auttakaa

Mulla on ollu välillä ihan kauhee koirakuume, tai autokuume, et on pakko saada just tuollanen auto, yms. Onneks puoliso on aina pidätellyt. Mä sanoisin, et kantsii miettiä kunnolla, oot aika nuori... Kyllä sitä vielä ehtii, sit kun on varma. Sä tietysti tunnet itsesi parhaiten, et onko sulla tapana katua päätöksiäsi? Mut jos poikakaveri on impulsiivisempi, niin on hyvä vähän jarrutella, et pysyy järki kädessä. Meille on nyt tulossa vauva, eikä se ollu minkään vauvakuumeen tulos, ja se tuntuu hyvältä ja oikealta, vaikka pelottaakin sikana.

Raha ei ainakaan vauvan tekkoon luulis olevan teillä este,jos vakituiset työt kerta on kummallakin.

Jos siltä tuntuu ja tietää mitä on edessä niin miks ei...?Mut minun mielestä jos epäilyttää niin ainahan voi vähän vielä odottaa...Eihän se ikinä pahaks ole.Vauvaa ku ei voi palauttaa.

Minun mielestä kakskymmppinen ei ole liian nuori äidiksi.Mut seki taas on ihan ihmisestä kiinni,toiset on,toiset ei.

Isosisko alko oottamaan ensimmäistä lastaan 18vuotiaana,kahen vuojen päästä tuli toinen ja hyvin pärjäs...

Itellä ikää kohta 18 ja miehellä 21.
Kihloihin menostakin on puhuttu vakavasti.
Meillä sitä vauvakuumetta on kummallakin.
Ollu jo kauemman aikaa.

Tiedän kyllä että lapsi ei ole lelu,jonka voi hylätä välissä kun ei jaksa.
Paljon vastuuta se vaatii.
Mies sanoo että heti ku töihin pääsen niin alkaa vauvan teko.

Seurustelumme alussa kävi "läheltä piti-tilanne"
ja mies oli heti innoissaan.
Jännitti enemmän kuin minä.
Aluks pelotti ja itketti.
Mutta sitten ku sitä alko ajatukseen tottumaan,se tuntu jo ihan mukavalta.
Sitten ku ne menkat alkoki,niin iso pettymys.
Sen jälkeen on sillon tällön tullut omituinen pettymyksen tunne ku ne menkat on alkanu.
Vaikka mitenkä se olisi edes mahdollista ollut,pillereitä kun syön...

Taas tuli omia juttuja löpistyä.Mitähän tämäki autto sinun tilannetta? X)

Kuukauden ja ylikin vauvakuume?? Just. Meillä on ollut vauvakuume yli neljä vuotta emmekä vielä ole antaneet sille periksi. Meilläkin suunnitellaan vielä jatkokoulutusta ja isomman asunnon ostoa ja koemme itsemme nuoriksi vanhemmiksi. Ja ollaan kolmekymppisiä

moi suosittelen että noin tärkeää päätöstä harkittaisiin tosi tosi tarkkaan,ei mikään hetken huuma vaan loppuelämän vastuu.sitten ikä kannattaa miettiä oletteko todella valmiita,paljon elettävää ja nähtävää vielä ja ikävä tosiasia lapsi rajoittaa näitä asioita aika lailla kovasti.ei selvinnyt miten kauan olette olleet yhdessä tai asutteko yhdessä.mitä jos otatte niitä siskon lapsia hoitoon pariksi päivaäksi ja katotte miten se yhteistyö sujuu vai sujuuko.ei kannata kiirehtiä jälkeenpäin on paha katua.itse sain lapsen kun olin 19. en lastani kadu ja häntä hirveästi rakastan ,mutta jos nyt voisin uudestaan valita en lasta oisi vielä tehnyt.ja ikuisesti on pitkä ja raskas aika olla yhdessä kun arki ja rahahuolet painaa päälle,lupaan ei helppoa eikä satua.

Meillä on neljä lasta syntynyt ihan fiilispohjalta. Voisi sanoa että lähes hetken mielijohteesta on ehkäisyt jätetty pois. Silti olemme tienneet tarkkaan mitä ollaan tehty. Elämää ei voi kovinkaan merkittävästi suunnitella kuitenkaan. Minusta ei ole mielekästä kovin tarkasti suunnitella milloin lapsia saa tulla koska ei niitä välttämättä sitten tule silloin kun niitä tilaa. Ja elämä on muutenkin täynnä käänteitä ja yllätyksiä. Kokonaan valmiita ei olla koskaan.

Olin 19 kun tapasin vaimoni ja 23 kun tulin isäksi joten olimme kyllä teitä vanhempia.
Omalta osaltani toivon jatkossa osaavani käyttää enemmän järkeä ja vähemmän tunteita koska viidennen lapsen hankkimisessa ei ole kyllä mitään järkeä vaikka mieli tekisi.