reetta 53 v

Vastaan sinulle tähän kaljabaari asiaan. Ymmärrän kyllä tämän ihmisen hädän , voin kuvitella hyvin miten sielläkin saattaa olla hartaampi tunnelma ja yhdessä koetaan joulu. Parempihan se tosiaan kuin yksin ahdistuneena kotona.
Ehkä itse harmittelen sitä siltä kantilta , että muistan kun pari vuotta sitten menimme sovitusti aaton yökirkkoon ja omat nuoreni tylsistyivät kirkonmenoihin ja hipsivät kaljalle läheiseen kuppilaan.
En toki ole mikän uskovainen , pidän vain laulamisesta ja käyn mielelläni kirkossa laulamassa , samalla hiljentymässä.

reetta kirjoitti:

Vastaan sinulle tähän kaljabaari asiaan. Ymmärrän kyllä tämän ihmisen hädän , voin kuvitella hyvin miten sielläkin saattaa olla hartaampi tunnelma ja yhdessä koetaan joulu. Parempihan se tosiaan kuin yksin ahdistuneena kotona.
Ehkä itse harmittelen sitä siltä kantilta , että muistan kun pari vuotta sitten menimme sovitusti aaton yökirkkoon ja omat nuoreni tylsistyivät kirkonmenoihin ja hipsivät kaljalle läheiseen kuppilaan.
En toki ole mikän uskovainen , pidän vain laulamisesta ja käyn mielelläni kirkossa laulamassa , samalla hiljentymässä.

Lue lisää

Minä sen sijaan olen uskossa, vahvasti, mutta myös kasvanut ja elänyt elämäni kodissa, josta ei perinteeksi mitään jäänyt.
Olin viidentoista, kun läksin tyhjästä talosta, joka virallisesti oli kotini, aattoiltana kävelemään ensin kohti hautausmaata, jossa pimentyneessä illassa hohtava kynttilöitten liekkimeri sykähdytti: jopa vainajia oli muistettu, niillekin oli tehty joulu.
Minä helvetin pieni raasu, sattumoisin itsekseni siinä vaiheessa elämää jäänyt, en ollut kenenkään muistamisen arvoinen.
Äitini tuskin tiesi missä olen, miten jouluni vietän; hän ehkä halusi uskoa minulla olevan vähintään yhtä hyvän kuin hänellä itsellään.
Isäni oli vain "käymässä poissa", hänen piti kyllä tulla takaisin, mutta ei sinä aattona, ei tapanina.. ehkä loppiaisena kenties.

Kuljin hautausmaalta sydän sykkyrällään kohti kaupunkia, sen jouluvalaistuja katuja ja näyteikkunoita. Matkalla näin monen perheen jouluun verhojen raoista:
Kuuset loistivat valoissaan, joulupukkeja meni kiireisen työrupeamansa viimeisinä hetkinä.
Satoi lunta, niinkuin nyttenkin.
Katselin ihmeissäni talojen lämpimiin näkyihin.
Olin vielä niin pieni, etten ymmärtänyt edes itkeä.
Meni vaan hirvittävän kauan, kun en osannut enkä halunnut kuulla pätkääkään joulusta.
Joku siinä sattui jo ajatuksenakin.
--

Nyt minulla on oma koti, omat lapset, ja jopa joulun olen löytänyt heidän myötään.
Köyhä olen edelleen, mutta lapseni ovat lahjani, eivätkä hekään ylenkatso pehmeitä paketteja, eivätkä riitele joulusuklaasta, joka on jaettavaksi tarkoitettu.

Jos sinä Reetta et tajua miten joku voi viettää joulua kapakassa, loukkaantunut kun lapsesi ovat joskus joulukapakkaan paenneet (hurskasteluasi), miten voitkaan tajuta tällaista todellisuutta, josta ei jää ripettäkään vaalittavaksi.

