Ollaan oltu yhdessä 17 vuotta ja lapsia kaksi. Kaikki on ihan ok ei ulkopuolisia suhteita ja talous ihan OK.Viime aikoina tämä on mennyt ihan tappeluksi seksistä YM. Itse miehenä koen sen tärkeäksi asiaksi mutta vaimolle se tuntuu olevan aika yhdentekevää. Olen yrittänyt puhua asiasta ja toiveistani, tuloksena aina riita.
Itse olen aika aktiivinen ihminen ja rentoudunkin tekemällä jotakin kivaa. Jotenkin tunnen itseni aika yksinäiseksi vapaaajalla kun pitäisi himassa katella nuokkuvana telkkaria. Hyvät puolet minusta kyllä kelpaa vaimolle, mutta jos itsellä jotain toiveita niin tuntuu että sillä ei ole mitään väliä.Olenko liian kiltti? Nyt kumminkin tuntuu että kuolen pystyyn parisuhteessa jos mitään ei tapahdu. Ei aina jaksaisi olla se aktiivinen osapuoli seksin ym. kivan kohdalla.
Itse olen aika aktiivinen ihminen ja rentoudunkin tekemällä jotakin kivaa. Jotenkin tunnen itseni aika yksinäiseksi vapaaajalla kun pitäisi himassa katella nuokkuvana telkkaria. Hyvät puolet minusta kyllä kelpaa vaimolle, mutta jos itsellä jotain toiveita niin tuntuu että sillä ei ole mitään väliä.Olenko liian kiltti? Nyt kumminkin tuntuu että kuolen pystyyn parisuhteessa jos mitään ei tapahdu. Ei aina jaksaisi olla se aktiivinen osapuoli seksin ym. kivan kohdalla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaa neljänkympin kriisiltä. Eli mietit, että onko tämä elämä sitä mitä haluan ja ovatko valintani olleet oikeat (vaimon valinta).
Minulla on itselläni menossa ihan sama kriisi ja kaipaisin elämääni muutakin kuin puuduttavaa pikkulapsiperheen arkea. Onneksi sentään seksiä saan aina kun haluan, mutta meilläkin minä olen se, joka tekee aloitteen. Tosin mieshän innostuu pelkästä ehdotuksesta... ettei tartte kerjätä :)
Ja mies tuntuu sietävän tätä tasapaksua arkea paremmin kuin minä, on ihan tyytyväinen. Vain minä haaveilen vapaudesta.
on ihan haaveilemisen arvoista.
Jokaisen pitkässä parisuhteessa elävän kannattaa toistuvasti ja lisääntyvästi miettiä, miten upeaa onkaan olla vapaa, ilman että täytyy erikseen seksiä keltään pyytää, tai nyhjätä telkkarin ääressä jos ei itse halua.
Vaihtaisin kuulkaas tämän vapauteni samantien, jos saisin suhteen, joka olisi jo pienen iän kestänyt, ja jolla olisi mahdollisuus kestää, pienellä vaivannäöllä, puolin ja toisin, eteenkin päin.
Mulla on hyvä puoliso, sekin haluaa vain vapautta itselleen, mutta kuitenkin kumppanin kotiin "olemaan". Mitään muuta tarkoitusta en itselleni ole keksinyt. Mutta eipä tarvitse olla yksin kun joku oleilee ;)
Ehkäpä vaimos ajattelee ihan samalla tavalla. Tunnut nostavan itsesi hänen yläpuolelleen. Ehkä siinä syy.
ulkopuolelta tapahtuvan vastaavaa: naiselle on melkoinen elämänmuutos kun lapset eivät enää tarvitsekaan yötä päivää. Anoppini masentui kymmeneksi vuodeksi kun lapset kasvoivat eikä omaa uutta elämää löytynyt. Miehellä elämä jatkui urapainotteisena kuten ennenkin, hänen kriiseistään en tiedä. Käsittääkseni muutos parempaan tapahtui ajan kanssa ja sitten, kun appi huomasi ruveta haluamaan olla vaimonsa kanssa. He olivat muutamia vuosia todella onnellisia, appi ostatti vaimollaan vaatteita, matkailivat, sauvakävelivät yms. Kunnes appi kuoli, nyt anopin liikkeelle lähdettäminen olis kai meikäläisen vastuulla... Mutta että yrittää kannattaa, heilläkin asiat paranivat ja olivat todella läheisiä muutamat vuodet, yhteinen elämä tuo kuitenkin sellaista syvyyttä yhteiseloon mitä kannattaa vaikka odottaakin.
Oletko milloinkaan saanut vaimoltasi kuulla, mitä hän parisuhteeltanne odottaa? Jospa siis kysyisit mitä hän toivoo?
Meillä on pitkä suhde, aviossakin oltu jo reilut 28 vuotta. Kymmenisen vuotta sitten elettiin samantapaista "kriisiä" läpi, tosin meillä liittyi kuvioihin myös uroksella vieras naaras.
Pikkuhiljaa tässä on parannettu suhdetta yhdessä, eikä edes tässä vaiheessa kun viimeinenkin nuori lensi pesästä ja lähes samoihin aikoihin meistä tuli isovanhempia, ole ollut isoja ongelmia.
Nyt olemme paljon kaksistaan - ja olosuhteiden pakosta paljon kotona. Miehellä päivätyö joka saattaa olla kiivastahtistakin - itse taas sairaslomalla ja kun se aikanaan päättyy, työpaikka ei ole. Niiden asioiden emme kuitenkaan anna tulla parisuhteen ongelmaksi - yhdessä koetetaan löytää niitä positiivisia asioita.Niin - ja mitä aktiivisuuteen seksin suhteen tulee, meillä se on toisinpäin - mutta en ole siitä ongelmaa ottanut.
Tsemppiä sinulle.
EI PERKELE, KÄSITTÄMÄTÖNTÄ, TILANNE KUIN SUORAAN MINUN ELÄMÄSTÄNI. AVIOLIITTOA TAKANA 15 V, USEITA LAPSIA JA SEKSI EI KERTAKAIKKIAAN LUISTA, JOS OTTAA ASIAN PUHEEKSI AINA TULEE RIITA, RAHA, ETELÄNMATKAT, AUTOT, UUSI TALO YM KELPAA KYLLÄ, MUTTA MIKÄÄN MIKÄ OLISI KIVAA MINULLE(LUE SEKSI) EI TULE KYSYMYKSEEN,TALOUDELLINEN TILANNE ON LOISTAVA JA KAIKKI SUJUU, JOS EI OLISI SEKSIÄ. MIKÄ HELVETTI NÄITÄ NAISIA VAIVAA, OLEN HUOMIOINUT KAIKILLA MAHDOLLISILLA TAVOILLA, MIKÄÄN EI AUTA. TILANNE ON KÄSITTÄMÄTÖN, PERKELE ETTÄ OTTAA PATTIIN. TILANNE OLLUT VAIKEA JO PARI VUOTTA, MUTTA EI TUNNU PARENEVAN. JOS OLISIN TÄMÄN TIENNYT EN OLISI KOSKAAN MENNYT NAIMISIIN, SAATI TEHNYT LAPSIA. KUINKAHAN YLEISTÄ TÄMÄ ON ? YKSIN ET SINÄ AINAKAAN OLE, NYT MEITÄ ON AINAKIN KAKSI.
Ei tuo taida käsittämätöntä olla. Usko tai älä mutta minulla prikulleen asiat samoin kuin sinulla, ilman lapsia.
Luin hieman eläinkirjaa ja samat tuskat taitaa olla jokaisella uroksella. Joitakin asioita pitää valita.