erillään asuminen..

reilu hemmo

Koitamme nyt vaimon kanssa elää parikuukautta erillämme ja katsoa josko se auttaa, sanoi olevansa nyt jotenkin eksyksissä tunteidensa kanssa ja olevansa epätietoinen siitä mitä tuntee minua kohtaan ja miettineensä että tätäkö se elämä tulee olemaan tulevaisuudessakin, jonkinlainen kriisi siis myös hänellä, toivotaan että erillään elo auttaa. Tunnen oloni helvetin yksinäiseksi ja tulevaisuus pelottaa..lupasin hänelle että jos haluaa kanssani puhua ihan mistä vaan niin minä kyllä kuuntelen ja tuen häntä hänen ratkaisussaan oli se sitten mikä tahansa..tässä asiassa en ole ylpeä vaan teen kaikkeni saadakseni perheemme kokoon..minulla on jo hirveä ikävä häntä ja lapsia vaikka muutamme erillemme vasta vuoden vaihteessa, no hänelle en voi tarjota kuin vain rakkauteni ja yhteiset lapset ovat kuitenkin kaikkein tärkeintä.. Onneksi kuvioissa ei ole muita osapuolia niin ehkä vielä löydämme toisemme lopulta, en aio rypeä itsesäälissä vaikka se olisikin nyt oikein helppoa, tuntuu pahalta mutta kyllä se siitä.. selvisin isäni kuolemastakin vaikka se tuntuikin helvetiltä niin huomasin että aika parantaa haavat..Toivotaan että vaimo löytää minut tunteistaan eikä katso minua vain "arjen valossa"..rakkauteni on hänen tapahtui mitä tahansa, hän vieläkin minun elämäni nainen..

11

1645

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Eksynyt

      Luin kirjoituksesi osaksi kai lohdutusta etsien sillä itsekin olen vastaavassa tilanteessa. En voi sanoa muuta kuin, että olisipa oma mieheni yhtä ymmärtäväinen kuin sinä. Olen itsekin eksyksissä kaikkien pienten ja suurten elämänmuutosten runtelemana ja hetki erillään tuntuisi nyt parhaalta ratkaisulta. Mieheni ei kuitenkaan ymmärrä kantaani ja osoittaa sen selkeästi! PIdä sinä pintasi ja jos todella olet yhtä reilu ja rakastettava kuin tekstisi kertoo, niin vaimosi varmasti löytää tunteensa sinua kohtaan! Tsemppiä!

      • reilu hemmo

        Joo kyllähän se minullekin on vaikeaa erota, mutta jos se on ainoa keino yrittää uudelleen niin haluan ainakin yrittää..olen huomannut että on turha lyödä päätä puuhun kun se puu kestää enemmän kuin pää.. itse olen myös aivan hukassa naisen tunne-elämän suhteen tuntuu siltä että en ole koskaan todella ymmärtänyt naistani vaikka olen meistä se joka on ehkä enemmän puhunut tunteista.. no se joka ei tapa se vahvistaa.. ja ehkä ero auttaa myös tunnistamaan omia tuntemuksia puolisoa kohtaan, toivotaan parasta..sinulle sanoisin että voimia! miehenä se vaan tuntuu että jos nainen sanoo haluavansa hetken paussia niin mies tulkitsee sen sillä että kaikki on lopullista ja loppu.. miehet ovat kuitenkin aika herkkiä ja haavoittuvaisia ja luulevat jos homma ei sillä hetkellä pelaa niin se ei ole voinut pelata koskaan eli koko aika vaikka kuinkakin ihanaa on ollut se on ollut valhetta vain..


      • vaimon kanssa
        reilu hemmo kirjoitti:

        Joo kyllähän se minullekin on vaikeaa erota, mutta jos se on ainoa keino yrittää uudelleen niin haluan ainakin yrittää..olen huomannut että on turha lyödä päätä puuhun kun se puu kestää enemmän kuin pää.. itse olen myös aivan hukassa naisen tunne-elämän suhteen tuntuu siltä että en ole koskaan todella ymmärtänyt naistani vaikka olen meistä se joka on ehkä enemmän puhunut tunteista.. no se joka ei tapa se vahvistaa.. ja ehkä ero auttaa myös tunnistamaan omia tuntemuksia puolisoa kohtaan, toivotaan parasta..sinulle sanoisin että voimia! miehenä se vaan tuntuu että jos nainen sanoo haluavansa hetken paussia niin mies tulkitsee sen sillä että kaikki on lopullista ja loppu.. miehet ovat kuitenkin aika herkkiä ja haavoittuvaisia ja luulevat jos homma ei sillä hetkellä pelaa niin se ei ole voinut pelata koskaan eli koko aika vaikka kuinkakin ihanaa on ollut se on ollut valhetta vain..