Ihan oikeasti Reetta, vaikka sinulla on pitkät perinteet ja lapsuuden joulut, niin kaikilla ei niin ei ole. Ollut, eikä vielä tänäkään jouluna.

tilitukkotyttö kirjoitti:

Minä sen sijaan olen uskossa, vahvasti, mutta myös kasvanut ja elänyt elämäni kodissa, josta ei perinteeksi mitään jäänyt.
Olin viidentoista, kun läksin tyhjästä talosta, joka virallisesti oli kotini, aattoiltana kävelemään ensin kohti hautausmaata, jossa pimentyneessä illassa hohtava kynttilöitten liekkimeri sykähdytti: jopa vainajia oli muistettu, niillekin oli tehty joulu.
Minä helvetin pieni raasu, sattumoisin itsekseni siinä vaiheessa elämää jäänyt, en ollut kenenkään muistamisen arvoinen.
Äitini tuskin tiesi missä olen, miten jouluni vietän; hän ehkä halusi uskoa minulla olevan vähintään yhtä hyvän kuin hänellä itsellään.
Isäni oli vain "käymässä poissa", hänen piti kyllä tulla takaisin, mutta ei sinä aattona, ei tapanina.. ehkä loppiaisena kenties.

Kuljin hautausmaalta sydän sykkyrällään kohti kaupunkia, sen jouluvalaistuja katuja ja näyteikkunoita. Matkalla näin monen perheen jouluun verhojen raoista:
Kuuset loistivat valoissaan, joulupukkeja meni kiireisen työrupeamansa viimeisinä hetkinä.
Satoi lunta, niinkuin nyttenkin.
Katselin ihmeissäni talojen lämpimiin näkyihin.
Olin vielä niin pieni, etten ymmärtänyt edes itkeä.
Meni vaan hirvittävän kauan, kun en osannut enkä halunnut kuulla pätkääkään joulusta.
Joku siinä sattui jo ajatuksenakin.
--

Nyt minulla on oma koti, omat lapset, ja jopa joulun olen löytänyt heidän myötään.
Köyhä olen edelleen, mutta lapseni ovat lahjani, eivätkä hekään ylenkatso pehmeitä paketteja, eivätkä riitele joulusuklaasta, joka on jaettavaksi tarkoitettu.

Jos sinä Reetta et tajua miten joku voi viettää joulua kapakassa, loukkaantunut kun lapsesi ovat joskus joulukapakkaan paenneet (hurskasteluasi), miten voitkaan tajuta tällaista todellisuutta, josta ei jää ripettäkään vaalittavaksi.

Ihan oikeasti Reetta, vaikka sinulla on pitkät perinteet ja lapsuuden joulut, niin kaikilla ei niin ei ole. Ollut, eikä vielä tänäkään jouluna.

Lue lisää

*kohtalo* et parempi, etkä huonompi, kuin Reetta.
Aina on yritettävä parempaan, uikuttamisesta ei kukaan hyödy -pätkääkään.

Tuskin mennyttä jouluasi parantaisi, vaikka joulu lailla kiellettäisiin.

vain yksi kirjoitti:

*kohtalo* et parempi, etkä huonompi, kuin Reetta.
Aina on yritettävä parempaan, uikuttamisesta ei kukaan hyödy -pätkääkään.

Tuskin mennyttä jouluasi parantaisi, vaikka joulu lailla kiellettäisiin.

Lue lisää

Ruikutinko ?
sanoinko vaativani joulun pannaan, tai ketään vastuuseen siitä, että pentuna jouduin näkemään joulusta ~ elämästä sellaisen siivun, joka monelta reetalta ja sinulta jää näkemättä.

En itkenyt silloin, en itke mennyttä edelleenkään.
Sanoin viettäväni nykyään jo joulua, samoin kuin vietän pääsiäistä, tuota suurinta kirkollista juhlaa, täydestä sydämestäni ja halustani, mutta en vieläkään siten kuin moni muu.

Minä todellakin olen pyrkinyt ja päässyt eteenpäin.

Olen vain yksi kohtalo:
se oli viisitoistavuotiaan lapsen kohtalo, todennäköisesti erilainen kuin reetan tai sinun, arvoisa arvostelija.

Luulen että sinä olit joku niistä jotka tuona iltana näkivät ikkunastaan vain joulupukin tulon, ei välttämättä sitä yksikseen taivaltanutta lasta, joka oli jossain kuullut joulun sanomasta, mutta ihmetteli mitä se on, miten se häneen liittyi. Korostan, ettet enää väännä sanojani, nyt minä jo tiedän !

