Ensin haukutte minua koko peruskoulun ajan liikakiloistani ja laitatte ympäri pitäjiä minusta "hassuja" nimityksiä ja juttuja liikkeelle. Ja ne jutut elävät muiden korvissa vieläkin nyt 6 vuotta myöhemmin, jopa sellaisten ihmisten jotka tiedän vain ulkonäöltä jos sitäkään, ainakin useimmat tietävät minut! Te tuhositte kaiken. Lähi seudulta ei montaakaan löydy, joka ei minua tietäisi niiltä nimiltä ja jutuilta, eikä kukaan uskalla tutustua takianne! Itse tosin olette tainneet jo unohtaa...
Nyt sitten tulette pyytelemään anteeksi sanomisianne, ja kehutte kuinka minä olin se mukavin ja kivoin loppujen lopuksi... Olisittepa ajatelleet tuota silloin joskus! Nyt vielä annan teille anteeksikin...
Mutta sekään ei tunnu teille riittävän, yritätte vielä iskeäkin! Eipä taida enää kiloni haitata! Ne jutut elävät minussa koko elämäni, en koskaan voisi niitä unohtaa... Miten voitte kuvitella että voisin ajatellakaan yhteistä elämää kanssanne?!??!?!
Nyt sitten tulette pyytelemään anteeksi sanomisianne, ja kehutte kuinka minä olin se mukavin ja kivoin loppujen lopuksi... Olisittepa ajatelleet tuota silloin joskus! Nyt vielä annan teille anteeksikin...
Mutta sekään ei tunnu teille riittävän, yritätte vielä iskeäkin! Eipä taida enää kiloni haitata! Ne jutut elävät minussa koko elämäni, en koskaan voisi niitä unohtaa... Miten voitte kuvitella että voisin ajatellakaan yhteistä elämää kanssanne?!??!?!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vai olivatko huhut tuulesta temmattuja, tuskin keksittyjä juttuja kukaan aikuisena muistaa, paitsi sinä jonka ihmisarvoa on rokotettu.
Jos annoit jutuille aiheen, on sinun vain jätettävä se aika taaksesi ja osoitettava ettet ole enää yhtä lapsellinen. Avointa mieltä on hankala hankkia ja mahdoton teeskennellä.
Ei niin pienissä piireissä saa elellä, että olisi pakko seurustella samojen ihmisten kanssa näiden tekemisistä huolimatta.eteenpäin sanoi lihava mummo lumessa.
Kyllä, sen mitä lihava ujo ja hiljainen tyttö voi antaa...
Siinäpä se kun johonkin yrittää nykyään tutustua, tulee joku hänen kaverinsa naureskelemaan että miksi tyyppi on minun kanssani, vaikkei tämä kaverikaan tunne minua...
Jutut elävät, ne leviävät nopeasti, liian nopeasti... Suurimmaksi osaksi ne ovat vain typeriä nimityksiä (näiden läski possu nimikkeiden lisäksi...). Nimien myötä kulkee hilpeys ja ajatukset siitä millainen idiootti olen... kuviteltua sellaista.
Vaikka yläasteajoistani on jo yli 15 vuotta, muistan hyvinkin selkeästi kuinka tytöt levittelivät juttuja, kuinka jakelen kaikille (ja totuushan oli se, että vasta täysi-ikäisenä oli ensimmäinen sänkyjuttuni, ei siis tosiaankaan yläasteella). Pojat taas kiusasivat koska olin aika muodokas jo noihin aikoihin (ja itse asiassa kiusaaminen oli merkki kiinnostuksesta, vaikka en sitä niihin aikohin tajunnut, pojat paljastivat vasta yläaste-ajan lopulla kiinnostuksensa). Aikamoiset traumat on jäänyt ja itsetunto on jotenkin alhaalla, vaikka nuo kaikki "tarinat" johtuivat siitä että olin niin suosittu poikien keskuudessa (ja tytöt olivat siitä kateellisia). Nykyinen ystäväpiirini ei juuri edes tiedä noista yläasteen inhottavuuksista ja itsekin olen ne siirtänyt ajatuksissa taka-alalle. Mutta koskaan en niitä aikoja ja juttuja unohda. Jaksamista sinulle!
Uudet kuviot, uudet kaverit.