Kokemuksia Italiasta.

Branda

Lähdin Italiaan Genovaan au pairiksi Allianssin kautta kesäkuun alussa 2003. Perheeni vanhemmat olivat kiireisiä bisnesihmisiä, ja ainoa tehtäväni oli hoitaa kahta lasta arkisin klo 9-14. Lapset olivat 4-vuotias poika ja 6-vuotias tyttö. Heti ensimmäisestä päivästä olin JÄRKYTTYNYT, sillä lapset olivat totaalisia riiviöitä, eivätkä kunnioittaneet ketään eikä mitään. Päivät olivat painajaismaisia: en saanut heitä pukeutumaan, syömään aamiaista, ei mitään!!! En puhu italiaa, mutta muutamalla perussanalla osasin kyllä välittää viestin perille, mutta he eivät välittäneet minusta eivätkä mistään. Pahinta oli se, että vanhemmat PALVOIVAT lapsiaan ja ajattelivat näiden olevan jotain puolijumalia. Olin aivan taju kankaalla niiden kanssa. Ne saattoivat esim. lähteä yhtäkkiä juoksemaan jonnekin keskellä vilkasta liikennettä enkä saanut niitä kiinni. Koska ei ollut yhteistä kieltä, niin ne soitteli niiden äidille töihin itkien ja kun puhelin annettiin minulle, niin perheen äiti sanoi minulle, että "he haluavat suklaata". Okei, annoin suklaata mutta sitten alkoi taas itku ja äidille soittaminen. Tällä kertaa äiti sanoi, että "sinun pitää antaa heille enemmän suklaata". Perheen äitihän siis ei koskaan vastustanut lasten tahtoa.

Lopetin perheessä kahden viikon jälkeen perheen ja minun yhteisestä päätöksestä. Vietin silti Italiassa ihanan kesän asuen tuttujen italialaisten luona. Genovan au pair -toimiston täti oli hyvin törkeä, ja italiaiseen tapaan oli aina perheiden puolella. Hän kertoi, että JOKAINEN suomalainen au pair joutuu vaihtamaan perhettä tai keskeyttämään työnsä kulttuurien eroavuuksien tai muiden syiden takia. Tutustuin moniin suomalaisiin au paireihin, ja joka ikinen heistä oli vaihtanut perhettä.

Oma kokemukseni ei ole paha, mutta tiedän paljon tapauksia, jotka ovat olleet hyvin surullisia... Italialaiset ovat autoritäärisiä ja kaksinaamaisia ihmisiä, ja italialaiseen tapaan jokainen, oli se sitten kuinka mukava perhe tahansa, haukkuu au pairiaan selän takana au pair -toimistolle. Eräs au pair kertoi, että toimisto oli soittanut hänelle ja sanonut, että hänen täytyy mennä aina syömään illallinen perheen kanssa yhtäaikaa (perhe oli siis valittanut asiasta, mutta ei ollut voinut kertoa tätä au pairille suoraan, vaikka mukavia ihmisiä kuulemma olivat päällepäin). Kaikenlisäksi Genovan au pair -täti osaa haukkua suomalaisia au paireja Allianssille sen verran pahasti, että täällä Suomen päässäkään ei heru ymmärrystä paikkansa menettäneelle au pairille. Poikkeuksia toki voi olla...

En todellakaan suosittele Italiaan lähtemistä. Suomalainen elämäntapa ja lapsenkasvatus poikkeavat italialaisesta hyvin paljon...Vaikka sitä ei uskoisi. Jos kuitenkin joku päätyy lähtemään Italiaan, niin suosittelen opiskelemaan italian kielen ja tekemään varasuunnitelman. =)

9

1394

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kyllä

      osittain eri mieltä kanssasi. olen ollut lastenhoitajana italiassa ja mulla ei ole siitä mitään huonoa sanottavaa, ehkä kohdalleni sitten vain osui todella mukava perhe jonka kanssa yhteistyö oli helppoa!

      olen ollut töissä italiassa useammankin kerran ja myös kokenut paikan vaihdon & työn keskeyttämisen (ei kuitenkaan kyseessä au pair tai nanny-hommat) joten tiedän myös, että ongelmia voi olla (etenkin siis jos työskentelet jollekin italialaiselle firmalle). ja jos/kun niitä ongelmia tulee, ei suomalaista kyllä kuunnella ollenkaan. päin vastoin, yrittävät kusettaa minkä kerkeävät! minun onneni ko. tapauksessa oli kuitenkin se, että menin asumaan kaverini luokse ja hänen äitinsä selvittelee työkseen tällaisia työntekoon liittyviä ongelmia ja osasi vetää oikeista naruista niin, että asiat kuitenkin kääntyivät oikeudenmukaisiksi (eli en joutunut maksamaan typeriä korvauksia yms ihan turhaan koska en siis ollut toiminut mitenkään väärin ja he joutuivat puolestaan maksamaan minulle tekemäni työtunnit /matkustuskorvaukset italian sisäisistä matkoista joita käskivät tekemään jne).