Luulen ettet sinä ole elämässäsi paljon muuta käynytkään läpi kuin noita reetan jouluja, kenties ja arvatenkin siinä joulukirkkoa pakenevan reetan lapsen roolissa.

Luulen että sinut saa elämän edessä ennemmin ruikuttamaan kuin minut.

tilitukkotyttö kirjoitti:

Minä sen sijaan olen uskossa, vahvasti, mutta myös kasvanut ja elänyt elämäni kodissa, josta ei perinteeksi mitään jäänyt.
Olin viidentoista, kun läksin tyhjästä talosta, joka virallisesti oli kotini, aattoiltana kävelemään ensin kohti hautausmaata, jossa pimentyneessä illassa hohtava kynttilöitten liekkimeri sykähdytti: jopa vainajia oli muistettu, niillekin oli tehty joulu.
Minä helvetin pieni raasu, sattumoisin itsekseni siinä vaiheessa elämää jäänyt, en ollut kenenkään muistamisen arvoinen.
Äitini tuskin tiesi missä olen, miten jouluni vietän; hän ehkä halusi uskoa minulla olevan vähintään yhtä hyvän kuin hänellä itsellään.
Isäni oli vain "käymässä poissa", hänen piti kyllä tulla takaisin, mutta ei sinä aattona, ei tapanina.. ehkä loppiaisena kenties.

Kuljin hautausmaalta sydän sykkyrällään kohti kaupunkia, sen jouluvalaistuja katuja ja näyteikkunoita. Matkalla näin monen perheen jouluun verhojen raoista:
Kuuset loistivat valoissaan, joulupukkeja meni kiireisen työrupeamansa viimeisinä hetkinä.
Satoi lunta, niinkuin nyttenkin.
Katselin ihmeissäni talojen lämpimiin näkyihin.
Olin vielä niin pieni, etten ymmärtänyt edes itkeä.
Meni vaan hirvittävän kauan, kun en osannut enkä halunnut kuulla pätkääkään joulusta.
Joku siinä sattui jo ajatuksenakin.
--

Nyt minulla on oma koti, omat lapset, ja jopa joulun olen löytänyt heidän myötään.
Köyhä olen edelleen, mutta lapseni ovat lahjani, eivätkä hekään ylenkatso pehmeitä paketteja, eivätkä riitele joulusuklaasta, joka on jaettavaksi tarkoitettu.

Jos sinä Reetta et tajua miten joku voi viettää joulua kapakassa, loukkaantunut kun lapsesi ovat joskus joulukapakkaan paenneet (hurskasteluasi), miten voitkaan tajuta tällaista todellisuutta, josta ei jää ripettäkään vaalittavaksi.

Ihan oikeasti Reetta, vaikka sinulla on pitkät perinteet ja lapsuuden joulut, niin kaikilla ei niin ei ole. Ollut, eikä vielä tänäkään jouluna.

Lue lisää

Harmittaa , kun laitoinkoko viestin. Tarkoitus oli olla sovitteleva ja toivottaa joulua, missä kokoonpanossa tahansa .
Näistä yhteisjouluisa on ollut niin paljon ahdistusta, pointtini oli, että tosiaan perheet voisivat olla kukin kotonaan ilman anoppien paineita mennä sinne ja tänne.
Omassa lapsuudessani oli paljon murheita , mutta nautin nyt tästä ajasta . Vaikka kotini oli hyvin riitasa, jolu oli se rauhallinen aika , muusta ei kannata edes puhua.
Hurskasteleva en aio olla.
Nyt lopetan koko ketjun seuraamisen.
Tulin täysin väärin ymmäretyksi.

reetta kirjoitti:

Harmittaa , kun laitoinkoko viestin. Tarkoitus oli olla sovitteleva ja toivottaa joulua, missä kokoonpanossa tahansa .
Näistä yhteisjouluisa on ollut niin paljon ahdistusta, pointtini oli, että tosiaan perheet voisivat olla kukin kotonaan ilman anoppien paineita mennä sinne ja tänne.
Omassa lapsuudessani oli paljon murheita , mutta nautin nyt tästä ajasta . Vaikka kotini oli hyvin riitasa, jolu oli se rauhallinen aika , muusta ei kannata edes puhua.
Hurskasteleva en aio olla.
Nyt lopetan koko ketjun seuraamisen.
Tulin täysin väärin ymmäretyksi.

