Ongelma on aviomieheni.Tiedän sisimmässäni että hän on minulle uskoton, todisteita minulla ei ole ja se ongelma onkin. Hän osaa niin hyvin peitellä kaikki asiat ja valehteleekin tosi hyvin.Hän pitää kännykkäänsä ihan äänellä ja eikä piilottele sitä mitenkään jne... Tätä on tosi vaikee selittää, mutta mä tiedän että hän pettää mua, jos otan asiat puheeksi hän suuttuu, koska en luota. Häluaisin vaan ymmärtää miksi mieheni pettää mutta silti haluaa olla minun kanssa ja todistaa sen joka päivä?
Mun itsetunto on ihan nollassa,harkitsen jopa leikkauksia että näyttäisin sexymmältä, tiedän typerää. Mutta kun jotakin ihmistä oikein rakastaa sitä tekee mitä tahansa ettei menettäisi tätä.
Yöt menee valvoes, tongin hänen taskut,tutkin messengerin historiat ja jos jotakin epäilyttävää löytyy hän joko suuttuu tai sitte hänellä on hyvä selitys, ja mä tyhmä sitte uskon tai haluan uskoa.
Mistä mä saisin voimaa vaan lähteä pois?
Miehet kertokaa
8
1631
Vastaukset
- maileraa
En tiedä lohduttaako tämä sinua vai ei mutta voin kokemuksesta ja 100% rehellisyydellä sanoa, että se että miehesi pettää sinua ei poissulje sitä etteikö hän myös rakastaisi sinua. Joku voi olla erimieltä, mutta itse tiedän, että pettäminen on hyvin usein pelkkää runkkaamisen korviketta ja rakkaus jotain ihan muuta. Tietysti kyllähän jollakin pettäminen voi olla myös ihan rinnakkaissuhde jolloin tunteitakin on pelissä, mutta jos mies vain käy nussimassa jotain satunnaista naista, niin kyllä hän silti voi sinua rakastaa aivan aidosti. Nyt joku sanoo, että mitä rakkautta se on jos ei pysty olemaan uskollinen ja ottamaan huomioon toisen tunteita. No eihän se ole täydellistä rakkautta tai oikein tai muutakaan mutta kyllä se silti voi olla rakkautta.
- Nimetön
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä ja omasta kokemuksesta. Vuosikausia elelin puutteessa vaimoni kanssa... ei auttanut puheet vaikka moneen kertaan yritin... selitykset vain vaihtuivat vuosien mittaan... 18v uskollisuuden jälkeen väsyin ainaiseen käteen vetämiseen ja otin vierasta... ja sen jälkeen on ollut useampia naisia. Olen ajatellut lopettaa kun en halua menettää perhettäni... mutta se jatkuva puutteessa olokin on ihan helvetillistä...
- pupuenkeli
tuohon minäkin haluan uskoa, että rakastaa vaikka pettääkin. En osaa sanoa antaisinko anteeksi jos jäisi rysän päältä kiinni, kuitenkin ollaan aviopari ja aina pitäis yritää...tietty rajansa kaikella.
Kaikista paras juttu on että hänen ÄITINSÄ laukoo mulle totuuksia. Jos mieheni sanoo että hän menee kuntosalille, niin hänen äitinsä sanoo minulle"ei oo totta näin hänet esim.keskustassa." tiedän ettei hänen äitinsä pidä minusta, mutta sitten on taas ristiriitaista jos olemme eroamassa hänen äitinsä tekee kaikkensa ettemme eroaisi!?? ja mä en tiedä ketä uskoa enää.