      mutta varasuunnitelmia kannattaa aina olla, lähtee sitten ihan minne tahansa. kannattaa ystävystyä niin paljon kuin mahdollista, paikallisista ystävistä maailmalla ei ole muuta kuin hyötyä!

      • Brenda

        Olet oikeassa siinä, että kannattaa yrittää ystävystyä mahdollisimman paljon, että apua on saatavilla kun sitä tarvitsee. Jätin äskettäin kertomatta, että olin itsekin töissä sitten loppukesästä baarissa, ja kohtasin samanlaisia ongelmia kuin sinä, että italialaiset todellakin yrittävät kusettaa niin paljon kuin pystyvät.

        Jos oma luonne on tarpeeksi kova selviytyjäluonne eikä herkästä loukkaannu, niin silloin Italiaan voi mennä töihin. :) Se on minun mielipiteeni. Nuorilla au paireilla sitä selviytymistaitoa ei vain usein ole.


      • tuossakin
        Brenda kirjoitti:

        Olet oikeassa siinä, että kannattaa yrittää ystävystyä mahdollisimman paljon, että apua on saatavilla kun sitä tarvitsee. Jätin äskettäin kertomatta, että olin itsekin töissä sitten loppukesästä baarissa, ja kohtasin samanlaisia ongelmia kuin sinä, että italialaiset todellakin yrittävät kusettaa niin paljon kuin pystyvät.

        Jos oma luonne on tarpeeksi kova selviytyjäluonne eikä herkästä loukkaannu, niin silloin Italiaan voi mennä töihin. :) Se on minun mielipiteeni. Nuorilla au paireilla sitä selviytymistaitoa ei vain usein ole.

        on tietysti puolensa: "jos oma luonne on tarpeeksi kova..." mutta etenkin "kovan luonteen" omaavana naisena saattaa italiassa tulla ongelmia. italiassa mies on edelleen se joka päättää kaikesta ja nainen myötäilee mukana (poikkeuksia toki löytyy) mutta suomalaisella vahvalla tahdolla ja itsenäisellä naisen asemalla saattaa siis käydä huonosti italiassa... oma jokseenkin epäonnistunut kesäesimerkkini oli osittain syytä siitä että laitoin asioihin lomakeskuksessa (jossa työskentelin) vauhtia: ilmoitin paikan johtajille tiimimme vetäjän epäasiallisesta käytöksestä jne josta seurasi se, että hän ilmoitti minusta italialaiselle firmallemme että olen "yhteistyökyvytön". en ollut mitenkään yhteistyökyvytön, kaikki pitivät minusta (paitsi tämä tiimin johtaja jolle selitin asioita suoraan, kuitenkin kaunista käytöstä yms unohtamatta) ja vastaavasti pitivät tiiminvetäjäämme hulluna. hänen takiaan myös 3 aikaisempaa työntekijätyttöä oli joutunut lähtemään, vaikka sesonkia oli kulunut vasta kuukausi! italialaisessa firmassamme sitten asia käännettiin niin, että minä olin syntipukki (kun tiiminjohtaja oli niin sanonut) ja kukaan ei halunnut kuulla suomalaisen kesätyöntekijän kantaa asiasta. lähdin mutta niin lähti päivää myöhemmin kuulemma myös tiiminjohtaja koska työpaikkani oli protestoinut kunnolla ilmoittamalla tiiminjohtajasta ja siitä miten minulle kävi, ilman syytä.

        mutta toki pitää siis selviytyjäluonnetta olla että maailmalla pärjää, tässä vain yksi surulline esimerkki siitä kuinka voi käydä vaikka kuinka itse olisit oikeassa... elämä ei aina ole reilua. onneksi minulla on kuitenkin monta muuta hyvää työkokemusta usean vuoden ajalta italiasta joten tällaiset yksittäiset epäonnistumiset vaan karaisevat ;)

        nimim. "ensi kesänä taas italiaan töihin" :)


