syvääkin syvempi masennus...

m.a.h

Olen täysin rikki. Erosin 2 vuotta kestäneestä suhteesta 2 viikkoa sitten. Olen laihtunut 6 kiloa, ja näytän anorektikolta. Mikään ei saa minua enää hyvälle tuulelle.EI ole halua eikä voimia tehdä mitään. Makoilen päivät sängyssä, enkä halua ottaa yhteyttä kehenkään, sillä ylikuormittaisin ihmiset liika tässä surussani.
Tiedän miten säälittävä olen, mutta mikään ei vaan tunnu enää miltään. Itken vain kaikki päivät. Exäni viettää tällä hetkellä elämänsä aikaa ihastuneena ja onnellisena,, itsekin on pakko näyttää onnelliselta kun kohtaan hänet..
Pitäisi kai tehdä jotain, käydä ulkona ja tavata ihmisiä. Sitäkin tosin yritin eilen. Ystäväni raahasivat minut ihmisten ilmoille baariin, mutta sekin loppui lyhyeen kun aloin taas
itkemään. Neuvoja??

11

1668

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • yamazi

      aika lailla samassa tilanteessa olen..

    • SWd

      Miksi suhteenne sitten loppui? Mitä tapahtui? Älä nyt hyvä ihminen yhden miehen takia noin pahasti mene masentumaan. Kyllä miehiä katsos riittää. Suhteet kun loppuu aina aikanaan.

      • m.a.h

        Hei! Ex-Miehenikin on jääkiekkoilija!

        Tosissaan kohtalotovereita löytyy!
        Suhteemme alkoi jo alusta alkaen aivan väärältä pohjalta.. Minun pelkoni suhteen loppumisesta johti siihen, etten voinut antautua täysin. Jätin mieheni muutamaan otteseen kunnes jätin hänet viimeisen kerran.. Perään ruinasin vielä eromme jälkeen..

        Mutta kaikista pelottavinta asiassa on minun vahva intuitio tulevasta. Osaan lukea exääni kuin kirjaa, ja tiesin hänen ihastuksesta jo 3kk ennen varsinaista eron hetkeä, jo silloin hän erosi minusta henkisesti,, ja minä taas kiinnyin entistä enemmän.
        kuukauden olen makoillut sängyn pohjalla toivottomana, kunnes aloin lukemaan erästä kirjaa. Siinä paljon hyviä ajatuksia yksinäisyydestä ja elämän käänteistä.

        Sain asunnon jossa oli paljon hakijoita, töissä menee ihan jees ja etäopiskelutkin sain neuvoteltua, joten kaikessa tuntuu olevan jokin tarkoitus.

        Käsittelen ja suren tehokkaasti. Etenkin on vaikea sisäistää, että hänellä oli niin helppo tavata elämänsä rakkaus pari viikkoa eromme jälkeen. Käsittelen suunnatonta vihaani ja pettymystä..mutta kai sekin on osa elämää.
        Ikuisena romantikkona uskon, että Se Oikea tulee vielä vastaan ja kaikki päättyy onnellisesti...

        Lohduttaudun tähän:
        "Vain ihminen ilman syvyyttä pakenee yksinäisyyttä, sillä Se jolla on syvyys itsessään, on yksinäisyys portti maailmaan."


    • Pasi

      Alkuun pitääkin surra. Mutta ei tietenkään oo tervettä ihan syömättä olla :)
      Muistat vaan pikkuhiljaa alkaa elämään sitä omaa uuttakin elämää siinä suremisen sivussa. Ennenkuin huomaatkaan, yksin itkien vietetyt illat ovat muisto jostain menneestä. Ystäville asiasta puhuminen kannattaa. Jos he ovat ystäviäsi, he kyllä tukevat sinua vaikka sinusta tuntuisikin että kuormitat vain heitä.
      Kyllä siitä selviää, ku muistaa syödä hyvin :p
      Itselläni päättyi vuosi sitten melkein 4 vuotta kestänyt suhde ja luulin etten ikinä selviäisi siitä. Mutta tässä nyt olen ja pystyn hymyilemään ajatellessani häntä. Ei itketä enää :)

