Voisiko joku neuvoa....

yksin yhdessä

Olen 50v. nainen, aviossa n.30v. Lapset ovat aikuisia ja enää yksi kotona. Olemme mieheni kanssa ystäviä, välillä hyviäkin. Arki on ollut jo kauan ankeaa, kumpikaan ei ole tehnyt mitään sen eteen. Mieheni mielestä kaikki on hyvin ja meillä menee hyvin. MUTTA minun mielestäni ei !!! Pitääkö minun asua ja olla ystävän kanssa, joka ei merkitse niin paljoa, että minulla olisi hyvä olla. En ole vielä elänyt elämääni niin pitkälle, ettenkö jotain uutta vielä voisi kokea ja saada.!? Seksipuolella tapahtumat ovat kuin viisi sormea ja vilahdus, ja sekin viagran voimalla tarkasti ajoittaen, ei koskaan spontaanisti ja halut heräten. Minä joudun nykyään ottamaan pari lasia viiniä, että pääsen edes jonkinlaiseen tunnelmaan !!! Onko muilla samoja ongelmia ja miten siitä selviää ???? APUA

12

1843

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Jallu

      Neuvoni on, että tyytyisit osaasi. Nykyelämä on julma eronneelle naisellekin. Todennäköisesti ajautuisit lyhyestä suhteesta toiseen.

      Katselehan vähän sinkkupalstoja ja ajattele tilannettasi uudestaan.

      • yksin yhdessä

        kerroppa sitten, mitä eroa yksin olemisella ja yksin olemisella ??? Eipä tämäkään häppöstä ole, ja jos yhdessä mieheni kanssa jatkan, tuskimpa paranee...Jos sitten, niinkuin ajattelit, menisin irtosuhteiden kanssa ja heitä kokeilisin, olisipa vaihtelua edes ja jotain muuta kuin sama ei mitään!!
        Jos tulisi morkkis, olisipa jotain tunnetta. En ole ikäloppu, pidän huolta itsestäni ja himot ne olisi hiirelläkin. HALUAISIN kokea vielä jotain....


      • mikset sitten
        yksin yhdessä kirjoitti:

        kerroppa sitten, mitä eroa yksin olemisella ja yksin olemisella ??? Eipä tämäkään häppöstä ole, ja jos yhdessä mieheni kanssa jatkan, tuskimpa paranee...Jos sitten, niinkuin ajattelit, menisin irtosuhteiden kanssa ja heitä kokeilisin, olisipa vaihtelua edes ja jotain muuta kuin sama ei mitään!!
        Jos tulisi morkkis, olisipa jotain tunnetta. En ole ikäloppu, pidän huolta itsestäni ja himot ne olisi hiirelläkin. HALUAISIN kokea vielä jotain....

        kokeile! Kerran se vaan kirpaisee.


      • kohtalotoverilta
        yksin yhdessä kirjoitti:

        kerroppa sitten, mitä eroa yksin olemisella ja yksin olemisella ??? Eipä tämäkään häppöstä ole, ja jos yhdessä mieheni kanssa jatkan, tuskimpa paranee...Jos sitten, niinkuin ajattelit, menisin irtosuhteiden kanssa ja heitä kokeilisin, olisipa vaihtelua edes ja jotain muuta kuin sama ei mitään!!
        Jos tulisi morkkis, olisipa jotain tunnetta. En ole ikäloppu, pidän huolta itsestäni ja himot ne olisi hiirelläkin. HALUAISIN kokea vielä jotain....

        No niin,20v liittoa takana,erossa 1 vuosi.Tosin ero oli miehen idea,en kylläkään sitä vastustanut.Nyt toivon,että olisimme tehneet liitolle jotain.Yhteinen elämä,lapset,kokemukset,huumori,miljoona asiaa,joita kaipaan,ne ovat nyt takana.Miehiä saa aina ja sitä jännitystä,seksiä yms.Mutta kaikissa on huonoja puolia,toisissa tosi huonoja sellaisia.

        Lähetän täten toivomuksen vaikka joulupukille.Älkää erotko liian heppoisin perustein.Järki käteen (helppo sanoa,ei itsellekään sitä löytynyt oikessa paikassa),koska jos olette eläneet pitkään yhdessä,todennäköisesti teillä on mitä suurimmat mahdollisuudet elää edelleen nautittavaa,toiselle iloa antavaa ja ehkä yllätyksellistäkin elämää ja edelleen yhdessä.Voi,kun joku saisi nämä ihmiset järkiintymään.Tee niin kuin minä sanon,ei niin kuin minä tein.