        Vaimo haikailee asumuseroa, jotta ymmärtäisi tunteitaan minua kohtaan, kun niitä ei nyt enää juurikaan ole. Itse olisin vaimolle valmis tämän antamaan, jos...
        jos tietäisin, ettei tunteeni menisi erillään asumisen vuoksi samanlaisiksi kuin vaimollani nyt. Siihen jos tunteeni meneisi, niin pelkään että onnistun pilaamaan tällaisen kokeilun ja yhteen palaamisen haaveet sillä, että en osaakaan tuntea rakkautta enää niin paljon erillään asumisen vuoksi, että pettäisin häntä.

        Kyllä asumiseron ja avioeron miettimiset saavat kaiken aiemmin olleen tuntumaan pelkältä valheelta ja väistämättömän lopun alulta.
        En usko, että minulle olisi tällainen hetken paussi suotu esim. siihen hetkeen, kun kotona oli 1,5v lapsi ja uusi elämä juuri syntynyt. Olisiko siinä tilanteessa pakeneminen itsekkäänä muutamaksi kuukaudeksi tai pidemmäksi aikaa tuntunut ihan normaalilta pään selvittämiseltä?
        Tai silloin kun hän sairastui syvään masennukseen?
        Kyllähän näitä riittäisi, milloin olisi miehellekin helpompaa ollut elää erillään.
        Mieti miksi en niin tehnyt? Estikö rakkaus sen? Vai oliko jotain muuta? Ei ollut.

        Kysyn vaan


    • lohtua lohduttomalta

      Minun näkökulmasta katsottuna tilanteenne ei näytä aivan lohduttomalta. Vaimosi vielä miettii... ja kuten tuossa edellä jo joku sanoi, mikäli olet puheittesi mittainen, hän palaa luoksesi. Älä vaan tänä aikana tee mitään tyhmyyksiä ja tue häntä aidosti, vaikka välillä tuntuisi kuinka vaikealta. Toivon teille vilpittömästi onnea.

      Minun mieheni muuttaa myös vuoden vaihteessa. Hänen päätöksensä on lopullinen.

      • reilu hemmo

        Kiitos sanoistasi ja toivon sinulle myös voimaa kestää kaikki suru jota koet ja kyllä se aurinko vielä paistaa sillä kevät on kuitenkin aina talven pimeyden jälkeen tulossa..


      • Tipe

        Toivottavasti keskuteluyhteys pysyy auki. Me olimme mieheni kanssa erossa hänen pyynnöstään ja sitten hän ilmoitti että haluaa erota. Olin sitä pelännyt mutta silti tuntui pahalta. Eli ero voi johtaa eroon, jos sinä aikana ei päätetä että tehdään jotain rakentaavaa kuten keskustellaan.


      • Täällä
        Tipe kirjoitti:

        Toivottavasti keskuteluyhteys pysyy auki. Me olimme mieheni kanssa erossa hänen pyynnöstään ja sitten hän ilmoitti että haluaa erota. Olin sitä pelännyt mutta silti tuntui pahalta. Eli ero voi johtaa eroon, jos sinä aikana ei päätetä että tehdään jotain rakentaavaa kuten keskustellaan.

        5 viikkoa oltu erillään. Ja tunteet kuohahtelee ylös ja alas.
        Kyllä siinä vauhtia on, mutta sielu puhdistuu ja alkaa näkemää missä ollaan. Silloin huomaa onko oikein vai vääriin. Mutta jos viinan voimalla tuho on äkkiä edessä. Lenkkeilyä, anna vihan ja tuntteitten purkautua, silloin oma ittes alkaa tulla esiin.


    • Lähi-isä

      mutta kokemuksesta voin sanoa, että kun toinen "haluaa miettiä" ja "selvitellä tunteitaan" ja "on eksyksissä eikä tiedä mitä haluaa" niin hänellä ei ole vain ruotoa sanoa suoraan, että alappa laputtaa. Oma armas exäni "pohti" kaksi vuotta, että ollaanko vai eikö olla, mutta möläytti lopulta ettei tässä mitään tosissaan olla mietitty. Eli akka halusi pitää vain minut narun päässä remonttimiehenä ja autokuskina.

      Voihan olla, että oma kumppanisi todella puhuu totta, mutta itse en tuohon jaksa enää uskoa. Kun toinen pistetään pihalle niin se on menoa se..

      • Tottakin

        Itse epäilen samaa, ei tunnetta, ei tiedä, mutta odotetaan vaan,ei tietenkää vuosia tai muuta, 1 -2 kk riitää.


