Haluaisin kertoo teille oman tarinani, minun ja poikaystäväni suhteesta. Olemme molemmat 20 vuotiaita. Olemme seurustelleet 1vuoden ja 9 kuukautta. Alku aika oli tosi ihanaa, vaikka riitoja syntyi paljon jo silloin. Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen poikaystäväni lähti armeijaan. Se puoli vuotta minkä hän siellä oli todella vaikeaa aikaa molemmille. Hän kärsi siellä olostaan ja minä itkin kotona ikävääni. Kuitenkin minä olin aina se lohduttaja. Eihän musta voinut tuntua niin pahalta, kun enhän mä joudu sitä armeijaa käymään. Mentiin kuitenkin kihloihin puolessa välissä armeijaa, ku oltiin tasan puoli vuotta seurusteltu. Armeijan aikana oli oppinu siihen että oli aina ikävä joten armeijan loputtua oltiin kokoajan yhessä. Itse olen todella läheis-riippuvainen joten kaipaan aina jonku vierelleni. Ja niin taitaa poikaystävänikin olla. Ehdittiin puoli vuotta olla kihloissa kun sitten erottiin, tai siis mut jätettiin. Tuntu että mailma katos jalkojen alta johonkin, eikä asiaa, parantanu se yhtään että poikaystäväni ei suostunut puhuun mun kanssa. Olen herkästi haavoittuva ja hän osasi käyttää tilannetta hyvin hyödykseen. Laihduin monta kiloa kun ruoka ei maistunut ja itkin kaikki päivät ja yöt. Kuukauden verran siinä sitten meni kun palattiin yhteen hänen alotteestaan. Eron aikana hänellä oli ollut uusi tyttöystävä, kuitenkin aivan muutaman päivän ajan. Viikkoja myöhemmin löysin sen uuden/entisen numeron poikaystäväni puhelimesta. Kun kysyin miksi, sain vastaukseksi, että oli unohtunut sinne, miksi minulla on kuitenkin sellanen olo että se oli siellä varalla, jos meillä meneekin poikki. Numero poistu puhelimesta ja me jatkettiin meijän arkea. Tappelut ei kadonnu mihinkään, yleisin syy on seksin puute, ku olen kuulemma pihtari. Tai pihi tavarastani tai jotain muuta vastaavaa. Näitä riitoja meillä on ollu alusta asti. Poikaystäväni haluuaa monta kertaa päivässä seksiä ja mä muutaman kerran viikossa. Lähiaikoina on alkanu kiristys, :ellen saa seksiä ni en anna sulle minkäänlaista huomioo tai läheisyyttä. Tuntuu niin pahalta, rakastan häntä niin paljon, että en halua erota, mutta onko muuta enää tehtävissä? kuinka elämä voi olla näin vaikeeta. Miten saan hänet ymmärtämään että minä en ole se syypää kaikkiin ongelmiin. Se on kuulemma minun vika että en anna. Ja jos ei päivän aikana olla harrastettu seksiä ni voin kuulemma kerätä kamani ja lähtee meneen. Riitoihin vaikuttaa myös mun menneisyys, on kuulemma ollu satunnaisia suhteita liikaa vaikka hänellä on samaa tasoa. Mies kuulemma on taitava rakastaja jos on ollut paljon naisia, mut jos naisella on olle paljon miehiä, niin nainen on jakari. Reilua eikö totta. Onko kukaan teistä ollu samassa tilanteessa?? Kertokaa mulle mitä tehdä. On väärin rakastaa ihanaa ihmistä, joka kuitenkaan ei kohtele mua aina oiken!!
Paha olla
2
1238
Vastaukset
- vähän vanhempi
Terve parisuhde perustuu molimminpuoliseen kunnioitukseen. Kertomasi perusteella voi päätellä että Sinä olet valmis uhrautumaan suhteenne eteen, saadaksesi poikaystäväsi hyväksynnän. Tilanteenne ihmisinä on sama kuin monilla muilla ikäisillänne: Tyttö on henkiseltään tasoltaan muutaman vuoden poikaa edellä. Ja tuollaisilla parikymppisillä pojilla usein on tärkein se tytön vetskarintakainen maailma. Näin se vaan on. Tarinastasi voi päätellä että tyyppi haluaa olla tilanteen herra, eikä välitä oikeista tunteistasi. Älä ihmeessä heittäydy pelkän rakkaudentunteen varaan ja anna hänen pompotella miten haluaa. Sinulla on elämä elettävänä ja maailma täynnä mukavia ihmisiä. Et ansaitse törppöä kohtelua, jossa tärkein päämäärä on seksi.
- Tiinuliinu
Mun kaverin perheessä on samanlainen asetelma, mutta me ollaan jo kolmekymppistä porukkaa ja ne ovat olleet kimpassa jo kymmenen vuotta.
Ne (niin kuin kai tekin) ovat vaan hyvin eriluontoisia, nainen on enemmän harkitsevainen ja älyllinen tyyppi kun taas mies on hyvin impulsiivinen ja fyysinen. Välillä niillä on ollut todella vaikeaa ja kaverini pelkäsi aina, että hänen miehensä on pettänyt häntä muiden kanssa.
Nykyään kaveri ei enää halua tietää vaikka niin olis joskus tapahtunutkin, sillä heillä on lapsia ja kaikki perusasiat kohdallaan.
Syyllistämisestä on päästy ajan mittaan täysin eroon ja on opittu elämään sen erilaisuuden kanssa. Eli he ovat onnellisia.
Alussa heilläkin siis oli tuota inhottavaa kiristystä sun muuta temppuilua kun kaksi niin erilaista otti yhteen, mutta jotenkin he vaan saivat pidettyä välinsä selvinä ja tasapainon suhteessa eikä erosta koskaan edes puhuttu. Jotakin heillä siis on, joka pitää heidät yhdessä vaikka he ovat niinkin erilaiset kuin ovat.
Te olette vasta kaiken alussa ja eronkin jo kokeneet, mutta jokin teidätkin veti takaisin yhteen. Ei varmaan tunnu kivalta elää alati hiukan epävarmana tulevaisuuden suhteen, mutta se saattaa olla vain yksi vaihe, joka menee ohi aikanaan. Se riippuu teidän kyvystänne kommunikoida keskenänne, hyväksyä ja sietää erilaisuutta, taidosta joustaa ja tehdä jopa kompromisseja, pyytää ja antaa anteeksi jne.
Parisuhde on yhteispeliä ja vuorovaikutusta, eikä siinä ole kenelläkään oikeutta alistaa tai syyllistää toista vain siksi, että hän on erilainen.
Puhukaa, kinatkaa, sopikaa ja ottakaa opiksenne aina siitä prosessista. Miten toista tulee käsitellä (sanoin ja teoin), että se yhteiselo sujuu, se pannaan testiin lähes päivittäin vähän suhteessa kuin shteessa.
Tai jos voimat ei yksinkertaisesti riitä tappelemaan aina samasta asiasta, niin helpointahan silloin on lyödä hanskat tiskiin.
Mutta haluatteko te todella sitä?
Miettikää laajemmin sitä mitä teillä jo on ja yrittäkää löytää tila, jossa molemmat ovat tyytyväisiä. Se löytyy kokeilun kautta ja siihen tarvitaan molempien tahtoa ja halua.
Anyway, samaan seinään ei ainakaan kannata hakata päätään.. : )
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331925- 69842
Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28812Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259724Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64703Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132670- 10664
- 26639
- 77637
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200627