      • Brenda
        tuossakin kirjoitti:

        on tietysti puolensa: "jos oma luonne on tarpeeksi kova..." mutta etenkin "kovan luonteen" omaavana naisena saattaa italiassa tulla ongelmia. italiassa mies on edelleen se joka päättää kaikesta ja nainen myötäilee mukana (poikkeuksia toki löytyy) mutta suomalaisella vahvalla tahdolla ja itsenäisellä naisen asemalla saattaa siis käydä huonosti italiassa... oma jokseenkin epäonnistunut kesäesimerkkini oli osittain syytä siitä että laitoin asioihin lomakeskuksessa (jossa työskentelin) vauhtia: ilmoitin paikan johtajille tiimimme vetäjän epäasiallisesta käytöksestä jne josta seurasi se, että hän ilmoitti minusta italialaiselle firmallemme että olen "yhteistyökyvytön". en ollut mitenkään yhteistyökyvytön, kaikki pitivät minusta (paitsi tämä tiimin johtaja jolle selitin asioita suoraan, kuitenkin kaunista käytöstä yms unohtamatta) ja vastaavasti pitivät tiiminvetäjäämme hulluna. hänen takiaan myös 3 aikaisempaa työntekijätyttöä oli joutunut lähtemään, vaikka sesonkia oli kulunut vasta kuukausi! italialaisessa firmassamme sitten asia käännettiin niin, että minä olin syntipukki (kun tiiminjohtaja oli niin sanonut) ja kukaan ei halunnut kuulla suomalaisen kesätyöntekijän kantaa asiasta. lähdin mutta niin lähti päivää myöhemmin kuulemma myös tiiminjohtaja koska työpaikkani oli protestoinut kunnolla ilmoittamalla tiiminjohtajasta ja siitä miten minulle kävi, ilman syytä.

        mutta toki pitää siis selviytyjäluonnetta olla että maailmalla pärjää, tässä vain yksi surulline esimerkki siitä kuinka voi käydä vaikka kuinka itse olisit oikeassa... elämä ei aina ole reilua. onneksi minulla on kuitenkin monta muuta hyvää työkokemusta usean vuoden ajalta italiasta joten tällaiset yksittäiset epäonnistumiset vaan karaisevat ;)

        nimim. "ensi kesänä taas italiaan töihin" :)

        Ohhoh! Tosi kurja tapaus. :(

        Niin siis eikös kaiken logiikan mukaan suomalaisen aupparitytön pidä olla vahva Italiassa, ettei joudu italialaisten miesten houkutuksiin? :-) Ei ne italialaiset miehet kovin monesti mitään muuta kuin seksiä halua, niin että sellaisessa tilanteessa nuori ja kokematon auppari tarvitsisi tätä äskettäin mainitsemaani "kovaa selviytyjäluonnetta".


    • Hupsis

      Itse olin Milanossa aupparina Allianssin kautta joulukuusta 2003 alkaen. Lasten käyttäytyminen on italiassa mitä on.. vanhemmat palvovat heitä ja ne saavat yleensä tahtonsa läpi. siitä olen Brandan kanssa samaa mieltä.

      "Hän kertoi, että JOKAINEN suomalainen au pair joutuu vaihtamaan perhettä tai keskeyttämään työnsä kulttuurien eroavuuksien tai muiden syiden takia."
      Tuossapa asiassa on Genovan täti nyt saanut sitten turpiinsa, sillä minä EN vaihtanut perhettä tai keskeyttänyt vuottani! Tiedän myös toisen suomalaisen tytön Milanosta, joka EI vaihtanut perhettä! Perheessä tulin ehkä alkuaikoinani toimeen lähinnä sen nuorekkaan ja aivan ihanan äidin takia, joka ymmärsi kaiken ilman sanojakin! Lopulta myös muu perhe (kaikki 4 lasta myöskin) kohteli minua kuin perheenjäsentä.

      Genovan täti oli kertonut perheelleni vain hyviä asioita suomalaisista auppareista: mm. suomalaiset tulee AINA auppariksi italiaan kielen takia, eli haluavat oppia puhumaan sitä ja jatkavat sitten suomessa yliopistossa italian opiskelua. Perheeni oli vaikea ymmärtää että minä en ollut yksi noista tytöistä :) menin italiaan koska halusin.. öö.. muuten vain!