    • tosi tonttutäti

      Sulle reilu hemmo erittäin paljon voimia ja positiivista elämänasennetta, toivoo Tonttutäti:)

      Tämä täti olis kanssa tarvinnut väliaikaista asumuseroa tunteiden ja ajatusten selvittämisen, mutta tämä täti oli niin määrätietoinen, että halusi olla reipas ja reilu toista kohtaan, muutti kokonaan pois ja ero päälle koko hoitoineen. Lapsia ei onneksi ja valitettavasti ollut. Onneksi siksi, etteivät joutuneet eroa kokemaan, ja valitettavasti siksi että enää en pysty saamaan. Mutta se siitä.

      Sitten meni noin viisi vuotta (vain) kun tonttutäti ymmärsi (ex) miehen kaikki hyvät puolet. Huonotkin, ja sen kuinka vähäpätöisiä huonot puolet olikaan. Eihän ne eron syy edes ollut, vaan tätin omalaatuinen ajatuksenjuoksu. Ollaan exän kanssa oltu hyvissä väleissä ja kavereita eron jälkeenkin, exällä on uusi avokki ja heillä kaksi yhteistä lasta. Itse olen kaikenlaisia ( ei niitä niin kovin montaa ole ollut, pari pahaa) k-päitä kattellut. Naimisiinkin menin yhden kanssa mutta ans olla hääyön jälkeen elämä muuttui ja ei niin kunnollinen mies ollutkaan, alkoi tulla turpiin jos mistäkin "syystä", eli asumuseroa tässä jälleen... virallista eroa en hae, jos tällä kerralla asumuserolla saataisi asiat kuntoon, mietin vain miten mies yhtäkkiä niin muuttui. Jos olen niin huono kuin nyt väittää, niin miksi meni naimisiin... no en nyt mieti nuita.
      Olen kuitenkin oppinut vasta liian myöhään arvostamaan exmiestäni. Olen myös ymmärtänyt että ehkä hän ei rakastanut minua vaikka hyvä mies olikin. Emme kai koskaan edes riidelleet! Tunsin aina olevani hänelle vain kaveri. Hän ei siltikään pettänyt, ei juurikaan juonut olutta, teki kotihommia oma-aloitteisesti, oli huomaavainen, ei kohottanut kättä siis ei lyönyt, olisi varmaan ollut hyvä isäkin. Hänen kanssaan minunkin oli helppo olla huomaavainen, oli ilo tehdä toinen iloiseksi pienillä jutuilla, kuten hänen rankan työpäivän jälkeen oli kaikki hänen etukäteen murehtimat 'velvollisuudet' hoidettu, hyvää ruokaa ja lepoa. Hänet oli kiva yllättää ilman syytäkin. Meidän perheet tuli hyvin juttuun, oltiin kuin oikea perhe.. ja sitten minä idiootti menin ja rikoin sen. Oltiin kai liian nuoria kun tavattiin, tulin raskaaksi ja tein abortin molempien päätöksellä. Ehkä se jätti jälkensä, miksi ei uusia lapsia hankittu. Nyt hänellä on kaksi, ja toivon että on myös onnellinen (joskus kuullut ristiriitaisia juttuja heidän väleistään, mutta jokaisella on juttunsa). Ehkä olisin kaivannut hänen puoleltaan jonkinlaista vakuuttamista että meidän olisi pitänyt pysyä yhdessä, että hän välitti muutenki kuin kaverina, jotain sellaista. Ehkä hän oli siinä asiassa ujo, tai ehkä hän ei tuntenut niin, eli näin on sittenkin parempi. Nyt on hyvä pohtia kun enää ei asioille mitään voi.

      Ehkä sun vaimosi on siinä mielessä hakoteillä ettei ymmärrä arvostaa ja rakastaa sinua. Ehkä pieni ero saa hänet ymmärtämään. (ei kuitenkaan viittä vuotta, eihän;) ?) Ja kävi teille miten kävi, älä menetä uskoa elämään. Kaikella on tarkoituksensa vaikka se selviäisi vasta myöhemmin.

    • sitä samaa

      Mulla on ihan vastaava tilanne päällä, tilannetta on jatkunut nyt 6vk. Ensi viikolla myytän omaan kämppään ja lapset saa sitten kaksi kotia. Olen edelleen aivan romuna ja toivon että vaimo todella selvittää tilanteesa ja pystyy myös
      kertomaan sen mullekkin, eikä lähde samantien etsimään lohduttajaa, tosin se tekisi tilanteen mulle helpommaksi, koska ei olisi sitten tämä vaimo sittenkään oikea mulle. Toivotan vain meille kummallekkin jaksamista ja onnea, kyllä kai tää tästä, onhan mulla viellä ihanat lapset jolta saan pyynteetöntä rakkautta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30728
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4141
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2714
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      1879
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      590
      1654
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1584
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1561
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1488
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1238
    Aihe