Meillä menee hyvin seksielämän puolella, enkä näe mitään todisteita että hänellä on toinen nainen, mutta hänen äitinsä yrittää saada minut epäilemään koko ajan.Sitten hänen äitinsä kieltää minua ehdottomasti etten saa puhua miehelleni mitään mitä hän on sanonut veroten siihen "poikani suuttuu minulle koska on kieltänyt minua sekaantumasta asiohin". - Nimetön
Ihan teoreettinen kysymys herroille: kuinka suhtautuisitte jos vaimonne kävisi säännöllisesti vieraissa kun seksi teidän kanssanne ei vaan tunnu hyvältä? Hän vaan tarvitsee sen orgasmin jota ei teidän kanssanne saa ja katsoo oikeudekseen hakea sen muualta? - ja vain rehellisiä vastauksia, kiitos-
- kuminen kojootti
Nimetön kirjoitti:
Ihan teoreettinen kysymys herroille: kuinka suhtautuisitte jos vaimonne kävisi säännöllisesti vieraissa kun seksi teidän kanssanne ei vaan tunnu hyvältä? Hän vaan tarvitsee sen orgasmin jota ei teidän kanssanne saa ja katsoo oikeudekseen hakea sen muualta? - ja vain rehellisiä vastauksia, kiitos-
Tuntuisi aika pahalta jos vaimosta ei tunnu hyvältä. Ei muuta kuin matto halki.
- pohdintaa
pupuenkeli kirjoitti:
tuohon minäkin haluan uskoa, että rakastaa vaikka pettääkin. En osaa sanoa antaisinko anteeksi jos jäisi rysän päältä kiinni, kuitenkin ollaan aviopari ja aina pitäis yritää...tietty rajansa kaikella.
Kaikista paras juttu on että hänen ÄITINSÄ laukoo mulle totuuksia. Jos mieheni sanoo että hän menee kuntosalille, niin hänen äitinsä sanoo minulle"ei oo totta näin hänet esim.keskustassa." tiedän ettei hänen äitinsä pidä minusta, mutta sitten on taas ristiriitaista jos olemme eroamassa hänen äitinsä tekee kaikkensa ettemme eroaisi!?? ja mä en tiedä ketä uskoa enää.
Meillä menee hyvin seksielämän puolella, enkä näe mitään todisteita että hänellä on toinen nainen, mutta hänen äitinsä yrittää saada minut epäilemään koko ajan.Sitten hänen äitinsä kieltää minua ehdottomasti etten saa puhua miehelleni mitään mitä hän on sanonut veroten siihen "poikani suuttuu minulle koska on kieltänyt minua sekaantumasta asiohin".Perustuuko epäluottamus kumppaniisi hänen äitinsä lausuntoihin tämän sijainneista? Oletko varma, että anoppisi on sinulle rehellinen? Hänellä voi olla omasta mielestään hyviä syitä yrittää erottaa teidät, joten ole varovaisempi hänen suhteen. Ihmiset kun eivät aina ole niin puhtaita ja hyveellisiä, kuin antavat ymmärtää...
Sanot, ettet tiedä ketä uskoa. Ketä haluat uskoa? Uskoisitko, jos joku ventovieras tulisi sinulle sanomaan samat asiat kuin anoppisi? Tai ystäväsi? Mikä merkitys anopin mielipiteillä ja totuuksilla sinulle on? Annatko itsetuntosi miehesi tai anoppisi käsiin? Minusta sinun ei ikinä pidä antaa kenellekään sitä valtaa, että hän voi teoillaan / sanoillaan viedä sinulta itsekunnioituksesi. Pidä puolesi ja hankkiudu ajoissa eroon ihmisistä, jotka eivät sinua arvosta. Menetät vielä terveytesi ja mielenterveytesi, jos pidät ympärilläsi itsellesi haitallisia ihmisiä. Halusta voida hyvin voisit saada sen voiman lähteä pois.
Tiedän, että lähteminen on vaikeaa - suuret muutokset ovat. Mutta jos se auttaisi sinua kunnioittamaan itseäsi, se olisi sen arvoista. Et varmasti tuntisi itseäsi seksymmäksi leikkausten sun muiden jälkeen, koska sisäisesti olisit yhä samanlainen. Sinun pitää muuttua muilla keinoin. Luulen, että annat liian paljon painoarvoa sisäiselle kriitikollesi ja muiden mielipiteille. Muiden hyväksynnästä ei sinun itsetunnollesi ole paskankaan merkitystä, jos itse pidät (tai siis se sisäinen kriitikkosi pitää) itseäsi kelpaamattomana, riittämättömänä, huonona jne.
Voit tietysti on odotella totuuden julkituloa, mikäli uskottomuutta siis on. Saisitko siitä voimaa lähteä? Vaikuttaisiko totuuden tietäminen yhtään mitenkään haluusi jäädä/lähteä? Vai epäilisitkö edelleenkin, vaikket vahvistusta uskottomuudelle saisikaan? Pohdi myös, mitä petetyksi tuleminen sinulle tekisi: kestäisitkö totuuden vai onko sittenkin parempi kiiruhtaa jo nyt pois.
