi ei ole sitä olletkaan.
Parit kenen liittoa on luullut ikuiseksi ei ole sitä olletkaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen kyllä huomannut lähipiirissäni samaa ilmiötä
itselläni on kyllä todellakin käsitys siittä mitä on parisuhde ongelmat ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä ja taisteluja tappeluja ja ero aikeita on ollut kyllästymiseen saakka mutta päästy aina yli
toisilla tuntuu olevan aina niin ruusuista ja ihanaa että
ihmettelen kanssa mista niin kultaisia kulisseja saa
Joillakin kulisseja, joillakin ei. Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että 15 vuoden jälkeen rakkaus kukoistaa, riitoja harvoin, eikä todellakaan ero ole käynyt koskaan mielessä.
Toki kulissejakin on, usein lasten takia. Kyllähän niillä peitellään onnettoman avioliiton lisäksi paljon muutakin, kuten lapsen huumeidenkäyttöä ja niin monia muita asioita. Mutta onko kulissielämä oikeaa elämää? Ehkä siinä kielletään itseltä kurjat asiat, sillä on niin vaikea myöntää, että itsellä on ongelmia. Näin etenkin varakkaissa ns. paremmissa perheissä.
on hienoa kuulla että lötytt ihmisiä joiden välillä on rakkautta kuin ensitapaamisella vaikka on ollut avioliitossa pitkään
mutta kulisseissa ei kannata elää jos haluaa olla rehellinen itselleen. asioden salaaminen ei tuo ratkaisuja ongelmiin vaikka perheessä on lapsia niin kyllä nekin huomaavat jos vanhemmilla ei ole asiat kohdallaan ja sehän ei kaiketi ole edes (rikkaissa perheissä)lapsien edun mukaista
Oli juttua lehdessä Kaija Juurikkalasta ja liitostaan. Olivat tehneet määräaikaisen sopimuksen lasten takia. Sitten oli käyty pariterapiassa ja ollut kovin vaikeaa olla yhdessä, mutta kuinka ollakaan, kun sopimus umpeutui, pariskunta harkitsi tarkkaan - ja teki uuden sopimuksen lopuksi ikää. Mikä minusta osoittaa että asenne ratkaisee paljon. Jos on "pakko" pysyä yhdessä, suhtautuminen erimielisyyksiin on
seuraavan esimerkin mukaista: Oli kymmeniä vuosia vanhalta parilta kysytty, onko koskaan tullut eroaminen mieleen. Oli toinen vastannut: " Ei oo ero tullut mieleen - mutta tappaa on monta kertaa tehnyt mieli..." Ja niin se tuntuu. Olen kiivas ja kiukkuinen ihminen ja mies on piittaamaton möllikkä (ainakin silloin kun olen kiukuspäissäni) mutta kyllä meillä rakkauttakin riittää ja yhdessä aiotaan pysyä. Jo niiden lastenkin takia.
Mistä tahansa saa ongelman jos haluaa. Jos haluaa elää onnellisessa suhteessa se on mahdollista. Silloin turha miettiä jotain kulisseja...
Elämä on. Sen ei tarvitse olla mitään erityistä. Jos on rinnalla hyvä kumppani niin miksi nykyään ihmisten pitää alkaa ikään kuin väkisin etsiä jotain Ongelmia... ei snaijaa. En tarkoita sinua.
Onko elämä tyhjää? Parisuhde ei, mutta muu elämä ympärillä. Kiinnitetään huomiota aivan toisarvoisiin asioihin.
Ei ole kulissista kyse jos asiat sujuvat itsekseen. Suurta kipinää ja onnea harvemmin loppuun asti on. Kyllä kai jokin tunne siitä että tiedät tuntevasti toisen, luotat häneen ei pelkästään siinä pettääkö vai ei, luotat että hoitaa hommansa ja pitää perheenne puolia siinä missä sinäkin, tiedät hänen tukevan jos tukea tarvitset, vaikkei rollaatorina toimikaan varmuudenvuoksi.
Unohda kulissit, se on jotain hömpäpöppää. Teillä on Hyvä Suhde :)