      • yksin yhdessä
        kohtalotoverilta kirjoitti:

        No niin,20v liittoa takana,erossa 1 vuosi.Tosin ero oli miehen idea,en kylläkään sitä vastustanut.Nyt toivon,että olisimme tehneet liitolle jotain.Yhteinen elämä,lapset,kokemukset,huumori,miljoona asiaa,joita kaipaan,ne ovat nyt takana.Miehiä saa aina ja sitä jännitystä,seksiä yms.Mutta kaikissa on huonoja puolia,toisissa tosi huonoja sellaisia.

        Lähetän täten toivomuksen vaikka joulupukille.Älkää erotko liian heppoisin perustein.Järki käteen (helppo sanoa,ei itsellekään sitä löytynyt oikessa paikassa),koska jos olette eläneet pitkään yhdessä,todennäköisesti teillä on mitä suurimmat mahdollisuudet elää edelleen nautittavaa,toiselle iloa antavaa ja ehkä yllätyksellistäkin elämää ja edelleen yhdessä.Voi,kun joku saisi nämä ihmiset järkiintymään.Tee niin kuin minä sanon,ei niin kuin minä tein.

        Kiitos omasta kokemuksestasi, mutta miksi suostuit eroamaan? Jäitkö myös itse kaipaamaan jotain?? Meillä liitto kestänyt 30v. ja viimeiset 5 vuotta olen tyhjä sisältä. Haluaisin tuntea jotain, haluaisin spontaanisti seksiä,-tietää että kiinnostan ja olen haluttava ilman viagraa ym potenssilääkettä. Onko se sitten pätemisen tarvetta, vai mitä, mutta ei elämä VOI jatkua näin, parempaa ei ainakaan ole tulossa !!!!! Tiedän että meillä on yhteisiä hetkiä, muistoja ja asioita, mutta käynkö sitten vieraissa, että saan itselleni jotain ja itseluottamustani pönkitettyä-kelpaan ja olen nainen!


      • ihaanaaa
        yksin yhdessä kirjoitti:

        Kiitos omasta kokemuksestasi, mutta miksi suostuit eroamaan? Jäitkö myös itse kaipaamaan jotain?? Meillä liitto kestänyt 30v. ja viimeiset 5 vuotta olen tyhjä sisältä. Haluaisin tuntea jotain, haluaisin spontaanisti seksiä,-tietää että kiinnostan ja olen haluttava ilman viagraa ym potenssilääkettä. Onko se sitten pätemisen tarvetta, vai mitä, mutta ei elämä VOI jatkua näin, parempaa ei ainakaan ole tulossa !!!!! Tiedän että meillä on yhteisiä hetkiä, muistoja ja asioita, mutta käynkö sitten vieraissa, että saan itselleni jotain ja itseluottamustani pönkitettyä-kelpaan ja olen nainen!

        itse erosin pystyynkuoleman pelosta. Ihanaa on ollut. Vaikka olen edelleenkin sinkku, olen kokenut enemmän kuin... Seksiä saa aina...tunteitakin saa. Eri asia on, saako loppu elämäksi kumppania. Mieti mitä haluat. Itse olen 44 v ja ollut 24 v aviossa.


      • Kirsikka
        yksin yhdessä kirjoitti:

        Kiitos omasta kokemuksestasi, mutta miksi suostuit eroamaan? Jäitkö myös itse kaipaamaan jotain?? Meillä liitto kestänyt 30v. ja viimeiset 5 vuotta olen tyhjä sisältä. Haluaisin tuntea jotain, haluaisin spontaanisti seksiä,-tietää että kiinnostan ja olen haluttava ilman viagraa ym potenssilääkettä. Onko se sitten pätemisen tarvetta, vai mitä, mutta ei elämä VOI jatkua näin, parempaa ei ainakaan ole tulossa !!!!! Tiedän että meillä on yhteisiä hetkiä, muistoja ja asioita, mutta käynkö sitten vieraissa, että saan itselleni jotain ja itseluottamustani pönkitettyä-kelpaan ja olen nainen!

        Samanlaisia asioita olen minäkin pohtinut ja haluan myös ELÄÄ vielä itsekin! Kun ikääkin on "vasta" 45...