Miten sitten saada totuus selville? No, keinoja on monia. Jos olet noinkin varma miehesi uskottomuudesta, lienee varsin ymmärrettävää etsiä todisteita siitä. Kukapa ei haluaisi varmuuden sille, ettei kuvitellut kaikkea, ettei olekaan hullu. Laittomuuksiin en kehoita ketään, kun on hyviä, laillisiakin keinoja päästä totuuden lähteille.
Mitäs jos pitäisit kirjaa, vaikkapa salaista sellaista, anoppisi lausunnoista, miehesi väittämistä olinpaikoista ja aikatauluista yms. menoista, kuluista, laskuista, tiliotteista, tietokoneen välimuistista (olettaen, että ko. tiedot ovat kodissanne yhteistä omaisuutta ja saatavilla). Voit luoda vaikka tietokoneellenne jollakin tekstinkäsittelyohjelmalla (esim. MS Wordissa on tiedostokohtaisen salasanasuojauksen mahdollisuus) salasanallisen tiedoston, johon voit kirjata kaikenlaista tietoa. Muista valita vaikea salasana, jota miehesi ei voi arvata (kirjaimet salasanaan voit poimia vaikkapa kivan laulun kertsin joka rivin ekoista kirjaimista ja parista numerosta). Kun kirjaat tapahtumia pitemmän aikaa, huomaat muutokset, jos niitä tulee enemmän. Voit pitää myös päiväkirjaa omista tuntemuksistasi ja muistoistasi, unistasi, sinua epäilyttävistä miehen käyttäytymisistä, mikä sinua loukkasi jne. jolloin oma olo kartoittuu. Muista kuitenkin elää siinä sivussa itsekin, ettet taas liiaksi keskity epäolennaiseen.
Muistele taaksepäin, mikä hänessä sai sinut epäilemään? Anoppisi lausahdukset? Vai olitko epäillyt jo aiemmin? Onko seksielämässänne ollut muutoksia? Suuntaan tai toiseen? Puhutteko yhtä avoimesti, kuin aiemmin? Onko teillä paljon yhteistä aikaa tai yhteisiä juttuja, vai oletteko päässeet etääntymään? Mikä on muuttunut niin, ettet voi enää luottaa? Ethän varmaankaan alusta asti ole tätä epäillyt... Mistä tiedät hänen valehtelevan? Vai tuntuuko sinusta vain siltä?
Jollei valehtelija sisällään itsekään usko valheeseen, valehtelun voi kyllä huomata eleistä ja olemuksesta, käsialasta, sanavalinnoista, äänenpainoista yms. jos on oikein tarkka. Valehtelijan huomaa levottomuudesta sillä tai lähihetkellä, kun epätosi pääsee huulilta. Hän ei katso silmiin, tai jos katsoo, niin katsoo yli-intensiivisesti tuijottaen. Hänen sykkeensä kohoaa valehtelusta hetkellisesti, joten hän tarvitsee enemmän happea, mikä johtaa hieman tiheämpään hengitykseen (saattaa joutua hengittämään suun kautta). Valehtelija kertoo asioista epämääräisesti, mutta yrittää antaa vaikutelman todenperäisyydestä kuvailemalla jotakin sivuseikkaa hyvin yksityiskohtaisesti tyyliin: "Kävin salilla, ja vähänkö oli muuten pukuhuoneessa tungosta! Siellä oli Reijo ja Keijo ja Eino ja Heino ja muut tutut. Keijo muuten kertoi hyvän vitsin, haluatko kuulla?" Eikä siis sanaakaan siitä, miten treeni sujui, toisin kuin yleensä.
Valehtelu saattaa hyvältä valehtelijalta sujua paremmin kuin totuuden kertominen, joten nämä eivät sinänsä ole mitään absoluuttisen luotettavia keinoja. Tarkkaile!
Älä enää kysy mieheltäsi, pettääkö hän sinua. Olet jo kysynyt ja vastauksen saanut, joten sitä ei pidä jäädä jankkaamaan. Parempi olisi myös olla näyttämättä pahimpia mustasukkaisuus-paranoia-puuskia, sillä ne voivat karkottaa miestäsi kauemmas, ja sitten sinua harmittaa, jos myöhemmin selviää, että epäilitkin aiheetta.