Lue lisää

Silloinhan kirjoitus on ollut hyvä kun tulee vastausta tai kommenttia. Oli se sitten positiivista tai ei....

Itse kyllä pidin viestistäsi :)

Et sä malta lopettaa kuitenkaan :)

reetta kirjoitti:

Harmittaa , kun laitoinkoko viestin. Tarkoitus oli olla sovitteleva ja toivottaa joulua, missä kokoonpanossa tahansa .
Näistä yhteisjouluisa on ollut niin paljon ahdistusta, pointtini oli, että tosiaan perheet voisivat olla kukin kotonaan ilman anoppien paineita mennä sinne ja tänne.
Omassa lapsuudessani oli paljon murheita , mutta nautin nyt tästä ajasta . Vaikka kotini oli hyvin riitasa, jolu oli se rauhallinen aika , muusta ei kannata edes puhua.
Hurskasteleva en aio olla.
Nyt lopetan koko ketjun seuraamisen.
Tulin täysin väärin ymmäretyksi.

Lue lisää

Alkuperäinen viestisi oli hyvä, ja vastauksesi myös. Älä toki lopeta seuraamista ja kirjoittamista. Kaunista joulua toivotit, toki.

Netissä kirjoitettaan paljon, ja tällä palstalla nimettömänä. Siksi jokainen voi purkaa ajatuksiaan kärkkäästi(kin). Saamasi vastaukset olivat ihan siistejä kuitenkin, ei niissä mitään asiatonta ollut, eihän? Pitäähän ihmisillä olla oikeus olla eri mieltä, vai mitä?

reetta kirjoitti:

Harmittaa , kun laitoinkoko viestin. Tarkoitus oli olla sovitteleva ja toivottaa joulua, missä kokoonpanossa tahansa .
Näistä yhteisjouluisa on ollut niin paljon ahdistusta, pointtini oli, että tosiaan perheet voisivat olla kukin kotonaan ilman anoppien paineita mennä sinne ja tänne.
Omassa lapsuudessani oli paljon murheita , mutta nautin nyt tästä ajasta . Vaikka kotini oli hyvin riitasa, jolu oli se rauhallinen aika , muusta ei kannata edes puhua.
Hurskasteleva en aio olla.
Nyt lopetan koko ketjun seuraamisen.
Tulin täysin väärin ymmäretyksi.

Lue lisää

Tässä se nyt nähdään, anoppi parhaimmillaan:
jos sanot eriävän mielipiteen, uskallat arvioida ja/arvostella, menee nenään sellainen herne, ettei paremmasta väliä.
Anoppi lyö suunsa kiinni, on niin niin loukattu että.
Anoppiahan kuuluu kuunnella, hymyillä kannustavasti, nyökytellä sopivissa paikoissa tukeakseen hänen egoaan, jotta olisi iloinen ja jatkaisi kertomuksiaan.

Anoppi osaa kieltää huomionsa, ja se lie rangaistuksista pelättävin. Siitäs saitte kun ette riemumielin silmät loistaen katsoneet hänen korkeuteensa ihaillen, vaan menitte uhmaamaan hänen hyvää ja kaunista joulumieltä.
Mitähän tästä seuraa.. miniän rangaistus poikii varmaan kiukut pojallekin, kun on tuollaisen naisen meni vaimokseen ottamaan, nokkavan vastaansanojan. Olisi pitänyt olla kuin anoppi itse, myönteisesti, tosin pitkin hampain, hymisevä taipuisia ja sopuisa nainen, joka tekee niinkuin muut haluavat, koska ei halua aiheuttaa pahaa mieltä kellekään. Itse jos kärsii, niin kirkkaamman kruunun vain saa.

tilitukkotyttö kirjoitti:

Tässä se nyt nähdään, anoppi parhaimmillaan:
jos sanot eriävän mielipiteen, uskallat arvioida ja/arvostella, menee nenään sellainen herne, ettei paremmasta väliä.
Anoppi lyö suunsa kiinni, on niin niin loukattu että.
Anoppiahan kuuluu kuunnella, hymyillä kannustavasti, nyökytellä sopivissa paikoissa tukeakseen hänen egoaan, jotta olisi iloinen ja jatkaisi kertomuksiaan.

