Että tahtois vielä rakastaa, muttei pysty tuntemaan? Että toinen on satuttanut sanoillaan jo niin paljon, ettei sen yli pysty enää koskaan pääsemään, että tuntuu siltä kuin kuristuisi, ettei tämän ihmisen lähellä voi olla enää ehjä oma itsensä?
Miten se voi olla edes mahdollista, että samaan aikaan ei kertakaikkiaan pysty luopumaan ja kuitenkin vain odottaa jotain ... kuin salamaa kirkkaalta taivaalta avaamaan silmät. Ehkä antamaan voimia siihen, että osaisi taas olla yksin.
Kuinka paljon ihminen voi pelätä sitä, että kulkee ohi sen Elämänsä Tosi Rakkauden, niin paljon, että tuhlaa vuoden, toisen, kolmannen ja junnaa paikallaan. Suhteessa, mistä ei saa niitä asioita, joita haluaisi.
Ei tätä kannattaisi enää yrittää, vaan pitäisi jatkaa elämäänsä yksin. Mutta kuka ravistaisi hereille unesta? Jos toista ihmistä on rakastanut niin paljon, että olisi valmis vaikka kuolemaan tämän puolesta.. Siinä on riskinsä. Sitä on samalla ojentanut avokämmenellä sydämensä. Avaimet itsensä polkemiseen, itsetunnon viemiseen.
Kuinka paljon kaipaankaan sitä elämää, kun en muistanut koska olin viimeksi itkenyt. Nyt voin vain miettiä, koska on ollut viimeksi sellainen ilta, että hän ei ole saanut minua tuntemaan itseäni kertakaikkisen riittämättömäksi ja huonoksi.
Jaksa, älä jaksa. Koko ajan tuntuu, että kohta katkeruus saavuttaa sellaisen lakipisteen, jossa se vanha rakkaus muuttuu syväksi vihaksi. Että sitä vihdoin kokoaa itsensä ja näkee koko kuvan eikä vain pientä palasta. Se on menoa silloin.
Minussa on kohtia, jotka tietävät koko ajan, että syy ei ole minun. Että olen varmasti tehnyt kaikkeni. Antanut niin paljon ja saanut niin vähän. Ja sitten sitä surumielisesti hymähdellen ajattelee, että kun joskus tapaan jonkun sellaisen taas, sellaisen, joka rakastaa normaalisti takaisin. Sellaisen, jolla vanhat haavat ei estä nykyisyyttä olemasta. Tämän naisen oli kai helpompi unohtaa mennyt ja elää tässä. Miehessä muistot mukana kaiken aikaa.
Miten se voi olla edes mahdollista, että samaan aikaan ei kertakaikkiaan pysty luopumaan ja kuitenkin vain odottaa jotain ... kuin salamaa kirkkaalta taivaalta avaamaan silmät. Ehkä antamaan voimia siihen, että osaisi taas olla yksin.
Kuinka paljon ihminen voi pelätä sitä, että kulkee ohi sen Elämänsä Tosi Rakkauden, niin paljon, että tuhlaa vuoden, toisen, kolmannen ja junnaa paikallaan. Suhteessa, mistä ei saa niitä asioita, joita haluaisi.
Ei tätä kannattaisi enää yrittää, vaan pitäisi jatkaa elämäänsä yksin. Mutta kuka ravistaisi hereille unesta? Jos toista ihmistä on rakastanut niin paljon, että olisi valmis vaikka kuolemaan tämän puolesta.. Siinä on riskinsä. Sitä on samalla ojentanut avokämmenellä sydämensä. Avaimet itsensä polkemiseen, itsetunnon viemiseen.
Kuinka paljon kaipaankaan sitä elämää, kun en muistanut koska olin viimeksi itkenyt. Nyt voin vain miettiä, koska on ollut viimeksi sellainen ilta, että hän ei ole saanut minua tuntemaan itseäni kertakaikkisen riittämättömäksi ja huonoksi.
Jaksa, älä jaksa. Koko ajan tuntuu, että kohta katkeruus saavuttaa sellaisen lakipisteen, jossa se vanha rakkaus muuttuu syväksi vihaksi. Että sitä vihdoin kokoaa itsensä ja näkee koko kuvan eikä vain pientä palasta. Se on menoa silloin.
