Onko olemassa ketään, jotka olisivat eronneet lyhyestä liitosta (max. 1-2 vuotta) alle kolmekymppisinä? Miten olette selvinneet eteenpäin? Oletteko avioituneet uudelleen? Miten lähipiiri otti uutisen vastaan?
just curious
Rene
61223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Heips! Ei ole kokemusta lyhyestä liitosta, mut lyhyen (viikko) seurusteluajan kestäneestä liitosta (20 v.)Tämä elohan on niin ainutkertainen tässä muodossa, et´anna palaa! Omalta tuntuva löytyy, silloin, kun vähiten odotat sen tapahtuvan. Äläkä ihmeesä muuta omaa tyyliäsi- vielä! No, tietty silloin, jos siihen liittyy agressiivisuutta tai väkivaltaa, mut MUUTEN EI!
Ei elämästä kukaan selviä hengissä, mutta avioerosta kyllä. Sekun nääs on sitä laiffii.
Sukulaiset voi aluks ihmetellä. Omalla kohdalla olen huomannut hyvällä tavalla, että veri on vettä sakeampaa. Välit on vain parantuneet. En itse sääli itseäni, ei silloin muutkaan, vaan reilu meininki. Jos sulla on hyvä suku, se pitää pystyssä. Ihmisen on aina hyvä kuulua johonkin ja sukuun se kuuluu aina.
Menin 23-vuotiaana naimisiin ja erosin 1,5 cuoden päästä. Ero oli loppujen lopuksi helppo, kska tajusin että olen ihan väärän ihmise kanssa joka oli kaiken lisäksi alkoholisti.
Pari kertaa itkin, mutta sen jälkeen en ole itkeny ollenkaan ja katunut en ole koskaan.
Vanhemmat ja sukulaiset olivat hyvin ymmärtäväisiä ja asiasta ei puhuta enää ollenkaan. Kaverit vähän ihmetteli mutta syyt kuultuaan ymmärsivät ihan täysin.
Avioerot on niin normaaleja nykyään, että vaikka kyseessä olisikin nuori henkilä niin ei siitä kauheata mylläkkää synny.
KYllä avioero särkee joka tapauksessa ihmisiä, enemmän tai vähemmän. Tietty lyhyes liitos tunneside ja kiintymys ei ole ehtinyt niin vahventua et varmaan on hieman helpompaa. Avioero ei ole normaalia! vaikka se tuntuukin olevan nyky-yhteiskunnan harrastus johtuen moraalin heikkenemisestä. Nuorena koettu avioero voi myös jättää syviä haavoja vaikeuttaen elämää pitkäksi aikaa. Avioeron jälkeen ihmiset ovat rikki ja "eksyvät" helposti uusissa suhteissa. Toki ymmärrän myös sen että voihan ihminen tosiaan mennä vähemmän sopivan kans naimisiin mut en usko että on olemassa sinänsä "oikeita" tai "vääriä" ihmisiä. JA IHMINEN AINA VOI MUUTTUA SUUNTAAN TAI TOISEEN.
Nuorempana erosta toipuu paremmin. Seuraavaan liittoon / suhteeseen on jo paljon tiukemmat vaatimuksetkin. Kun sitten joku on voittanut luottamuksen joka kärsi kolhuja edellisessä erossa, ja on antanut itsensä uudelleen toiselle ihmiselle.... ja sekin päätyy eroon..
En ole katkera toiselle enkä toista syytä. Syytän vain ja ainoastaan itseäni että olin niin typerä toistamiseen. Kolmatta kertaa niin ei käy. Sen voi varmistaa vain yhdellä tavalla.
hirteen, vai? Et muuten voi olla asiasta varma. mikään ei ole lopullista ja koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Nih.