Anoppi osaa kieltää huomionsa, ja se lie rangaistuksista pelättävin. Siitäs saitte kun ette riemumielin silmät loistaen katsoneet hänen korkeuteensa ihaillen, vaan menitte uhmaamaan hänen hyvää ja kaunista joulumieltä.
Mitähän tästä seuraa.. miniän rangaistus poikii varmaan kiukut pojallekin, kun on tuollaisen naisen meni vaimokseen ottamaan, nokkavan vastaansanojan. Olisi pitänyt olla kuin anoppi itse, myönteisesti, tosin pitkin hampain, hymisevä taipuisia ja sopuisa nainen, joka tekee niinkuin muut haluavat, koska ei halua aiheuttaa pahaa mieltä kellekään. Itse jos kärsii, niin kirkkaamman kruunun vain saa.

Lue lisää

Yllättäviä sävyjä löytyy kirjoitelmistasi. Se ensimmäinen oli liikuttavin, olet kokenut kovia. Yhtäkkiä sitä seuraavat tekstisi sisältävät kovia piikkejä.
Et olekaan päässyt yli lapsuuden ankeista kokemuksista? Olet muille vihainen, kun jäit kaltoin kohdelluksi lapsena.
Et kai syytä niitä, jotka viettävät tavallista, tavanomaista perhejoulua?
Jos tietäisin jossain pienen tytön kulkevan hautausmaalla yksinään ja lohduttomana, toki kutsuisin hänet joulua viettämään.
Niin tekisi moni muu. Kyllä ihmisissä on anteliaisuutta uskomattoman paljon.
Älä "Tuliluikkuseni" katso pahaan, vaan käännä silmäsi hyvään.
Tai niin kuin varpunen jouluaamuna, hänellekin heittäisin jyväsen, onhan hän veljeni taivahasta.
Niin olisin sinulle antanut joululahjan, jos vain olisin tiennyt kovan kohtalosi.
Älä syytä Reettaa, Reetta on hieno ihminen ja tarkoitti hyvää.

tilitukkotyttö kirjoitti:

Tässä se nyt nähdään, anoppi parhaimmillaan:
jos sanot eriävän mielipiteen, uskallat arvioida ja/arvostella, menee nenään sellainen herne, ettei paremmasta väliä.
Anoppi lyö suunsa kiinni, on niin niin loukattu että.
Anoppiahan kuuluu kuunnella, hymyillä kannustavasti, nyökytellä sopivissa paikoissa tukeakseen hänen egoaan, jotta olisi iloinen ja jatkaisi kertomuksiaan.

Anoppi osaa kieltää huomionsa, ja se lie rangaistuksista pelättävin. Siitäs saitte kun ette riemumielin silmät loistaen katsoneet hänen korkeuteensa ihaillen, vaan menitte uhmaamaan hänen hyvää ja kaunista joulumieltä.
Mitähän tästä seuraa.. miniän rangaistus poikii varmaan kiukut pojallekin, kun on tuollaisen naisen meni vaimokseen ottamaan, nokkavan vastaansanojan. Olisi pitänyt olla kuin anoppi itse, myönteisesti, tosin pitkin hampain, hymisevä taipuisia ja sopuisa nainen, joka tekee niinkuin muut haluavat, koska ei halua aiheuttaa pahaa mieltä kellekään. Itse jos kärsii, niin kirkkaamman kruunun vain saa.