Jutteletteko avoimesti? Keskusteletteko ja riitelettekö kehittävästi usein? Oletteko käyneet kriisinne läpi? Voisit koettaa kannustaa häntä kertomaan tunteistaan enemmän. Kalastele mielipiteitä. Mitä hän ajattelee pettämisestä? Miten hän reagoisi, jos sinä pettäisit häntä? Miksi? Mikä pettämisessäsi olisi hänestä pahinta? Jälleen: miksi? Voisiko hän antaa anteeksi? Miksi, miksei? Olisiko syrjähyppysuhteen kestolla väliä? Kysele vain, mutta älä kerro omista mielipiteitäsi kovinkaan hanakasti, ettet säikytä. Jos saat hänet kertomaan ajatuksiaan, voit päätellä, olivatko mielipiteet hänen omiaan, miettikö hän vastaukset sinua mielistelläkseen tai koettiko hän puolustella mahdollista omaa pettämistään. Hyvässä lykyssä sait hänet miettimään uskottomuutta muidenkin kuin omasta näkökulmasta.
Voihan hän tosiaan rakastaa sinua, vaikka pettäisikin. Mutta sillä ei niin ole merkitystä, jos sinä et sitä pettämistä hyväksy ja se loukkaa sinua liikaa. Sanot, ettet tiedä voisitko antaa anteeksi rysän päältä kiinni jäämistä. Hei, ehkä sen miettimisen aika ei ole nyt. Anteeksianto on hyväksi, kunhan se tuntuu hyvältä ja helpottaa omaa oloa, mutta minusta sitä ei pidä kiirehtiä. Jos miehesi jäisi kiinni uskottomuudesta, niin sinä antaisit anteeksi, koska tämä sitä niin kovin syyllisyydentuskissaan toivoo, vaikket itse sitä halua? Tai jos miehesi jäisi kiinni uskottomuudesta, niin sinä antaisit anteeksi, koska niin etukäteen päätit?
Minusta sinä olet ihana, hyvä ihminen, Pupuenkeli, ja jos ei joku sinua arvosta, voit ihan kylmän viileästi sulkea hänet elämästäsi - oli se sitten oma äiti, kumppani, anoppi taikka naapuri. Samoin voit tehdä sille sisäiselle äänellesi, joka yrittää saada sinut tuntemaan huonommaksi kuin oletkaan. - Nimetön
pohdintaa kirjoitti:
Perustuuko epäluottamus kumppaniisi hänen äitinsä lausuntoihin tämän sijainneista? Oletko varma, että anoppisi on sinulle rehellinen? Hänellä voi olla omasta mielestään hyviä syitä yrittää erottaa teidät, joten ole varovaisempi hänen suhteen. Ihmiset kun eivät aina ole niin puhtaita ja hyveellisiä, kuin antavat ymmärtää...
Sanot, ettet tiedä ketä uskoa. Ketä haluat uskoa? Uskoisitko, jos joku ventovieras tulisi sinulle sanomaan samat asiat kuin anoppisi? Tai ystäväsi? Mikä merkitys anopin mielipiteillä ja totuuksilla sinulle on? Annatko itsetuntosi miehesi tai anoppisi käsiin? Minusta sinun ei ikinä pidä antaa kenellekään sitä valtaa, että hän voi teoillaan / sanoillaan viedä sinulta itsekunnioituksesi. Pidä puolesi ja hankkiudu ajoissa eroon ihmisistä, jotka eivät sinua arvosta. Menetät vielä terveytesi ja mielenterveytesi, jos pidät ympärilläsi itsellesi haitallisia ihmisiä. Halusta voida hyvin voisit saada sen voiman lähteä pois.
Tiedän, että lähteminen on vaikeaa - suuret muutokset ovat. Mutta jos se auttaisi sinua kunnioittamaan itseäsi, se olisi sen arvoista. Et varmasti tuntisi itseäsi seksymmäksi leikkausten sun muiden jälkeen, koska sisäisesti olisit yhä samanlainen. Sinun pitää muuttua muilla keinoin. Luulen, että annat liian paljon painoarvoa sisäiselle kriitikollesi ja muiden mielipiteille. Muiden hyväksynnästä ei sinun itsetunnollesi ole paskankaan merkitystä, jos itse pidät (tai siis se sisäinen kriitikkosi pitää) itseäsi kelpaamattomana, riittämättömänä, huonona jne.
