Onko pikkulapsen paikka teidän mielestänne aina omassa sängyssään?
Tuleeko/onko tullut kiistaa siitä missä lapsi nukkuu?
Minulle on suorastaan rangaistus, jos en saa pitää lastani yöllä vieressä.
Tiedän kyllä, että kasvatusoppaissa kehotetaan nukuttamaan lapsi omaan sänkyyn.
Ei kai eläinäiditkään jätä pentujaan yksin nukkumaan.
Tuleeko/onko tullut kiistaa siitä missä lapsi nukkuu?
Minulle on suorastaan rangaistus, jos en saa pitää lastani yöllä vieressä.
Tiedän kyllä, että kasvatusoppaissa kehotetaan nukuttamaan lapsi omaan sänkyyn.
Ei kai eläinäiditkään jätä pentujaan yksin nukkumaan.
Vastaukset 30
Vanhimmat
pitäisi nukuttaa omaan sänkyyn jo senkin takia, että vanhemmilla on oma elämänsä ja siihen eivät lapset mitenkään kuulu. Lisäksi lapset (ja aikuiset) nukkuvat rauhallisemmin kunkukaan ei töni tai kääntyile nukkuessaan. On toki lohdullista kuunnella lapsen rauhallista hengitystä hänen nukkueassaan sinun kanssa samassa sängyssä, mutta pidemmän päälle homma ei toimi
"pitäisi nukuttaa omaan sänkyyn jo senkin takia, että vanhemmilla on oma elämänsä ja siihen eivät lapset mitenkään kuulu."
Jaa.. kyllä omat lapseni ovat kuuluneet aivan erityisen tiiviisti meidän elämäämme, heti syntymästään alkaen, ja tähän asti ihan koko ajan.
No, ehkä tästä voi päätellä millaisen painon voi tämän "vieroittajan" neuvoille antaa. (Milloin ne eläinpennut vieroitetaan?)
Meillä esikoinen nukkui lopulta (siis toisella elinvuodellaan) parhaiten perhepedin "jatkeella", omaan huoneeseen siirrettiin hieman ennen "kakkosen" syntymää. Ei ongelmia sinänsä siirtymisessä (oli 1v 9kk)
Siirtämiseen oli oikeastaan vain se syy, että jos toisellakin lapsella olisi ollut koliikki, niin esikoinen olisi ehkä saanut nukkua rauhassa.
Yhdessä vaiheessa nukuimme kahdessa huoneessa, minä esikoisen kanssa ja vaimo nuoremman kanssa. Meillä meni hyvin, mutta lopulta päädyimme nuoremman kanssa unikouluun ja nyt lapset nukkuvat omissa huoneissaan ja vanhemmat omissaan.
Meillä siis lapset olivat hyvin erilaisia. Esikoisen kanssa ei omassa sängyssä (huoneesta puhumattakaan) nukkumisesta tullut mitään ekaan puoleentoista vuoteen, ja senkin jälkeen yöt olivat ajoittain niin risaisia, että katsoin parhaaksi siirtyä samaan huoneeseen nukkumaan. Toinen lapsi oli selvästi herkkäunisempi ja 9kk iässä nukkui parhaiten omassa huoneessa ja sängyssään. Tarkennuksena, esikoisenkin kanssa koetettiin unikoulua, ilman tuloksia. Tytön kanssa unikoulu tuotti tuloksia heti ensimmäisinä öinä (!)
Yleispätevää neuvoa ei voi oikein antaa, mikä toimii toisella, ei toimi toisella. Jos vanhemmista tuntuu oudolta ottaa lapsi viereen nukkumaan, ei kannata välttämättä niin tehdä. Usein se saattaa kuitenkin olla lapsen (ja siten myös vanhempien) kannalta paras ratkaisu. Ja lapsien ollessa pieniä alle 2,5 v, niin nukkumisjärjestelyt voivat hyvinkin vaihdella, kehityskaudet tms. muuttavat tilannetta jne.
Ja tämä on tietysti täysin oma mielipiteeni, mutta kyllä vanhemmilla on oikeus pitää lapsiaan yön aikana vieressään. Kukaan ei lastaan (tai itseään) pysty/jaksa sillä tavalla valvottamaan, joten mitään vahinkoa siitä ei pääse tapahtumaan.
aika pian pois emän kyljestä. Kaikki kenellä mahdollisuus, käykää seuraamassa kissa- tai koirapentueen syntymästä viikoittain missä pennut nukkuvat. Lopullinen vieroitus emosta koirilla n. 8 viikkoisena.
