Oonko mä ainoo epäitsekäs täs maailmas? Ainoo joka hyväksyy ystävänsä ja muut ilman mitää suurempaa syytä. Nyt ku menetin viimesetki kaverit tajusin ettei ne oo ollu mun kavereit koskaan.. ne on ollu mun kaa väleis jostain syystä, multa voi lainata rahaa ja multa saa tupakkaa, oon aina valmis auttamaan ja kuuntelemaan, mut saa aina kii ja mua ei kauaa tarvi ylipuhua tekemään jotain. Hätävarana oon aina ollu, se jolle soitetaan sit ku ei oo mitää muutkaa tekemist. Oonko koskaan ollu ykkössijalla? en kenellekkää koskaan. Entiset ns. poikaystävät, ollu mun kaa salee vaa yhest syystä, koska nykyään ei ees pysty olemaan puheväleis mun kaa. Jokainen käyttää hyväkseen mua omalla tavallaan, ja teen sen viel niin helpoks ku oon nii sinisilmänen ja kaikkien pompoteltavana. Nyt viime aikoina oon tehny radikaalisen muutoksen, oon oppinu sanomaan vastaan. Sit tulee kuittailuu siit et kukaa ei tunne mua enää ku oon muuttunu. Pitäskö vaa ottaa kaiken paskan vastaan ja niellä se nätisti? Jossain se raja tulee vastaan, ja nyt se on näköjää tullu. Parempi varmaa vaa olla yksin, ei ainakaa tuu mitää sotkuja enää.
lainaan erään ihmisen sanoja. en oisi itse voinut paremmin kertoa!
lainaan erään ihmisen sanoja. en oisi itse voinut paremmin kertoa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niinpä, et todellakaan ole ainoa.. Aivan sama olo mulla lähes kokoajan nykypäivänä. Nuorempana oli kavereita paljon ja aina vaan vanhetessa ne oikeat ystävät vähenevät.. Ei soittoja, ei kyläilyjä, ei mitään.. Aivan yksin saa olla jos ei itte kellekkään soittele, nii ja saahan multa rahaa ja leffoja sekä sun muuta lainaan.. Oon aina spontaanisti valmis lähteen ja tarvittaessa myös osasin uhrautua. Aina valmis kuuntelemaan, vaikka keskellä yötä. Valmis auttamaan, ehkä jopa liian kiltti. Tyttöystävä on mut kaipais vaan niitä kavereita joiden kans vois mennä kattoon futista, pelaan jääkiekkoo ja muuta mitä kaverit yleensä tekee.
Se vaan tuntu niin hyvälle ku joku joskus sano parhaaks kaverikseen, rakkaimmaks ystäväkseen. Eipä noita kuule enää ollenkaan..
Mut nyt tavat muuttuu, tässä on tullu mietittyä monesti et oispa kiva jos joku kaveri soittas tai jotain mut ainoostaan sillon js tarvii jotain lainaan tai ryyppykaveria ku kukaan muu ei lähteny.. Vituttaa..
Ku toi AMK loppuu nii pelkään et katoo kaikki loputkin kaverit.. Eikä oo kauaa, 5 päivää.. Jee..
No mut elämä jatkuu. Eiköhän tämä tästä.
Pärjäilyä sullekki. Tiedän et toi ei oo helppoo eikä hauskaa. Onneks on koira, eikös se oo ihmisen paras ystävä. Lojaali ennenkaikkea, aina iloinen jälleennäkemisestä.
No mut turha mun täällä on mitään avautua, helpotti vaan.