Mikä on kohdallesi sattunut kaikkien aikojen huonoin auto/autokauppa, jonka haluaisit vielä tänäkin päivä saada tekemättömäksi?
Itselleni se oli ilman muuta BMW 518 -82, niin laatumerkki kuin onkin. Auto ei nähnyt tervettä päivää, ostaessa päälle oli kyllä siisti kuin sika pienenä. Mitä sitten helmaruosteet puskivat läpi puolen vuoden kuluttua ja tavaratilan pohjasta alkoi päivä paistaa läpi. Meni kytkin, meni jarrut, meni kansi, syylari, vesipumppu, kampuran laakerit.... huutavaa perää en enää viitsinyt laittaa. Se sai tilapäisen myyntifixauksen superpaksulla öljyllä. Seuraava omistaja sai melkoisen kuittinipun ja varoituksen perän tulevasta kohtalosta.
Mutta tyhmyyttäni menin vipuun, kun luulin autolla ajetun vain 190.000 km, todellisuus oli miltei 400.000 km. Maksoin lisäksi aivan liikaa ja remontteihin meni lähes 10.000 mk ennen kuin pääsin autosta eroon. Kolme kertaa jätti tielle, muutaman kerran ei lähtenyt pihasta edes tien päälle. Onneksi koettelemuksesta on jo aikaa.
Paras oli hinta-laatusuhteeltaan ja auton luotettavuuden puolesta ylivoimainen Citroen 2CV4 vm. -72. Hinta v. 82 oli 3000 mk ja autolla ajoin 55.000 km käytännöllisesti katsoen vain bensaa ostamalla ja öljyt vaihtamalla, kaikki kaksi litraa muutaman tonnin välein.
Itselleni se oli ilman muuta BMW 518 -82, niin laatumerkki kuin onkin. Auto ei nähnyt tervettä päivää, ostaessa päälle oli kyllä siisti kuin sika pienenä. Mitä sitten helmaruosteet puskivat läpi puolen vuoden kuluttua ja tavaratilan pohjasta alkoi päivä paistaa läpi. Meni kytkin, meni jarrut, meni kansi, syylari, vesipumppu, kampuran laakerit.... huutavaa perää en enää viitsinyt laittaa. Se sai tilapäisen myyntifixauksen superpaksulla öljyllä. Seuraava omistaja sai melkoisen kuittinipun ja varoituksen perän tulevasta kohtalosta.
Mutta tyhmyyttäni menin vipuun, kun luulin autolla ajetun vain 190.000 km, todellisuus oli miltei 400.000 km. Maksoin lisäksi aivan liikaa ja remontteihin meni lähes 10.000 mk ennen kuin pääsin autosta eroon. Kolme kertaa jätti tielle, muutaman kerran ei lähtenyt pihasta edes tien päälle. Onneksi koettelemuksesta on jo aikaa.
Paras oli hinta-laatusuhteeltaan ja auton luotettavuuden puolesta ylivoimainen Citroen 2CV4 vm. -72. Hinta v. 82 oli 3000 mk ja autolla ajoin 55.000 km käytännöllisesti katsoen vain bensaa ostamalla ja öljyt vaihtamalla, kaikki kaksi litraa muutaman tonnin välein.
Vastaukset 7
Vanhimmat
menikö sitä pensaakin kaks litraa / muutama tonni?
Etkö ole kuullut, että mikäli rättärillä ajetaan rekan imussa, niin bensahan suorastaan lisääntyy tankissa. Rättäristien yksi lukuisista motoista kuuluu, että "lähdetään rekan perään pensaa kerään".
Auto on sitä paitsi erittäin turvallinen. 2CV on nimittäin niin hidas, ettei sillä ehdi koskaan kolaripaikalle asti.
Jos taas joku epäilee sitä viileäksi talvella, niin totuus on, että rätyssä ei koskaan ole kylmempää kuin ulkonakaan.