Meidän perheen lapset 3 kpl alusta asti nukkuneet omassa huoneessa. Esikoinen oli yksin alusta asti,sai oman huoneen kun kakkonen syntyi. 1 ja 2 yhteiseen huoneeseen kun kolmonen syntyi, se oli yksin. Nyt esikoinen on yksin, 2 ja 3 yhdessä kun ei ole tilaa enempään. Mitään ongelmia ei ollut vaikka kakkonen valvotti äitiä ja isää niin julmetusti ;) Se meni ohi ennen kuin täytti 1v. Kukaan lapsista ei pelkää pimeää, oppivat tosi nopeasti petaamaan ja pukemaan ja ihan omista haluistaan. Itsenäistä porukkaa, vaikka ovat luonteeltaan muuten valtavan erilaisia. Kuopus on eniten hellyydenkipeä, mutta ei silti tunge äidin ja isän sänkyyn kuin vasta aamulla. Koskaan ei ole kiellettykään, kyllä.
Poikkeus on silloin kun lapsi sairastelee. Vain silloin nämä hyväksyvät että äiti tai isä jää samaan huoneeseen (lastenhuoneeseen) kun pitää nukkua. Yksi ei halua seuraa silloinkaan. Se on sairauden mukana tuoma paha olo ja turvattomuus, jota helpotetaan parhaan mukaan.
Uteliaana kysyn että miten teidän parisuhde ja seksielämä jaksaa? Onko sellaista? Hellittekö vielä toisianne ja harrastatte seksiä säännöllisesti?
Lapset omaan sänkyynsä
Kun lapsen riittävän ajoissa (eli alusta pitäen) opettaa nukkumaan omassa sängyssään, se ei tunnu hylkäämiseltä tai rankaisulta. Myöhemmin niin voi käydä. Lapsen unta voi häiritä teidän liikkeenne, ja myöhemmin teidän liikkeittenne puute (siis siellä omassa sängyssä) voi aiheuttaa unettomuutta.
Jo se, että et halua edes nukkua ilman lastasi, on hälytysmerkki. Ei mitään vakavaa, en syytä sinua mistään! Mutta muista nyt kuitenkin säilyttää jotkut parisuhteeseen kuuluvat asiat sellaisina. Paljon muuta ei pienen lapsen kanssa vanhemmille jää kuin yhteinen sänky, pitäkää edes se. Jokaisen osapuolen kannalta paras vaihtoehto!
Lapsen nukuttaminen omassa sängyssä on puhtaasti länsimainen keksintö. Amerikassahan melkein jokaisella lapsella on jo valmiiksi jopa kokonaan oma huone, johon hänet heti syntymän jälkeen sijoitetaan. Yhteydenpitovälineenä vanhempien makuuhuoneen ja lapsen huoneen välillä on vauvapuhelin, jonka kautta vanhemmat kuulevat jos lapsi itkee. Näin lapsista ajatellaan kasvavan itsenäisiä.
Mutta esimerkiksi Japanissa ja käsittääkseni useimmissa muissakin kulttuureissa on erittäin epätavallista, että lapsella on omaa huonetta tai edes omaa sänkyä. Omaan huoneeseen ja sänkyyn lapset muuttavat yleensä vasta n. 5-vuotiaina. Mielestäni japanilaiset lapset kasvavat kuitenkin vähintään yhtä tasapainosiksi kuin länsimaalaiset lapset, joten ei samassa sängyssä nukkumisesta ainakaan lapselle voi olla haittaa. Enemmän omaan sänkyyn nukuttamisessa on mielestäni kyse vanhempien mukavuudenhalusta.
Meidän lapsemme ovat saaneet nukkua vieressä jos ovat halunneet. Ja ovat kyllä aina jossain vaiheessa halunneet omaan sänkyynsä. Tosin on heitä alun alkaen opetettu sinne, mutta sallittu myös se, että voi nukkua vieressä. Eivätpä ole kovin pitkään siinä viihtyneet. Mutta se on tietysti mahdollista sen vuoksi, että heillä on selvä ikäero, useampi lapsi vieressä olisi jo liikaa. Luulen, että se on myös lapsista kiinni.
