Pelottaa...

voisit ehkä puhua siitä miehesi kanssa

Paha merkki jos ahdistaa ,edes mahdollisimman pienet häät ,ei harmita jos erokin tulee kun ei niin suurellisethäät pidetty .Minä menin naimisiin syöpäsairaan miehen kanssa ja tuntui ,että seon ainoa oikea ratkaisu siinä vaiheessa ja olihan se ikirakkautta ,mutta nieheni kuoli ja lapset jäivät mun huomaani ,ovat nyt aikuisia ja ihana kun minulla on heidät ja uskalsin rakastaa häntä sairaanaakin .

Perukaa tuo ajankohta, minuakin ahdistaisi tuollainen. Seuraavaksi päätätte, että seuraava lapsi tehdään 12.3.2008.
Nyt kahden vuoden kuluttua se arki on astunut sinunkin elämään ja parisuhteeseen, kivijalka on, mutta nyt pitää rakentaa taloa, se on kovaa yrittämistä, seinä ei nouse ilman nauloja.
Aivan yksinkertainen keskustelu helpottaa, päätätte, että naimisiin mennään vaikka kesällä, jos siltä molemmista tuntuu. Alkaa muuten olla out, nämä kalliimmat häät.

lapsikin niin ehkä on HIUKKA myöhäistä miettiä onko mies väärä vai oikea!

Yksi papin aamen on kärpäsen uloste verrattuna siihen kaikkeen mitä pitää sisällään että on yhteinen lapsi.

Itseäni ei pelottanut naimisiinmeno. Olin asiasta yhtä varma kuin siitä että ihmisen pitää syödä elääkseen. Ihmettelin, kun ei ollut edes jännittävää vaan nautin suuresti kaikesta ja ennen kaikkea tunsin iloa ja kiitollisuutta siitä, että olen saanut rinnalleni maailman ihanimman miehen.

Minusta silloin mättää tosi pahasti, jos pelottaa mennä naimisiin.

Kerronpa, että ennen kuin tapasin nykyisen mieheni, ehdin olla toisen miehen kanssa kihloissa. Silloin minua pelotti naimisiiinmeno. Epäilin, mitä siitä tulee, onko mies oikea jne. Meidän suhteeseen alkoi tulla sitten ongelmia ja erosimme. Näin jälkeen päin ajateltuna, ne pelot varoittivat minua siitä, että mies on väärä ja että homma ei toimi. Silloin tuntui, että haluan sen miehen kanssa naimisiin, mutta vaikka mitä tein, en päässyt peloista irti ja muutenkin meillä oli ongelmia. Onneksi ei menty naimisiin, vaikka oltiin aiottu mennä. Se olisi kuitenkin päätynyt avioeroon, joten parempi näin.

Nykyisen mieheni kanssa minulla ei tullut vastaavia tuntemuksia, ei pelkoa eikä epävarmuutta.

Minä kannustan sinua nyt miettimään, mikä on paras valinta sinun itsesi kannalta. Tietenkin teillä painaa vaakakupissa päätökseen paljon enemmän se, että on yhteinen lapsikin.

Olen ehtinyt seurustella saman miehen kanssa vähän yli 3 vuotta. Ei olla vielä suunniteltu naimisiin menoa, puhuttu ollaan kyllä. Se mun pointti tässä oli, että aina, kun mua alkaa ukko ahdistamaan, niin luotan siihen, että se on ohimenevää. En tiedä onko tuo mies mulle oikea, mutta aina on ahdistukset kaikonneet, kun vaan luottaa siihen, että huonoja aikoja tulee varmasti, mutta sen jälkeen tulee myös hyviä kausia ja elämä on ruusuista.

Reilun pari vuotta olleet yhdessä ja on vajaa vuoden ikäinen tytär jo? Ei teitä voi ainakaan moittia hidastelusta... Oliko lapsi ns. vahinko vai suunniteltu? Perheenlisäys on isompi askel, jota pitäisi harkita tarkemmin kuin avioliittoa. Ei mua kyllä huolestuttaisi niin paljon avioerot kuin se, että olisi "tililläni" lapsia useamman miehen kanssa. Lapsen kannalta ero on aina raskaampi kuin kahden aikuisen.

On luonnollista, että naimisiin meno jännittää ja erotilastot huolestuttaa. Mutta jos ahdistus yltyy liian suureksi niin on syytä huoleen. Yritä nyt puntaroida mikä sinua oikein pelottaa. Puuttuuko suhteestanne kuitenkin jotain? Jos teillä menee oikein hyvin niin unohda koko juttu. Ei pidä ajatella liikaa tulevaisuutta. Ja varmasti ero tulee, jos kokoajan pelkää, että me varmaan erotaan... Ja tässähän vielä vuosi aikaa ja sinua jo ahdistaa? Keskity huolehtimaan parisuhteestasi. Ja avioliitto ei muuta mitään, ei teillä ala menemään huonosti vain sen takia että menitte naimisiin. Usko pois, se tuntuu isommalta asialta kuin onkaan. Moni on sanonut, että ihan samanlaista on kuin ennenkin. Äläkä ota liikaa stressiä häiden järjestelystä, se voi pahentaa ahdistusta.

Meitä ahdisti molempia. Mua ahdistaa kroonisesti nyt noin muutenkin mutta vaimoni oli juuri juhlien alla erittäin ahdistunut ja "on the edge". Jälkeenpäin analysoituamme tilannetta totesimme naimisiinmenon olevan sen tason juttu että ahdistus on ihan varmasti yksi läpikäytävä tunnetila. Uskoisin näin. Anna mennä vaan!