      "Italialaiset ovat autoritäärisiä ja kaksinaamaisia ihmisiä, ja italialaiseen tapaan jokainen, oli se sitten kuinka mukava perhe tahansa, haukkuu au pairiaan selän takana au pair -toimistolle. " Tähän en usko ollenkaan!!! Italialaisilla on toki oma tempperamenttinsa, mutta sitä juuri kaipaan meissä suomalaisissa jäyhissä junteissa. Me kävimme Genovan lomareissullamme kiittämässä tätiä henkilökohtaisesti onnistuneesta perhe-auppari valinnasta.. tosin se täti ei ollut silloin toimistossaan paikalla, mutta jätimme viestin :P

      Kaiken kaikkiaan vietin siis aivan ikimuistoisen ajan italiassa, jonne olen palannut jo uudelleenkin.. ja tulen myös palaamaan! Minä puolestani suosittelen lämpimästi Italiaan menemistä :) kaikkialla muuallakin ne kulttuurieroavaisuudet tulevat vastaan.. Kielen osaamisesta on tietysti etua, mutta oppii sen siellä paikan päällä lapsilta aivan hyvin! Toki paluulipun verran kannattaa olla aina rahaa varattuna ;)

      • Branda

        Sehän on hienoa, että sinun au pair -kokemuksesi oli onnistunut ja mukava! Se on surullista, että monilla muilla ei käy yhtä hyvä tuuri.

        Ja mitä Genovan tätiin tulee, niin hän on todellakin ilkeä nainen, joka ei aikaile haukkua ihmisiä päin naamaa. Kuten varmasti huomasit, sellaiset italialaiset osaavat esittää hyvinkin ystävällistä kun on hyvä tilanne päällä.

        Ja suomalaiset eivät omasta mielestäni ole "jäyhiä juntteja", vaan meillä on erilainen kulttuuri, minkä myötä mentaliteettimme ei ole yhtä ylitsepursuavan temperamenttinen ja samalla kaksinaamainen kuin italialaisilla. Nautin siitä, että suomalainen pyytää anteeksi silloin kun tarkoittaa sitä, ja kiittää niin ikään silloin kun oikeasti tarkoittaa sitä. Italialaisista ei ikinä ota selvää, mitä niiden päässä liikkuu. Poikkeuksia toki on.


      • No jopas jotain...
        Branda kirjoitti:

        Sehän on hienoa, että sinun au pair -kokemuksesi oli onnistunut ja mukava! Se on surullista, että monilla muilla ei käy yhtä hyvä tuuri.

        Ja mitä Genovan tätiin tulee, niin hän on todellakin ilkeä nainen, joka ei aikaile haukkua ihmisiä päin naamaa. Kuten varmasti huomasit, sellaiset italialaiset osaavat esittää hyvinkin ystävällistä kun on hyvä tilanne päällä.

        Ja suomalaiset eivät omasta mielestäni ole "jäyhiä juntteja", vaan meillä on erilainen kulttuuri, minkä myötä mentaliteettimme ei ole yhtä ylitsepursuavan temperamenttinen ja samalla kaksinaamainen kuin italialaisilla. Nautin siitä, että suomalainen pyytää anteeksi silloin kun tarkoittaa sitä, ja kiittää niin ikään silloin kun oikeasti tarkoittaa sitä. Italialaisista ei ikinä ota selvää, mitä niiden päässä liikkuu. Poikkeuksia toki on.

        Olin jo miettinyt Italiaan (Roomaan) au pairiks lähtöä mut nyt säikytitte mut kyllä pahan kerran vaikka olen ollut naapurimaassa aiemmin au pairina...


      • lköngdksng
        No jopas jotain... kirjoitti:

        Olin jo miettinyt Italiaan (Roomaan) au pairiks lähtöä mut nyt säikytitte mut kyllä pahan kerran vaikka olen ollut naapurimaassa aiemmin au pairina...

        Mäkin kyllä pelästyin, mut uskon et se oli kokemuksista vain yksi! Itse olen lähdössä Sardiniaan helmikuussa au pairiksi, itse voi vaikuttaa perheesee, jos menee esim aupairworld.comin kautta....


    • Genovassa

      Olin itsekkin italiassa Genovassa muutama vuosi sitten. Huomasin myös ettei italialainen tyyli oikeen sovi minulle mutta olin 6kk(sovitun ajan)italialaisessa perheessä ja vaikka ei erityisemmin pitänyt kaupungista sain kivoja kavereita joihin pidän vielä yhteyttä. Italiaan ei kannata lähteä jos ei osaa yhtään kieltä tai ei opi sitä nopeasti kun he eivät paljoa puhu englantia. En suosittele allianssin kautta lähtemistä, kannattaa hankkia itse netistä itselleen mukavan tuntuinen perhe. Myös suomalaisperheitä löytyy italiasta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1910
    2. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      834
    3. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      787
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      258
      717
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      698
    6. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      669
    7. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      653
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      633
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      633
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      626
    Aihe