Meille ei tuottanut isompia ongelmia se lasten nukahtaminen viereen tai sänkyymme, nostimme heidät tarvittaessa omiinsa :)
Enpä usko, että kukaan voi sanoa mitään oikeaa tapaa, joten tehkää kuten huvittaa ja parhaalta tuntuu. Se on sitten eri juttu jos se ei tunnu hyvältä itsestä esimerkiksi. Lapset kyllä tottuvat..
Moi,
Meillä on kolme lasta ja kaikkia olemme nukuttaneet vierellämme kun tilanne on sitä vaatinut ts. lapsi on ollut jotenkin rauhaton.
Muutoin olemme laittaneet lapset nukkumaan omaa sänkyynsä. Älä ota mitään paineita tilapäisestä vierellä nukuttamisesta, mutta muutoin lapsen on nukuttava omassa sängyssä pelkästään oman turvallisuutensa takia (väsynyt vanhempi kääntyy pikkuisen päälle unissaan ja jne.).
Toisekseen lapsi tottuu nukkumaan vanhempien vieressä ja ajan kanssa se touhu alkaa häiritsemään kaikkien yöunta ja ennenkaikkea lapsen itsenäistymistä.
"(väsynyt vanhempi kääntyy pikkuisen päälle unissaan ja jne.)"
Vanhemman pitää olla kyllä vähintään tukevassa humalassa tai aineissa, jotta ei huomaisi omaa lastaan allaan nukkuessaan.
"Toisekseen lapsi tottuu nukkumaan vanhempien vieressä ja ajan kanssa se touhu alkaa häiritsemään kaikkien yöunta ja ennenkaikkea lapsen itsenäistymistä."
Jos touhu häiritsee kaikkien yöunta, sitä on tietysti syytä miettiä uudestaan. Tämä ei kuitenkaan ole sanottua, että niin ajanoloon kävisi.
Mitä tulee lapsen itsenäistymiseen, niin eiköhän kaikki lopulta siihen halua itse ryhtyä. Ne lapset, jotka käyvät vanhempien hermoille kun "joka ainoa yö kapuavat meidän sänkyyn" taitavat useimmiten olla niitä, jotka on siirretty sinne omaan huoneeseen itsenäistymään (lapselle) liian aikaisin.
Lapsen voi siirtää omaan sänkyyn/omaan huoneeseen "liian aikaisin" VAIN jos on ensin totuttanut hänet vanhempien vuoteeseen. Jos alusta pitäen totuttaa lapsen siihen omaan sänkyyn (tai omaan huoneeseen, jota en itse kannata), niin ei se ole liian aikaisin.
Tietysti lohdun hakeminen sairaana, painajaisten kourissa tai muuten huolissaan on ihan eri asia.
Olen samaa mieltä tuosta itsenäistymisjutusta.
Meidän poikamme, molemmat ovat saaneet nukkua vanhempien vieressä halutessaan, ihan itsekseen siirtyivät omaan huoneeseensä. Toinen on jo aikuinen ja hyvällä itsetunnolla varustettu nuori, joka on luonut oman itsenäisen elämänsä, tietää mitä tahtoo. Tiesi senkin, milloin ei enää halua nukkua äidin ja isän vieressä. Minusta se menee juuri niin päin.. mielenkiintoista seurata lapsen kehitystä, sitä miten hän itsenäistyy.. hänen ei tarvitse ruikuttaa huomiota. On saanut sitä tarpeeksi.
Mutta kuten on todettu, se ei mene noin, jos tuosta järjestelystä koituu jollekin harmia tai joku kärsii siitä, lapsi, isä, äiti... silloin se menee juuri päinvastoin, lapsi kerjää ja vanhemmat ovat ärsyyntyneitä.. jne..
Niin toinenkin lapsemme on lopettanut sen jo vuosia sitten.. ilmoitti, että hän nukkuu tästä lähtien vain omassa sängyssään :) siihen asti oli kyllä sitäkin tehnyt, mutta välillä aina vanhempien vierelläkin.
Tämä sama juttu on toiminut monessa muussakin asiassa perheessämme. Lapsi oppii itsenäiseksi, kun hänen antaa toimia niin. Nämä ovat monimutkaisia asioita, lapsi vaistoaa vanhemmistaan hyvin paljon,
mm kielteisen asenteen lapsen tekemistä kohtaa, jolloin siitä saattaa tulla raastavakin erimielisyys ja lapsi ottaa sen kautta huomiota, vaikka kiukuttelemalla. Jos ei positiivista, sitten negatiivista.