Jos itse asiaa valotetaan, niin nykykäsityksen mukaan auto ei ole mitenkään bensapihi. 4-5 litran lukemat ovat arkipäivää isommillakin koneilla, jos lähdetään siitä että vauhtia pidetään sama minkä rättiskin kulkisi, turbodiiseleillä tuohon lukemaan saa päästellä jo niin kuin sielu sietää.
Olisin tuntuvasti äveriäämpi ja parempihermoinen, jos olisin jättänyt aikoinaan ostamatta sen ensimmäisen mallisarjan Uno 55S:n. Eihän se lähtenyt edes käyntiin, jos vähänkin satoi. Sanomattakin selvää, että ruoste yllätti nopeasti. Sähköt olivat laitettavana vähän väliä ja kansipahvi paloi 40 tuhannen km kohdalla. Paljon oli pikkumurhetta, mutta ei Pösö 206 juurikaan ollut parempi. Samanlaisia helistimiä kaikki pikkuautot.
Nykyinen Craisun Sebring tuntuu jo autolta, vaikka firman onkin.
Ostettiin v. 1988 uutena. Ei kestänyt edes autoliikkeestä kotiin (matkaa alle 10 km), vaan heti jo sytytysyksikkö tms. levisi. Ja ei siinä ilon päivää nähnyt, mm. ensimmäisellä pidemmällä matkalla (alle 100 km/sivu) halkesi kiilapyörä jäähdyttimestä. Ja kone piti aukaista alle 5000 km ajettuna, kun paineet hävisi. Lukot reistaili jne. Oli oikea riemurasia. Onneksi huolto oli samassa kaupunginosassa. Pidettiin alle vuoden.
520i -84. Mittarissa oli luopuessa jonkin matkaa poäälle 300 tkm. Remppalistalla kansi, vesipumppu, laturi, kytkin, perän puslat, kaikki etupään nivelet, etujouset, pyyhkimien lämppärin moottori, ruiskun osia, bensapumppu...
EIkä kaikki osat edes ensi kertaa vaihtolistalla.
Kaamein kapistus uutena ostettu Morris Marina 1.8 Sedan. Voi tsiisus mikä romukasa. Ei muuta kuin rikki, ei sillä arvannut lähteä muutamaa kilometriä kauemmas. Kuskasin sitä merkkihuoltoon vähän väliä ja tilalle sain useimmiten Austin Allegron, se oli vielä kamalampi jos mahdollista.
oli tähän astisista huonoin. Sitä ennen -79 c-kadetti, toimi kuin enkeli vielä 250tkm mittarissa. Ainoastaan kori alkoi antaa periksi ja perä vonkui vähän. Caravan sen sijaan oli 217tkm ajettu ostaessa ja vikalistaa tuli:
ovet jäässä heti kun oli pakkasta 1 aste, lämppärin moottori toimi vain kakkosteholla jotenkuten (kun ei ollut jäässä), startti temppuili (moottorin maajohto melkein poikki->keräsi startin maadoituspinnat hiileen) kori mätäni vuodessa, uusi maali ei pysynyt lokareissa, sulakkeita meni väh. 1/päivä, vaihdelaatikko klonksui, laturi ja akku vaihdettiin kerran/1,5v, moottori alkoi kerran pätkiä ja auto nyki ja meinasi hyytyä. Syy ei koskaan selvinnyt, koska korjaantui itsestään(!)
Kerran reissussa ajoin kuopasta ja virranjakajan kannen ruuvit putosivat ja jakajan kansi irtosi. Onneksi korjautui rautalangalla... Käynnissä se ei pysynyt lämpimänäkään kunnolla(=autom.ryypyssä vikaa) Bensaa se tosin ei vienyt koskaan kovin paljoa, eikä öljyä. Pois myin 1/3-hintaan ja katsastusta varten tein 1500mk:lla remonttia. Sen jälkeen olen ajanut Fordeilla ja ollut tyytyväinen.