Mietimme tässä ystävieni kanssa erästä omituista seikkaa, nimittäin sitä miten ainakin kaikki minun tuttuni tapaavat ihastuessaan (ja muutenkin) kelata edestakaisin keksittyjä tilanteita päässään joissa hän ja ihastus tapaavat. Ei tietenkään vain näin, vaan siellä oman pään sisällä voidaan käydä oikein vilkkaista ja mielenkiintoisia keskusteluitakin alusta loppuun. Ja yl.sen takia ei sit ikinä mennäkään juttusille oikeassa elämässä.
(Eli "jos tää menis tästä näin, sit tää sanois näin ja tekis noin, ja silloin tänkin täytyis tehdä niin, mut sit tää sanoiskin näin ja sit ne katsois toisiaan silmiin jne.....")
Miespuolisilta ystäviltäni asiaa kysellessä, olen saanut aivan ympäripyöreitä vastauksia, eli miten on, harrastetteko te miehet samassa mittakaavassa tällaista?
(Eli "jos tää menis tästä näin, sit tää sanois näin ja tekis noin, ja silloin tänkin täytyis tehdä niin, mut sit tää sanoiskin näin ja sit ne katsois toisiaan silmiin jne.....")
Miespuolisilta ystäviltäni asiaa kysellessä, olen saanut aivan ympäripyöreitä vastauksia, eli miten on, harrastetteko te miehet samassa mittakaavassa tällaista?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä mä ainakin teen noin. Mukava keskustella, kun saa aina haluamansa vastauksen. :)
Lieneekö orastavaa skitsofreniaa vai jäänteitä lapsuuden ajoista, jolloin ainoana lapsena jouduin puhumaan aina kaikille legoukkeleilla...?
Minä puolestani en saa koskaan vastauksia, joita haluaisin. Keskustelut päättyvät lähes aina siihen, että saan pakit ja siksi en oikeestaan koskaan viitsi edes vaivautua pyytämään ketään ulos... onkohan minulla kenties jotain pieniä ongelmia itsetuntoni kanssa?
päivää.. :D Kiits hyvistä nauruista!
No en kyllä tuollaista harrasta. Miksi pitäisi stressata
turhaan asioista jotka eivät ole edes tapahtuneet
ja tuskin tulevat tapahtumaankaan? On muutenkin
tarpeeksi murheita.
Ne ei harrasta niillä on putkiaivot.. ne ei kelaile mitään juttua menneitä eikä tulevaa, ne kun koiria jotka elävät vain nykyhetkessä
pilluus ja kuole.
Lisäksi minulta onnistuu viellä karvaan pettymyksen ja lievän masennuksen kokeminen jos ei kuvitellut tapahtumat toteudu niinkuin olin ne ennalta kaavaillut.
Annan mennä vaan tilanteen mukaan
En edes vaivaudu miettimään mitä sanoa ennen ku sekuntia ennen suuni avaamista.
Mietin kaiken valmiiksi moneen kertaan jo viikkoja etukäteen.
Usein asiat jäävät oikeassa elämässä tekemättä ja sanomatta, kun ne mielikuvituksessa ovat jo valmiiksi menneet päin....