J O U L U

lapset unohtavat omat vanhempansa jouluna
monet mummit ja ukit ovat yksinäisiä
etenkin jos toinen puoliso on jo pois nukkunut
jos vanhemmat asuvat kaukana niin soittokin piristää aattona
monet miniät inhoavat anoppiaan tai appeaan
antakaa kuitenkin miehenne pitää yhteyttä vanhempiinsa

eli kauankauankauan sitten. Kyllästyin niin tavarahössötykseen kuin siirapinimelään ´suku yhdessä`-tuputukseen, jonka kohteeksi itsekin jouduin.
Kulutan pakolliset pyhät tiede- ja tieteiskirjoja lukien, elokuvissa ja uimahallissa käyden. Koetan muistaa, että kaksi päivää on kaksi päivää ... myös 24.-25.12.

on aivan ihana perheen kesken. On ihana nähdä lasten onnelliset kasvot paketteja avatessaan.
On ihana istua pitkään ruokapöydässä perheen kanssa, johon kuuluu myös isovanhemmat.
On ihana nähdä isovanhempien onnelliset hymyt.
Rakastan perhettäni paljon ja olen onnellinen että minulla on heidät.
Meillä se ei ole imelää, vaan ihan tavallista välittämistä.

ovat perhejuhlia. Ollaan rauhassa oman perheen kanssa. Sukulaisia ehtii nähdä muulloinkin, mutta ei vuoden tärkeimpänä päivänä.
Me olemme mieheni kanssa kahdestaan jouluna ja se tuntuu hyvältä.

pyhitettiin PERHEELLE eli isälle, äidille ja lapsille. Isovanhemmilla vierailtiin joulupäivänä, he olisivat olleet tervetulleita meille aattonakin, mutta halusivat itse viettää sen kotonaan.

Eli en tiedä miten on ollut "ennen vanhaan"... eiköhän tapoja ole jo silloin ollut monenlaisia. Mikä kellekin sopii. Yksin ei ketään pidä jättää, siitä olen samaa mieltä, mutta ei niitä juhlia voida isovanhempien ehdoillakaan aina viettää.

esim. meillä anoppi haluaa minun perheeni aattona luokseen ja sillä sipuli - yhtään muistamatta, että minullakin on vanhemmat, joiden luona voisimme viettää esim. joka toisen joulun mielestäni. Ja jos saisin itse päättää, olisimme perheeni kesken aaton kotona ja joulupäivänä kutsuisimme kaikki isovanhemmat meille ruokailemaan ja oleskelemaan. Anopin joulu on kuitenkin AIVAN PILALLA jos hän ei näe poikaansa ja tämän lapsia aattona, joten taas kerran minä joudun nöyrtymään ja viettämään joulun, jollaista en haluaisi... Toivonpa vain, että kun itse joskus olen anoppi, muistan antaa lasteni ja heidän perheensä itse päättää, miten toimivat, enkä itke ja ruikuta, jos nyt en ihan joka AATTO lapsenlapsia näe - tässäkin tapauksessa kun joulun pyhinä kuitenkin tavattaisiin. ja muistaisin aina muutenkin kaikissa asioissa, että en ole ainoa isovanhempi vaan heitä on toiseltakin puolelta.

Me ollaan taas minun vanhempieni luona (miehenkin pyynnöstä) koskapa anoppilassa puhutaan vaan pahaa muista ihmisistä ja suututaan jos emme tekeydy kiltisti joojoo-tyypeiksi.
Pari joulua riitti sitä plaatua, mun kotona on sentään jouluMIELENrauha.

Oma joulumme on kyllä perhe/sukujuhla. Minä ja avomieheni muodostamme yhden perheen, mutta se ei jouluna piisaa. Aattoaamun vietän vanhempieni ja nuorimman sisareni (11v.) luona, puolilta päivin käymme avomieheni veljen luona, jossa ovat myös tämän veljen vaimo ja kaksi lasta sekä avomieheni äiti. Tämän jälkeen seuraa joulukirkko minun perheeni kanssa, jonne ilmestyy todennäköisesti vanhempani, nuorin sisareni sekä toinen sisareni poikaystävänsä ja veljeni avovaimonsa kanssa.

Iltapäivällä kirkon jälkeen sitten kahvitellaa uudemman kerran avomiehen veljen luona, koska päivällä ei pitkää visiittiä kirkon takia voi tehdä. Alkuillasta meillä on pieni hetki kahdestaan. Illalla menemme vanhempieni luo syömään, ja siellä on sama poppoo kuin kirkossa (vanhemmat, sisko, sisko poikaystävä, veli avovaimo, minä avomies). Yöksi kotiin.

Joulupäivän aamuna suunnistamme mökille, joka on isovanhempieni naapurissa. Tänne tulee varmaankin vanhempani, molemmat sisareni, toisen sisareni poikaystävä ja minä ja avomieheni. Mummolassa on mummo ja pappa, ja joulupäivän aterialle tulevat lisäksi toinen ukkini (toinen mummini on kuollut) ja äitini sisko sekä serkkuni. Toisena joulupäivänä käymme ehkä vielä toisen ukkini kanssa ulkona syömässä.

On mahdollista, että toinen tai molemmat spontaanimmista tädeistäni tupsahtaa joulua viettämään mökille, mutta sitä ei voi tietää.

Edellisen kuvion lisäksi veljeni vierailee tietysti myös avovaimonsa kanssa hänen perheensä luona, viettävät siellä mahdollisesti joulupäivän. Sisareni vierailee myös poikaystävänsä perheen luona, ja jotta asia ei menisi liian monimutkaiseksi, sisareni ja veljeni "puoliskot" ovat keskenään pikkuserkuksia ja sisaruspuolia, eli eksyvät ainakin osittain samoihin osoitteisiin.

Oliko sukua tarpeeksi? Tavallisesti avomieheni veljen luona ovat myös avomieheni sisar puolisoineen, mutta koska he asuvat ulkomailla ja vierailivat Suomessa jo loppusyksystä, tänä jouluna emme heitä tapaa.

Älä vingu, mutta kun kylä ei kelpaa!

kotona äitini, sisarusteni sekä mummoni kanssa, joka haetaan hoitokodista meille joulaatoksi syömään. Siinähän se onkin sitten...

Miten ratkaisisit tämän: Minä mieheni lapsi olemme perhe. Molempien vanhemmat ovat eronneet joten isovanhempien perheitä on yhteensä neljä. Isoisovanhempiakin on elossa vielä viisi perheellistä.
Sekä minun vanhempani että mieheni vanhemmat ovat kuin kissa ja koira, eivät tule hetkeäkään toimeen keskenään saman katon alla.
Minun mielestäni (jos itsekäs ajattelu sallitaan) olisi kivoin joulu viettää omien sisarusteni ja omien vanhempieni kanssa. Mutta minkäs teet. Aina joku loukkaantuu, miksikäs menitte noille ettekä meille. Parempi olla kotona oman perheen kesken kuin suututtaa koko muu suku ja tehdä yksi mummu onnelliseksi.