Haluan korostaa sitä, että tämä järjestely on meidän perheessämme ollut sopiva, mutta kukin toimii tavallaan, juuri sillä , mikä hyvältä kaikille tuntuu,
Moi,
Meillä vanhin nukkui vierellämme alussa, muutaman kuukauden syntymän jälkeen syystä, että emme tajunneet, että hänellä oli yksinkertaisesti nälkä kun hän huusi. Vesipulloa annettiin tietämättä.
Kun tällaista rumbaa tekee muutaman kuukauden, niin kyllä siinä alkaa yöunet häiriintymään, saatikka kääntyilemään pikkuisen päälle unen puutteessa. Tiedän tutun, jolla havaittiin sydämen rytmihäiriöitä siitä syystä, että lapsi huusi koko ajan vuorotta aina vuoden ikäiseksi saakka.
Lääke vierellä nukuttamisen sijasta oli antaa rintaa aina kun vauva alkoi huutaa. Tämä tuli kouriintuntuvasti opittua ja käytännössä tajuttua vasta seuraavien lasten kohdalla.
Oletkohan koskaan valvonut vaimosi kanssa, kun tällaisia ongelmia on ollut? Minä olen ja voin sanoa, että pää oli lievästi sekaisin valvomisesta. Töihin menin kuitenkin joka aamu. Sohvalle en mennyt nukkumaan.
On kiva kun pikkuinen nukkuu vierellä. Meillä nukkui nuorempi poika monta vuotta ja kyllä siinä unet olivat hakusessa. Hänen kohdallaan piti niin tehdä, koska hän on ollut aina herkkä.
Mutta jos ei ole tarvis, eli lapsi nukkuu rauhassa omassa sängyssään, niin eikö se ole kaikkien parasta, että kaikki nukkuvat yönsä hyvin.
Parisuhteen vuoksi lasten ei tulisi nukkua parisängyssä. Tämä on ihan oikeasti vakava asia.
Muutoin kyllä ajattelen samalla tavalla kuin sinä eli on kivaa, että lapset on vieressä. Niin Nykyään olen eronnut.
Te jotka elätte parisuhteessa ja lapsi/lapsenne nukkuu samassa sängyssä öisin. Milloin te voitte rakastella sitten? Ihmettelen vaan.
Sitä seksiä voi harrastaa muulloinkin kuin öisin ja muuallakin kuin sängyssä. Ei paljon järki päätäsi pakota.
Ei se kyllä kovin suuri vaiva ole, nostaa lapsi omaan sänkyynsä :) niin se käy.. kysymys on siitä halutaanko sitä seksiä, jos halutaan, ongelmia ei tule.
Lapsiperheessa joutuu vaivautumaan niin monesti ja monessa asiassa..
Voi anteeks ku ei ole kokemusta tossa parisuhde elämästä jossa on pieniä lapsia. Kuvittelisin vaan että jos ei ole yö ja lapset nukkumassa ni ajattelin vaan että ne on siinä kotona läsnä. Tuskinpa sitä kukaan seksiä harrastaa keittiönpöydällä tai jossain muualla vastaavassa päiväs aikaan kun lapset ovat kotona vai kuinka teillä se tapahtuu vai joudutteko olemaan selibaatissa.
Moi,
Ei sänky ole se ainoa paikka, missä seksiä voi harrastaa. Mieti tätä ja käytä mielikuvitusta.
Minusta on jokaisen perheen oma asia, miten he nukkumisasiat järjestävät. Jokainen perhe tekee niin kuin parhaaksi ja vaivattommaksi näkee.
Meillä molemmat lapset heräilivät pitkin yötä kaksi vuotiaiksi asti, joten jatkuva pomppiminen huoneiden välillä oli meille liian rasittavaa. Näimme parhaaksi nukuttaa lapset samaan huoneeseen. Meillä lapset nukkuivat samassa huoneessa kuin vanhemmat yhteensä neljä vuotta vaihtelevasti omissa sängyissään ja vanhempien välissä. Silloin kun pienempi täytti kaksi vuotta siirsimme heidät omaa yhteiseen huoneeseen, mutta aina välillähän sieltä sitten tepasteltiin vanhempien sänkyyn. Ja sitä tapahtuu vielä edelleenkin ajoittain.