Lue lisää

hae hoitoa

Berttaliini kirjoitti:

Yllättäviä sävyjä löytyy kirjoitelmistasi. Se ensimmäinen oli liikuttavin, olet kokenut kovia. Yhtäkkiä sitä seuraavat tekstisi sisältävät kovia piikkejä.
Et olekaan päässyt yli lapsuuden ankeista kokemuksista? Olet muille vihainen, kun jäit kaltoin kohdelluksi lapsena.
Et kai syytä niitä, jotka viettävät tavallista, tavanomaista perhejoulua?
Jos tietäisin jossain pienen tytön kulkevan hautausmaalla yksinään ja lohduttomana, toki kutsuisin hänet joulua viettämään.
Niin tekisi moni muu. Kyllä ihmisissä on anteliaisuutta uskomattoman paljon.
Älä "Tuliluikkuseni" katso pahaan, vaan käännä silmäsi hyvään.
Tai niin kuin varpunen jouluaamuna, hänellekin heittäisin jyväsen, onhan hän veljeni taivahasta.
Niin olisin sinulle antanut joululahjan, jos vain olisin tiennyt kovan kohtalosi.
Älä syytä Reettaa, Reetta on hieno ihminen ja tarkoitti hyvää.

Lue lisää

tottahan toki reeta on hyvä ihminen ja tarkoittaa hyvää,ja saatan olla kipeäkin, hyvinkin.
Alunperin kimpaannuin siitä, että jotkut ihmettelevät kuinka kapakat on jouluna auki, miten sinne kukaan menee. Tosin jätin sanomatta sen, kuin myöskin sen, miten kuljeskelin myös monen kapakan ohi, jonne en tietenkään päässyt,ikäni puoleen.

Oma hyvin vastakohtaisuuksia täynnä ollut elämäni ei välttämättä pohjimmiltaan suvaitse helpolla niitä, ketkä on perinteensä luoneet perheensä kanssa, eivätkä ymmärrä hitustakaan siitä, mitä voi olla jollain toisella.
Jokaisella meistä on tarinamme, minun ei varmaankaan ainutlaatuinen, mutta omassa ainutkertaisessa elämässäni sitä kuitenkin.

Yllätyttyisitte varmaan, jos kertoisin muita tarinoitani lapsuudestani, tuon joulun olleen niitä rauhallisimpia. Sanoinhan olleeni niin pieni etten edes tajunnut mitä tapahtui.
Viattomuuteni, henkisen ja fyysisen, menetin myöhemmin, enkä kiellä, etteikö kaikki tapahtuneet ole jälkiään minuun jättänyt.

Tuosta kotoa lähdöstä on jo vuosikymmeniä. Minne matka siitä johtikaan, on oma kertomuksensa, jota en tänne kirjaa. Siihen on mahtunut monenlaista, sellaistakin, jonka läpikäyminen pakonedessä uudelleen on ollut tuskaisaa, mutta kasvattavaa.
Olen joutunut tekemään saman työn itseni kanssa mitä tavallisesti tehdään murrosiässä vasta neljäkymppisenä.

Reeta teksteissäni tarkoittaa yleensäkin anoppeja, jotka tekevät kaikensa, vaikka kukaan siitä hyvästä ei jaksa olla kiitollisia. Ei niinkään alkuperäistä Reetaa henkilökohtaisesti.
En minä halua muuttaa - koska mitään ei voi enää muuttaa menneissä. En ole muille, edes vanhemmilleni enää vihainen, vaikkakin tiedän, miten paljon paremmat eväät olisin matkalleni saanut hieman toisissa oloissa.

Kimmastun kyllä. Hurskastelun poikasen ainakin näen siinä, jos kuvitellaan, että piikkini ovat olleet ainoita mitä kukaan on saanut.
Aivan varmasti on kärttyisiä miniöitä ja vävypoikia, omista puhumattakaan, jotka menevät läpi anoppiensa joulutouhotuksen ainoastaan siksi kun on lähes pakko ettei pahoita mieltä.

Ja:
Jos minut joku silloin aattona olisi kutsunut kotiinsa, olisin säikkynä suurin silmin katsellut, kiittänyt ihmeissäni, ja..
jatkanut matkaani.

Jotta hieman saisitte takaisin joulurauhaanne, niin kerronpa sen, että olen todella kääntänyt kasvoni hyvään. Muuten en olisi täällä teille piikittelemässä vaan olisin piikittänyt itseni siskoksi taivahasta.. tai helvetistä, todennäköisemmin.
Silläkin tiedän, ettei elämä enää voi minua murtaa.