kaukosuhteesta

viesti...mies/poikaystäväni kanssa ollaan oltu muutama vuosi yhdessä ja hän olisi piakkoin muuttamassa luokseni. Ihanaa, mutta ahdistavaakin, vaikka asiasta olemme monesti keskustelleet.

Meillä kävi aivan samoin. Elämä oli auvoista niin kauan kun välimatkaa oli muutama sata kilometriä. Lomilla näimme enemmän, pisin aika yhdessä kolmisen viikkoa. Loppuaika sähköpostia, tekstareita ja puheluita. Näin meni hyvin kaksi vuotta, sitten muutettiin yhteen, riideltiin lähes joka asiasta pari kuukautta. Ei auttanut muu kuin kantapäät vastakkain.

Olin kaukosuhteessa 7 vuotta. Olin rakastunut ja onnellinen, mies ei ehdottanut koskaan että muuttaisimme yhteen. Joka viikonloppu emme tavanneet, yleensä miehen menojen takia. Minä olin se joka ajoin kelissä kuin kelissä kilometrit hänen luokseen ja toin ruuat mukanani hänen toiveestaan. Ihmettelin kun mies ei tehnyt kodissaan mitään, kaikki oli alkuperäisessä kunnossa 70 luvulta. Puhelintaan mies piti aina kiinni meidän yhdessä ollessamme. Pikkuhiljaa ahdistus lisääntyi, vaistot varoittivat ja päätin muuttaa samalle paikkakunnalle. Miestä ajatus ei innostanut. Pienellä paikkakunnalla totuus nopeasti valkeni minulle. Miehen viikot kuluivat tiistai ja torstai tyttöjen kanssa, joitten kanssa joitain viikonvaihteitakin oli vietettävä, minulle hän sanoi pelaavansa poikansa kanssa golfia tai sitten vanha äiti vaati huomiota.. surffi kahden kolmen naisen kanssa oli jatkunut kauemmin kuin meidän suhteemme ja jatkuu nyt uuden kanssa..