        Meillä ei myöskään ole seksiä kuin ehkä kerran vuodessa ja siitäkin tulee vain kiukkuiseksi! Ainut "ilo" on se, että mies leikkii kanssani seksileluilla - mutta kun senkin osaan itse paremmin! Hän ei itse kykene kunnolla rakastelemaan (ei kai oikein koskaan ole osannut).

        Minä olen jo päättänyt, että haluan erota, mutta olen liian hyväluontoinen, enkä ole saanut sitä kerrottua miehelle suoraan. Keskusteltu (yritetty) erosta on montakin kertaa, mutta ne kerrat on päättyneet joko valtavaan riitaan ja uhkailuun, taikka miehen itkuun... Eli ilmeisesti olen viimeiset vuodet ollut liitossa säälistä - ei kai sekään ole oikein miestäkään kohtaan???

        Minulla on jopa lupa käydä vieraissa, mutta silti niitä kertoja en halua miehelle kertoa. Yhden rakastajan hän tunteekin (ja hyväksyy), mutta se suhde on käytännössä päättynyt jo monta vuotta sitten - mieheni vaan elättelee sitä edelleen mielikuvissaan... Saako sitten siitä nautintoa itselleen???
        En kuitenkaan pitemmän päälle halua mitään salaisia irtosuhteita, vaan mieluummin olen vaikka täysin yksin tai sitten solmisin uuden pysyvän suhteen, jos sellainen kohdalle sattuisi.


      • mihellä seksi
        yksin yhdessä kirjoitti:

        Kiitos omasta kokemuksestasi, mutta miksi suostuit eroamaan? Jäitkö myös itse kaipaamaan jotain?? Meillä liitto kestänyt 30v. ja viimeiset 5 vuotta olen tyhjä sisältä. Haluaisin tuntea jotain, haluaisin spontaanisti seksiä,-tietää että kiinnostan ja olen haluttava ilman viagraa ym potenssilääkettä. Onko se sitten pätemisen tarvetta, vai mitä, mutta ei elämä VOI jatkua näin, parempaa ei ainakaan ole tulossa !!!!! Tiedän että meillä on yhteisiä hetkiä, muistoja ja asioita, mutta käynkö sitten vieraissa, että saan itselleni jotain ja itseluottamustani pönkitettyä-kelpaan ja olen nainen!

        toimii vain viagran tai muun lääkkeen voimalla. Tsekkaas hiukan tuota sexipalstaa, niin johan alat tajuamaan. Tuon ikäisellä miehellä alkaa jo olla potenssiongelmia johtuen elämäntilanteesta, rasituksesta, elämäntavoista yms.
        Oletko kokeillut herättää miehen mielenkiinnon, vai onko se sitä vakiintunutta "kymmenen uutisten jälkeen, valot pois ja pikapano"?


    • olkoon..

      Miksi miehesi käyttää viagraa ym potenssilääkettä? Onko taustalla sairaus, kyvyttömyys, mikä? Jos näin on, tuomion sijasta vois olla parempi ymmärrys. Spontaania voi silti olla muu läheisyys ja hyvänä pitäminen. Taatusti miehesikin omalla tavallaan kärsii asiasta…

      Itselläni on tähän asti elettyä liittoa saman kumppanin kanssa 31 vuotta. Olemme 50-kymppisiä kumpikin. Enkä edes yritä väittää, että piikittömän ruusutarhan sain, sellaisia kun ei ole olemassakaan. Olen käynyt ajatuksissani samat tunteet läpi kuin sinäkin ja ymmärrän turhautumisesi.

      Oletko ajatellut, että Luoja loi myös meille naisille 50:n tienoille muutosvaiheen, sen menopaussin, joka myllertää tunteet tosi sekaisin ;) Ja siihen vaiheeseen tulo voi kestää vuosia. En itse siinä vielä ole, mutta takuuvarmasti matkalla siihen, ja jopa itse huomaan, kuinka temppuilen kuin nuori varsa murrosiässä. Tyttäreni on joskus huomauttanutkin asiasta. Hän on sanonut, että ennen minä olin kärsivällisempi, tyynempi ja nyt ei aina tiedä, mistä tuuli puhaltaa. Tämän ymmärtäminen ja ennen kaikkea hyväksyminen on auttanut, helpottanut, kun taudille voi olla löytynyt diagnoosikin.

