Parisuhteessa

Menipä sunnuntaiaamu huomaamatta näitä sivuja lukiessa! Suosittelen!

Osa näistä sopii puolisooni.. SUURIN osa... osa sopii minuun, osa sopii molempiin. Eli kumpi meistä on nöyryyttävä osapuoli jos kumpikin tekee virheitä? Olenko alkanut käyttäytyä kuten hän ja siksi löydän itseni näistä? En ole koskaan ennen elämässäni (olen pian 40-v) käyttäytynyt kuten hänen kanssaan olen alkanut käyttäytyä. Se on huolestuttavaa. Toisaalta, jos minusta tulee samanlainen kusipää ja saan hänet tuntemaan samaa pahaa oloa, ehkä hän alkaa ymmärtää. Siihen asti minun on siedettävä.. siis 3 vuotta vielä kun.. tietyt käytännös asiat raukeavat eikä ole mitään syytä elää yhdessä, ellei puolisoni herää tilanteeseen.

Siinä tuo tohtori vai miekälie on väärässä, että en todellakaan rakasta puolisoani enää, etenkään sen jälkeen kun olen hänestä päässyt! En ole läheisiippuvainen henkisesti, tällä hetkellä vain käytännön syistä, vaikka alitajuntaisesti ja ehkä käytännössäkin koko ajan pyrin pitämään hyvät välit, ja toivon välien parantuvan, että jokin asia mikä sitten onkaan muuttuisi, sillä emme olleet tällaisia kun tapasimme, rakastuimme ja avioiduimme. Jokin syy niihinkin oli. Mihin ne ovat hävinneet?