Tehkää siis niin kuin parhaimmaksi näette, loppujen lopuksi lapset ovat aika vähän aikaa pieniä, joten ei kai siitä nyt ainakaan mitään haittaakaan voi olla, että he nukkuvat samassa huoneessa tai samassa sängyssä vanhempien kanssa.
Tietysti kannattaa ottaa huomioon molempien vanhempien unentarve, työ ym. seikat, että molemmat saavat kuitenkin tarpeeksi levähtää. Jatkuva heräily saa hermot kireälle. Uskon kyllä, että se sopiva ratkaisu löytyy kun käyttää maalaisjärkeä.
Minä en oikeastaan ymmärrä, miten pienen lapsen uskaltaa jättää omaan huoneeseen yksin nukkumaan. 0-2 vuotiaalta pitää kuitenkin valvoa hengitystä, eikä siihen itkuhäly riitä jos itse nukkuu.
Kun yksivuotiaallani oli oksennustauti, olisinko kuullut hänen kakomistaan ja tukehtumistaan jos hän olisi ollut omassa huoneessaan? En uskalla edes ajatella.
Pientä lasta on myös paljon helpompaa hoitaa, syöttää ja lohduttaa, jos lapsi nukkuu lähellä, kuin kulkea kahden huoneen väliä ja väsyttää itseään sillä kulkemisella.
Enkä ymmärrä vanhempia jotka eivät anna lapselle hänen kaipaamaansa turvallisuutta, jos hän sitä tarvitsee. Lapsi luottaa isään ja äitiin, hänellä ei muuta ole. Kuinka tämän luottamuksen voisi pettää? On ihan julmaa olla ottamatta itkevää, mahdollisesti pelkäävää lasta viereen. Myös sairas lapsi tarvitsee syliä ja lohtua.
Lapsihan on vain lapsi! Miksi heiltä edellytetään rohkeutta ja itsenäisyyttä niin kauhean varhain!
Lapsen voi kaikesta huolimatta opettaa omaan sänkyyn, meillä sängyt ovat kuitenkin kaikki samassa huoneessa. Kun kaikki on hyvin, lapset nukkuvat yönsä läpi omassa sängyssään. Jos tulee hätä, ovat äiti ja isäkin lähellä, ja viereen saa aina tulla.
En usko, että teini-ikäinen enää iskän viereen könyäisikään..
Ja "järjestelykysymys se vain on" tuossa ylempänä sanoi aivan oikein, lapsi on helppo siirtää omaan sänkyynsä, senkin jälkeen kun on nukahtanut viereen. Ja varsinkin jos sänky on samassa huoneessa, tämä onnistuu helposti.
Seksi on lapsiperheessä pulmista pienimpiä - mutta onnistuu. Pakko onnistua, onhan näitä siunaantunut.. :) Levollisesti nukkuva lapsi ei siinä häiritse - eikä siitä häiriinny.
Ei kai nyt 0-2 vuotiaan hengitystä tarvii valvoa. Ihan tiedoksi sulle ylihuolehtiva äiti ja kaikella hyvällä että ihminen hengittää ihan automaattisesti. Ja miten sä voit sitä itse valvoa jos nukut. Tuskin sitä 10 tuntia mitä lapsesi nukkuu siinä vierellä olet hereillä ja valvot hengitystä. Jos lapsella on mahatauti niin ihan ymmärrettävää kyllä. Vai mitä oikein tarkoitit tolla hengityksen valvomisella.
Hei, et tainnut lukea viestiäni kunnolla tai sitten kirjoitin sen epäselvästi. Meillä myös lapset nukkuivat vanhempien makuuhuoneessa siihen asti, kun isompi täytti neljä vuotta! Eli molemmat ovat nukkuneet vanhempien huoneessa, pienempi jopa vanhempien sängyssä. Eli en missään tapauksessa kannatakaan sitä, että pienet vauvat laitetaan omaan huoneeseen nukkumaan. Sen verran huolissani olin myös minä siitä, että he nukkuvat turvallisesti. Ja kuinka usein kävinkään tarkistamassa, että vauvalla on kaikki hyvin, vaikka sängystä ei kuulunut inahdustakaan!
Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että loppujen lopuksi jokainen vanhempi varmasti osaa ajatella lapsensa parasta.