    • särkynyt.

      mä luin sun jutun ja olen tosi pahoillani oikeesti tiedän miltä susta tuntuu!! mun jätkä jätti mut jääkiekon takia. se haluaa mielummin pelata ja nähdä kavereita. me oltiin vuos ja kolme kk. mä tiedän et sua sattuu!! olen iteki vaan itkeny. en ole lähteny kotoa mihinkään. itsekään ei ole intoa tehdä yhtään mitään. et ole säälittävä niinku sanoit! rakkaus sattuu ja niin sen kuuluuki

      • jessica

        tutulta kuulostaa..seurustelin 3 vuotta poikaystäväni (jääkiekkoilija) kanssa ja asuimmekin yhdessä. erosimme n. 2 kk sitten ja siitä asti olen vain itkenyt päivät kotona. kaikki ystäväni ovat sitoutuneita ja nysväävät kotona omien rakkaittensa kanssa. on vaikea lähtä yksin mihinkään ulos etsimään uutta onnea. kaikista pahimmalta tuntuu, etten vieläkän tiedä, miten oma rakkaani muuttui yhtäkkiä niin käsittämättömän ilkeäksi..on niin epäreilua..en kestä, kun joudun katselemaan hänen loistokasta elämäänsä. hänelle riittää kyllä naisia jonoksi asti, rahaa ja ystäviä on ja muutenkin elämä täydellistä. tunnen itseni niin huonoksi ja mietin vain mikä minussa on vikana. sattuu niin paljon..jotenkin vielä kamalampaa kun ex oli "kuuluisa" ja nyt joudun lukemaan hänen elämästään lehdistä ja muualta..pelkään vain, etten kestä sitä, kun näen hänet onnellisena jonkun toisen kanssa :( lohduttaa tietää, että minulla on kohtalotovereita. toivottavasti tämä tuska häviää ja toivottavasti löydän elämäni miehen, joka saa minut unohtamaan kaiken pahan. vahinko vain, ettei ne miehet tule oven taakse jonottamaan..


    • Ota rauhassa

      Isot surut ei ole hetkessä ohi. Sure rauhassa, itke kun itkettää ja koe ne kurjat tunteet. Puhu ystäville, et sinä heitä kuormita. Kirjoita vaikka päiväkirjaan. Pidä vuorokausirytmi, joka sisältää säännölliset ruokailut, fyysisesti rasittavaa liikuntaa, kavereiden tapaamista ja tarpeeksi unta. Jos unettomuutta yli kaksi viikkoa, käänny lääkärin puoleen. Samoin jos menee pidempään niin, ettet saa syödyksi.
      Suru on surtava, mutta kyllä sinä kestät. Parempia aika odottaa, ja itkut jää taakse, ihan varmasti. Paljon voimia!

    • Suru

      Samassa tilanteessa olen ja tulevaisuus tuntuu toivottomalta. Miten tästä pitäisi muka selvitä, kun menetti rakkaansa ja parhaan ystävänsä? Iso osa arkirutiineistakin on poissa. Tuntuu tyhjältä. Mikään ei kiinnosta, tarvitsen häntä ja hänen läheisyyttään, meidän elämää. Muistot pahentaa tilannetta ja ikävää ihan huomattavasti. Pahinta on, ettei kumpikaan olisi halunnut erota. Näännyn kohta nälkään, mutten saa syödyksi kun oksettaa niin paljon. Tukehdun tähän ahdistukseen. Miten tälläistä voi edes tuntea? Miten voin jatkaa elämää?

    • surusilmä

      tuntuu etten kestä enää! mihin on hävinnyt se ihana, rakastava poikaystäväni? miksi hän teki meille niin? en voi ymmärtää..ja sen takia on niin vaikea päästä yli :( tiedän kokemuksesta, etten pääse surustani irti, ellen löydä jotain pelastavaa miestä, johon rakastuisin täysillä ja epäilen, ettei se ole enää mahdollista. tiedän, että olen nuori, mutta olen joutunut pettyään niin pahasti. en pysty hyväksymään eroa, vaikka tiedän, että minulla ei ole muuta mahdollisuutta.
      joka päivä päätän aloittaa uuden elämän, mutta kun seuraava aamu koittaa, haluaisin vain vajota maan alle ja lakata olemasta. Vahinko, ettei se unelmien prinssi ja elämn mies tule oven taakse odottamaan. en ole mikään mieletön bilettäjätyyppi..olin niin onnellinen mieheni kanssa. seurustelimme 3 vuotta ja asuimme yhdessä ja kaikki oli niin hyvin. mikä häneen meni? tuntuu, että haluaisin vain kuolla! ja kukaan ei ymmärrä..