      Olen todella sokkona sokkeloinut tunnemaailmassa viimeiset vuodet. Ja avioeroa olen pohtinut, yhteen väliin päivittäinkin ja tein senkin, mistä sinä puhuit, kokeilin irtosuhteetkin. Seksi on seksiä, tapahtuipa se kenen kanssa tahansa. Tunteet ja rakkaus oli kuitenkin se, mitä haluan, mitä etsin ja sitä ei irtosuhteista irronnut! Elämme niin, että usein vietämme viikonloput erillään joko työn tai harrastusten vuoksi. Siksi tuo kokeiluvaihe onnistui ilman murhia. En tiedä, tekikö mieheni niin enkä halua tietääkään. Tiedän sen, että mieheni aavistelee jotain, mutta kertoa en kuitenkaan aio koskaan. Ei ole mitään syytä olla rehellinen niin, että sillä ei saa muuta kuin pahaa oloa ja sekasortoa aikaan. Sekin on henkistä väkivaltaa. Se oli elämänvaihe, joka on yksin minun ja tapahtui yksin minulle. Kaikki ei ole yhteistä avioliitossakaan. Oireilua tuli, mies tarttui pulloonkin useammin ja niin tein minäkin. Elämä meinasi mennä kaaokseksi. Pyörremyrskyn silmässä vasta heräsi kuin pitkästä pahasta unesta…

      Se oppi, minkä siitä sain, oli se, että paha maku ja syyllisyys ei kasvattanut, se kuristi ja kutisti minuuttani. Jos se jotain hyvää sai aikaan, oli se että aloin katsoa miestäni toisin silmin, aluksi silmät sirrillään ja pikkuisen kurkaten, vähitellen suurin silminkin. Näin kaiken sen, millä tavoin hän on osoittanut välittäneensä minusta. Ei sanoin niinkään, vaan kaikilla niillä teoilla, mitä hän on tehnyt. Mies vaan on sellainen olento, että hän osoittaa rakkautensa työllään ja tekemisellään. Jotkut puhuu ja pussaa, mutta suurin osa ei, he toimivat ja puuhaavat. Ja totta puhuen, en niin kauheasti jaksaiskaan jatkuvasti pusuttajaa ja puhujaa ;)

      Tässä iässä, uskon, että jokainen nainen huolestuu siitä, että mitenhän tässä elämässä oikein kävikään…..olenko minä vielä kaunis ja haluttava. Lapset ovat lentäneet pesästä, ja sitten alkaa tuijottaa miestään suurennuslasilla, että kuka pirkule se tuokin oikein luulee olevansa ja on. Ja virheitähän löytyy ja näkyy. Nainen funtsii, ehkä alitajuisestikin, että hitto vieköön, on tässä elämässä vielä oltava jotain hauskaa ja vaihtelua ja jossain voi olla vielä ihan oikea mies minulle vielä, se rakkaus ja piikitön ruusutarhakin voi löytyä, parhaat vuodet tässä on vain menneet, mutta jos vielä ehtis onnelaan…. Olkoon näin, sekin kuuluu elämään. Ja minähän funtsasin näin ja funtsailen joskus vieläkin, mutta tein päätöksen myös: Tässä liitossa olen ja pysyn ja teen tästä parhaan mahdollisen, minkä pystyn ja kykenen. Listasin hyvät ja huonot puolet, ja hyvät painoi vaa’assa niin paljon enemmän. Jos minun täytyy tehdä yli puolet ja vaikka lähes kaikki, olkoon, yritän ainakin ja teen sen koko minuudellani ja panostan tähän. Tämä mies on kuitenkin se, jonka kanssa olen elänyt, joka tuntee minun historiani, jonka kanssa voin puhua menneistä ja nauraa/itkeä menneitä ja tulevia. Hän on lasteni isä, hän miehen tavoin turvasi meille pesää, missä asua, hän lohdutti, kun maailma murjoi, hän välittää minusta. Minä tunnen hänet ja hän tuntee minut, vaikka ei osaa aina sitä tuntemistaan minun tavallani näyttääkään, hän takuuvarmasti on kaikista maailman ihmisistä eniten minut tunteva. Se on jo paljon. Virheitä ja puutteita on kummassakin, mutta viaton vain saa nakella kivillä.

      Aion hyväksyä sen, että sitä hullaantumisrakastumista ei ole enää, mutta ei sitä ole kenenkään muunkaan kanssa alun ohittamisen jälkeen.