Minussa on kohtia, jotka tietävät koko ajan, että syy ei ole minun. Että olen varmasti tehnyt kaikkeni. Antanut niin paljon ja saanut niin vähän. Ja sitten sitä surumielisesti hymähdellen ajattelee, että kun joskus tapaan jonkun sellaisen taas, sellaisen, joka rakastaa normaalisti takaisin. Sellaisen, jolla vanhat haavat ei estä nykyisyyttä olemasta. Tämän naisen oli kai helpompi unohtaa mennyt ja elää tässä. Miehessä muistot mukana kaiken aikaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vain (asumus-) ero selvittää ajatukset ja tunteet. Ehkä tunnet että haluat jatkaa, ehkä tunnet että haluat eron pysyvän ja kohdata jonkun uuden. Mutta niin kauan kuin pysyt sekavassa tilanteessa et saa mitään järkevää aikaan. Puhu miehelle ja kerro. Pyydä häntä auttamaan ajatuksissasi. Ellet apua saa, älä häntä syytä. Hänkin on vain ihminen. Ehkä hänkin tarvitsee omaa'rauhaa', mutta ei osaa kertoa.
Selviätkö joulupyhien yli, koteloidu omaan itseesi, ettei mene joulu pilalle. Ktso ja odota jos jokin olisi muuttunut, ehkä onkin ja ehkä et näe sitä. Mutta lopulta sinun on vain sanottava se hänelle.
"Antanut niin paljon ja saanut niin vähän."
Aika rumasti sanottu. Miksi olet ollut valmis kuolemaan ihmisen puolesta jos olet muka saanut häneltä vähän?
Tuohon otsikkosi kysymykseen: anna hänen lukea viestisi. Yksinkertaista.
Niin varmaan on joo. Ikävä kyllä totta. Antanut niin paljon kuin on koskaan pystynyt, ollut valmis tekemään _ihan mitä tahansa_ ja saanut vähän, ei käytännössä mitään niistä asioista, joita olisi ihmissuhteelta kaivannut. Silti jaksanut toivoa, odottaa ja uskoa. Aikansa. Ja saavuttanut sen lakipisteen, jossa millään ei ole enää väliä. Rumia sanoja? Taitavat olla pulmista pienin tällä erää.
Kummallinen tapa ihmisillä takertua aina johonkin .. yksityiskohtaan. Ei nähdä metsää puilta.
Itse aivan samanlaisessa tilanteessa.Suhde karilla jo kauan,en saa itseäni liikkeelle,ja lähtemään pois.Eroaminen on raskasta,liian monta eroa kokenut.Silti ero on edessä,pian tai myöhemmin. Henkisesti ihan raunioina,ei pysty enää katsomaan toista tuntematta pientä inhoa.Nyt kun miettii kuinka rakastunut sitä onkaan ollut,se vaan ihmetyttää.Taisin rakastua rakastumiseen,ja siihen kun toinen oli alusta asti NIIN RAKASTUNUT. ....surullista...
No okei. Et varmaa ihmettele ku kerron ettei tota sun vuodatusta normaali (tosi)mies jaksa ees kokonaa lukea, mutta vastaus sun ongelmiis selkes kyl heti alkumetreil jo mulle. Annas mä selitän.
Nyt otat vaa iha rennosti ja koitat olla ajattelematta liikaa. Pidät kiinni niistä omista periaatteistas ja otat ikäänku lomaa stressistä. Sitte alat vaa antaa parempaa seksiä ku koskaa ja huomaat, että kyllä se rakkauski sieltä nostaa päätään. Eikä muuten ole vääränlaisia ihmisiä, meidän on vaan tehtävä paljon töitä (ja annettava paljon seksiä) suhteemme eteen.
t.Tosimies PS.Jos eroatte nii mä oon aina valmis siittämään ja saamaan naiset kiittämään.
Just. Tuollainenhan se kannustaa naisia.. Koskaan et oo naista saanut, etkä tule saamaan.
Oletko kade Tosimiehelle ?
siitäkö, että tosimies on onnistunut säilyttämään poikuutensa? =)
sanoin, voimia:
ehkä kuolen ikävään, mutten kuole siihen, että tähän jään...
Hanki itsellesi elämä. Miksi monet elää laulujen, elokuvien ja kirjojen maailmassa? Ehkä se selittää miksi ihmissuhteet menee metsään. Kun ei olla realisteja vaan eletään jossain haavemaailmassa.
Ihan hassu olet! Laulujen sanathan on kuin runoutta. Onko runous jotenkin vinksahtanutta, ehkä jonkun mielestä. Kauniita ajatuksia kuitenkin. Ja kyllä se joskus tuntuu, että joku laulu / runo tai vastaava vaan kolahtaa. Vaikka olisi elämä ja eläisi sitä ihan oikeastikin :)
Tekstisi kuvasti täydellisesti minun tunteitani. Samoja asioita olen itsekin pohtinut ja kokenut.