    • Rikki

      Neuvoja en tiedä antaa, itselläni sama taival edessä. 2 vuoden seurustelun jälkeen ero tuli 4 päivää sitten eikä aavistustakaan miten jatkan tästä eteenpäin.

      Pää niin pyörällä etten yhdestäkään ajatuksesta saa kiinni, olo on valtavan raskas ja kaiken lisäksi iski vuosisadan flunssa joten nyt itken päivät yksin himassa kun ei pääse edes duuniin. Toisaalta en sinne halajaisikaan hymyilemään asiakkaille. Pelkään vaan että mitä kauemmin oon himassa sitä vaikeempaa lähteminen täältä on..

      Helvetti mitä paskaa saa niskaan tässä elämässä.

    • petturin ex

      Hei, nimim. syvää syvempi masennus..."
      Olen itse melko lailla samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Minulla lisänä on tämä, että minun ex-aviomieheni tyttöystävä (seurustelivat 8,5) vuotta, iski minun sulhasen (me oltiin 3 vuotta yhdessä.) Ennen olin kova lenkkeilemään, mutta nykyään en tohdi uskaltaa ovesta astua ulos ilman vapinaa, oksetusta ja sydän meinaa revetä rinnasta SIKSI kun tämä ns. vamppi (on tehnyt muillekkin samaa, ei kelpaa vapaa mies) asuu minun viereisessä talossa ja nään heidän ikkunan ja ex-sulhoni auton 10 m kauempana mitä oli aiemmin. Tässä kolmoisdraamassa minä olen ainoa joka ei ole päässyt jaloilleen. Ex-aviomieheni on jo löytänyt itselleen ihanan naisen. Minä vain itken kotona kaikki päivät ja syön rauhoittavia/unipillereitä että pystyisin jotenkin olemaan. Kun valveilla-oloaika on pelkkää tuskaa. Tätä on nyt jatkunut elokuusta asti. Pelottaa joulu varsinkin. Kaipaisin rakkautta mutta itsetunto ja muutenkin masentunut mielialani ei auta uuden rakkaan etsinnässä, ja tuskinpa se tilaamalla tulee...
      Silläkin yritän lohduttautua kun tämä avomies oli monesti väkivaltainen humalassa ja satutti minua useasti, joistain lyönneistä kesti yli vuoden ennen kuin olin tervehtynyt. Tämä uusi nainen ei usko että tämä mies tulee lyömään häntäkin. Eipä meilläkään noin alkuvaiheessa sellainen käytös tullut esille. Kai siksi suren kun hän oli muuten ihana mies, huomaavainen ja rakasteltiin joka päivä jopa monta kertaa. Moni tietysti sanoo, hyvä että pääsit eroon, tottahan se on, mutta kun rakkaus ei lopu napinpainalluksella ja juuri tuo kun on silmien alla koko ajan, ei pysty unohtamaan.
      Totta on sanonta: "mitä silmä ei nää, sitä sydän ei sure". Jos olisi edes pois silmistä, mutta heti kun hieman olo parantuu, nään heidän onnen tuossa muutaman metrin päässä. Sitten taas romahdan, olisin varmaan tehnyt jo itsemurhan jos minulla ei olisi lapsia, opiskelevat muualla ja ovat kovin yritteliäitä ja ihania. En haluaisi heille semmoista tuskaa että äiti tappaisi itsensä. Mutta en tiedä kuinka kauan jaksan...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1910
    2. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      834
    3. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      787
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      258
      717
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      698
    6. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      669
    7. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      653
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      633
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      633
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      626
    Aihe