Onko kellään kokemusta vastavasta?
Olemme olleet naimisissa kohta 10vuotta ja lapsiakin on. Vaimo petti mua puoltoista vuotta, mutta päätti lopulta jäädä kotia vaikka oli kovasti jo lähdössä salarakkaan mukaan. Avioerokin oli prosessin aikana enemmän kuin lähellä.
Suhteen loppumisen jälkeen kaikki oli aluksi niinkuin ennen, mutta kuukausien kuluttua huomasin että vaimon ei osaa vieläkään käsitellä tunteitaan mua kohtaan ja ei kuulemma tiedä mitä oikein tuntee mua kohtaan. Vaimo halusi aluksi vaan unohtaa suhteen eikä asiaa käyty kunnolla läpi. Vasta nyt pystyy puhumaan rehellisesti tunteistaan mmua kohtaan; siis että ei tiedä mitä mua kohtaan tuntee.
Odottelenko vaan vai lyönkö hanskat samantien tiskiin?
Olemme olleet naimisissa kohta 10vuotta ja lapsiakin on. Vaimo petti mua puoltoista vuotta, mutta päätti lopulta jäädä kotia vaikka oli kovasti jo lähdössä salarakkaan mukaan. Avioerokin oli prosessin aikana enemmän kuin lähellä.
Suhteen loppumisen jälkeen kaikki oli aluksi niinkuin ennen, mutta kuukausien kuluttua huomasin että vaimon ei osaa vieläkään käsitellä tunteitaan mua kohtaan ja ei kuulemma tiedä mitä oikein tuntee mua kohtaan. Vaimo halusi aluksi vaan unohtaa suhteen eikä asiaa käyty kunnolla läpi. Vasta nyt pystyy puhumaan rehellisesti tunteistaan mmua kohtaan; siis että ei tiedä mitä mua kohtaan tuntee.
Odottelenko vaan vai lyönkö hanskat samantien tiskiin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mieheni salasuhde paljastui reilu vuosi suhde. Mieheni ja toisen naisenkin (naimisissa hänkin) mukaan kyseessä oli suhde, josta ei koskaan pitänytkään kehittyä muuta kuin ihana salaisuus arkipäivän keskelle. Heillä ei siis ollut aikomusta aloittaa yhteiselämää. Kun sain tietää suhteesta, olin henkisesti melko loppu muutaman kuukauden. En pystynyt nukkumaan, töissä en pystynyt keskittymään, jne. Näin jälkeen päin ajatellen tuntuu kummalliselta, miten vaikea asia mieheni pettäminen on minulle ollut. Mieheni hokee, että kyse oli vähämerkitykseksisestä asiasta, mutta minulle kyseessä on ollut hylkääminen.
Jos mieheni ei olisi halunnut niin sitkeästi jatkaa suhdettamme, olisimme eronneet. Minulla oli jo asunto katsottuna itselleni ja lapsille ja olin todella varma, etten haluaisi enää jatkaa mieheni kanssa. Kaikki tunteet tuntuivat kuolleen. Arkisista asioista pystyimme koko ajan puhumaan ihan asiallisesti ja uskottomuutta ja sen syitä vatvoimme ensin joka hetki, sitten päivittäin, sitten viikoittain ja sitten se vain jäi. Muistan asian vieläkin päivittäin, mutta katson sitä ikään kuin ulkopuolisen silmin.
Nämä on niitä elämän vaikeita asioita, joissa jokainen joutuu tekemään itse päätöksensä ja muiden mielipiteiden kuunteleminen ei välttämättä vie oikeaan suuntaan. Olet viestissäsi huolissasi vaimosi tunteista sinua kohtaan. Sehän on petetylle täysin luonnollista ja liittyy myös huonommuuden tunteeseen; puoliso "rakasti" jotain toista enemmän ja voiko hän minua enää rakastaa. Sinun kannattaisi ehkä miettiä, mitä elämä olisi ilman vaimoasi ja millaisissa olosuhteissa olisit valmis jatkamaan suhdettanne. Muistan itse ne epätoivon hetket muutama kuukausi pettämisen paljastuttua. Ensimmäinen tunnemyrsky oli ohi ja minulle tuli epätoivoinen olo, etten ikinä löydä toista miestä ja vietän yksinäisen epätoivoisen vanhuuden. Nousin kuitenkin sieltä murheen laaksosta ja aloin valmistella elämääni uuteen malliin. Kun tajusin, että selviän elämästä myös yksin, alkoi parisuhteemmekin palata normaaliin päiväjärjestykseen. Tällä hetkellä tilanne on se, että elämme yhdessä jopa aika intohimoisessa suhteessa. Elämä on erilaista kuin ennen, mutta minulle tärkeä asia on se, että voisin kuvitella myös eläväni yksin ja kuitenkin haluan elää tänään juuri mieheni kanssa.
Jokaisella ihmisellä on varmaan oma aikataulunsa, miten kauan voi "odotella". Minä asetin välillä itselleni aikarajoja tyyliin: "jos en nuku yhtään yötä kunnolla ennen pääsiäistä, alan etsimään uutta asuntoa". Ei varmaan toimi kaikkien kohdalla, mutta toimi minulla. Yrittäisin kuitenkin sinuna järjestää arkipäiväsi itsesi näköiseksi ja elää tässä hetkessä niin täysillä kuin se tuossa tilanteessa on mahdollista.
Minä kyllä haluan jatkaa avioliittoa ja olen sen asian itselleni selvittänyt. Tuntuu vaan ettei vaimo näe nyt metsää puilta.
HYVIÄ vinkkejä annoit!
Minulla on ollut hyvin samantyyppinen tilanne. Aikaa tapauksesta on jo yli kaksi vuotta. Olemme vielä yhdessä ja mieheni on niinikään sitä mieltä, että juttu on vähämerkityksellinen hänelle. Minullakin meni kuukausia, että pystyin nukkumaan ja laihduinkin ihan ruipeloksi. Mieheni tunteet minua kohtaan ovat´heränneet uudestaan, heräsivät itse asiassa aika piankin sen jälkeen, kun päätimme jatkaa yhdessä. Moni asia suhteessamme on paljon paremmin kuin ennen kriisiä, mutta siltikin asia joskus vaivaa ja pohdituttaa minua. Luulin aina, että meille ei koskaan voisi tapahtua mitään sellaista. Niin miehenikin luuli. Uskottomuus loukkaa ja satuttaa. Asiat on puhuttava ja käytävä läpi yhdessä juurta jaksain. Pettäjälle se voi olla vaikeaa, mutta ei oikeastaan ole muuta tietä ulos, koska petettyä ne asiat voivat kiusata pitkäänkin. Ja jos ei ole valmis tällaiseen panostukseen, niin sitten on varmaan järkevintä erota saman tien.
Valo voi löytyä tunnelin päästä ja kriisin selvittely vaatii voimia ja kärsivällisyyttä!