      Nyt toivon tulevaisuudelta vielä sitä, että kun olemme siinä vaiheessa, että rollaattorilla formuloimme, saamme tehdä sen yhdessä. Kun kysyin tätä vasta mieheltäni, hän lupasi varustaa minun rollaattorin gps:llä, etten eksy ja osaan kotiin, kun sukkuloin onneani etsimässä. Minä lupasin hänelle soittokellon, että kuulen, jos hän yrittää minusta ohi… :))

      Vastuun suhteen hoitamisesta omalla parhaalla tavallaan vain pitää PÄÄTTÄÄ ottaa, eikä sitä työtä tehdessä saa katsoa, kumpi tekee enemmän. Ihmiset vaan ovat erilaisia ja miehet ne vasta erilaisia ovatkin ;)

    • menopaussi

      Itse tulin tuohon vaiheeseen pikkuisen alle 50v.
      Erokin oli melko kivuton, yhdessä totesimme tyhjyyden. Minä sitten sitä naisellisuuttani etsimään. Tämä on korutonta kertomaa, mutta totta. Kohosi se itsetunto, kun nuoret halusivat, kuitenkin muutaman kerran jälkeen totesin, että olen äiti, opettaja, jopa rahoittaja ja välivaihe perheen perustamisen keskellä. Oli myös näitä varattuja, ihania miehiä sängyssäkin, mutta minä yksin kaikki juhlat. Vapaat totesin aika pian surkimuksiksi, oli alistajia, alkoholiongelmaisia.
      Koko sarja kesti 7v ja vasta nyt totean, että naisellisuuteni ei ole kiinni sänkyhommista ja voisin hyvin elää parisuhteessa, jossa on hellyyttä, ymmärtämystä, muistoja ilman seksiäkin.
      Mieti ja vielä kerran mieti, käy tutustumassa tarjontaan voipi olla pettymys. Löytyy sanahelinää ja panomiestä, mutta ei olkapäätä.

    • Mansku

      Olisiko niin, että luulet onnesi olevan miehesi tai jonkun tuntemattoman taskussa? Ei sitten omassa ollenkaan, mutta siellähän sen pitäisi olla. Koska miehesi mielestä on kaikki okei, niin sinun pitäisi tehdä jotain sellaista, josta pidät ja mitä haluat. Voin miltei vakuuttaa, että suhteesi mieheen paranee, kun et keskitykään vain miettimään kurjaa arkea vaan teet kaikkea kivaa. Avioliitossakin on hyvä olla "mun juttu", etenkin silloin jos arki masentaa.

      Itse olen noin 99% sosiaalisempi kuin mieheni (nykyisin). Käyn kuuntelemassa rockia, laulamassa karaokea, tapailen ystäviäni (mies- ja naispuolisia, eri ikäisiä, peruskoulun käynteitä tai kaksi akateemista oppiarvoa suorittaneita.. eli laidasta laitaan. Heidän ainoa sama piirre on se, että pidän heitä mukavina :).. ja ilmeisesti myös päinvastoin.) Harrastan myös keskusteluja, suorastaan väittelyjä mieheni kanssa ja niissä on näin yli 20 vuoden jälkeen yhä jotain uuttakin. Silti pitäisin elämääni todella tylsänä, mikäli jäisin aina kotiin elämään arkea.

    • Nimetön

      Lueskelin noita sinulle lähetttyjä aikasempia viestejä, mutta tokkopa niistä mitään lohtua sait? Elin itse liiton (20v.) enkä eron jälkeisestä, myöskään aikaisemmasta ajasta yhtään antaisi pois. Olen itse siinä vaiheessa elämää, et lapseni (tyttö) puberteettikuviot ovat aika iso osa iltarytmejä. Mutta- viihdyn työssäni, ja sen jälkeen (työmatka 130 km sivu)eletty ilta on aika pitkälti tehty yhteisen sopimuksen mukaan--- ja tietkö mitä???? Siihen ei kaksilahteiset kuulu (on mulla kyllä aivan ihana poikakin). Jos olen MIEHISEN miehen puutteessa, käväisen katsastamassa tilannetta tuolla ihmisten ilmoilla ja totean HYI HELVETTI! Rakastelun puutteeseen ei todellakaan kuole, ja varsinkin: Nyt kun saa ITSE päättää milloin, missä, koska ja kuinka, niin a´vot.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30637
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4096
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2697
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      1865
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      589
      1643
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1579
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1555
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1477
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1228
    Aihe