Voit tietysti on odotella totuuden julkituloa, mikäli uskottomuutta siis on. Saisitko siitä voimaa lähteä? Vaikuttaisiko totuuden tietäminen yhtään mitenkään haluusi jäädä/lähteä? Vai epäilisitkö edelleenkin, vaikket vahvistusta uskottomuudelle saisikaan? Pohdi myös, mitä petetyksi tuleminen sinulle tekisi: kestäisitkö totuuden vai onko sittenkin parempi kiiruhtaa jo nyt pois.
Miten sitten saada totuus selville? No, keinoja on monia. Jos olet noinkin varma miehesi uskottomuudesta, lienee varsin ymmärrettävää etsiä todisteita siitä. Kukapa ei haluaisi varmuuden sille, ettei kuvitellut kaikkea, ettei olekaan hullu. Laittomuuksiin en kehoita ketään, kun on hyviä, laillisiakin keinoja päästä totuuden lähteille.
Mitäs jos pitäisit kirjaa, vaikkapa salaista sellaista, anoppisi lausunnoista, miehesi väittämistä olinpaikoista ja aikatauluista yms. menoista, kuluista, laskuista, tiliotteista, tietokoneen välimuistista (olettaen, että ko. tiedot ovat kodissanne yhteistä omaisuutta ja saatavilla). Voit luoda vaikka tietokoneellenne jollakin tekstinkäsittelyohjelmalla (esim. MS Wordissa on tiedostokohtaisen salasanasuojauksen mahdollisuus) salasanallisen tiedoston, johon voit kirjata kaikenlaista tietoa. Muista valita vaikea salasana, jota miehesi ei voi arvata (kirjaimet salasanaan voit poimia vaikkapa kivan laulun kertsin joka rivin ekoista kirjaimista ja parista numerosta). Kun kirjaat tapahtumia pitemmän aikaa, huomaat muutokset, jos niitä tulee enemmän. Voit pitää myös päiväkirjaa omista tuntemuksistasi ja muistoistasi, unistasi, sinua epäilyttävistä miehen käyttäytymisistä, mikä sinua loukkasi jne. jolloin oma olo kartoittuu. Muista kuitenkin elää siinä sivussa itsekin, ettet taas liiaksi keskity epäolennaiseen.
Muistele taaksepäin, mikä hänessä sai sinut epäilemään? Anoppisi lausahdukset? Vai olitko epäillyt jo aiemmin? Onko seksielämässänne ollut muutoksia? Suuntaan tai toiseen? Puhutteko yhtä avoimesti, kuin aiemmin? Onko teillä paljon yhteistä aikaa tai yhteisiä juttuja, vai oletteko päässeet etääntymään? Mikä on muuttunut niin, ettet voi enää luottaa? Ethän varmaankaan alusta asti ole tätä epäillyt... Mistä tiedät hänen valehtelevan? Vai tuntuuko sinusta vain siltä?
Jollei valehtelija sisällään itsekään usko valheeseen, valehtelun voi kyllä huomata eleistä ja olemuksesta, käsialasta, sanavalinnoista, äänenpainoista yms. jos on oikein tarkka. Valehtelijan huomaa levottomuudesta sillä tai lähihetkellä, kun epätosi pääsee huulilta. Hän ei katso silmiin, tai jos katsoo, niin katsoo yli-intensiivisesti tuijottaen. Hänen sykkeensä kohoaa valehtelusta hetkellisesti, joten hän tarvitsee enemmän happea, mikä johtaa hieman tiheämpään hengitykseen (saattaa joutua hengittämään suun kautta). Valehtelija kertoo asioista epämääräisesti, mutta yrittää antaa vaikutelman todenperäisyydestä kuvailemalla jotakin sivuseikkaa hyvin yksityiskohtaisesti tyyliin: "Kävin salilla, ja vähänkö oli muuten pukuhuoneessa tungosta! Siellä oli Reijo ja Keijo ja Eino ja Heino ja muut tutut. Keijo muuten kertoi hyvän vitsin, haluatko kuulla?" Eikä siis sanaakaan siitä, miten treeni sujui, toisin kuin yleensä.