Anteeksi, en tarkoittanut sinua. En ole ihan vielä oppinut ymmärtämään tämän palstan systeemiä - luulin etä uusin viesti tulee automaattisesti alimmaiseksi..
Vastasin ihan yleisesti noille kirjoittelijoille. Ja olen siis kanssasi samaa mieltä :)
Itse tykkäsin kovasti nukuttaa lapset pineneä viereen keskelle parisänkyä, mutta oman sikeäunisuuteni takia en uskaltanut jättää siihen nukkumaan, koska jos pyörin tai muuten huidon unissaan, niin voin satuttaa lasta tai pyörähtää päälle. Sitten kun ne oli isompia ja puolustuskykyisempiä, niin saivat vapaasti tulla yöllä viereen, mutta itse mielellään jäivät omaan sänkyyn nukahtamaan(samassa huoneessa).
Nykyään ne ei tuu viereen kovinkaan monesti, vaikka yrittää pyytääkin ;D
Antaa lasten tulla vapaasti viereenkin, mutta ei se paha asia ole, vaikka ne omaankin sänkyyn uinahtaa.
pitää valvoa. Äidin uni on (yleensä) luonnostaan kevyttä, koska vauvaa pitää kuunnella. Ei ole ylihuolehtimista. En ole ainoa äiti joka niin tekee.
Anteeksi alkuperäiselle - menee asian viereen.
Luin näitä viestejänne ja ajattelin, että lapset, äidit, isät =perheet ovat erilaisia.
Tärkeintä lienee, että lapsella on aina mahdollisuus tulla ja mennä ädin ja isän viereen ja siitä pois silloin, kun itse niin haluaa.
Vaikka itse nautinkin suunnattomasti vieressä tuhisevasta lämpimästä kehosta, joudun todennäköisesti vastaisuudessa monesti luopumaan omista toiveistani lapsen hyvän olon tähden.
(Pitääkö miehen toiveet huomioida?heh, ei kai, vai pitääkö?)
Eivät lapset taida olla meitä varten vaan me lapsia varten. Monelle vanhemmalle (minulle?) kasvamisen paikka.
No kyllä herrran jestas ne miehen toiveet on vähintäänkin yhtä tärkeitä kun lapsen. (Jos ihmiset enää tajuaa mistä parisuhteesta on kyse) enpä yhtään ihmettele jos harva liitto kestää enää. En ymmärrä vanhempia jotka antavat nukkua lapsen samassa sängyssä. Kyllä se on parempi että lapset nukkuu omassa sängyssä ja mieluummin eri huoneessa. Eikös lähes kaikissa perheissä ole äidin ja isän yhteinen aika vähissä? ni olisihan se hyvä että lapset nukkuisivat omassa sängyssä ja eri huoneessa, jotta vanhemmat saisivat edes kerran päivässä olla kahdenkesken ilman että siinä on kukaan häiriköimässä. Ehkä parisuhdekin voisi toimia paremmin. Tiedä sitten mutta näin uskon.
Oma mielipide on että Aikuisten sänky on aikuisten sänky ja siinä tehdään aikuisten juttuja.
Lapset saavat aamulla tai kipeänä tulla viereen mutteivat muuten. Miten hoidat parisuhteesi/seksielämäsi?
Älä ajattele että puolisosi kyllä ymmärtää..jos se rakkaus kipinä hiipuu niin sen sytyttäminen on todella vaikeaa.
Lapset omaan sänkyynsä ja parisuhde kunniaan.
Kokemusta on siitä että lapsi on tottunut tulemaan viereen yöllä..2 vuotta sitä teki ja loppujenlopuksi vaati vain kaksi viikkoa yöheräämisiä ja kiukutteluita että sai hänet opetettua nukkumaan omassa sängyssään. :)
Se palkitsee.
Mieti tarkkaan kumpaa haluat. miehesi onnelliseksi vai lapsesi enemmän onnelliseksi.
Lapsi on onnellinen varmasti omassa sängyssäänkin mutta miehesi tuskin..
Onhan se ihanaa kun lapsi tuhisee vieressä mutta rajansa kaikella. Lasta voi pitää päiväunillakin vieressä mutta yöt ovat parisuhteen aikaa.
tästä ON kokemusta. Toivon että ymmärrät ennen kuin suhde on karilla