Valehtelu saattaa hyvältä valehtelijalta sujua paremmin kuin totuuden kertominen, joten nämä eivät sinänsä ole mitään absoluuttisen luotettavia keinoja. Tarkkaile!
Älä enää kysy mieheltäsi, pettääkö hän sinua. Olet jo kysynyt ja vastauksen saanut, joten sitä ei pidä jäädä jankkaamaan. Parempi olisi myös olla näyttämättä pahimpia mustasukkaisuus-paranoia-puuskia, sillä ne voivat karkottaa miestäsi kauemmas, ja sitten sinua harmittaa, jos myöhemmin selviää, että epäilitkin aiheetta.
Jutteletteko avoimesti? Keskusteletteko ja riitelettekö kehittävästi usein? Oletteko käyneet kriisinne läpi? Voisit koettaa kannustaa häntä kertomaan tunteistaan enemmän. Kalastele mielipiteitä. Mitä hän ajattelee pettämisestä? Miten hän reagoisi, jos sinä pettäisit häntä? Miksi? Mikä pettämisessäsi olisi hänestä pahinta? Jälleen: miksi? Voisiko hän antaa anteeksi? Miksi, miksei? Olisiko syrjähyppysuhteen kestolla väliä? Kysele vain, mutta älä kerro omista mielipiteitäsi kovinkaan hanakasti, ettet säikytä. Jos saat hänet kertomaan ajatuksiaan, voit päätellä, olivatko mielipiteet hänen omiaan, miettikö hän vastaukset sinua mielistelläkseen tai koettiko hän puolustella mahdollista omaa pettämistään. Hyvässä lykyssä sait hänet miettimään uskottomuutta muidenkin kuin omasta näkökulmasta.
Voihan hän tosiaan rakastaa sinua, vaikka pettäisikin. Mutta sillä ei niin ole merkitystä, jos sinä et sitä pettämistä hyväksy ja se loukkaa sinua liikaa. Sanot, ettet tiedä voisitko antaa anteeksi rysän päältä kiinni jäämistä. Hei, ehkä sen miettimisen aika ei ole nyt. Anteeksianto on hyväksi, kunhan se tuntuu hyvältä ja helpottaa omaa oloa, mutta minusta sitä ei pidä kiirehtiä. Jos miehesi jäisi kiinni uskottomuudesta, niin sinä antaisit anteeksi, koska tämä sitä niin kovin syyllisyydentuskissaan toivoo, vaikket itse sitä halua? Tai jos miehesi jäisi kiinni uskottomuudesta, niin sinä antaisit anteeksi, koska niin etukäteen päätit?
Minusta sinä olet ihana, hyvä ihminen, Pupuenkeli, ja jos ei joku sinua arvosta, voit ihan kylmän viileästi sulkea hänet elämästäsi - oli se sitten oma äiti, kumppani, anoppi taikka naapuri. Samoin voit tehdä sille sisäiselle äänellesi, joka yrittää saada sinut tuntemaan huonommaksi kuin oletkaan.se menee about näin (siteraan ulkomuistista Kennedyn klaanin matriarkkaa Rose Kennedyä): Jos se kuullostaa ankalta, se näyttää ankalta ja se kävelee kuin ankka, niin se on ankka.
(eikö olekin ihmeellistä kuin sujuvasti Rose Kennedy puhui suomea?)
Eli urpoille suomeksi: jos siltä tuntuu, niin se yleensä niin on.
Poliisisetä voi vaikka kertoa että näin se menee... - mitä ei
Nimetön kirjoitti:
Ihan teoreettinen kysymys herroille: kuinka suhtautuisitte jos vaimonne kävisi säännöllisesti vieraissa kun seksi teidän kanssanne ei vaan tunnu hyvältä? Hän vaan tarvitsee sen orgasmin jota ei teidän kanssanne saa ja katsoo oikeudekseen hakea sen muualta? - ja vain rehellisiä vastauksia, kiitos-
tiedä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 493807
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h613724Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062851Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv522589Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.541973Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p211739Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151639- 321503
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1061317- 1801261